maanantai, 20. tammikuu 2020

Eteenpäin, sanoi mummo, vaikkei lunta niin olisikaan

Tammikuu on yli puolenvälin eikä lunta saa pysymään pihassa millään. Välillä näyttää jo hyvältä (ja lunta kolatessa ehtii jo miettiä, että tätäkö minä halusin), mutta sitten taas vesisateet saattelevat meidät lähtöruutuun. 

P1110002.jpg

 

Tasan vuosi sitten näkymä vastasi jokseenkin tavanomaista tammikuun tilannetta. Perinteisesti hangen korkeus kasvaa tuosta 2 - 3 kertaiseksi helmi maaliskuun aikana.

P1220001.jpg

 

Niinpä esim. maalikuussa 2018 pihassa näytti tällaiselta, kuten siihen aikaan asiaan kuuluu.

P3170010.jpg

 

Vastaavasti auringonnousut ja -laskut ovat usein olleet upeita, sikäli kun pilviverho on sallinut niiden näkyä. Tässä tammikuista auringonnousua kodin ikkunasta.

P1090003.jpg

 

Ja sama rannasta.

IMG_20200109_104135.jpg

 

Auringonlasku rantatiellä.

PC270059%20%281%29.jpg

 

Perjantai-iltana, 10.1. piti taivaalla näkyä kuun puolivarjopimennys. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa, ja näinkin omasta mielestäni jokseenkin tavanomaisen kuun, jossa pinnan kraaterit ja meret näkyivät ehkä vähän tavallista selvemmin. Minun kamerani taas ei nähnyt yhtään mitään ihmeellistä, hyvä kun edes noteerasi kuun. Oikeasti olimme molemmat nähneet ihan oikean puolivarjopimennyksen, mutta emme osanneet innostua sitä.

P1100028.jpg

 

Huumorintajuisella kamerallani kävi ilmeisesti aika pitkäksi pimennystä odotellessa. Se keksikin kehitellä kuusta hienon pyrstötähden, täydellisen komeetan. 

P1100062.jpg

 

Parvekkeen laseihin oli syntynyt pieniä jääkukkia.

PC270006%20%282%29.jpg

 

PC270005%20%282%29.jpg

 

Sisällä on talven tuntua haettu kynntilänvalosta. Vuosia sitten olivat pienin kristalliprismoin varustetut kynttilänjalat jonkinmoinen muoti-ilmiö.

PC280006.jpg

 

Niitä löytyi kaappien kätköista muutamia. 

P1060016.jpg

 

Lapsuuden joulupöydässä koreilivat aikoinaan nämä lasitähdet. Ne loivat nytkin hienot heijastukset pöytäliinalle.

PC310010.jpg

 

Onnistuin löytämään myös nostalgiset valuvat steariinikynttilät tähtijalkoihin.

P1190010.jpg

 

Sammutusvaiheessa sain kuvaan upeat savukiehkurat (enkä yhtään suostu miettimään niitä pahuksen pienhiukkasia tässä yhteydessä). Ja sitten vain jynssäämään taustakankaalle valunutta steariinia...

P1190012.jpg

 

Tontun tupa on hankittu joulukoristeeksi silloin, kun lapset olivat pieniä. Joka joulu tonttu ilmestyy kurkistelemaan meidän joulunviettoamme.

P1080001.jpg

 

Joskus tuikun sammutusvaiheessa savupiipusta tuprahtaa aidon näköinen takkatulen savuvana. Hain kuvaani sitä tilannetta, mutta lopputulos näytti siltä, että koko mökki oli roihahtanut palamaan, ja tontulla tuli tosi kiire savuavasta talostaan ulos.

P1080015.jpg

 

Monenlaisia valoviritelmiä. Merilasin Tulivuori hehkui tulista tunnelmaa.

P1200018.jpg

 

P1200019.jpg

 

P1090005.jpg

 

Pieneen Freixenet -pulloon istuivat pullovalot täydellisesti.

P1090002.jpg

 

Jouluvalojen ykkönen on mielestäni kuitenkin tämä puinen adventtitähti.

P1030012.jpg

 

Amaryllis on kukkinut joka joulu jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Tämän yhden ritarinkukan olen jättänyt neljäntoista sarjasta jäljelle. Aiemmin viitsin huoltaa kaikki vuosien varrella saamani amaryllikset kesäksi ulos, syksyllä hetkeksi huilaamaan ja joskus marraskuun tienoilla availemaan kukkia jouluksi. Nykyisellään on riittänyt tämä yksi - aika aika kutakin.  

