Viehättävin sanakääntein toivottivat syntymäpäiväsankarit n.150 juhlavierasta tervetulleiksi.

Mira kummitätinsä ja äiskän seurassa.

Vieraita oulunseudulta saakka.

Näiden syntymäpäiväsankareiden myötä tuli todistetuksi, että viisikymmentä on todellakin uusi kolmikymmentä!

Emman lämpöisensoljuva soulääni kietoi juhlayleisön taikapiiriinsä

Nuorisoyhtye Häjyt irroitteli menomonot liikkeeseen. Paljon muutakin musisointia kuultiin illanmittaan, mutta tiukan ylöisömuurin takaa en päässyt kaikkia kuvaamaan. Quintenssence Revicitedin ja Q-Continuum-yhtyeen soitanto toki kuului komeana.

Osaavissa käsissä syntyi herkullisia tacoja katkeamattomana virtana.

Taco-baarin puolella viettivät kiitolliset makuhermot juhlahetkiään.

Yksi illan upeista esiintyjistä oli Kansallisbaletin nuori nouseva tähti, ballerina Anni Martinsen. Laittakaahan nimi mieleen!

Myöhäisillan esiintyjäkaartiin kuului myös Tohtori Psykerö.

Synttärivierailla oli tilaisuus tutustua monipuoliseen ja puhuttelevaan taidenäyttelyyn. Purkutaidenäyttely on ollut kesän aikana esillä legendaarisella Arabiantehtaalla. Taiteilijoita on projektissa ollut mukana kaikkiaan 90. Näyttelytilat kattavat 2400 neliötä sisältäen 55 immersiivisen kokemuksen tarjoavaa huonetta ja installaatiota. Siis mitä ihanteellisimmat tilat viettää isompiakin juhlia. Teokset menevät esittelyn jälkeen purettavaksi saneerausremontin tieltä. 

Meillä oli mahdollisuus jututtaa tekstiilitaiteilija Heidi Linseniä. Hänen pehmeät tuftatut teokset ottavat usein voimakkaasti  kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Tässä sarja ilkikurisia huuliraanuja.

Mari Salonen: Pompomuniversumi.

Hymytytöt: Hymyile (ja pysy hiljaa)!

Emma Salokoski, Samuli Koskinen ja Juha Lahtinen: Ääniteos, Runoja meren pohjalta.

Janne Parviainen: Taide on ihmisen historiaa.

Kati Lamppu: Täällä on vain kissoja.

Matilda Hööpakka: Darrakatti.

Sheikki: Ysärillä. 

Mia Kolari: Pehmeä vallankumous.

Taiteilija Ironin tyylitelty teos Nuuskamuikkusesta.

Helsinki -reissun perinteisiin kuuluu tutustuminen ajankohtaiseen taidetarjontaan. Siispä tällä kertaa valitsimme Liisan kanssa kohteeksi juuri avautuneen Arcana Borealis -näyttelyn Ateneumissa. Mukana on 50 naistaiteilijaa Pohjoismaista ja Saamenmaalta. Näyttelyn esoteerisuuden teema tulee esille taiteilijoiden teoksissaan esittämänä kiinnostuksena teosofiaan, spiritualismiin, mytologiaan ja magiaan. Esoteerisyys on ajankohtainen aihe sikälikin, kun juuri näinä aikoina ihmistä tuntuu kiehtovan syvempi henkisyys itsensä suhteen ja ympäröivään todellisuuteen, siis kiinnostaa läsnäolevat asat, joita ei ole aina helppo nähdä tai selittää. Näyttely esittäytyy tummissa sävyissä mutta myös omalla tavallaan lohdullisena, varjojen rinnalla kulkee myös valo. 

Itse kokeilin ottaa kuvan Ateneumin esitteen etukannesta, mutta halusin poistaa otoksesta jonkun ylimääräisen tekstin, ja kas, siitä katosi portaikon ihmishahmot, tilalle jäi vain outo haamu. Mitenkäs sen nyt selität! No, tämä tapaus kuitenkin selittynee minun digitaitamattomuudella ;)  

Tyra Kleenin teos, Menneisyyden haamut, puhuttelee köynnöskasvimaisella otteellaan.

Norjan merisaamelainen, Ingunn Utsi, tuo teoksiinsa usein mm. rannoille ajautunutta puuainesta ja muuta meren huuhtomaa materiaalia.

Utsjoelta kotoisin olevan Outi Pieskin saamelaishuivin hapsut symboloivat femiinistä voimaa.

Uskomattoman elävän tuntuisia hahmoja voi nähdä Sigrid Forsellesin reliefissä. Osa teoskokonaisuudesta löytyy Kallion kirkosta.

Ruotsalaisen Anna Casselin Ruusun saaga.

Gudrun Åhlberg: Vaihtoehtoinen jumalkuva.

Gudrun Åhlbergin duurista ja mollista arkkitehtuuria esittävä maalaus.

On selvää, että Helene Sherfbeck on olennainen osa tätä näyttelygenreä.

Scherfbeckin Enkeli.

Suomalaisen Elga Sesemannin  Kynttilä ja kuu sekä Lintu.

Tanskalaisen Else Alfeltin (1910-1974) meditatiivinen maalaussarja Universumin kukat.

Julie Nordin Kolme vartija ovat vesivärillä ja ompelutekniikalla japanilaiselle paperille toteutettu sarja. Tässä Melankolia.

Unennäkö.

Enne.

Valon ja varjon tematiikkaa Maja Fjaestadin tekstiiliteoksessa.

Islantilaisen Helgadottirin lasimaalauksia.

