keskiviikko, 10. tammikuu 2018

Kaamosajan kauniit valot

Vuoden pimeimpään aikaan suuntasmme mieheni kanssa kulkumme Helsinkiin. Lastemme perheet olivat levittäytyneet lomanviettoon ympäri maailmaa, toinen lautailemaan Calgaryn vuorille ja toinen hiihtämään Lappiin. Meillä oli edessä ensimmäinen joulu vuosikymmeniin ihan kaksistaan. Tosin, kyllä ensimmäinen yhdessäolomme joulu vietettiin kahdestaan. Silloin esitimme Joulupukille toivomuksen, että vuoden päästä meillä olisi vauva. Jos joku väittää, ettei Joulupukkia ole olemassa, niin meillä on todisteet asiasta: seuraavan joulun lahjoista ehdoton ykkönen oli meidän esikoisemme. Siitä lähtien onkin aina vähintään toinen lapsista tai, myöhemmin, ainakin jomman kumman lapsen perhe ollut seuranamme. Nyt oli aika päästää lapset hyödyntämään eteen tullutta pikku lomaansa, ja me lupauduimme koirien kaitsijaksi. Samalla tuli tilaisuus katsastaa kaamoksen valotilanne myös eteläisen Suomen osalta.

 PC300168%2Cc.jpg

Kolmen viikon Helsingissä oleilumme aikana näytti aurinko viettävän yksityistä lomaansa ehkä vallan etelänmailla. Vettä sateli enemmän tai vähemmän jakson aikana, ja lämpömittari osoitti 2-5 astetta plussaa. Siis kaamos mitä parhaimmillaan. 

Lähes täysi kuu yritti pilkahtaa pilven raosta yhtenä iltana. Piti olla liipasinsormen nopsana kameran näppäimellä, jos aikoi ikuistaa tämän pikavisiitin. Aurinkokin kokeili paluuta työpaikalleen parina päivänä, mutta karkasi pikimmiten taas omille teilleen.

PC300146.jpg

 

Näissä olosuhteissa tulikin tarkkailtua pääkaupunkiseudun keinovaloja, jotka oli selvästikin asennettu taisteluvalmiuteen kaamoksen synkkyyttä vastaan. 

PC300058.jpg

 

Esplanadin puistosta löytyi "Petteri-valokuono" kumppaneineen ja hopeahuurrutettu kuusi.

PC300029.jpg

 

PC300037.jpg

 

Täältä, valokuorutetusta kukkapenkistä, bongasin muutaman varsin hyvävoimaisen...

PC300133.jpg

 

ruusun. Kuvaushetkellä elettiin jo vuoden viimeisiä päiviä, ja ruusun olisi kalenterin mukaan pitänyt olla viettämässä ansaittua talvilomaansa lumipeitteen alla. Siinä, kun tähtäilin kamerani kanssa kasvin ympärillä alkoivat ohikulkijat pysähdellä uteliaana. Hetken päästä meitä paparazzeja oli jo useampi jahtaamassa tätä filmitähteä kuvakokoelmiimme. 

PC300050.jpg

 

Pitkät perinteet omaava Ravintola Kappeli on varsinainen valokeidas Esplanadin puiston reunamalla. Ravintola on perustettu 1876, ja se on ollut aikoinaan suomalaisten eturivin taiteilijoiden suosima kohtaamispaikka. Siellä ovat ideoitaan miettineet mm. Eino Leino, Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho ja Jean Sibelius.

PC300059.jpg

 

PC300062.jpg

 

PC300071.jpg

 

Helsigin katuja somistavat monenmoiset valorakennelmat. Vähän kävi harmittamaan, että ei jäänyt aikaa tutustua 6.-10.1. järjestettävään Lux Helsinki valotapahtumaan. Etukäteisinfon mukaan se olisi ilmeisesti ollut loistokas kaamoksen nujertamistilaisuus.

PC300150.jpg

 

PC300024.jpg

 

PC300017.jpg

 

PC300009.jpg

 

Hissukseen pyöri violetin sävyinen maailmanpyörä Katajanokalla.

PC300102.jpg

 

Allas Sea Pool -merikylpylä kylpee itsekin kullankeltaisessa talvihohteessa.

PC300128.jpg

 

Katunäkymiä helsinkiläisessä illassa.

PC300203.jpg

 

PC300101.jpg

 

PC300099.jpg

 

Tuomiokirkko Senaatintorilla vihittiin käyttöön 1852 ja sai tuolloin nimekseen Nikolainkirkko. Maamme itsenäistymisen jälkeen nimi muuttui Suurkirkoksi ja vuonna 1959 Helsingin tuomiokirkoksi.