P1060003%20%281%29.jpg

 

Joulupuu kasvatti "kuuseemme" latvatähden.

P1060005.jpg

 

Vuosia sitten pihastamme kaadettiin muutamia koivuja. Huomasimme, että joukossa oli loimukoivu. Jätin pienen pätkän runkoa, josko jotakin yrittäisin siitä vuoleskella. Nyt kokeilin muotoilla halon kappaleesta voiveitsen, ja sehän siitä lopulta tuli. Toivottavasti harjoitus tekee oppipojasta vielä mestarin.

P1100021.jpg

 

Koivupöllin siivu muotoutui myös pieneksi kastikkeen hämmennyslastaksi. 

P1100016.jpg

 

Vanha leikkuulauta sai uuden servettikattauksen entisen kulahtaneen kuvionsa tilalle.

P1200005.jpg

 

Sydämen muotoisen kranssin uudistin jouluteemaan sopivaksi.

PC310021.jpg

 

Joulun aikaan ennätettiin koota muutama 1000 palan palapeli. Inspiraatiota jää odottamaan 1500 palan peli.

P1120008.jpg

tiistai, 24. joulukuu 2019

Joulukuun tunnelmia

Tämä syksy on ollut varsin harmaata ja loskaista aikaa. Aurinko on pilkahdellut vain satunnaisesti. Ensilumi tuli varhain, mutta sen jälkeen talvi on peruttu useaan otteeseen. Välillä lunta oli parikymmentä senttiä, ja hetken päästä sadevesi oli taas huuhdellut nurmikot näkyviin. Nytkin on muutaman päivän satanut pelkkää vettä, mutta sittenkin saimme valkean joulun.

PC080040.jpg

 

Skyrpurkin kannet ovat odottaneet askarteluinspiraatiota. Joulukortteihin ne sitten päätyivät.

PC080026.jpg

 

Maalasin kansiin joulupallon kuvioita valkoisella kalvovärillä. Tämmöinenkin homma näyttäisi vaativan pientä harjoittelua, mutta jotenkuten lähti sentään sujumaan.  

PC080029.jpg

 

"Pallon" voi halutessaan irottaa kortista ja ripustaa vaikkapa ikkunalle.

PC090003.jpg

 

Koivun ja pajun oksista rakensin modernin joulukuusiversion.

PC210020.jpg

 

Muutamalle virkkaamalleni hopeatähdelle hahmottelin jouluisen sijaintipaikan tuulikaapin oveen. Joitakin kaupasta ostettuja tähtösiä lisäsin seuraksi.

PC210017.jpg

 

Ulko-ovesta löytyy ohransiemeniä vaikka linnuillekin syötäväksi.

PC240020.jpg

 

Tuntuu, että jouluvaloilla on loskaisen syksyn aikana tavallista suurempi merkitys. Onneksi energiapihit ledvalot on keksitty. 

PC190006%20%282%29.jpg

 

PC230001.jpg

 

Krysanteemi on edelleen säilyttänyt ryhtinsä

PC180047.jpg

 

Pihapiirin lämpöä.

PC240017.jpg

 

Takkatuli toimii myös oivallisena syysharmauden karkottajana.

PC100040.jpg

 

PC100044.jpg

 

Yläkerran portaikkoa valaisee turkoosin värinen valoketju.

PC230005.jpg

 

Parvekkeelle on pyydystetty pysyvä sininen hetki.

PC180023.jpg

 

PC140010.jpg

 

Parvekkeen perusvalot.

PC010024.jpg

 

Piipahdin rantaan, kun aurinko oli hetkeksi nostanut unisen päänsä pilvipeittonsa alta.

PC190059.jpg

 

Kamera innostui leikkisäksi ja kehitti kuviini laasersädettä muistuttavan valojuovan.

PC190036.jpg

 

Miten päin tahaansa asettelin kamerani, niin valtavan pitkä sädekimppu ilmestyi aina kuvaan. 

PC190039.jpg

 

Tuuli oli nostanut jäälauttoja rantaan. Yritin löytää kuvauskulmaa, missä auringon valo olisi kuultanaut jään pinnasta...

PC190028.jpg

 

ja varovaisesta yrityksestä huolimatta onnistuin kastelemaan toisen kenkäni totaalisesti. Mitähän keijukaisia lienevät olleet ne pilkkiavannolla kalastelevat miehet kauempana rannasta.

PC190025.jpg

 

Rantamaisemaa hallitsi mielestäni hieno väriskaala, jotenkin maalauksellinen. Sitä värisinfoniaa tämä minun omapäinen kamerani ei suostunut tallentamaan sellaisenaan, mutta jonkinlaiseen yhteistyöhön se kuitenkin suostui.