Ruotsalaisen Hilma af Klintin (1862-1944) teos, Kyyhkynen, edustaa hänen varhaista ja abstraktista ja esoteerista tuotantoaan.

Näyttelyn esillepano ajoittui nuorison suosiman Halloween -tapahtuman seutuville. Gunhild Frydklundin teoksessa, Lilja ja orvokkeja, näen ehkä pisaran verran yhtymäkohtaa ulkona vellovaan, verta tihkuvaan, halloween rekvisittaan ;)

Varsinaiset kauhuskenariot kohdattiin vasta ulkona, kun astuttiin Villa Smedsin kartanon Halloween -spektaakkeliin. Alueella oli panostettu paljon hyytävän tunnelman luomiseen, mutta yllättäin luonnonvoimat halusivat myös osallistua koreografian toteutukseen. Yhtäkkiä täysikuu ilmestyi näyttämölle juuri sopivalla tavalla repaleisen pilviverhon raosta. Tapahtuman halloweenuskottavuus oli taattu!

Itse onnistuin nappaamaan valokuvan, joka herätti kysymyksen tekoälyn osallisuudesta lopputulokseen. Ilokseni saatoin todeta, että tekoäly, jonka pelätään vievän ihmisten työpaikat, ei uhkaa valokuvausharrastustani - ainakaan vielä. 

Meri oli valmistanut Halloween -cappucinot meille jo heti aamupalalle.

Halloween tunnelmissa nähtiin myös Miran ja Sallin kanssa. Miran lasipajasta oli sukeutunut sarja kurpitsoita. 

Merin, Jonin ja koiruleiden kanssa teimme reippaan kävelylenkin Kuusijärven maastoon.

Järven rantamaisemiin on vastikään rakennettu saunamaailma, joka on jo ennättänyt  saada mainetta ja kunniaa.

Joukosta löytyy savusaunojakin, jopa turvekattoisia sellaisia.

Vastarannalla voi paistaa makkaraa ja syödä eväitä viihtyisessä retkimiljöössä.

Järven ympäristöön on suunniteltu useita hyvin merkittyjä vaelluspolkuja.

Rotkon yli johtaa tyylikkäs silta. Kaiteet ovat työstetty kauniin ruosteensävyiseksi, vaikkapa männyn kaarnaan sointuvaksi..

Kingstonille on näköjään tehty ihan ikioma nimikkotie.

Maisemat vaihtelevat tiukkiinkin mäkiosuuksiin.

Kuusijärvi on suojainen puuston ympäröimä kaunis vesialue.

Joni sai kuvan lentoonlähtevästä koirasta!

Samalla reissulla meillä oli vielä puhtia kiertää Backaksen komean kartanon tiluksilla. Paikka on historiallisesti arvokas 1600-luvulla perustettu tila. Osuuskauppa Elanto on toiminut 1900-luvulla alueella suurena tuotantotilana. Nykyisin kartanon voi tilata juhla- tai kokouskäyttöön. Kartanon nykyinen toimija on kokki ja mediapersoona Lauri Kaivoluoto.

Hulppea tiilitalo on entinen kartanon navetta ja sikala.

Gingstonista on kasvanut viksu ja oppivainen koiranpoika. 

Joni on nikkaroinut auton takaosaan koirille matkustustilat, josta voi ajon aikana katsella takaikkunan maisemia.

Joku päivä tavattiin Kingstonin paras ystävä, serkkutyttö Nala. Kaverukset nauttivat, kun Helsingin vinttikoirakerhon alueella on kunnolliset tilat juosta sydämensä kyllyydestä.

Mitataanpa kummalla on isompi kita!

Sitten takaisin Kajaaniin. Syksyinen suo väreineen on aina kaunis, mutta tänä syksynä soita koristaa lisäksi runsas karpalosato. Pekan opastamana löytyi taas parhaat paikat.

Varvikkorahkasammal.

Naavaa kasvaa puhtaan ilmaston metsässä.

Eilan eväsleivät maistuvat herkulliselta kirpeän kuulaassa suomaastossa.

Suppilovahveroita voi poimia lumentuloon saakka.

Tässäpä silmänruokaa, mutta kangaskääpää ei kannata mennä oikeasti maistelemaan.

Kantokääpä.

Tekoäly sanoo tämän olevan ruskovuotikka. Kääpäsiei lienee tämäkin.

Palataan kuitenkin hetkeksi makumuistoissa helsinginreissulle. Kyllä tulikin taas niin hemmoteltu olo! Junamatkan päätteeksi Meri ja Joni tarjosivat sushi-illallisen.

Seuraavana päivänä herkuteltiin pizzalla ja poromoussella.

Yksi ilta päätettiin viettää varhaiset pikkujoulut. Juustolautanen, nam! Juomaksi oli löytynyt meksikolainen glögi. Se olikin mielenkiintoinen tuttavuus, hyvän makuinen, eikä marjamehuista tietoakaan.

Aamupalalla käytiin Jonin kaverin "Pullantuoksu" kahvilassa, josta sai mm. makoisat munakkaat ja niin hyvät vasta paistetut korvapuustit, että piti ostaa mukaan toinen erä.

Liisan kanssa aterioitiin jälleen nepalilaisessa ravintolassa, Mount Evererestissä.

stissä.

Cappucino taideteoksia ihailtiin esim. Fazerin kahvilassa. Vastaan tuli kyllä huonompiakin kuvioita, josta oli taas se etu, että kahvin sai juoda kuumana, kun kuvaussessiolta vältyttiin.

Aamupalalla oli Jonin kahviversioon mukava herätä.

Kajaanissa on avattu uudistunut kahvila, Sumppi Kulma. Palvelu on erinomaista, ja luvassa on lähiaikoina myös japanilaisen ravintolan ruokamenu.