PC300170.jpg

 

Sisätiloista löytyy upea urkuparvi.

PC300196.jpg

 

Kirkkojen kyntteliköt ovat aina kunkin käsityömestarin taidonnäytteitä.

PC300187.jpg

 

Jäin miettimään, että mistähän on peräisin tämä kermankeltainen marmori saarnastuolin kupeessa.

PC300186.jpg

 

Hienoja yksityiskohtia löytyy kirkon uumenista.

PC300193.jpg

 

Tämä pelkistetyn kaunis seimikuvaelma teki vaikutuksen

PC300178.jpg

 

Uspenskin katedraali eli Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali Katajanokalla. Tämä ordodoksinen kirkko on vihitty käyttöön 1868 ja on lajissaan suurin Pohjois- ja Länsi-Euroopassa. Olen käynyt tutustumassa kirkoon useita vuosia sitten ja olisin halunnut piipahtaa siellä nytkin. Vierailu piti siirtää toiseen kertaan kirkkon ollessa nyt kiinni.

PC300096.jpg

 

PC300100.jpg

 

Vähän erilaista hohdetta löytyi kadunvarren näyteikkunasta, joka esitteli maailmanmaineeseen kimmonneen Minna Parikan kenkäluomuksia. Tällaiset lasten pupulenkkarit olisi saanut nyt 230 eurolla. Lähtöhinta olisi ollut 380 €!

PC300156.jpg

 

Glitterikorkkarit oli alessa myös 230 €. 

PC300157.jpg

 

Pupuballerinat.

PC300163.jpg

 

Minna Parikan kenkiä voi nähdä monen megatähden jaloissa, esim. Lady Gagan.

PC300162.jpg

 

Onneksi lapsenlapsi ennätti lapinlomaltaan vielä niin, että pääsimme taiteilemaan hänen kanssaan. Sokerimaalausta ja muovailukuvioita.

P1040016.jpg

 

P1040019.jpg

 

Välillä perustettiin koti- ja villieläinpuisto.

P1040015.jpg

 

Leipominen on meidän yhteinen intohimomme.

P1030035.jpg

 

Valkosuklaa-manteli-piparkakkukeksit.

P1040021.jpg

 

Sallin ja äidin oma piparkakkumökki.

P1020009.jpg

 

Myös äidin kanssa koostetut ballerinat.

P1020011.jpg

 

Lisää ballerinoja. Muotti oli löytynyt tukholmalaisesta putiikista.

PC290012.jpg

 

Omissa värkkäyksissä on syntynyt esim. viinisuola. Tilkka viiniä keitetään hiukan kokoon ja merisuola pyöräytetään viinissä. Suola levitetään kuivahtamaan ja seuraavana päivänä se on valmis purkitettavaksi.

PC240010.jpg

 

Maalasin kalkkimaalilla ja koristelin lapsenlapselleni hänen pieneksi jääneen luistimen. Toinen luistin jää muistoksi meidän kodin sisustukseen.

P1020023.jpg

 

Muutoin askartelupuolella on ollut vasrsin hiljaista. Jokunen pullovalo on syntynyt ja kelo-oksista taulujen kehyksiä.

P1100032.jpg

 

Ouluun ajellessa huomasimme, että se mikä satoi Helsingissä vetenä oli pohjoisempana satanut lumena, lumipenkat olivat valtaisat. Onneksi meillä on ihana toimelias naapuri, joka oli oman pihansa ohella höylännyt meidänkin pihan niin, ettei se ole koskaan ollut niin hienossa talvitällingissä.

Tässä vielä omat kaamoksenkarkottajat. 

P1100020.jpg

perjantai, 22. joulukuu 2017

Mitä ihmettä, nyt jo joulu!

Eipä kukaan kertonut etukäteen, että eläkelläisen kalenterissa on vähemmän sivuja kuin työikäisten. Vai miten tämä on mahdollista, että syksy meni yhdessä hujauksessa. Alkuunsa arvelin, että nämä ns. " eläkeläisten kiireet" johtuu siitä, että vapaa-ajan määrä lisääntyy yhtä äkkiä. Päivät lähtevät aina verkkaisesti liikkeelle, kun on sellainen tunne, ettei ole mitään aikataulupaineita. Sitten vain huomaa, että minun hammaslääkäriaikani on tunnin päästä - johan tulikin kiire, ja kaupassakin piti käydä. Uimahalli siirtyykin sitten taas huomiselle. Mutta, että parin päivän päästä on jo joulu! Hankkiessani vuoden 2018 kalenterin tarkistan ensimmäiseksi, että siitä löytyy kaikki normaalivuoteen kuuluvat sivut. 