PC190060.jpg

 

Joulukuinen täysikuu viritteli pientä haloilmiötä.

PC090009.jpg

 

Perinteiseen torttuiluun tuli hiukan tonttuilun makua.

PC210007.jpg

 

Enkeleitä, rusetteja ja tiukkailmeisiä vahtikoiria. Hauskaa joulua!!!

PC210009.jpg

torstai, 28. marraskuu 2019

Valon pilkahduksia kaamoksen keskellä

Viime viikonloppuna oululaiset saivat tervetulleen valorokotteen vielä jäljelläolevan kaamosjakson selättämiseksi. Muutamaan viikkoon emme ole saaneet minkäänlaista todistusaineistoa auringon olemassaolosta. Tiukka pilviverho on synkistänyt muutoinkin lyhyeksi käyneet päivän rippeet harmaaksi sumutihkuiseksi tuokioiksi aamupimeän ja iltapimeän heiveröisessä välimaastossa. Lumo festivaali on pitänyt kiinni tapahtuman järjestämisestä tähän vuoden pimeimpään aikaan, vaikka säätilan kannalta löytyisi paljon suotuisempiakin aikoja. Valoshow levittäytyi tällä kertaa aikaisempia vuosia laajemmaksi tapahtumaksi. Meillä "keskuspuiston" virkaa toimittava Hupisaarten alue on mitä oivallisin valojuhlan toteutuspaikka.

Nämä punahehkuiset puut ovat osa juhlavalaistusta Otto Karhin puistossa.

PB240001.jpg

 

Metalliset verkkopallot vaihtuvine väreineen loivat kauniita valonäkymiä ympäröivään puistometsikköön.

PB240053.jpg

 

PB240057.jpg

 

PB240055.jpg

 

PB240059.jpg

 

PB240048.jpg

 

PB240049.jpg

 

Tämä mielenkiintoinen tekniikka ei ihan avautunut katsojalle, mutta lopputuloksena silitysraudalla muotoillut jääsydämmet olivat kyllä sykähdyttävä näky.

PB240091.jpg

 

PB240087.jpg

 

PB240096.jpg

 

Vain mielikuvitus on rajana miettiessä mitä näissä mystisissä kuoriloissa tapahtuu. Voisikohan sieltä syntyä vaikka uutta elämää, ehkä uusia eläinlajeja maapallomme sukupuuttoon kuolleiden eläinten tilalle.

PB240097.jpg

 

Lasten liukumäessä sai uutta vauhdin tuntua värillisistä spottivaloista.

PB240082.jpg

 

Vesielementistään tutut meduusat olivat kiivenneet koivunoksille tuulettamaan lonkeroitaan.

PB240041.jpg

 

PB240044.jpg

 

Hupisaarten upea kesäteatteri nähtynä "uudessa valossa".

PB240084.jpg

 

Valoukot hypähtivät äkkiarvaamatta yleisön joukkoon ja katosivat taas yhtä salaperäisesti.

PB240008.jpg

 

Kaupungintalo joutui valomyrskyn silmään.

PB240019.jpg

 

Monenlaiset muutokset ravisuttivat taloa ja välillä  se näytti sortuvan tiilikasaksi.

PB240009.jpg

 

Sortuneen talon pystytys tapahtui hetkessä lähes tiili tiililtä entiseen kuosiinsa.

PB240032.jpg

 

PB240026.jpg

 

Ja murattiköynnökset viheriöivät julkisivun kesäkuntoon. 

PB240033.jpg

 

Talon seinämällä parveili aika ajoin perhosia ja kalojakin. Peuralauma oli kesytetty laiduntamaan pihapiirissä.

PB240010.jpg

 

Pohjois-Pohjanmaan museo koristautui hieman hillitympään asuun. 

PB240065%20%282%29.jpg

 

Piipahdin hetkeksi museon näyttelytiloihin. Tällä kertaa minut pysäytti tarinansa ääreen fregatti Toivo-laivan pienoismalli. Kolmi mastoinen purjelaiva rakennettiin Oulussa 1860-luvulla. Ensimmäinen kapteeni oli laivan rakennuttajan oma 25 vuotias poika Henrik Wilhelm Snellman. Viisi vuotta kestäneestä Intian matkasta syntyi laulu, joka jäi elämään oululaiseen historiaan. Alun perin pilkkalauluksi hahmoteltu riimitys kertoo tarua ja totta sen aikaisesta yleisesti vallalla olleesta karuhkosta laivaelämästä. Laiva seilasi rahtien kuljetuksessa ympäri maailman meriä. Kaiken kaikkiaan alus hoiti kunniakkaasti sille asetetut tehtävänsä ja laivan kapteeni jäi kippariuransa jälkeen maihin johtamaan menestyksekästä Snellmannien rautakauppaa Oulussa.  