Onpa ollut taas kaunis ja monella tapaa antoisa syksy. Välillä joutuu vain ihmettelemään miten aika kuluu kovin nopeaan tahtiin. Ehkäpä iän karttuessa askel hidastuu niin, että aika näyttää pyrkivän jatkuvasti ohituskaistalta ohittelemaan.  No, eipä tässä kilpailutilanteesta olekaan kyse, vaan näin hissuksiin kulkemalla ennättää nähdä, kokea ja tuntea - enemmän, tarkemmin ja syvemmin.

Niinpä, esimerkiksi metsässä liikkuessa ei pitäisi koskaan olla kiireinen. Nykytutkimusten mukaan on pystytty tieteellisesti todentamaan suuret määrät luonnon ihmiselle tarjoamia terveyshyötyjä. Ihan sattumalta ei metsää ole "suunniteltu"  vihersävytteiseksi. Vihreän tiedetään rauhoittavan kehoa ja auttavan palautumaan stressistä. Hiljaisuus ja metsälle ominainen äänimaailma tyynnyttävät hermostoa. Jo 5-20 minuutin oleskelu alentaa liiallisen kortisolin määrää. Sydämen syke ja verenpaine laskevat tässä ympäristössä. Vaihtelevat maasto-olosuhteet vahvistaa lihaksistoa ja näin parantaa tärkeää tasapainon hallintaa. Metsässä on tarjolla monipuolinen koktail migrobeja, jotka edesauttavat ihmisen immuunipuolustuksen kehitystä. Kuulinpa vinkin, jonka mukaan olisi hyödyllistä painaa kasvonsa hetkeksi sammalmättääseen. Näin toimien mikrobialtistus edelleen tehostuisi. Ihokosketuksen sammaleeseen kerrotaan olevan ihan miellyttävä kokemus. Itse tutkisin hyvin tarkkaan muurahaisten ja muiden öttiäisten esiintyvyyden alueella. Ehkä pitäisi vielä tarkistaa tekoälyltä viihtyvätkö punkit oikeasti ruohikossa paremmin kuin sammaleessa. Mutta kaikenkaikkiaan, valtava määrä luonnon tarjoamia terveyshyötyjä tulee nautittua ilman että vielä yhtään puutakaan tarvitsisi halata. Ainahani voi hifistellä isommasti ottamalla kengät pois jalasta ja antamalla kunnon halit sopivan jämerälle puulle. Jompikumpi siitä varmaan hyötyisi, ehkä molemmat. 

Tämän kesän puolukkasato oli runsas ja hyvälaatuinen. Tuttuun tapaan Pekka opasti taas parhaille marjapaikoille.

Nämä puolukan kukkatertut ovat nyt auttamattoman myöhässä tai harkitsemattoman aikaisessa.

Kannon päälle, turvallisen petotarkkailun paikkaan, oli joku pieneläin kerännyt lounastarvikkeensa.

Huolimatta kosteanpuleisesta syksystä ovat ruskan värit olleet loistavat.

Seuraavassa näkymiä Kajaaninjoen rantamilta.

Sorsapari viihtyi pitkään yhteisellä kivellä kauniiden ruskaheijastusten ympäröimänä.

Sama pariskunta sivuprofiilista, kun vastarannan heijastukset olivat vihreään taittuvia.

Aamukasteen koristeluja.

Kajaanin katukuvaa.

Pääkirjaston kupeesta löysin viehättävän luonnonkukkien kylvöksen.

Kirjaston nauhukset.

Eila-ystäväni pihalla kukkivat edelleen suuret kerrotut auringonkukat...

ja loppukesän uskomattoman kauniit gladiolukset.

Hauskan rupatteluhetki syntyi, kun nuoren 16-17 vuotiaan tyttösen kanssa ihmettelimme outoa sientä. Yhdessä saimme  nettiselvitettyä sienelle nimeksi kultasieni. Nimestään huolimatta tämä ei lukeudu syötäviin sieniin. Se muistuttaa paljon kehnäsientä, mutta on tätä huomattavasti kookkaampi. Tyttö harmitteli, että häntä kovin sienet kiinnostavat, mutta hän ei voi niitä syödä todennäköisen sienisokeriallergian vuoksi. Voi mikä harmi!

Kehnäsienen ominaisuuksia löytyy.

Oli hykerryttävän hauskaa tutustua Merin ja Jonin pienenpieneen whippetin pentuun. Juuri luovutusiän saavuttaneena tämä seitsämän viikkoinen hauvelivauva sopeutui uuden perheen elämään todella hienosti. Ennestään talouteen kuuluu kaksi täysi-ikäistä whippettiä, Väiski ja Ukko. Gingston nimen saanut vipeltäjä  onkin Väiskin kuuden pennun sarjasta lähtöisin ja näin ollen tuli kotiin isänsä hoiviin. 

Kasvattajaperheeltä Kingston sai muiden "myötäjäislahjojen" lisäksi veikeän smurffivillapaidan. Kaikille pennuille oli kudottu smurffiteemainen villa-asu, kun pentue pääasiassa edustaa kasvattajapiireissä siniseksi luokiteltua väritystä. 

Väiski-isä huolehtii myös uudesta Smurffi lelusta.

Ensimmäisenä kotiutumispäivänä käytiin tutustumassa lähiluontoon.

Toisena päivänä kokeiltiin jo ulkoiluvaljaita, ja homma sujui kuin vanhalta tekijältä. Tietysti hyvin toimi myös mallioppiminen, kun isot koirat kulkivat edellä hienosti omissa talutuspannoissaan.