 PC120007.jpg

 

Vilkaistaan kuitenkin pikasisesti mitä syksyyn on kuulunut edellisten postausteni kulttuuririentojen lisäksi. Muutaman lumikuvan olen saanut napattua, vaikka meidän leveyksillä ei ole ylletty mitenkään valtaisiin lumikuormiin kuten monilla muilla alueilla Suomessa. 

PC130049.jpg

 

PC130044%20%282%29.jpg

 

 Valkeakuulas-omenapuu on nimensä veroinen myös näin talvella.

PC130016.jpg

 

 Parvekkeen lasit näyttävät upeilta auringonlaskun aikaan.

PC040007.jpg

 

PC040018.jpg

 

Eräänä marraskuisena iltapäivänä aurinko maalasi rantaruovikon kultahohteeseen. Lieneekö tehtävä ollut kovinkin vaativa, kun sen jälkeen ei auringosta ole näkynyt juuri häivääkään.

PB210020.jpg

 

PB210037.jpg

 

Nämä lentokoneiden jäljet taivaalla herättivät väistämättä kysymyksen unohtuiko poikien eväät kotikeittiön pöydälle, kun tuli noin kiire palata takaisin.

PB210046.jpg

 

Hetkeä myöhemmin oli todettavissa, että koko porukka oli pakannut eväänsä huolella, ja matka saattoi jatkua. Virallisempi selitys kuului, että oli meneillään ihan perinteiset armeijan hävittäjäkoneiden harjoitukset, ja taivaalla oli nähtävissä tavallisista reittilentokoneista poikkeavia vesihöyrykuvioita 

PB210049.jpg

 

Marraskuussa nähtiin taivaalla myös luonnon oma valoshow haloilmiön muodossa.

PA300004.jpg

 

Jokasyksyinen omenanjalostustoiminta on nyt ollut erityisen vilkasta valtavan omenasadon vuoksi/ansiosta. Tässä omenachutneyt valmiina maisteltaviksi.

PA290001.jpg

 

Ihana naapuri riensi apuun lahjoittamalla meille näppärän "omenaporakoneen".

PC070004.jpg

 

Sen jälkeen omenapiirakan teko on käynyt kuin tanssi.

PC070011.jpg

 

Metsäretkiltä on ollut tuomisina mm. suppilovahveroita

PA190006.jpg

 

Karpalosuolta löytyi saalista muutaman litran verran, ja talven puolukat oli jo aiemmin tulleet varmistettua.

PA170045.jpg

 

Näitä luonnon hienosti muovaamia litteitä kiviä on tullut maalailtua aina joskus iltapuhteina.

PB110008.jpg

 

Iloisempi halloweenhahmo.

PA290006%20%282%29.jpg

 

 Osasta joulukortteja tuli nyt tämän näköisiä.

PB110001.jpg

 

 

PC120005.jpg

 

PC180009.jpg

 

Sujautettiin valot ystävien matkamuistopulloon.

PC220009.jpg

 

PC220011.jpg

 

Sydämellistä joulua kaikille!

PC120010.jpg

tiistai, 28. marraskuu 2017

Suomi-neidon tunteikkaat syntymäpäiväjuhlat

Sata vuotta täyttävää Suomi-neitoa on juhlittu jo pitkin vuotta, mutta minulla oli viime lauantaina tilaisuus osallistua yhteen ehkä hengästyttävimmistä juhlatilaisuuksista. Suomen kansallisbaletin johtaja, Kenneth Greve, oli valjastanut joukkonsa melkoisen spektaakkelin toteutukseen. Kalevalanmaa on syntymäpäivälahja 100-vuotiaalle Suomelle ja siis meille suomalaisille. Kymmenen vuotta täällä asuneena Greve on tehnyt meistä mielenkiintoisia havaintoja. Eri alojen asiantuntijoita apuna käyttäen Greve on muotoillut lämmöllä ja terävyydellä varsin osuvan kuvauksen suomalaisuudesta.   

19A4638-1000x667.jpg

 

Näppärä oivallus oli päästää yleisö tutustumiskierrokselle oopperatalon takahuoneisiin ennen esityksen alkua. Hämyisillä käytävillä tapasimme teoksen hahmoja heidän oman aikakautensa työtehtävissä. Samalla nähtiin pieni siivu valtavasta kulissien takana piilevästä näytösten luomisympäristöstä.