Oulun taidemuseon tiloihin oli järjestetty myös Lumoon liittyvä tapahtuma, mutta sovitun tapaamisen vuoksi jouduin reitiltä jo palaamaan. Taidemuseokierros jäi sen verran vaivaamaan mieltä, että sinne pitää mennä myöhemmin ja silloin toki ajan kanssa. 

PB240076.jpg

 

Merikosken voimalaitospato oli saanut omat valoefektinsä.

PB240077.jpg

 

Tanssiesitys tiivistyi pieneen lasikoppiin mutta toimi herätteenä oikein hyvin. Kaikkeen Lumo-antiin en nyt ennättänyt tutustua, mutta näkemäni valon vyöry virkisti kummasti lumisohjossa nuhjaantunutta mielialaa.

PB240005.jpg

 

Hämärän hetki omassa kotirannassa. Ja vielä nuo yön mustat korpit saalistamassa pilkkiavannoille jätettyjä roskakaloja. Niin, korppeja ne todella ovat, nuo aiemmin korpimetsien tummat siivekkäät. Nykyisin ne ovat siirtyneet taajamien tuntumaan opettelemaan varisserkkujensa keinoja hyödyntää cityelämän tarjoamia mukavuuksia. 

PB100017.jpg

 

PB100020.jpg

 

Lähirannan karua kauneutta.

PB100021.jpg

 

Aikaisemmin syksyllä koettiin pieni hetki luonnon omaa valoshowta, kun aurinko suostui valaisemaan kauniisti huurtuneet koivut Oulujoen rannassa.

PB060021.jpg

 

PB060006.jpg

 

PB060010.jpg

 

PB060014.jpg

 

PB060017.jpg

 

PB060024.jpg

 

Oma pieni piristysviritelmä kiinalais japanilaiseksi sushi-illalliseksi.

PB070009.jpg

 

 

keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Syksyn aktiviteettejä

Maailmalla suuren suosion saavuttanut norjansaamelainen Mari Boine on vieraillut Suomen kiertueensa merkeissä Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Itse pääsin nauttimaan hänen intensiivisestä konsertiesiintymisestään Oulun Madetojan salissa. Boinella on taito johdattaa kuulijansa alkuvoimasella tyylillään saamelaismusiikin mystisiin maisemiin. Hänen uskomattoman monipuolinen ääni vie saamen kieltä taitamattomankin jännittäviin, lähes hypnoottisiin tunnelmiin. Boinella oli mukanaan kaksi huikeaa muusikkoa. Georg Buljo on ilmiömäinen kitaristi ja joiun taitaja, kun taas Åge Gunnar Augland käyttää valtavaa rumpusettiään shamanistisen vahvalla ja vaikuttavalla otteella. 

Liitän tähän Kulttuuritoimitus.fi:n sivilta Savoy -teatterin konsertista tehdyn musiikkiarvostelun. Tekstistä käy olennainen konsertin anti ilmi, ja voin todeta hyvillä mielin, että Oulun konsertti toteutui juuri noissa samoissa hienoissa tunnelmissa.

PB030007%20%281%29.jpg

 

Konserttiarvostelu: Moni kuulija ei näistä saamen kielen erilaisista murteista tiedä, eikä tarvitsekaan, sillä Mari Boinen musiikissa kyse on todellakin musiikista.

Mari Boine sekä kitaristi Georg Buljo ja rumpali Åge Gunnar Augland Helsingin Kulttuuritalossa 1.11.

Kun maailman tunnetuimmaksi saamelaisartistiksi tituleerattu Mari Boine astelee lavalle kirkkaalla ja korkealla äänellään joikua esittäen, räjähtää yleisö heti äänekkäisiin suosionosoituksiin. Illan intensiivinen tunnelma on siitä hetkestä lähtien taattu. Paikalla on Boinen ikuisia ystäviä, faneja ja runsaasti pääkaupunkiseudulla asuvaa saamelaisväkeä.

Yleisön osuus on mainittava heti aluksi, koska se ei ole pelkän kuulijan osassa. Mari Boine keskustelee kuulijoidensa kanssa, kertoo heille tarinoita, lausuu runoja ja on vahvasti läsnä. ”Mitä”, hän huutaa, kun ei kuule, mitä joku hänelle huikkaa katsomosta. Saamen kieltä taitamattomat jäävät hieman ulos näistä huuteluista, mutta se ei haittaa, koska tunnelma on katossa.