Myös Ukko suhtautuu "Kirppuun" lämpimällä isoveljeydellä.

Isojen koirien ruoka kiinnostaa välillä enemmän kuin oma.

Whippetit ovat erityisen energinen koirarotu. Ne ovat kotioloissa touhukkaita ja aina kiinnostuneita kaikesta. Näillä koirilla on geeneissään vahvat juoksuominaisuudet. Ne nauttivat runsaasta liikunnasta, ja juoksukilpailut ovat niille suurta juhlaa. Runsaan energiankulutuksen vastapainoksi whippetit tarvitsevat paljon lepoa. Ne saattavat nukkua jopa 18 tuntia vuorokaudessa. Liikunnalliselle isäntäperheelle tällainen lemmikki toimii hienosti. Yhteinen liikuntaharrastus pitää koko porukan tyytyväisenä eikä isäntäväen poissaolo kotoa aiheuta kummallekaan osapuolelle huolta, kun koira ei jouda potemaan yksinäisyyttä, vaan nauttii kotosalla tuiki mieluisia unosiaan. 

Muutaman päivän päästä lähdettiin vähän pidemmälle lenkille aivan ihanaan kahvila-konditoriaan. Paikka tuntui mukavan turvalliselta Kingsun ottaa pienet päikkärit.

Meidän muiden aistit valpastuivat ihanien tarjoilujen tuoksuihin - ja makuihin!!!

Vaaleanpunainen latte!

Isommat koirat keskittyivät vartioimaan meidän herkkukattausta, ehkä oman edunkin nimissä. Ja kyllähän vartiointi palkittiinkin.

Otto Virtanen on Suomen tämän hetken kirkkaimpia tennistähtiä. Helsingissä oli meneillään Davis Cupin Suomi-Monaco pelit. Kiirreistään huolimatta Otto ennätti moikkaamaan Kingstonia. Koirulista tuli heti Oton ykkösfani.

Tekoälyn "maalaama" taulu Meristä ja Kingstonista.

Syyskuun lopulla oli ison juhlan paikka, kun ystäväni Aila täytti pyöreitä vuosia Sotkamossa. Taidekahvila Sallin Kulmaan oli kutsuttu joukko sukulaisia, jotka useat olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Oli kiiintoisaa tavata henkilöitä, joista olin aiemmin vain kuullut puhuttavan. Ailan mielenkiintoinen kertomus suvun vaiheista toi paljon lisävalaistusta  minun varhaislapsuuteni ja nuoruuteni muistikuviin omien vanhempieni kertomuksista meneistä ajoista.

Tilaisuudessa esiintyivät kanttori Pekka Partanen Sotkamon seurakunnasta ja sotkamolainen muusikko Mari Jylhänkangas esittäen useita Ailan omia  "elämäni biisejä". Lisäksi kuultiin yllätysnumerona Mari Jylhänkankaan säveltämä ja sanoittama koskettava laulu Ailalle omistettuna.

Kahvila Sallin Kulman tarjoilu käsittää pääosin Kaisa Lukkarin ja hänen miehensä valmistamia herkkuja. Tämän päivän syntymäpäivämenu sai heti veden herahtamaan kielelle.

Luulenpa, että piipahdamme tyttärentytär Sallin kanssa Cafe Sally's Cornerissa, kun hän saapuu seuraavalle Vuokatin leirilleen. Kuvakaappaus kahvilan nettisivuilta.

Salli sai 15 vuotta täyttäessään uuden kuvaputken kameraansa. On siis odotettavissa entistäkin upeampia valokuvia.

Kuvat Sallista ovat Jannen ottamia.

Jylhät lenkkeilyolosuhteet löytyvät Käsivarren Hetan tunturimaastosta.

Pian alkoikin reissuslta tulla Sallin ottamia valokuvia Lapin hekuvissa väreissä.

Cillalta löytyy hippusen verran ruskan vivahdetta omastakin takaa.

Poro esittelee harvinaisen komeita sarviaan. Räkkäaika (poroja pahoin kiusaava hyönteisten joukkoesiintymä keskikesällä) on nyt ohi, ja turkkikin kiiltää kesäkarvan vaihtumisen myötä.

Sallin ja Cillan vaelluspolkuja tunturikoivikossa.

Sallia on aikoinaan päässyt puraisemaan "hevoskärpänen". Tapahtuma on ollut ilmeisen lempeä ja innostava, kun hevosharrastus on kulkenut kaikki nämä vuodet Sallin mukana. Tälläkin hetkellä Salli on suorittamassa TET-harjoitteluaan suurella Kylämäen tallilla Salossa. Kuvat Miran kamerasta.

Mira äiti kaksi kuukautta ja kaksi päivää lonkkaleikkauksen jälkeen.

Ystäväporukalla käytiin katsastamassa Vuolijoenkirkon 120-vuotis juhlallisuuksia. Vuolijoen kivikirkko on erikoisuudessaan jo pitkään kiinnostanut minua, ja nyt tutustumiseen tarjoutui oivallinen tilaisuus.

Kirkko on rakennettu vuosina 1905-1906. Alunperin vuolijokiset suunnittelivat rakentavansa puukirkon, mutta Keisarillisen Senaatin päätöksellä Vuolijoelle rakennettiin kivikirkko. Rakennus edustaa jugend-vaikutteista kansallisromantiikkaa. Arkkitehtinä toimi Josef Stenbäck, joka on suunnitellut lukuisan määrän suomalaisia kirkkoja.

Alttaritaulu on myös Stenbäckin käsialaa. Tuohon aikaan Italiassa oli otettu tavaksi maalata alttaritauluun paikallisia henkilöitä, ja näinpä Vuolijoen kirkon alttaritaulusta on löydettävissä mm. Stenbäck itse ja hänen vaimonsa. Seurakunnan  pappi on ikuistettuna tauluun samoin kuin kanttori ja muita vuolijokisia henkilöitä.