Itse esitys alkoi jääkauden lopulla tapahtuneesta jäätiköiden sulamisesta ja sortumisesta. Jo siinä vaiheessa saatiin esimakua kansainvälistä arvostusta nauttivan Mikki Kuntun huikeista lavastus-, valaistus- ja projisointitoteutuksista. Tarinan juonta kuljetti eteenpäin Aino-neito maamme alkuvaiheista nykypäiviin saakka. Jotta Ainon elämä ei olisi yhtään sen selkeämpää, kuin meidän muidenkaan telluksentallaajien, niin hänen seurakseen oli asetettu hänen oma "varjonsa", jonka kanssa Aino joutui aika ajoin käymään keskustelua. Isomman vastuksen loi kalevalalainen hahmo, Pohjan akka, joka itse asiassa taitaa olla syypää monenlaisiin vastoinkäymisiimme myös meidän aikanamme.

PB260075.jpg

 

M7A1258--1000x667.jpg

 

Greve on tunnistanut suomalaisten salaisen aseen, sisun, jonka hän oli tähän esitykseen pukenut ketteräksi hopea-asuiseksi pikku pojaksi. Sisua ei ole aina helppo löytää juuri pahimpaan hätään, mutta onneksemme se jostakin meille useinmiten ilmestyy.

M7A6085-1000x667.jpg

 

Teoksen alkupuolta varjostaa raskas sotainen tunnelma, kuten meidän historiaamme perehtyminen valitettavasti edellyttää. Sotia ei kuitenkaan ollut tässä lähdetty käsittelemään liian pateettisesti, vaan niihin kohtauksiin oli löytynyt myötäelävä, väistämättömyyden edessä taipumisen mutta ei lopullisen taittumisen tunne, mikä sai katsojan herkistymään. Vieressäni istuvalla vanhemmalla herrasmiehellä oli varmastikin omakohtaisia kokemuksia sodan armottomuudesta, kun hän joutui useaan otteeseen tavoittelemaan nenäliinaa takkinsa taskusta. Alla oleva kuva on tanssikohtauksesta, joka kertoo vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista. Koreografiaan oli yllättäen valikoitunut  musiikiksi "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Vaikutti siltä, että monen meidän katsojan kohtaloksi tuli menettää hetkiä tästä tanssiosiosta kyynelten hämärtäessä näkökykymme.   

M7A6583-1000x667.jpg

 

Meiltä kaikilla löytyy suvussamme yhteyksiä historiamme sotaisiin vuosiin. Edelliset sukupolvet ovat kantaneet muistoja mukanaan, ja vaikka niistä asioista ei välttämättä ole paljon puhutukaan, heidän kokemukset ja muistot ovat muovanneet meidän kaikkien perimää. Niistä vaiheista kummunnee se vähän jäyhä suomalainen luonteenlaatu, joka kuitenkin huokuu sisukkuutta ja tietynlaista tulevaisuuden uskoa - olemme ennenkin selvinneet  uskomattoman vaikeista tilanteista.  

19A5219-1000x563.jpg

 

PB260073.jpg

 

Vaikuttava idea oli tuoda esitykseen "stillkuvia" tutuista maalaustaiteemme suurteoksista. 

M7A6694-1000x667.jpg

 

Kalevalanmaan tanssikoreografiat olivat kautta linjan upeaa katsottavaa. Erityisesti jäivät mieleen monet joukkokohtaukset, kuten kuvan tuonelan joutsenet. Minna Canthin naiasianaisetkin olivat sanomassaan hyvin vakuuttavia. Myös miesten kirvestanssi uhkui uskottavaa voimaa. Kansallilbaletin tanssijat ovat todella ammattinsa osaavaa väkeä.

PB260067.jpg

 

Teoksessa on käytetty tehokkaasti Oopperan vahvoja laulukuoroja osana näyttämötapahtumaa. 

M7A8637-1000x667.jpg

 

Musiikki koostuu monista tutuista suomalaisista lauluista ja sävelteoksista. Aikaisemmista balettisävellyksistä ja monista elokuvamusiikeistaan tuttu Tuomas Kantelinen on ollut koostamassa musiikillista antia. Kansanmusiikkiyhtye Värttinä on tietysti itseoikeutettu ryhmä tämäntapaiseen esitykseen. Värttinän ja oopperan kuoron vaatetuksesta näkee osan upean visuaalista puvustusta. Kaikkien esiintyjien vaatteet on tehty pieteetillä huippu taitavan Erika Turusen ideoimana. Esiintymisasut ovat viimeisen päälle mietittyjä ja jokaiseen ajanjaksoon sopivia - ja vaatteita on paljon!