Boine valittelee, ettei osaa suomea kuin muutaman sanan verran. ”Kippis ja kaksi lisää”, kuuluu sentään hänen sanavarastoonsa. Karasjoella 63 vuotta sitten syntyneen Boinen oma kieli on pohjoissaamen itämurre. Sillä hän on myös tehnyt suurimman osan musiikistaan. Sanoissa on esimerkiksi suomalais-saamelaisten Kerttu Vuolabin ja Kirsti Palton tuotantoa.

Moni kuulija ei näistä saamen kielen monista erilaisista murteista tiedä, eikä mielestäni tarvitsekaan, sillä Boinen musiikissa kyse on todellakin musiikista. Sanoilla on merkitystä, tietenkin, mutta ainakaan itse en sanoja yleensä juuri kuuntele vaan musiikkiesitystä. Hyvät sävellykset osaavat sanoa sanottavansa musiikin keinoin.

* *

Boine kiertää Suomea kahden taustamuusikon kanssa. Tausta-sanan voi kyllä jättää pois, koska Georg Buljo ja Åge Gunnar Augland ovat erittäin aktiivisia toimijoita kokonaisuudessa. Etenkin Buljo osoittautuu myös erinomaiseksi joiun taitajaksi sekä monipuoliseksi kitaroiden ja koskettimien käsittelijäksi. Augland on isossa roolissa suuren rumpusettinsä keskellä.

Homma hoituu loistavasti tälläkin kokoonpanolla. Boine sanoo ohimennen syyn, miksi laulaa pääasiassa saamenkielistä musiikkia vanhemmilta levyiltään – koska tarvitsisi uusimman, englanninkielisen See the Woman -levyn (2017) kappaleiden esittämiseen ison orkesterinsa paikalle. Tuolla levyllä hän juhlisti taannoisia kuusikymppisiään.

Kuulemme siis kappaleita vuosikymmenten varrelta, eikä kokonaisuudessa ole valittamista. Alkujakso on noin 50 minuutin mittainen ja väliajan jälkeen täyttyy vielä kokonainen tunti. Tunnelmat vaihtelevat perinteisestä moderniin, äänekkäästä julistamisesta hiljaiseen lyyrisyyteen. Boinen tarvitsee pyytää vain kerran yleisöä tanssimaan, kun käytävät jo täyttyvät.

* *

Ensimmäisenä varsinaisena kappaleena kuullaan Jearratt Biekkas eli Asking the Wind. Sanojen taustalla on Nils-Aslak Valkeapään runo ja otsikon mukaisesti siinä kysellään tuulelta, miksi on pimeää, lehdet putoavat ja miksi on kesä ja miksi on muistoja. Vastaukseksi tuuli vain puhaltaa ja kuiskailee. Tämän, kuten usean muunkin laulun katkaisee joikuosuus, tässä tapauksessa ”hei, joojoojoo…”

Jatkoksi kuullaan Gula Gula, joka on avauskappale ja nimibiisi vuonna 1989 ilmestyneeltä albumilta. Boine kertoo juonnossaan esivanhemmista, jotka lähettävät viestejään. Hän alustaa alkuperäiskansoista, ilmastonmuutoksesta ja Äiti Maasta. Konsertin lopun encoressa hän palaa tähän teemaan, eikä kylmien väreiden kulkemista selkäpiissä voi mitenkään estää kummallakaan kertaa.

Alkuperäiskansoista puheen ollen, on selvää, että Boine kulkee heidän maailmoissaan kuin kotonaan. Terveisiä saadaan niin Pohjois-Amerikan intiaaneilta kuin Uuden-Seelannin maoreilta. Boine kertoo, että häneltä on vienyt lähes 40 vuotta kasvaminen häpeästä ylpeyteen. Hän kertoo tiukasta uskonnollisesta (lestadiolaiskristillisestä) kodistaan, jossa haluttiin hylätä kaikki vanha perinne.

Boine voitti häpeän, kun alkoi kuunnella esivanhempiensa kuiskailuja. Muistatteko muuten amerikkalaisen laulaja-lauluntekijän nimeltä Melanie (Safka)? Boine kertoo hänen olleen aikoinaan tärkeä hahmo nuorelle karasjokelaiselle ahtaan kodin kasvatille. Esittämällä Melanien kappaleen Some Say I Got Devil hän tuntee aina palaavansa lapsuuteensa.

