keskiviikko, 6. kesäkuu 2018

Oliko toukokuu jo pikakelaus kesästä 2018?

Outoa, toukokuussa piha on kukoistanut kuin keskikesällä konsanaan. Useimmat, normaalisti kesäkuun lopun kasvit ovat jo nyt kukassa, kuten tämä kartanopioni. Omenapuut eivät ole olleet touko-kesäkuun vaihteessa täydessä kukassa koskaan koko kolmikymmenvuotisen historiansa aikana. Lämpöä, ja jopa hellepäiviä, on riittänyt tähän mennessä enemmän kuin useimpina vuosina koko kesänä. Ei, ei tulisi mieleenkään valittaa kuumuudesta tai edes kuivuudesta.

Mutta, kun eilen päivälämpötila jämähti +11 asteeseen, niin hienoinen pelko hiipii puseroon, etteihän vain tämä kesä nyt ollut tässä! Kylmiä kesäkuita on nähty ennenkin (useita) ja heinäkuutkaan eivät ole nykyään kovin varmalla pohjalla. Elokuun alku on ollut viime vuosina usein ihan kohtuullinen, mutta kuka nyt sinne asti jaksaa odottaa, kun  päästiin jo kunnon kesän makuun! Onneksi nuo, aina optimistiset, television meteorologit uskaltavat lupailla hyvien säiden jatkuvan ja bonuksena juhannukseksi hellettä.  

P6020045.jpg

 

P6030001.jpg

 

Valkeakuulaan nuput ovat herttaisen punertavia.

P5300008.jpg

 

P6010016.jpg

 

P6030010.jpg

 

Idänruusujuuri loistaa rubiininpunaisena.

P6030016.jpg

 

Lapinvuokko.

P5310018.jpg

 

P6030024.jpg

 

Kevätesikko.

P5260059.jpg

 

Siperianunikko.

P5230052.jpg

 

P5260053.jpg

 

Norjanangervo.

P5240023.jpg

 

P5270081%20%281%29.jpg

 

Kaukaasianpitkäpalko

P5220046.jpg

 

Kevätkaihonkukka.

P5240017.jpg

 

Tarhakylmänkukka.

P5190003%20%281%29.jpg

 

P5220039.jpg

 

Keltavuokko kukkii vähän sinivuokkoa myöhemmin.

P5180155.jpg

 

Laitoin pääsiäisen pikku narsissit kokeiluistutukseen.

P5190006.jpg

 

Viime keväänä päiväkotilapseltani saadut tulppaanit nousivat hyvin pintaan, mutta kukkaa odotan vasta ensi kesälle.

P5120067.jpg

 

Talventähtiä löytyy tontilta jo sieltä täältä. Ystävälliset linnut ja muurahaiset toimivat siementen kylvöapulaisina.

P5120065.jpg

 

P5120043.jpg

 

Sinivuokon kylvöstä on huolehdittu myös kiitettävästi.

P5080010.jpg

 

P5090017.jpg

 

Näsiä on keväisin ensimmäinen kuvauskohteeni. Vuosi vuoden jälkeen pihavalokuvani toistavat vähän itseään, mutta kun ne täydelliset kuvat puuttuvat edelleenkin. Varsinkin näsiä on jotenkin vaikea kuvattava. Se on kaunis pensas, mutta en vain ikinä saa tallennettua siitä mieleistäni otosta.

P5120009.jpg

 

Tämä kasvi voisi hyvinkin olla hammaslääkärin takapihalta ja siinä olisi viljelyssä uusia hammasimplantteja. 

P5250033.jpg

 

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, ankea hammaskasvusto muuntui upeaksi suopursun kukinnoksi.

P6020010.jpg

 

Suovilla pörhistelee tupsujaan.

P6020011.jpg

 

Voikukka puolestaan on kovin kuvauksellinen kasvi. Loisto-otoksia syntyy, kun  kameran kääntää vähänkin nurmikolla rehottavan kasvuston suuntaan. Oikeasti voikukka on kaunis kasvi ja se saa ajoittain meidän nurmikonkin näyttämään vallan upealta.

P5240011.jpg

 

Hillankukka on ainakin pari viikkoa etuajassa.

P5250026.jpg

 

Raate viihtyy soiden ja märkien ojien kosteikoissa. Harvemmin sitä onnistuu näkemään kukkivana, kun se on todella varhainen kasvi. Siihen aikaan ei useinkaan tule lähdettyä soille vaeltelemaan. Myöhemmin kyllä näkee raatteen kolmijakoiset lehdykät, isoa apilaa muistuttavat.

P5250042.jpg

 

P5250045.jpg

 

Pajukin voi olla kaunis.

P5160059.jpg

 

Keväällä fasaaneilla herää erityistä kukkoiluntarvetta.

P5120002.jpg

 

P5120003.jpg

 

Lokki katsastaa rantatonttia perheelleen.

P5160051.jpg

 

Västäräkki kompensoi pientä olemustaan riittävän suurella kivijalustalla.

P5160057.jpg

 

Rantahietikko koostuu toinen toisistaan hienommista kivistä, kun sitä katsoo vain tarpeeksi läheltä.

P5210001.jpg

 

Tämän kesän tavoitteeksi asetan paremman kuvan nappaamisen pajusirkusta.