Ensimmäiset kynttiläkruunut oli veistelty puusta.

Kirkkoon oli nyt tuotu nähtäville vanha sorvaustyökalu, jolla aikoinaan oli valmistettu kirkon koristeelliset puuosat.

Sorvatut koristeet kirkkoon on työstänyt maanviljelijä/puuseppä Kalle Sivonen.

Pastori Penja Korkkonen piti latinankielisen saarnan. Jotakin ymmärsin saarnasta, sillä olen opiskellut lukiossa yhden vuoden latinaa. Myöhemmin latinan tilalle tuli ranska (näinollen en hallitse kumpaakaan 😉).

Kanttori Jussi Keinonen ja Ulla Virsi vastasivat tilaisuuden lauluosuuksista 

Kirkkokahvit juotiin seurakuntasalin upean lasiteoksen katveessa.

Kirkon pihamaalla esitettiin Anja Tiaisen käsikirjoittama historiallinen näytelmä.

Entisaikoina käytettiin jalkapuuta kaidalta tieltä poikenneiden seurakuntalaisten kurinpalautukseen.

Huilumusiikki myötäili näytelmänkulkua. 

Sokerina pohjalla tai kirsikkana kakun päällä nähtiin komeaa tanssiaskellusta kainuulaisen miesryhmän esittämänä. "Puumiehet" siirtyvät tunnelmasta toiseen säilyttäen omaksumansa tarkan tyylikkyyden asuvalinnoistaan lähtien.

Ja ennätettiinpä tavata vielä Soili siskon kanssa Vuokatin leppeän lämpöisessä syyssäässä.

Oranssi väripaletti punaisin vivahtein on ollut täälläkin käytössä... 

kuten myös keltainen.

Hassu varis oli päättänyt ryhtyä sorsaksi. Pitkään se tarkkaili sorsien ilonpitoa rantavedessä, kun nämä kylpivät ja roiskivat vettä sydämensä kyllyydestä. Sitten varis rohkaisi mielensä ja liittyi seuraan. Hetken näytti siltä, että se ui, siis ilman räpylöitä. Ehkä tyylilaji oli kuitenkin "käsipohjaa uinti", tai mitä se nyt voi linnun tapauksessa ollakaan.

Roiskimisen yltyessä hurjemmaksi pari naakkaa rannalla tuntui kauhistelevan - eihän se nyt vaan huku tuohon.

Meidän keittiössä hyrisee perisyksyiseen tapaan vihanneskuivuri. Vuorossa on juuri nyt metsissä valtaisaa satoa pukkaava suppilovahvero. Voin jo kuvitella talvisen pakkaspäivän, kun lämpimän suppilovahverokeiton tuoksu sulattaa ulkolämpömittarin pakkasasteet ja tuo mukanaan tuulahduksen vihreästä, aurinkoisen lempeästä syysmetsästä. Pelkästä ajatuksesta tuntuvat syke-, verenpaine- ja kortisolitasot laskevan, vai tuo hyrinäkö sen teki!

Vuoden 2026 Euroopan kulttuurikaupungissa ei ideat tunnu loppuvan. Pikavisiitilläkin ennättää Oulusta kerätä nipun innostavia kulttuurikokemuksia.

Ainolan puistossa sain kokea kukkafestivaalin tarjoaman iloisen värikylvyn. Tässä vain muutamia välähdyksiä...

Art Gallery (Torikatu 7) tarjoaa vakuuttavan näytön Reidar Särestöniemen ainutlaatuisesta lahjakkuudesta ja omaperäisestä tuotannosta kuvataiteen saralta.

Entinen kotiranta kylpi häikäisevän kirkkaassa auringonpaisteessa.

Upouusi Hailuodon silta on nyttemmin osa rannan merimaisemaa.

Aiemman kotipihamme omenapuut notkuvat edelleen jokasyksyistä satoaan.

Taidetta ystävän pihapiirissä.

Elokuista iltatunnelmaa toisella pihalla.

Lämminhenkinen tervetulotoivotus.

Kyläpaikoissa hemmoteltiin makuhermoja monin tavoin.

Elokuun alku kului paljolti metsäreissuilla kartutellessa kodin talvivarantoja.

Nämä kainuulaiset vaaramaisemat!!! Tässä kuvassa ei korkeuserot tule hyvin esille, mutta jotain viitteitä siitä saa.

Vaihtelevia luontonäkymiä.

Ristijärvelle piipahdettiin perinteiselle musiikki- ja leipäjuustofestarille.

Konsta Hietanen valloitti yleisönsä nostalgisella kimaralla 1950-1990-lukujen hittejä - Eino Leinoa, Mauno Kuusistoa, Juha Vainiota, Juicea, Kirkaa...

Tango kuningas vuodelta 2012, Pekka Mikkola.

Minna Palokangas Kajaanista oli tuonut tanssiryhmänsä esiintymään ristijärveläiselle yleisölle.

Käytiin tutustumassa myös Paltaniemen kesäteatteriin. Esitysvuorossa oli Hella Vuolijoen Muumäen Heta.

Teatterin yhteydessä oli esillä Pekka Homasen antiikkisin menetelmin toteutettujen valokuvien näyttely.

Osittainen auringonpimennys nähtiin 12.8. Kajaanissakin. Yritin dokumentoida tuon ilmiön, mutta aurinko valoittui kuvaan vain kirkkaaksi tulipalloksi. Ihmetystä herätti pieni "auringonsirppi", joka näkyy kuvassa heijastuvan vedestä. Oikeasti ainut heijastus Kajaaninjoessa oli vain auringonsilta. Pimennyssirppi oli kameran ikiomaa keksintöä.