PB260063.jpg

 

Harmonikkataiteilija Kimmo Pohjola on tuonut mukaan omaa musiikkiaan, ja tietysti "Säkkijärven polkka" lähtee hänen soittimesta väkevällä voimalla. Pohjolalla on pitkät perinteet tanssiesitysten säestämisestä ja niinpä häneltä irtoaa luontevasti myös tanssiaskeleet soiton lomaan.

PB260071.jpg

 

Toinen puoliaika tanssitti näyttämölle säkenöivän katsauksen lähihistoriamme julkkiskuvaa. Tällaisessa yhteydessä ei sovi sivuuttaa entistä baletin johtajaa, Jorma Uotista. Tom of Finland lienee tunnetumpi hahmo ulkomailla, kuin konsanaan kotimaassa. Oman ansaitun paikkansa ottivat katrihelenat, irvinit, marimekot, vihaisetlinnut, eukonkantajat ja tietysti monet urheilijaidolimme. Vaikka näyttämöllä oli vallan mahdottoman paljon vauhtia ja lähes vaarallisia tilanteita ralliautoineen ja traktoreineen, ei "kaaos" vaikuttanut hallitsemattomalta. Ei toki, vaan siihen ilonpitoon oli aivan pakko lähteä mukaan, ja niinpä yleisö hullaantuukin laulamaan mukana kestosuosikkia "Aavan meren tuollapuolen".

M7A5020-1000x667.jpg

 

Tässä olisi ollut sopiva helmitaulu legendaariseen laskutoimitukseen presidenttiehdokas Kekkosen äänimäärästä. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

PB260070.jpg

 

Suomalainen osaa ottaa ilon irti vappuna - ja aina kun moiseen tulee tilaisuus.

PB260077.jpg

 

"Hevimetalli" on niin suomalaista.

PB260074.jpg

 

Kun Daruden säestämänä paperisadettaja myrskysi katsomoon sinisiä ja valkoisia silkkipaperisuikaleita, viimeisetkin epäilijät uskoivat, ettei oopperatalo todellakaan ole mikään pönötyspaikka. Daruden vielä soidessa riensivät esiintyjät hakemaan yleisön joukosta "avustajia" näyttämölle. Ja niinhän siinä kävi, että joku uljas prinssi nappasi minut parikseen jytäämään "modernia bas de deuxia" Kansallisoopperan näyttämölle. Yleisöltä saimme valtaisat suosionosoitukset (no, ehkä vain ne oikeat ammattilaiset saivat). Joka tapauksessa teimme vielä asiaan kuuluvat loppukiitoskumarrukset. Tanssillinen urani estraditaiteilijana jäi vähän lyhyeksi, mutta pääsin sentään kertomaan siitä tuoreeltaan jälkipolville, kun seuraavana päivänä oli minulla sopivasti lapsenlapseni hoitopäivä. 

Kalevalanmaasta oli nyt viimeinen esitys tälle vuodelle, mutta tammi- ja helmikuussa juhlat jatkuvat. Joulukuussa olisi vuorossa jo useampaan kertaan näkemäni Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas. Kevätkaudella tulee näyttämölle kaksi suosikkibalettiani, Giselle ja Don Quijotte. Voisikohan Joulupukilta toivoa lippuja Oopperan näytöksiin. Täytyypä kokeilla ;)

 

Kuvat esiintyjistä ovat Mirka Kleemolan harjoituksista ottamia. Poimin Mirkan upeat valokuvat käsiohjelmasta ja Oopperan nettisivuilta. Itse kuvasin salia ja Oopperan tiloja ennen esityksen alkamista. Suomen kansallisoopperan puitteet ovat komeat ja tyylikkäät. 

PB250015.jpg

 

Orkesterimonttu sijaitsee näyttämön ja katsomon välissä, jolloin molemmat osapuolet ovat tasapuolisesti musiikin tavoitettavissa.

PB250016.jpg

 

PB250019.jpg

 

PB250035.jpg

 

Kohta on kuhinaa lämpiössäkin.

PB250011.jpg

 

 

PB250032.jpg

 

Hienoja arkkitehtoonisia ratkaisuja.