P5170138.jpg

 

Olisikohan tämä niittyhopeatäplä.

P6020021.jpg

 

P6020020.jpg

 

Tälle siivekkälle asettelin nimiehdotukseksi jotakin karttaperhosta, mutta emme ole päässeet perhosen kanssa nimestä yhteisymmärrykseen.

P6010004.jpg

 

Nokkosperhoset ovat helposti tunnistettavia.

P5290106.jpg

 

Kiinanruusupurkissa on taas uutta siemensatoa. Näyttää sitruunan aluilta.

P5210036.jpg

 

Yksi saintpaulioista on aloittamassa herkän vaaleanpunaisen kukintajaksonsa.

P5210033.jpg

 

Puutarhuri ompeli käytöstäpoistuneesta tunikasta vilpoisan kesälippiksen.

P5170102%20%282%29.jpg

 

perjantai, 4. toukokuu 2018

Tukitoimia kevään kirvoittamiseksi

Tänä vuonna on ilmeisesti ryhdyttävä tositoimiin kevään houkuttelemiseksi näille leveyksille. Auttaisikohan mitenkään keväisenkeveä organzakankaasta muotoiltu ruusunkukka. Välillä näytti tämäkin tukitoimi kuihtuvan kokoon, kun jokaisen terälehden reuna oli erikseen poltettava kynttilänliekillä purkautumattomaksi. Pienikin virheliike, niin ruusun kokoamisessa koitti takatalvi. Jos luontoemolla keväänteko on yhtä haasteellista, niin eipä ihmekkään, kun taas tänään ulkona satoi kaksieurosen kokoisia räntähiutaleita. Kannustakoot nyt tämä ruusu kevättä pikaiseen saapumiseensa.

P5060016.jpg

 

P5030035.jpg

 

Vanhassa Käsityölehdessä (3/06) oli näppärä rannekorun neulontaohje. Toteutus oli sukkapuikoilla näprättyä pientä palmikkoneuletta. Nauhaosiossa opin taas jotakin uutta. Kaunista nauhaa syntyi kutomalla vain kahta silmukkaa eteenpäin, kuitenkin niin, että työtä ei käännetty missään vaiheessa, vaan neulotut kaksi silmukkaa siirretiin aina saman puikon alkuun. Lopuksi kiinnitin jokaisen palmikkoympyrän keskelle helmi- tai nappikoristeet.

P5030066.jpg

 

P5010028.jpg

 

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan kangassuikale rannekkeen sisäpuolelle. Se lienee syytä vielä tehdä, sillä käytössä palmikkokuvio voi vähän käpristyä reunoiltaan.

P5030031.jpg

 

Kivi-inostukseni tuotti myös tällaisen korttipidikkeen. Tyttätentyttäreltä tuli  sopivasti postissa lumisten koirakaverusten kuva, joka pääsi heti testaamaan pidikkeen toimivuutta.

P5030079.jpg

 

Kiven luonnollinen väritys näyttää kauniilta tässä yksinkertaisessa metallilankaviritelmässä.

P5030080.jpg 

 

Viime postauksessani arvelin tämän kiviriipuksen kaipaavan jotakin tehostetta keskelle. Sydän siihen piirtyi, vaikka ihan mieleistä värisävyä ei tussikynistäni taas löytynytkään. No, ei kultaa toki sovi moittia.

P5040009.jpg

 

Vappuaaton kolea sää ei innostanut ulkoiluun. Niinpä uppouduin materiaalivarastojeni valikoimiiin ja koostin jonkinlaisen kukka-aiheen vappua juhlistamaan.

P5070004.jpg

 

Muutaman vuoden maassa "kelottuneista" oksista tuli luontevan rustiikkeja kehyksiä tauluille.

P5040083.jpg

 

Pieniä tutuja on kovin kiva tehdä, kun niiden koristelussa on vain mielikuvitus rajana . Ja mekkojahan syntyy...

P4180014.jpg

 

P4110017.jpg

 

P4110012.jpg

 

P4110015.jpg

 

P4150068.jpg

 

P4160075.jpg

 

Marraskuunkaktus on yhtä kaunis kukkiessaan nyt uudestaan huhtikuussa.

P4120022.jpg

 

Vieraiden tuomat pääsiäisnarsissit muuttivat harmaaksi jumittuneen kevään hetkessä kirkkaaksi päivänpaisteeksi. 

P4140061.jpg

 

Ja kun parin viikon päästä vieraiden mukana lehahti kotiimme vielä kaksikymmentä ihanaa ruusua, ei kevään myöhästyminen enää tuntunut ollenkaan niin toivottomalta.

P4220005.jpg

 

P4240074.jpg

 

P4240128.jpg

 

Lopuksi pääsi Pentikin kristallipuu toimittamaan ruusunkuivatustelineen virkaa.

P4260002%20%281%29.jpg

 

Pianon päällä tanssahtelevat ballerinapatsaat saivat vuolaat "kiitoskukkaset" ruusunkuivatusoperaation päätteeksi.

P5010030.jpg

 

Tämä "aboriginaalia kantaa" edustava saintpaulia jaksaa ilahduttaa kauniilla tyylikkyydellään.

P5030049.jpg

 

Kaunis on toki myös paavalinkukan jalostetumpi versio. Nyt se näyttääkin puskevan kukkaa koko ruukun täydeltä.