Tähän tunnelmaan vaivutaan väliajan jälkeen. Toinen jakso alkoi improvisaatiolla, jonka bändi kuulemma aina varioi kunkin yleisön mukaan. Helsingissä siinä soivat muun muassa maagiset ja taianomaiset noitaloitsut. Sitä seurasi Merle Collinsin sanoihin tehty ButterflyBeaivelottáš (Perhonen), jonka herkkyyden vastapainona pauhaavat jykevät rummut.

Tuntuu hieman siltä, että melkein jokaisesta kappaleesta olisi jotain erityistä sanottavaa, mutta paras on antaa Mari Boinen ryhmineen kertoa se livekonsertissa. Boinen, kuten niin monen muunkin menestyneen tähden valttikortti on monipuolinen lauluääni, joka yltää luontokappaleita tai lasta matkivasta ininästä ja kiminästä tai säksätyksestä oopperatyyliä lähenevään taituruuteen. Lopun kruunaa herkkä lavakarisma. Boinen tapauksessa myös poliittinen sanoma, jota hän ei kuitenkaan tyrkytä liiaksi.

Aila-Liisa Laurila

Mari Boine Tampere-talossa lauantaina 2.11. ja Oulun Madetoja-salissa sunnuntaina

3.11.

 

 

Yleisön joukossa oli kauniisiin saamelaisperinteisiin asuihin pukeutunutta kuulijakuntaa.

 PB030028.jpg

 

PB030020.jpg

 

PB030026.jpg

 

PB030019%20%281%29.jpg

 

Madetojan salin seinää koristaa illan teemaan hyvin sopiva revontuliryijysarja.

PB030017.jpg

 

Itse musiikkisali on akustiikaltaan kiitelty runsailla puupinnoilla toteutettu komea juhlatila.

PB030024.jpg

 

PB030003%20%281%29.jpg

 

Lämpiöosaa koristavat yksinkertaisen tyylikkäät valorykelmät.

PB030013%20%281%29.jpg

 

PB030012%20%281%29.jpg

 

Tottakai pitää tarkistaa herkkupöytien antimet.

PB030016.jpg

 

Helsinki -visiitillä kurkistin Kansallisoopperan balettiohjelmistoa. Lumikuningatar -baletin olen nähnyt aiemminkin, mutta hyvästä spektaakkelista löytyy aina uusia vivahteita. Eri miehityksillä syntyy myös uudenlaista kerrontaa. 

PA190007.jpg

 

Tanssijat hoitivat upeasti työsarkansa, kuten aina. Käytäväpuheissa kuului, taas kerran, ihmettelyä miksi käsiohjelman esiintyjäluettelossa vilisee niin valtavan paljon ulkomaalaisten tanssijoiden nimiä, ollaanhan nyt katsomassa Suomen kansallisbaletin näytöstä. Usein kuulee näitä samoja huokailuja - haluttaisiin nähdä enemmän suomalaisia tanssijoita Suomen veroeuroilla ylläpidettävällä näyttämöllä. Kyllä kyllä, todella taitavia ovat ulkomaiset tanssijat, mutta katsomoon näyttää hengästyttävän upealta myös suomalaisten työskentely. Harmittaa eteenkin niiden nuorten puolesta, jotka saavat pitkän ja perusteellisen tanssikoulutuksen Suomessa ja todella, todella harva heistä saa työpaikan kotoiselta näyttämöltämme. Tanssijoiden kotimaisuusasteen nostamisella voisi olla vaikutusta pääsylipputuloja kartuttavan yleisön uuden mielenkiinnon herättämiseen ikiomaa kansallisbalettiamme kohtaan. 

Käsiohjelman kuvastoa.

PB050001.jpg

 

Väliajalla Lumikuningattaren noidat hätistelivät karannutta jääkarhua takaisin pukuhuoneen suojiin.

PA190012%20%282%29.jpg

 

Suomen kansallisooppera tarjoaa viihtyisät tilat niin yleisölle kuin taide-elämyksiä tuottavalle henkilökunnalle.

PA190010.jpg

 

Oopperatalon ikkunasta Töölönlahden suuntaan huokui helsinkiläisruska loppusyksyksyistä tunnelmaa.

PA190018.jpg

 

Uusi kauppakeskus Tripla oli juuri avattu, ja pitihän uutuus käydä paikanpäällä toteamassa. Mukavasti on kansainvälisen ostoskeskuksen tuntua ilmassa, mutta paljolti samoja tuttuja kauppoja ja putiikkeja kuin muuallakin. Houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita on mittaamattomat määrät. Toivottavasti riittää asiakkaita jatkossakin, uutuudenviehätyksen hellittäessä.