Lopuosan pimennysnäytöksestään aurinko hoiteli ihan privaatisti vetäydyttyään pilviverhon suojiin.

Kesän aikana tuli pyöräiltyä muutamia kertoja Paltaniemen uimarannalle.

Venesataman taakse on raivattu tila tulevien revontulten katseluun. Alueelle on tuotu mukavat puolilepoasentoon säädetyt penkit, joista kelpaa kyllä reposia seurailla.

Rannan suurista kivistä löytyy kauniita pintakuvioita.

Joku näppäräsorminen on rakentanut pienen kivipaaden vesirajaan. Rakennelmaan on jouduttu kyllä käyttämään muutama liimapisara tueksi.

Jyhkeämpiä kivirakennelmia voi ihailla Kajaanin linnan raunioilla. Ruotsi halusi vahvistaa asemiaan itärajallaan 1600-luvun alussa. Linnat rakennettiin sekä Ouluun että Kajaaniin. Pietari Brahe viimeisteli hankkeen, kun sai vapaaherrakunnakseen Kajaanin 1650. Linna ennätti toimia varsinaisessa puolustustehtävässään vain vuoteen 1716 venäläisten räjäytettyä linnakkeen kivikasaksi. 

Kajaanin linnassa sijaitsi vankityrmä, jossa eli karkoitettuna mm. ruotsalainen historioitsija Johannes Messenius. Vankivuosinaan 1634-1641 hän kirjoitti suurteoksensa Ruotsin historiasta.

Holvikaaret ovat kestäviksi rakennettuja.

Kajaanin keskusta heräsi muutamaksi päiväksi kansainvälisten markkinoiden vilkkaaseen hyörinään. 

Pääsimme hetkeksi nauttimaan etelä- ja keskieurooppalaisista mauista, tuoksuista ja tunnelmista.

Linnan Virta on vuosittainen kajaanilaisten oma kesätapahtuma. Kainuulaiset kerääntyvät seuraamaan näytöksiä pelastustoimen ja puolustusvoimien tehtävistä, maaseudun tuokiokuvista sekä tietysti musiikista ja tanssista. Maistellaan myös ruokatarjoiluja, ja lapsille on paljon kiinnostavaa puuhaa.

Kajaani Dance taas vauhdissa.

Luontokuvien joukkoon lennähti amiraaliperhonen.

Aiemmin en ole törmännyt nahkansa luoneen kyykäärmeen vanhaan palttooseen.

Uhkarohkea naakanpoika kerjäämässä kakunpaloja.

Aamukasteinen höyhen, ei todellakaan naakan pudottama.

Salli on viettänyt hienon kesän touhutessaan pitkiä jaksoja Kylämäen hevostilalla. Olemme saaneet nauttia Sallin ottamista huisinhienoista hevoskuvista.

Sallin kuvat Cillasta.

Väiskin viisiviikkoinen jälkikasvu.

Oululainen Helmiorvokki lähettelee omia terveisiään.

Eilan piha kukoistaa loppukesän väreissä.

Tsuumasin lähikuvan keijunkukasta. Se pääsi yllättämään pienimuotoisen herkällä kauneudellaan.

Hilla-/lakkakausi alkoi tänä vuonna harvinaisen aikaisin suosiollisten säiden ansiosta. Yllättävä ajankohta meinasi sekoittaa heinäkuisen aikataulusuunnitelman tyystin. Pienellä järjestelyllä kaikki tarpeelliset vaiheet kuitenkin sovittuivat kalenteriin.

Palataanpa hetkeksi aivan heinäkuun alkuun. Suuntasin kulkuni Helsinkiin, kun Mira tyttären "ballerinalonkka" laitettiin kuntoon Tampereen Coxa -sairaalassa. Nykyisin ei lonkkaleikkauksissa juuri haikailla, vaan aamuoperaation jälkeen potilas oli jo illalla kotona treenaamassa uutta kulkupeliä kyynärsauvojen avittamana. Hyväkuntoinen toipilas ei juurikaan tarvinnut kotihengettären huolenpitoa, vaan ennätin mainiosti Liisa ystäväni kanssa katsastamaan pääkaupungin kulttuurituulahduksia.

Helsingin taidemuseo - HAM tarjosi, ja tarjoaa vielä 30.8. saakka, todella mielenkiintoisen näyttelyn puolalaisen taiteilijan  Magdalena Abakanowicz:n (1930-2017) tuotannosta. Ennen näyttelyyn tutustumista kannattaa katsoa taiteilijasta tehty dokumenttielokuva, Abakamania. Sitä esitetään vain tiettyinä päivinä viikosta, joten ajankohdat on syytä tarkistaa HAM:n sivuilta. Elokuva (1.5h) tuo hienovireisesti esille Abakanowicz:n erityisen taitelijapersoonan ja samalla häneen vaikuttaneet haastavat olosuhteet Puolan senaikaisessa poliittisessa tilanteessa. Hän vietti osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan maaseudulla huikean metsikön ympäröimänä. Dokumentti tuo esille Abakanowicz:n tuotannon ja häneen lähtemättömän vaikutuksen tehneen (ehkä vähän synkähkönkin) ikimetsän välillä.

Magdalena Abakanowicz loi uudenlaisen näkemyksen tekstiilien käsittelyssä. Entiset seinäraanut muuntuivat kolmiulotteisiksi suuriksi juuttiveistoksiksi, joita ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan Abakaneiksi.