P5060018.jpg

 

Lisätään tähän vielä huhtikuisen vadelmakakkumme kuvan muistuttamaan luontoemoa, että ilman kevättä ei tule kesää ja ilman kesää ei saada marjoja. Ja ilman kunnon marjasatoa käy meille suomalaisille kohtuuttoman rankaksi odottaa seuraavaa kevättä pitkän ja pimeän talven yli.

Tässä välissä katsastin uutiset säätiedotuksineen. Ja sieltähän sitä oli jo luvassa -  keväistä säätä ensi viikon loppupuolelle.

P4210045.jpg

lauantai, 31. maaliskuu 2018

Pääsäis- ja muuta askartelua

Näistä luonnon hiomista kivistä olen kertonut jo aikaisemminkin. Hiotumisen on täytynyt tapahtua jo ammoisina aikoina, sillä kivet eivät löytöpaikassaan ole vesistön lähistöllä. Olen nyttemmin maalaillut kiviä ja virkkaillut niihin erilaisia pitsikuvioita. Tähän pääsiäiskorttiin ujutin kartongin palaan piirretyn tipun. Minun varastostani ei löydy sellaista keltaista väriä, mikä pysyisi kiven pinnassa. 

P3190053.jpg

 

Monenlaisia viritelmiä on tullut tehtyä.

P3180034.jpg

 

P3200058.jpg

 

Ystävänpäivän sydänkokoelma.

P2090014.jpg

 

Nämä kivikorut voisi ripustaa vaikka kaulaan. Vaaleanpunaisen riipuksen keskelle piirrän ehkä vielä pienen sydämen tehostamaan kiven omaa sydämen muotoa.

P3290006.jpg

 

Välillä on pitänyt virkata muutama perhonen kesäntuloa kiihdyttämään. Ei ole vielä tehonnut.

P3170031.jpg

 

Pieniä koristetutuja syntyy talvi-iltojen puhdetöinä.

P3310009.jpg

 

P3310007%20%281%29.jpg

 

P2040001.jpg

 

Ritarinkukat päätyivät "muumioitaviksi" ennen lopullista kuihtumistaan.

P2040020.jpg

 

Jäädytysoperaatiossa syntyi mielenkiintoisia taidekuvioita jääpalan kylkeen.

P2040042.jpg

 

Kuulemma, jäälyhtyjä tehdessä, kannattaisi vesi ensin kiehauttaa. Näin vedestä haihtuisi kaasukuplat pois, ja lopputuloksesta tulisi kirkkaampi. Minusta kuitenkin kuplakuviot näyttävät, ainakin tässä tapauksessa, aivan upeilta. Kuplat sijoittuivat vain yhdelle puolelle, jolloin itse kukka-aihe pääsi toisella puolella ihan hienosti esille.

P2040039.jpg

 

Varaston perukoilta tulee aina aika-ajoin kaivettua esille vanha 90-luvulta peräisin oleva leipäkone. Kieltämättä, aamuisin on mukava herätä tuoreen leivän tuoksuun.

P2160008.jpg

 

Pitemmän päälle tämä aina saman oloinen leipä käy vähän tylsäksi, ja kone saa siirtyä varastoon odottelemaan seuraavaa nostalgiankaipuujaksoa. 

P2160004%20%281%29.jpg

 

Nykyisin tulee pullaa leivottua harvakseltaan, mutta laskiaispullat on tehtävä kyllä itse. Silloin saa juuri sellaiset täytteet, kuin haluaa. Kokovaatimukseksi asetetaan vähintään XL. 

P2130003.jpg

 

Talven tulo odotutti tänä vuonna pitkään. Hyvä niin, sillä jos kaikki se marras- ja joulukuun vesisade olisi tullut lumena, niin olisimmehan pulassa. Yhteys kotiovelta tielle saattaisi olla tunnelimuotoa, kun nykyiselläänkin penkat ovat historiallisen korkeat. 

Nämä kuvat ovat helmikuun alusta, kun rannan puut olivat kauniin kuuran peittämät. 

P2060022%20%282%29.jpg

 

P2060033.jpg

 

P2060016.jpg

 

Jokisuisto höyrysi usvaa.

P1310041.jpg

 

Pihan pensaisiin muotoutui pörröiset kuurankukat.

P1110029.jpg

 

P1110025.jpg

 

P1110058.jpg

 

Näiden maaliskuisten pihakuvien jälkeen on satanut vielä uudet lumikuorutukset kinosten päälle ja lisää on kuulemma parin päivän päästä luvassa. 

P3170010.jpg

 

Aurinko onkin pitänyt pitkän ja varmaan virkistävän talviloman. Siis lienee kohtapuoliin lupa odottaa auringolta tuloksekasta lumensulatustoimintaa näissä maisemissa.

P3170016.jpg

 

Tänään, huhtikuun ensimmäisenä päivänä, on jo selviä kevään merkkejä näkyvissä. Ai niin, vielä ne huomiseksi ennustetut pahat lumipyryt voivat pilata tunnelman...

P4010015.jpg

 

P4010026.jpg

 

Orkideat ovat hoitaneet jokavuotiset kukkimistehtävänsä taas kiitettävästi. 