PB250039.jpg

 

PB250047.jpg

 

PB250028.jpg

 

PB250046.jpg

 

Vaikuttavia taideteoksia.

PB250010.jpg

 

PB250021.jpg

 

Herkkuja väliajalle.

PB250009.jpg

 

Sinivalkoista valaistusta.

PB250026.jpg

 

Kuplivaa tunnelmaa myös läheisellä Mannerheimintiellä.

PB250007.jpg

 

PB250005.jpg

keskiviikko, 1. marraskuu 2017

Suomi 100 kalevalalaisesta näkökulmasta

2017-10-21-0297.jpg

 

Kävin lokakuisella helsinkireissullani katsomassa Suomen Kansallisbaletin esityksen Kesäyön unelma. Ei ehkä olisi pitänyt, kun nyt sitten on pakko päästä katsomaan 3.11. ensi-iltaan tulevaa tanssiteosta, Kalevalanmaata. Kuulostaa addiktiolta, siis näiltä positiivisilta riippuvuuksilta, joista ei toki milläänmuotoa haluaisikaan päästä eroon. Ensi-iltaan en nyt mitenkään ennätä mukaan, mutta jonkinlaista esimakua on sentään poimittavissa Yle Areenan ja Oopperan Stage24-palveluissa  tänään 1.11. klo 18 nähtävässä Kalevalanmaan ennakkotilaisuudessa. Kalevalanmaa tulee olemaan Suomen Kansallisbaletin johtajan, Kenneth Greven, tanssillinen suurteos Suomi 100 -juhlavuoden tunnelmissa. Greve on luvannut etsiä suomalaisesta historiasta Sisun esille myös meidän seuraavan sadan vuoden tarpeisiin. Luvassa on mielenkiintoinen kavalkadi suomalaisia merkkitapahtumia ja tärkeitä henkilöhahmoja vuosikymmentemme varrelta. Kiintoisaa on myös nähdä missä valossa tanskalaislähtöinen Greve näkee Suomen ja meidät suomalaiset asuttuaan täällä nyt kymmenen vuotta.  

Oopperatalo (Wikipedian kuva)

lataus.jpg

 

Oopperan sisäänkäynti (Kesäyön unelma 21.10.)

2017-10-21-0299_Moment%282%29.jpg

 

2017-10-21-0319.jpg

 

2017-10-21-0309_Moment%282%29.jpg

 

2017-10-21-0292.jpg

 

Reilu viiko sitten näkemäni Jorma Elon Kesäyön unelma on kuplivaa, unelmankevyttä tanssia. Rakkausteemaa on käsitelty sweet chili -otteella, mukavasti pilke silmäkulmassa. Jorma Elo on meidän kansainvälistä mainetta niittänyt koreografineromme. William Shakespearen hulvaton juhannusyöntarina on saanut Elon käsittelyssä tanssijakaartille äärimmäisen vaativan, mutta katsojan kannalta upean, helmeilevän ja suorastaan hengästyttävän balettikoreografian. Kevyeltä näyttävän tanssin vaikutelmaa on mahdotonta luoda ilman ammattitanssijan vuosia ja vuosikymmeniäkin kestänyttä raskasta ja monipuolista, sekä fyysistä että henkistä harjoittelua. Suomen Kansallisbaletin ammattilaisilla ei ole tanssiotteissaan mitään hävettävää muiden tanssitalojen rinnalla.  Felix Mendelssohn Bartholdyn musiikki häämarsseineen kruunasi illan taiteellisen kokonaisuuden. Harmi vain, kun teoksesta esitettiin nyt viimeiset näytökset. Mutta onneksi Oopperalla riittää aina uutta nähtävää ja kuultavaa...   

http://oopperabaletti.fi/ohjelmisto/kalevalanmaa/ 

 

Käsiohjelman kuvasatoa Kesäyön unelma -näytöksestä

PA210003.jpg

 

PA210005.jpg

 

PA210004.jpg

 

tiistai, 3. lokakuu 2017

Kaunis Hailuodon saari

Syyskuun lopulla taisi säätila koostua kautta Suomen toisaalta yllättävän lämpimistä seesteisistä auringonpaisteista, kuin myös syksyisen sumuisista päivistä kosteusprosenttilla 100. Niissä merkeissä suuntasimme kulkumme Hailuodon saarelle. Hailuoto on kaunis, Perämeren maininkien ympäröimä maaseutukunta lauttamatkan takana, Oulun tuntumassa. Saaren elinkeinorakenne perustuu pitkälti kalastukseen ja maatalouteen. Hailuoto on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista hyvin säilyneen talonpoikaisen rakentamisen ja monipuolisen luontokokonaisuuden vuoksi. Hailuoto on kuuluisa mm. pitkistä hiekkarannoistaan ja harvinaisista hiekkadyynimuodostelmistaan. 