Vahvat manillaköydet lattialla tuntuvat alleviivaavan teosten sanomaa. Ehkä ne ovat myös muistumia lapsuuden metsikön vahvoista puunjuuristoista.

Varhaisemmat työt ovat olleet kangaskuoseja. Kautta linjan väripaletti toistaa lämmintä maanläheistä väriskaalaa.

Toinen näyttelyosio koostuu metallisista ja juuttikankain päälystetyistä veistoksista.

Puiden suojelijana Abakanowicz on ilmeisesti halunnut luoda metsälle sotaiseltakin vaikuttavaa turvasymboliikkaa.

Juuttipintaisista veistoksista hahmotan puiden karheaa kaarnakuviointia.

Hyönteishahmotelmaan on tallentunut jotain hyvin olennaista kärpäsen maailmasta.

HAM:ssa on mahdollista tutustua myös Tuve Janssonin taiteilijaperheen tuotantoon. Maalauksessa ovat Tuven ja vanhempien lisäksi Tuven veljet, kirjailija Lars Jansson ja valokuvaaja Per Jansson.

Isä, Viktor Jansson (1886-1958), on ollut arvostettu kuvanveistäjä, jonka teoksiin voi tutustua Helsingin lisäksi mm. Tampereella ja Lahdessa.

Äiti, Signe Hammarsten-Jansson (1882-1970), oli graafikko, pilapiirtäjä ja postimerkkitaiteilija. Hänen käsialaansa ovat mm. useat ilmeikkäät karikatyyripiirrokset oman aikansa merkkihenkilöistä.

Liisan kanssa näyttelyitä kierrellessä, ruokaillessa ja rupatellessa vierähti kuusituntinen niin, että Mira puolestaan kerkesi melkein jo huolestua. 

Helsinki -visiitin aikaan sijoittui useita kiinnostavia MM-jalkapallo-otteluita. Niitä tietysti jännitettiin porukalla myös Merin ja Jonin kannustustuella. Varsinkin Norjan joukkueen vakuuttavat otteet saivat sykkeen nousemaan. Lopulta Espanja saavutti ansaitusti koko kisan voiton.

Miran asuinseudun lähituntumassa avautuu mukavat liikuntamaastot Paloheinän urheilualueella.

'

Kaunis sudenkorento korjaili happisaturaatioitaan ilmeisesti pienen pyöräkolarointinsa jäljiltä.

Merin ja Jonin kanssa jatkettiin ulkoilumaastoihin tutustumista Vantaanjoen Pitkäkosken luonnonsuojelualuella.

Alue on hämmästyttävän rehevää "aarniometsää" lähes keskellä Helsingin ja Vantaan kaupunkitaajamia.

Ikimetsän tuntua tuovat paikoileen jätetyt kaatuneet puunrugot.

Hapekasta urheilumaastoa löytyy vaikka whippet-pikasprinttereille.

Askelmittarin 16 000 lukeman jälkeen maistui pizza!

Väiskin pentue reippaassa kasvussa.

Ja tälle päivälle ihan tuoreita vauvauutisia: Väiskin toinen lapsikatras on juuri syntynyt, 3 tyttöä ja 3 poikaa!!!

Miran kesäpiha on puhjennut kukkaan.

Cilla on parasta terveysterapiaa toipilaalle, kuvaajana Salli

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää leikkauksesta!

Myöhemmin, Puulaveden mökkilomalla, Mira kuvasi jännittävän maiseman kameran ollessa osittain veden alla.

Sallin kesäharrastuksia. Hiihtokuvat Janne Saavalaisen.

Salli paparatsina, ja Cilla taitaa poseerauksen.

Välillä hevoshommia.

Prinssi ja Prinsessa.

Hesan reissun jälkeen nopsaan marjareissuille.

Toteemipaalu suon reunassa.

En raskinut poimia pois etanan henkilökohtaista ruokaravintolaa. Tämä kaunis haperoyksilö olisi kelvannut kyllä meidänkin ruokapöytään..

Tulikohan nälkä, vai miksi tästä näkymästä nousi puolukkainen vispipuuro mieleen!

Sitten Kuhmon kamarimusiikkifestareille. Upeaa musiikkia, mielenkiintoisia näyttelyitä, makoisia herkkuhetkiä ja rennon leppoisaa chillailua Eila ystäväni seurassa.

Kuhmotalo tarjoaa musiikkia ja taidenäyttelyitä.

Kuhmo-talon aulassa avautui (12-25.7.) Galleria Himmelblaun yli kymmene taiteilijan näyttely.

Inari Krohnin herkkää kynänjälkeä puunoksistossa.

Tapani Kokon hersyvän iloinen naishahmo toivotti juhlaväen tervetulleeksi näyttelyyn.

Etukäteen olin kuullut, että Kalateltassa on ehdottomasti käytävä.

Kyllä, ruoka oli kuin sinfoniakonsertti.

Torin reunalle ovat arkkitehtiopiskelijat suunnitelleet erityisrakenteisen esiintymislavan.

Torikoristelua.

Tandemkoivu.

Juminkeon kultturikeskus.

Juminkeossa havaittiin, että Kalevala on käännetty jo 60 eri kielelle. Kulttuurikeskuksesta löytyy yksi maailman kattavimmista Kalevala -kirjojen kokoelmista. Teoksen loi kajaanilainen piirilääkäri ja multitalentti Eljas Lönnrot (1802-1884). Hän oli tehnyt lukuisia runonkeräysmatkoja Vienan Karjalaan 1800 luvun alkupuolella. Ensimmäinen runokooste julkaistiin 1835 ja varsinainen, laajempi teos, Kalevala 1849.