P2190046.jpg

 

P2190041.jpg

 

P1200005.jpg

 

P1200014.jpg

 

 

sunnuntai, 4. maaliskuu 2018

Game of Thronesin jäljillä Kroatiassa

Kroatiaa pidetään yhtenä Euroopan kauneimmista ja mielenkiintoisimmista matkailukohteista. Sen väitteen voi nyt allekirjoittaa siellä vietetyn viikon jälkeen. Voi vain kuvitella kesämaisemia, kun nytkin näkymät olivat huikeita. Säätkin suosivat meitä, sillä enimmäkseen lämpötila vaihteli 12 - 17 lämpöasteessa. Viimeisille päiville pyrki kuvioihin se samainen Siperian kylmänhenkäys, joka oli Suomeen aiheuttanut n. 30 asteen pakkasia. Me selvisimme sentin lumikerroksella, +1 asteen päivälämmöillä ja -3 asteen yölämpötilalla. Viimeisenä lomapäivänä oli jo 10 plusastetta ja aurinko siivosi maisemat jälleen kuntoon. 

P2280417%20%282%29.jpg

 

Lento suuntautui Helsingistä Dubrovnikiin ja sieltä tehtiin bussilla tutkimusmatkoja pohjoisen Splitin kaupunkiin sekä rajojen yli Bosnia-Hertsekovinaan ja Montenegroon. 

P2230029.jpg

 

Kroatia rajoittuu Adrianmereen, ja rantaviivaa riittääkin sitten 1778 km:n verran. Rannat ovat kirkasvetisiä ja puhtaita. Vastarannalla sijaitsee Italian saapasmaa, mutta välissä on kuuluisat Kroatian rannikon lukuisat (1246) hienot saaret.

P2240177.jpg

 

P2240182.jpg

 

Dalmatialaista rantamaisemaa ilta-auringon hämärtyessä.

P2230137.jpg

 

Dubrovnikin vanhan kaupungin muurien sisältä löytyy vaikuttavia linnoitusrakennelmia. Siellä onkin kuvattu osa The Game of Thronesin elokuvan sarjatuotannosta. Kroatiassa jaksetaan intoilla kuvauksista, mutta ihan aiheesta kyllä, esim. Dubrovnikin turismi on lisääntynyt 25 % kuvausten jälkeen. 

P2270402.jpg

 

P2270401.jpg

 

P2270393.jpg

 

P2270399.jpg

 

P2270392.jpg

 

P2270390.jpg

 

P2270389.jpg

 

P2270387.jpg

 

P2270383.jpg

 

Kolme seuraavaa yötä vietettiin mukavassa hotellissa Makarskissa, joka sijaitsee Splitin eteläpuolella. 

P2230128.jpg

 

Rantabulevardia hotellin liepeillä.

P2260283.jpg

 

P2230133.jpg

 

P2260284.jpg

 

Spa-osastolla oli tarjolla rentoutusta saunojen ja vaikkapa porealtaan lämpimässä.

P2250274.jpg

 

P2250270.jpg

 

P2250268.jpg

 

Matkan jatkuessa pohjoiseen lahden poukamista ilmestyi aina uusia, mitä viehättävämpiä, pikku kyliä ja kaupunkeja.

P2230105.jpg

 

P2230099.jpg

 

Aurinko kimmelteli Adrianmeren aalloilla.

P2240186.jpg

 

P2240188.jpg

 

Hieman sisämaahan päin löytyi myös harvinaisempaa alankoseutua.

P2230110.jpg

 

Rantavesissä näkyi paljon kasvatusaltaita, joista ovat peräisin ruokapöytien herkulliset osterit ja simpukat.

P2230094.jpg

 

Stonin kaupunkia ympäröivät jyhkeät muurit (5,5 km), jotka ovat toiseksi pisimmät maailmassa heti kiinanmuurin jälkeen. Harmi, kun ei ollut aikaa mennä vaeltamaan muureille. Stonin kaupunki on kuuluisa mineraalipitoisen ja maukkaan merisuolan tuotannostaan. 

Muuten, Suomesta löytyy itseasiassa maailman pisin puolustusrakennelma, Salpalinna (http://www.salpakeskus.fi/). Tämä 1200 km pitkä linnoitus on rakennettu toisen maailmansodan aikana, vuosina 1940-1944, Suomenlahdelta Sallaan.

P2230037.jpg

 

P2230057.jpg

 

P2230051.jpg

 

Stonin maamerkkinä oli vanha viinipuristin.

P2230043.jpg

 

Ohjelmassa olikin seuraavaksi tutustuminen viinin tuotantotilaan. Nämä viiniköynnökset odottelevat keväistä kasvuunlähtöä.

P2230078.jpg

 

Pienikokoinen, koristeeksi poimittu, viiniköynnösyksilö on 50 vuotta vanha.

P2230072.jpg

 

Aluksi punaviini laitetaan käymään metallisammioon ja sen jälkeen varastoidaan tammitynnyriin. Myöhemmin, pullosäilytyksessä sen maku kehittyy vähitellen lisää. Omasta valinnasta ja kukkarosta on sitten kiinni minkä ikäisenä viininsä haluaa juoda.

P2230067.jpg

 

Kalliimmissa pulloissa viini on jo kymmenkunta vuotta vanhaa.