PA210005.jpg

 

Ennätin tutustua vielä I love me -messuihin Messukeskuksessa. Hyvinvointia ja terveellisyyttä oli ihan ähkyksi asti. Monenlaista vitamiiniä ja hivenainetta tuli maisteltua tippojen, patukoiden ja keitosten muodossa. Hurjin niistä (ja terveellisyydestään kuulemma ehdoton) oli ehkä luuliemi, joka loppujen lopuksi taitaa olla ihan perinneruokaa ihmiskunnan varhaisemmilta ajoilta. Loppumetreillä jalkojen hyvinvointi alkoi olla jo kyseenalaista, joten istahdin hetkeksi tämän ihanan kukkaseinän mieltä virkistävään katveeseen.

PA180006.jpg

 

Jorma Uotinen lueskeli runoja ja jutteli mukavia yleisölleen - ei huonosti tietenkään.

PA180002.jpg

 

Olimme Helsingissä taas poikien synttäreiden aikaan. Pico täytti 15 vuotta ja Jekku 10.

PA190002.jpg

 

Jekku suhtautui juhliinsa taas tyynen arvokkaasti huolimatta siitä, että edessä tuoksui lihaisa kakku nakkikynttilävarustuksella.

PA190027.jpg

 

Pico taas ei niinkään välitä seremonioista vaan toiminnan miehenä kävisi mieluummin heti kiinni varsinaiseen asiaan.

PA200002.jpg

 

Tyttären porukat ovat jo mukavassa vaiheessa talohankkeissaan. Tähän aikaan on kiva päästä käsiksi sisähommiin.

PA210022.jpg

 

Minun kotoinen projektini on nahkapaloista (mahdollisesti) koostuva taulu. Tässä yksi sijoitteluvaihtoehto.

PA130022.jpg

 

Välityönä väsäilin vaahteranlehdistä ruusuja.

PA140031.jpg

 

Syysillan sumuisessa metsässä puiden siluetit valonkajossa.

PA240035.jpg

 

Omenapuiden latvuksiin on jäänyt joitakin omenoita tipahtelemaan fasaanien herkuiksi.

PA280014.jpg

 

Lumipalloheisin marjat näyttävät syksyisessä maisemassa ilon pisaroilta.

PA250051.jpg

 

Krysanttemi taisi jäätyä yöpakkasilla.

PA260010.jpg

 

Vuorokautta aikaisemmin oli kotirannan merenpinta saanut kevyen jääkatteen. Nyt, 4.11. auringonlasku kuvastui kauniisti tasaiselta jääkannelta.

PB040029.jpg

 

PB040025.jpg

 

Kuu nousee varovaisesti tuuliseen iltaan.

PB040074.jpg

 

 Ikkunalla aukoo kukkiaan tämä hämmästyttävän värinen ja suurikukkainen saintpaulia.

PA280006.jpg

 

perjantai, 11. lokakuu 2019

Syksyn raikkaita värejä ja makuja

Syksy, upeaakin upeampi vuodenaika, on taas täällä. Kaikki aistit alkavat pikkuhiljaa herätä "kesähorroksesta". Okralla höystetyt syvän punaiset värisävyt sykähdyttävät, ja miten edes voi olla noin paljon erilaisia keltaisen vivahteita! Vihreää kuitenkin löytyy sopivasti harmonisoimaan tätä värien sinfoniaa. Myös syksyiset säät ovat vahvoja ja voimakkaita. Kesäinen kepeys on jäänyt taakse, ja nyt mennään astetta vahvempiin tunnelmiin. Syksyn aurinkoiset päivät voivat tuntua vielä lämpimiltä, mutta samalla kirpeän kuulailta, olisivatko hedelmäisen hapokkaita. Sateisen tuulisina päivinä jo mennään eikä meinata. On ihanaa vetää kumisaappaat jalkaan, napittaa takki leukaan saakka ja laittaa pipo syvälle päähän. Sateen jälkeen ilma on pölyistä puhdas, ja jalan alla tuntuu muheva maa. Kesän aikana ravinteensa luovuttanut multa valmistautuu muokkaamaan varisevista lehdistä ja maatuvista kasveista uutta voimaa tulevalle kasvukaudelle. Jotkut ihmiset kertovat syksyyn sisältyvän luopumisen tunnetta, ehkä suruakin. Itse olen aina jo kovinkin halukas siirtymään kesän raukean verkkaisesta tunnelmasta toimeliaampaan vaiheeseen. Nautin syyssadon keräilystä metsissä ja pihapiirissä. Erilaisten hillojen tuoksu täyttää keittiön ja kahvikupponen saa seurakseen herkullisen omenapiirakan. Mielessä pyörii suunnitelmia talven varalle, ja kaupassa eksyn väkisinkin hypistelemään lankavalikoimia käsityöosastoilla. 