Näin tyyni näkymä ei ole aivan jokapäiväinen ilmiö  avomerelle suuntautuvassa Marjaniemen rantamaisemassa.

P9250020.jpg

 

Vesi oli varsin matalalla pitkään jatkuneiden pohjoisten ilmavirtausten vuoksi.

P9250022.jpg

 

Aivan yllättäin, lämpimän päivän päätteeksi, maisema kietoutui  tiheään sumuvaippaan 

P9250056.jpg

 

Kauniin harmaita värisävyjä täplittivät vain muutamat punavivahteiset yksityiskohdat.

P9250059.jpg

 

Aurinko naamioitui kuuksi harmauden ylle.

P9250054.jpg

 

Sadan prosentin ilmankosteudessa puihin tiivistyi alas maahan satavia vesipisaroita, ja hämähäkinverkot roikkuivat raskaina vesipatjoina.

P9250002.jpg

 

Myös männynoksilla kasvavasta naavasta pisaroi kastehelmiä.

P9250004.jpg

 

Syksyn merkkejä lukevat joutsenet kokoontuivat pelloille ja rannoille suunnittelemaan tulevaa etelänmatkaansa.

P9290196.jpg

 

Välillä parvi lehahti, kuin yhdestä käskystä, verryttelemään siipiä, kunnes laskeutui takaisin keskustelemaan ja vähän väittelemäänkin - kait tulevista lentoreiteistä (näin ulkopuoliselle ei ihan auennut keskustelun sisältö). Mukava töräytysten sävyttämä puheen-/kaakatuksensorina jatkui pitkälle illan hämärään ja alkoi taas aikaisin aamulla.

P9290201.jpg

 

Itse yövyimme laadukkaissa Hailuodon loma-asunnoissa. Lomailualueeseen kuului kaksi hirsrakenteista paritaloyhteisöä. Meille valikoitui Rysä-niminen siipi, josta löytyy hulppeat tilat varustettuna kolmella makuuhuoneella, keittiöllä, olohuoneella ja saunalla. 

Tässä paritalo julkisivun puolelta...

P9290193.jpg

 

ja tämä on sisäpihaa merenrannasta katsottuna.

P9280022.jpg

 

Loma-asunnot sijaitsevat Hailuodon Pöllän-kylässä hiekkarantaan rajoittuvan merenlahden äärellä.

P9280019.jpg

 

Kahdessa suuremmassa huoneistossa on neliöitä 85 ja pienemmissä 80. Olohuone-tupakeittiö on valoisa ja lisää tilantuntua tuo olohuoneen toiseen kerrokseen korotettu katto. 

P9280038.jpg

 

Sisustus asunnossa on tarkkaan mietittyä, ja vuolukivitakka jakaa lämpöä mukavasti kaikkialle huoneisiin. Kiitos innostuneen takkatulistelun eipä juuri muuta lämmitystä olisi tarvittukaan. No, saunaa nyt tietenkin! Peruslämpönä asunnoissa toimii ympäristöystävällinen maalämpö.

P9280015.jpg

 

Keittiö on varustettu kaikilla mahdollisilla mukavuuksilla, joten lomaa olisi voinut jatkaa vaikka loputtomiin.

P9280024.jpg

 

Myös sauna on viihtyisä, ja pesutiloista löytyy vaellus- tai talvisille hiihtovaatetukselle pesukone ja kuivausrumpu.

P9280004.jpg

 

Alakerran makuuhuoneen hyvä sänky tarjosi runsaan ulkoilun uuvuttamille matkalaisille mainiot unet.

Hailuoto%2C%20Rys%C3%A4.jpg

 

Yläkerran parvi toimii oleskelutilana...

P9280033.jpg

 

ja ylhäällä on myös kaksi pienempää makuuhuonetta.

P9280030.jpg

 

Salaattikimaralla ryyditetty aurajuustoinen lohiateria tuli valmistettua takassa, vaikka rannassa näytti olevan hyvät puitteet grillikota-ateriallekin.

P9280047.jpg

 

P9290189.jpg

 

P9290185.jpg

 

P9290182.jpg

 

Iltahämärässä käytiin kävelemässä pitkin hiekkarantaa. Muutoin autiolla rannalla kasvoi yksinäinen puu, josta pimeässä ei saanut selvää mikä se oli.