P2230066.jpg

 

Ei muuta, kuin maistelemaan. Kroatialaisten viinien arvo on kuulemma vankassa nousussa.

P2230062.jpg

 

Splitin kaupungin on perustanut Rooman keisari Diocletianus vuonna 295 jaa. Rooman valltakunnan hallinnosta luovuttuaan keisari muutti asumaan tähän palatsiin. Myös Splitissä on suoritettu Game of Thronesin kuvauksia. 

P2240211.jpg

 

Kellotapuli edustaa tyypillistä italialaista kirkkonrakennusperinnettä.

P2240210.jpg

 

P2240199.jpg

 

Kroatiassa näkee usein katujen varsilla spreijattuja tekstejä, 1950. Ne viittaavaat vuosilukuun, jolloin "jalkapallohullun" Splitin oman suosikkijoukkueen, Hajduk Splitin, kannattajayhdistys on perustettu. Tietenkin teksti löytyy myös historialliselta Diocletianuksen alueelta.

P2240192.jpg

 

P2240215.jpg

 

Tähän aikaan alueella ei ollut montaakaan kahvilaa tai ravintolaa toiminnassa, mutta on helppo kuvitella minkälainen meininki täällä on kesällä, kun esim. pelkästään risteilyalusten turistit vellovat rannikolla miljoonapäisinä laumoina.

P2240220.jpg

 

Rantalaiturilla istuskeli muutamia paikallisia kalastajia.

P2240241.jpg

 

Eipä aikaakaan, kun saalista alkoi tulla.

P2240239.jpg

 

Matka jatkui Splitistä kohti Bosnia-Hertsekovinian Mostaria.

P2240246.jpg

 

Ympärillä kohosi pariinkin kilometriin yltäviä vuoria. Kyseessä on Dinarialppien vuorijono.

P2240247.jpg

 

P2240250.jpg

 

Pienenä välietappina pysähdyttiin turkkilaisten ottomaanien aikaiselle linnoitusalueelle.

P2260296.jpg

 

Meidän oppaaksi pyrähti ystävällinen kissa, joka piti huolen, että pysyimme oikealla tiellä risteävien polkujen lomassa.

P2260311.jpg

 

Kupolimalliset kattorakennelmat ovat ottomaaneille tyypillistä arkkitehtuuria.

P2260302.jpg

 

Löytyi myös moskeija minareetteineen.

P2260308.jpg

 

P2260309.jpg

 

P2260310.jpg

 

 

Linnoituksen huipulta avautui tietenkin upeat maisemat. On siinä kelvannut ottomaanisotilaan tarkkailla sivusilmällä myös mahdollisen vihollisen aikeita.

P2260313.jpg

 

Kisu saatteli meidät takaisin alas asti.

P2260317.jpg

 

P2260321.jpg

 

P2260324.jpg

 

Seuraava etappi oli Mostarin kaunis ja kuuluisa silta. Se on rakennettu 1500 -luvun puolivälissä mutta tuli tuhottua täydellisesti Bosnian sodassa 1993. Sen jälkeen UNESCO, useiden maiden myötävaikutuksella, sai rakennettua 2000 -luvun alussa tarkalleen entisen sillan mukaisen uuden kaarisillan. 

P2260360.jpg

 

P2260343.jpg

 

P2260365.jpg

 

Neretvajoen vesi on ihmeellisen turkoosin väristä. Se johtuu kuulemma veden erikoisista mineraaleista ja tietyistä kasveista.

P2260349.jpg

 

Alueellla oli paljon kaunista käsityötaidetta myynnissä.

P2260350.jpg

 

P2260351.jpg

 

P2260353.jpg

 

Mostarissa näkee vielä paljon sodan aiheuttamia jälkiä. 

P2260357.jpg

 

P2260339.jpg

 

Seuraavaksi yöksi siirryttiin kohti parin kilometrin korkuisia vuoria ja saavuttiin Medjugorejen hotelliin. Illalla rupesi satelemaan lunta, mutta aamuun mennessä sitä oli tullut vain reilun sentin verran. Jossakin päin Bosnia-Hertsekovinaa lunta oli kertynyt parikymmentäkin senttiä. Onneksi ei meillä, sillä edessä olisi ollut bussiluistelua serpenttiinitietä alas, ties minne.

P2260374.jpg

 

P2280429.jpg

 

Säätila onneksi korjautui Kotorinlahden rannalle Montenegroon mennessä. Seutu oli taas uskomattoman kaunista. Lahden pohjukassa, Perastissa, on saarelle rakennettu kirkko nimeltään Our Lady of Rocks, Kallioiden Nainen. Tarina kertoo, että lahden kalliolta oli löytynyt Neisyt Mariaa esittävä ikoni, jonka kalastajaveljekset veivät kotiinsa. Kolmas veli oli kotona hyvin sairaana, mutta kun ikoni tuotiin pojan luokse hän parani. Tämän ihmetapahtuman kunniaksi haluttiin rakentaa kirkko. Kirkkoa varten piti tehdä lahdelle oma saari, ja se toteutettiin upottamalla mereen laivoja, veneitä ja kiviä.  

P2280438.jpg

 

Saareen siirryimme moottorivenekuljetuksella.