Tähän syksyyn toki sisältyy suurempiakin muutoksen tuulia meidän perheessä, kun on tarkoitus jättää tämän pihan puutarhatyöt ja lumenluonnit vahvemmille harteille. Olemme laittaneet asuntomme myyntiin, ja tarkoitus on keventää työtaakkaa eläkeläisen arkeen sopivaan mittasuhteeseen. Muuton jälkeen tulee ihan varmasi ikävä monia asioita. Tämä maaseutumainen rauhallinen asuinalue, kymmenen kilometriä Oulun keskustasta, on toiminut täydellisenä asuinpaikkana meille kolmenkymmenen vuoden ajan. Ikävä tulee vieressä olevaa merenrantaa, mukavia naapureita, jopa omenapuita. Päällimmäisenä on kuitenkin innostunut odotus uusista kuvioista, kun joka tapauksessa asuntomme 152 neliöstä riittäisi puoletkin aivan mainiosti meille kahdelle. 

P9290014.jpg

 

Valkeakuulaat on jo kerätty, nyt on punakaneleiden vuoro.

P9290008.jpg

 

Omenapiirakkaa.

PA100002.jpg

 

Ja lisää omenapiirakkaa.

PA030006.jpg

 

Mehumaija on työnsä tehnyt.

PA020004.jpg

 

Chutneyssä maistuu omenan lisäksi chili, paprika sekä puna- ja valkosipuli.

PA030008.jpg

 

Karpaloista tein tällä kertaa hilloa, kun puolukkasato jäi nyt vähäiseksi.

P9270007.jpg

 

Teeri on käynyt samoilla apajilla.

P9260162.jpg

 

Syksy maalailee kasveja uusin värein.

PA010004.jpg

 

Atsalea sai vahvan punaisen sävyn.

PA110020.jpg

 

Kaupasta ostettu krysanteemi jaksaa kukoistaa.

P9290026.jpg

 

Pihapiirin värit muuttuvat päivittäin.

PA050007.jpg

 

PA110016.jpg

 

Lumipalloheisiin tulee harvakseltaan punaisia marjoja.

PA060029.jpg

 

PA050008.jpg

 

Juhannusruusun toinen kukoistuskausi on aina syksyisin.

PA050009.jpg

 

Tuoksuvadelman keltaisuutta.

PA050014.jpg

 

PA110012%20%281%29.jpg

 

Nyt näin ensimmäisen kerran tuoksuvadelman tehneen marjan, mutta vain yhden, eikä mitenkään syöntiin houkuttavan.

PA050018.jpg

 

Tänä vuonna pihlaja sai kauniin syysvärin.

PA020011.jpg

 

Vikkelä orava halusi kuvaan mukaan.

PA020009.jpg

 

PA050020.jpg

 

Kiinankärhö aloitti uuden kukinnan.

PA050026.jpg

 

Juolukka teki hienoa maaruskaa.

PA040010.jpg

 

Syksyistä kylänraittia.

PA060034.jpg

 

Haapa osaa keltaisen sävyt.

PA060035.jpg

 

Useiden suomalaisten taiteilijoiden maalauksista löytyy koivuteema, enkä ihmettele yhtään. Minunkin piti pysähtyä ihailemaan koivumetsän lokakuista asetelmaa.

PA060041.jpg

 

PA060042.jpg

 

Meidän olohuoneen seinältä löytyy myös pari Terttu Jurvakaisen koivumaisemaa. Tässä voitaisiin olla vaikka ensilumen tunnelmissa. 

PA110012.jpg

 

Toinen taulu kuvastelee kevään sumuisen autereista järvenrantaa, kun lumi aloittaa jo sulamistaan, ja jää on käymässä hauraammaksi.

PA110011.jpg

 

Ruokohelpi on jo pörhistänyt siemenhahtuvat levitysvaiheeseen.

PA060052.jpg

 

Syksyä Kiiminkijoen Koitelinkoskella.

P9270004.jpg

 

Koivun ja kannusruohon kontrastia Sanginjoella.

P9260172.jpg

 

P9260166.jpg

 

Ja tietysti evästauko.

P9260164.jpg

 

Teeriemo paimentamassa poikasiaan.

P9240143.jpg

 

Joinakin iltoina on jo näkynyt häivähdys revontulista.

P9270032.jpg

 

P9270027.jpg