P9280064.jpg

 

Salamavalo selvitti puun olevan marjaisan pihlajan, ja samalla kävi ilmi, että sumu väreilli maisemassa edelleen.

P9280062.jpg

 

Sumun jälkeen kosteankiiltäviä ruskanvärejä. 

P9250049.jpg

 

Pihlaja valmistautuu talven tuloon.

PA010029.jpg

 

Tämä puronvarsi löytyy Yli-Iihin vievän tien laitamilta.

 PA020008.jpg

 

Heinäkasvit heijastavat hunajan väriskaalaa.

PA020020.jpg

 

Keltaista valovoimaa.

PA010016.jpg

 

Riippakoivun norjaa kauneutta.

PA020009.jpg

 

Nyt tienvarret ovat koristautuneet harvinaisen kauniiseen syysväriin.

PA020002.jpg

 

Meidän seuduilla sienet jäivät vähiin tänä syksynä. Herkkutattirihmastot näyttivät keskittäneen voimavaransa yhden kunnollisen itiöemän rakentamiseen. En ole aiemmin nähnyt näin valtavaa herkkutattia, mutta syöntiin tämä vanttera, kanttiinsa n. 30-senttinen sieni ei enää ollut kelvollinen. No mutta, tuosta itiömäärästä riittää uusia tattisukupolvia pitkälle tulevaisuuteen.  

PA010004.jpg

 

Tämä Yli-Iin yksisarvinen pikku poro kiinnostui kovasti kuvausyrityksistäni ja palasi aina uudestaan kurkistamaan touhujani. Saattoipa se harmitella, ettei sillä itsellään ollut kameraa taltioida kuvaa tästä oudosta ihmiseksi nimetystä eläinlajista.

P9220017.jpg

 

Metsässä törmää jatkuvasti mitä hienoimpiin asetelmakokonaisuuksiin.

P8310029.jpg

 

Kirpsakat tyrnit ovat valmiita poimittavaksi.

P9120020.jpg

 

Syyskuun lopulla on tämän joutsenperheen pienimmillä jo kiire kasvattaa massaa ja voimistaa siipilihaksia. Onneksi on luvassa pitkä ja lämmin syksy, niin ehtivät nämäkin kolme sisarusta vahvistua muuttomatkaa varten. 

P9130004%20%281%29.jpg

 

Pörheä, parisenttinen karvamato lekotteli rantalepikön auringonpaisteessa.

P9120017.jpg

 

Omassa pihassa lenteli pieni perhonen, josta tajusin vasta kuvaa katsoessani miten hieno sinipilkullinen yksilö oli kyseessä.

P9020013.jpg

 

Perhonen oli valinnut poseerauskasvikseen syvänsinisen alppikatkeron.

P9220037.jpg

 

Alppikatkero on pihan myöhäisimpiä kukkijoita, mutta aina ennättää hoitaa kukintansa ennen syyspakkasia.

P9220032.jpg

 

Viime talvena kuolleen lamoruusun tilalle istutin europeana-ruusun. Ainakin ensimmäisenä kesänään se kukkii mukavasti.

PA010027.jpg

 

Samettiruusu on helppohoitoinen kesäkukka.

P9180038.jpg

 

Valkeakuulas tuotti taas valtavan sadon. 

P9180020.jpg

 

P9180022.jpg

 

Toin sisälle kuivumaan muutamia jaloangervon kukkatöyhtöjä.

P9020024.jpg

 

Osmankäämeihin suhautin vähän hiuslakkaa, ettei siemenpallerot poksahtaisi maljakossa auki.

P9220046.jpg

 

Runsasta vadelmasatoa tuli hyödynnettyä useammankin kakun muodossa. Näihin palataan taven mittaan.

P8220138.jpg

 

Käsityörintamalla kerroinkin jo aikaisemmin silkki-mohairlangan takkiprojektista. Jämälangasta syntyi vielä kolmiohuivi ja...

P9200013.jpg

 

pehmoinen pääpanta.

P9210002.jpg

  

Askartelupuolella piti tarttua tämän hetkiseen yleiseen näpertelyvillitykseen, pullovaloihin. Verkkokohonmuotoinen pullo sai ledvalotehosteet. 

PA010036.jpg

 

PA010030.jpg

 

Joitakin kiviä on tullut  maalattua, vaikkakin säästelen varsinaisia maalausinspiraatioita tuleviin pitkiin talvi-iltoihin.

P8270190.jpg