P2280440.jpg

 

Kirkko on hyvin kaunis sisustukseltaan. Alttaritaulu on veistetty Carraran marmorista. Keskellä nähdään alkuperäinen kalliolta löytynyt ikoni.

P2280443.jpg

 

Katossa ja seinillä on esillä taidokkaita maalauksia ja paikallisten asukkaiden lahjoittamia hopealaattoja. Näiden laattojen toivottiin suojelevan merimiehiä heidän pitkillä merimatkoillaan.

P2280448.jpg

 

Neitsyt Marian kultaisen kuvakudoksen on ommellut miestään meriltä odottava vaimo. Odotus oli kestänyt 25 vuotta ja sinä aikana vaimon näkö heikkeni lopullisesti tarkan työn tekemisestä. Taulussa on käytetty paljon kultaa ja hopeaa, ja vaimo on laittanut enkelten hiukset omista hiuksistaan. Kerrotaan, että hiukset ovat alunperin olleet ruskeat, mutta ne ovat vähitellen harmaantuneet. Taulua pidetään uskollisen rakkauden symbolina ja se on yksi arvokkaimmista esineistä kirkossa.

P2280471.jpg

 

Vanhaa asearsenaalia.

P2280459.jpg

 

Olisikohan esineistö upotetuista laivoista.

P2280460.jpg

 

Perastin kaupunki jylhissä maisemissa.

P2280472.jpg

 

Katorin kaupungissa oli taas vastassa vahva muurivarustus.

P2280502.jpg

 

Ja vuorella lisää muuria.

P2280501.jpg

 

P2280488.jpg

 

Muurien sisäpuolella, perinteikkäässä ympäristössä, on nykyisellään kauppoja, kahviloita, liikehuoneistoja ja tavallisia asuntojakin.

P2280498.jpg

 

Kroatiassa ovat jo monet kasvit aloittelemassa kukintaansa, tässä kirsikkapuut.

P2260371.jpg

 

P2260372.jpg

 

P2230084.jpg

 

P2230083.jpg

 

Mandariinipuita näkee paljon.

P2230039.jpg

 

Ja tietysti oliivipuita.

P2230044.jpg

 

P2230040.jpg

 

Villinä kasvavaa päivänkakkaraa, pihasauniota vai kamomillaa?

P2230047.jpg

 

Tuttuja pihakasvejamme.

P2230136.jpg

 

P2230134.jpg

 

P2230135.jpg

 

Pensas oli vähän korkealla. Kasvin määritys jäi hämärän peittoon.

P2230130.jpg

 

Enpä tunnistanut tätäkään.

P2250263.jpg

 

 Aloeveerat olivat komeita.

P2230138.jpg

 

Ruusukin aloitteli jo uutta kevättä.

P2270408.jpg

 

Palmulla öinen sinisävytys.

P2270414.jpg

 

Makarskin hotellissa oli valtavan hyvät ja monipuoliset ruoat. Hyvää ruoka oli muuallakin, vaikkakin jäi vähän näiden varjoon.

P2230145.jpg

 

Ruoka oli usein grillattua, tässä kalkkunaa.

P2230142.jpg

 

Ilmakuivattua kinkkua,

P2230160.jpg

 

...hyvää.

P2230147.jpg

 

Erilaisia lihoja ja herkkusienikastiketta.

P2230153.jpg

 

Katkarapuja.

P2230156.jpg

 

Toisen illan ruokalautanen.

P2240255.jpg

 

Tästä löytyy mm. grillattua haita.

P2240259.jpg

 

Jälkiruokia saattoi syödä silmillään (eikä juuri muuten jaksanutkaan).

P2230163.jpg

 

P2230166.jpg

 

P2230167.jpg

 

P2230169.jpg

 

P2230171.jpg

 

P2230168.jpg

 

Tämä reissu ennätti olla vain pientä pintaraapaisua Balkanin maihin, mutta se kävi jo selväksi että näihin maihin menisi todella mielellään uudestaan.

P2230165.jpg

keskiviikko, 31. tammikuu 2018

Dan Brown ja Dante Alighieri

Olen viettänyt Dan Brownin seurassa hienon nostalgisen seikkailumatkan Firenzen maisemissa. Da Vinci -koodin jälkeen olen lukenut lähes kaikki Brownin kirjat, mutta Infernon tiiliskiveäkin painavamman teosksen olin siirtänyt aina takaisin hyllyyn, toistaiseksi. Nyt oli kerrankin repussa riittävästi tilaa ja raahasin kirjan kotiin.    

P1280021.jpg

Kirja vei samantien mukanaan, ja seuraavan yön unet jäivät lyhyttäkin lyhyemmäksi. Tarina myötäilee firenzeläisen Dante Alighierin historiallista teosta 1300-luvulta, Divina Commediaa.  Kirjahyllystäni löytyy teoksen suomenos,Jumalainen näytelmä, vuodelta 1924. Suomennos perustuu italialaisen Brunone Bianchin julkaisuun vuodelta 1896. Arvattavasti varsin haasteelliseen käännöstyöhön on aikoinaan pureutunut meidän kansallisrunoilijamme Eino Leino. Teokseen löytyy myös selitysosa, jossa pyritään valaisemaan Danten vilkasta ajatuksenjuoksua runokirjansa tiimoilta.

Dante kuvaa karmaisevia näkymiä kulkiessaan ystävänsä kanssa läpi kuolemanjälkeisen maiseman, helvetin ja kiirastulen kautta paratiisiin. Dante tapaa matkallaan myös ihanaisen nuoruudenrakastettunsa Beatricen. Danten mielessä Beatrice oli hänen muusansa ja innoittajansa, vaikka neito oli mennyt naimisiin toisen miehen kanssa. Beatrice oli kuollut 24-vuotiaana. 

P1280023.jpg

 

Suomalainen kirja sisältää vaikeaselkoisen runomittaisen matkakertomuksen lisäksi mustavalkoisia Gustave Doren maalaamia kuvia Danten  tuonelannäyistä. Brown on koonnut omaan kirjaansa kuvia eri taiteilijoiden, välillä hyvin kauhistuttavistakin, inferno-näkymistä. Maalaukset ovat peräisin Firenzen museoista, kirkoista ja kappeleista. Taiteentekijöinä esintyy mm. Michelangelo, Botticelli, Giotto, Rodin, Flores jne. 

P1290004.jpg

 

Lukukokemukseni nostalgiset tunnelmat syntyivät 2011 tekemäni Toscanan ja Firenzen matkan muistoista. Tuolloin kuljin samoilla tienoilla, kuin Brown myöhemmin keräillessään faktatietoa oman kirjansa pohjaksi. Voisi kuvitella, että olemme seisseet jokseenkin samoilla jalansijoilla katsellessamme Firenzen ikivanhoja rakennuksia ja museoiden upeita taideteoksia. Kukapa tietää, vaikka olisimme kulkeneet niillä seuduin samoihin aikoihinkin, onhan Brown julkaissut kirjansa vuonna 2013. Aiemmin Brown on maininnut julkaistavan opuksen kirjoitustyöhön uppoavan noin vuoden verran aikaa. Perusteelliset taustaselvitykset on tehty tietysti hyvissä ajoin sitä ennen. 

Kirjan päähenkilö, Robert Langdon, on tuttu jo Da Vinci -koodista. Tässä tarinassa hän herää firenzeläisessä sairaalassa sekavissa tunnelmissa, muistinsa menettäneenä. Siitä käynnistyy vauhdikas kertomus, josta huimia käänteitä ei tule puuttumaan. Samalla kuitenkin päästään vierailemaan monissa historiallisesti arvokkaissa kohteissa, joihin kaikkiin ei tavallinen turisti välttämättä pääse tutustumaan. Brown sijoittaa taitavasti kirjan juonta eteenpäin kuljettavia vinkkejä sekä Danten runoteokseen että lukuisiin Firenzessä sijaitseviin taideteoksiin. 

 

Firenzen kaupunkikuvaa hallitsee massiivinen Il Duomo, tuomiokirkko, jonka virallinen nimi on  Santa Maria del Fiore.  Vasemmalla näkyy myös Palazzo Vecchion korkea torni. Vanha palatsi on toimittanut hallintorakennuksen virkaa menneinä vuosisatoina.  

IMG_5280.jpg

 

Il Duomon massiivisen kupolin rakentaminen on tuottanut aikoinaan arkkitehdilleen ja rakentajilleen valtaisan määrän päänvaivaa, ja hankkeen epäilijöitä riitti. Ratkaisut ovat osoittautuneet täysin onnistuneiksi, sillä kirkko on seissyt paikallaan jo n. 500 vuotta.

IMG_5320.jpg

 

Kirkon julkisivu sisältää uskomattoman määrän hienoja yksityiskohtia. Muistan elävästi, miten tuijotin hämmennyksen vallassa ulkoseinän tyrmäävän taidokasta käsityöfasaadia. Mestarit ovat olleet asialla!

IMG_5301.jpg

 

IMG_5302.jpg

 

IMG_5308.jpg

 

Sivuovienkaan kohdalla ei ole pihistelty ideoiden eikä materiaalin suhteen.

IMG_5305.jpg

 

Il Duomon jykevä kellotorni.

IMG_5296.jpg

 

Tuomiokirkon vieressä sijaitsee kaunis kastekappeli. Kirjan sivuilla seikkaillaan hetki myös kappelin hämärissä sokkeloissa.

IMG_5306.jpg

 

IMG_5300.jpg

 

Katkeamatonta turistivirtaa Piazza della Signorialla.

IMG_5322.jpg

 

Vanhan kaupungin kapeita kujia.

IMG_5294.jpg

 

Vieraillessani Firenzessä minuun teki suuren vaikutuksen vanha silta, Ponte Vecchio. Se on yksi monista Arno-joen ylittävistä silloista, mutta ainut, joka säästyi toisen maailmansodan hävitykseltä. Sotapäällikkö ei kertakaikkiaan voinut räjäyttää kaunista, 1300-luvulla rakennettua siltaa. Hän vain tuhosi rakennukset ja tiet lähituntumasta, jolloin sillan ylitys kävi mahdottomaksi.

Kuvassa näkyy selvästi sillan kaksikerroksisuus. Ylä osa oli rakennettu Medici-suvulle turvalliseksi kulkureitiksi. Sukuun kuului 1200-1700-lukujen aikana useita paaveja, Firenzen ja Toscanan hallitsijoita, pankkiireita sekä muita varakkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Medicit asuivat Arno-joen länsipuolella Pittin palatsissa. Sieltä rakennettiin 1500-luvulla hallitsijaperheen oma erillinen, kilometrin mittainen, kulkureitti Arno-joen toiselle puolelle hallintorakennukseen, Palazzo Vecchioon. Oikealla, sillan päädyssä näkyy rakennusosio, josta kulkuväylä jatkaa matkaa kohti vanhaa kaupunkia. Onneksi tuollainen kulkureitti on rakennettu,  sillä vain salakäytävää käyttäen onnistui Langdomimmekin selvitä taka-ajajistaan kirjan sivuilla. 

IMG_5339.jpg

 

Näkymä Ponte Vecchiolta. Medicien salakäytävä kääntyy tässä viidennen holvikaaren kohdalta vasempaan.

IMG_5343.jpg

 

Ponte Vecchiolla on runsaasti arvostettuja kulta- ja jalokiviliikkeitä.

IMG_5340.jpg

 

Maailmankuulu Michelangelon David-patsas näyttää seisovan huolettomasti oikean jalkansa varassa. Todellisuudessa taitava veistäjä on onnistunut luomaan kevyen vaikutelman tinkimättä kuitenkaan vasemman jalan osuudesta kannatelemaan tonnien painoista marmorihahmoa. Tämä Palazzo Veccion sisäänkäynnin luona patsasteleva David on tarkka kopio Taideakatemian sisätiloissa sijaitsevasta alkuperäisestä Micelangelon marmoriveistoksesta.

IMG_5326.jpg

 

Neptunuksen patsas Signoria-aukiolla.

IMG_5325.jpg

 

Signoria-aukion lihaksikkaita miesfigureita täydentävät Herakles ja Cacus.

IMG_5327.jpg

 

Uffizi-gallerian edessä pienempikokoinen patsas oli vajonnut syviin mietteisiin, kunnes...

IMG_5334.jpg

 

se meidän turistien suureksi hämmästykseksi ryhtyi yht'äkkiä vilkkaaseen keskusteluun ohikulkijan kanssa. Ilmeisesti tämän, mukavaa kesätyötä tekevän "veistoksen", hyvä ystävä pysähtyi hetkeksi juttusille. 

IMG_5335%20%282%29.jpg

 

Palazzo Vecchion pylväsveistoksia.

IMG_5331.jpg

 

Brownin kirjasta löytyy kuva tästä samaisesta Danten museorakennuksesta.

IMG_5292.jpg

Tässä vaiheessa Brownin ja minun tiet erkanivat. Brownilla juonenkehittely eteni siihen pisteeseen, että hänen oli siirryttävä taustatyön tekoon Venetsiaan ja sieltä Istanbuliin. Hänen työnsä on ollut hyvin perusteellista, sillä kirja piti tiukassa otteessaan aivan loppuun saakka. Arvostan Brownin kirjailija-asennetta. Ehkä juuri opettajan ammatistaankin johtuen hän haluaa sisällyttää teoksiinsa faktatietoa, josta lukija voisi kokea saavansa vähintäänkin uutta näkökulmaa ajatuksilleen. Huolimatta jännityskirjailijaleimastaan Brown kulkee myös joustavasti eri taiteenalojen, taidehistorian, arkkitehtuurin, tieteen ja filosofian syövereissä. Omaa lukukokemustani siivitti tietysti hyllystäni löytyvä Danten Jumalainen näytelmä ja omat Firenze -kytkökseni. Mutta ilman noitakin yhteyksiä olisin viihtynyt vallan mainiosti Infernon parissa.

 

Tieni johti Firenzen jälkeen Toscanan maaseudulle ja pikku kaupunkeihin. Tästä kuvasta avautuu kiehtovannäköistä kumpuilevaa viininviljelymaisemaa San Gimignanon liepeillä. 

IMG_5386.jpg

 

Silmääni hivelivät aina nämä kauniit, vankasta kivestä muuratut italialaistalot. San Simignano. 

IMG_5382.jpg

 

Luccassa on tietysti omat tornirakennelmansa.

IMG_5362.jpg

 

Tämän luccalaisen tornin huipulla kasvaa puita tai pensaita, ehkä oliivipuita. Iltahämärissä ei irronnut parempaa kuvaa.

IMG_5368.jpg

 

 

 

Pisan torni on totta totisesti vinossa. Vuosien 2001-2009 aikana tornin kallistumaa saatiin korjattua niin, että sen uskotaan nyt pysyvän pystyssä seuraavat 300 vuotta.

IMG_5468.jpg

 

Pisan tuomiokirkko oli valmistuttuaan 1100-luvulla suurempi kuin Rooman Pietarin kirkko tai Konstanttinopolin (nyk. Istanbul) Haga Sofia. Harmi, kun kellotorni tuli rakennettua hiukan huteralle pohjalle. Vaikka toisaalta, torni on ollut Pisan kaupungille ehtymättömien turistivirtojen rahasampo.

IMG_5467.jpg

 

IMG_5474.jpg

 

Italia -vierailuni ajankohta oli toukokuun alussa. Jotkut ruusut kukkivat jo kauniisti.

IMG_5389.jpg

 

Ruusujen koko lähenteli teevatia.

IMG_5421.jpg

 

IMG_5424.jpg