Juminkeon toinen näyttely koostuu Alpo Sailon (1877-1955) ja Nina Sailon (1906-1998) veistoksista käsittäen muotokuvia runonlaulajista. Aviopari koki elämäntehtäväkseen nostaa vanhat runonlaulajat näkyväksi osaksi kulttuuriperintöämme. He ovat tehneet runsaasti muutakin julkista kuvanveistotaidetta. Esimerkiksi Kajaanin Rantapuistossa on heidän yhdessä toteuttama pronssiveistos Eino Leinosta.

Runonlaulajan pronssipatsas sijaitsee Sortavalassa. Patsaan mallina on ollut Petri Shemeika Tuupovaarasta.

Nina Sailon itkijänainen Suomussalmella.

Italialaislähtöinen Giulia Santelli piti innostavan ja kattavan esittelyn Sailojen teoksiin liittyen. Hän on asunut Kuhmossa 2020 lähtien ja hallitsee täydellisen suomenkielentaidon, onhan hän työkseen kääntänyt paljon suomalaista kirjallisuutta italiankieleelle. Tässä Giulia runonlaulaja Larin Parasken vierellä. Parasken pronssiveistos löytyy Helsingistä.

Runonlaulaja Miihkaili Arhippaisen patsas sijaitsee Joensuussa.

Juminkeon naapurissa,Kamarimusiikkikeskuksen kahvilassa, on kotoinen tunnelma.

Kuppirivistöstä on kiva päästä valitsemaan mieleisensä kuppipari.

Kahvihetkestä löytyy nautittavaa kaikille aisteille.

Pihapiirissä voi käydä tutustumassa kalevala-aiheisen taidekilpailun parhaimmistoon.

Anni Arffmanin Tuonelan joutsen. Tummassa ympäristössä valaistu asetelma teki vaikutuksen.

Tuuli Pellikainen: Ainon runomitta tuli täyteen.

Liisa Kontturi: Ajastaikaan. Tämä herkän kaunis elämänlankakertomus jäi väreilemään silmän verkkokalvolle.

Urho Kähkönen: Kilpalaulanta. Kuhmon oma kuvataiteilija keräsi Ateenan kaduilta jätepaperia ja näille syntyneet musteviivastot loivat yhteyden kahden suureepoksen välille. Kalevala sekä Ilias ja Odysseija kohtaavat.

Minna Seilosen ja Aki Niskasen näkemys Kalevalan vahvasta naishahmosta.

Katuvilinästä saattoi bongata varsinaisen kuhmolaisjulkkiksen, turistien piirittämän Retu koiran.

Kulttuuriseikkailujen jälkeen ennätti hyvin vielä viimeisten hillojen metsästykseen.

Ja vielä vuorossa vadelma, sitten mustikka... puolukka. Loppuuko tämä keräilyvillitys ollenkaan! No ei, kun syksymmällä kutsuvat vielä karpalosuot. Ai niin, sieniä riittä lumille saakka, kun suppilovahverot pärjäävät pienessä pakkasessakin!

"Kaunis niinkuin kukkiva kuusi". Vadelmakasvusto oli kurottautunut kuusen oksille parin metrin korkeuteen.

Tässä yhteydessä on syytä mainita pikkuserkkuni Pekka, joka tuntee nämä kainuulaiset metsät tarkkaan ja tietää varmat marja-apajat. Ilman hänen opastustaan jäisi meidän talvimuonat huomattavan kalpeiksi ilman marjojen tuomaa väripiristystä ja terveysbuustia. Tämän metsäruusun myötä esitämme isot kiitokset Pekalle koko perheemme puolesta!

Juuri tällä hetkellä on Kajaani tulvillaan kesätapahtumia. Monenlaista antia on jo nähty ja lisää on luvassa. Toki Kajaani on vireä kaupunki muutenkin, mutta lisäpontta tälle vuodelle on antanut kaupungin 375-vuotisjuhlallisuudet ja yhteistyö Oulun Euroopan Kulttuurikaupunki -tapahtumassa. Runoviikko starttaa 1.7. ja juhlii samalla pyöreitä vuosiaan, nyt viisikymppisiään. Viikko tarjoaa runoutta, teatteria, musiikkia, tanssia...

Luovaa taidetta on nähtävillä nyt useassa kategoriassa. Esimerkiksi Kajaanin taidemuseossa avautui Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma useiden taiteilijoiden teoksista.

Osmo Rauhala on Suomessa ja maailmalla laajajalti arvostusta nauttiva nykytaiteentekijä. Muunmuassa Jarkko Tontti on haastellut Rauhalaa podcastissaan (löytyy You Tubesta haulla Osmo Rauhala). Viisasta puhetta lahjakkaalta taiteilijalta, kannattaa kuunnella. Haastattelu on tehty vuosi sitten mutta on edelleen ajankohtainen.

Kim Simonssonin sympaattisiin hahmoihin olen törmännyt useissa taidenäyttelyissä. Näihin mystisiin hahmoihin ei voi olla ihastumatta.

Alma Heikkilän paneutumista monimuotoiseen ekosysteemiin.

Petri Ala-Maunuksen erikoista värimaisemaa.

Santeri Tuorin valoefektissä näen tuttuja kuvioita omiin havaintoihini myrskyn merkeistä.

Paavo Halosen kansanperinteen tarkastelua.

Teija ja Pekka Isorättyän robotiikkaa yhdistettynä luonnonmateriaaleihin.

Antti Laitinen.

Maiju Salmenkivi.

Jaakko Heikkilä.

Kaarina Kaikkonen.

Kainuun museon tämän vuoden päänäyttely kertoo maakuntamme tärkeästä historianvaiheesta, tervan tuotannosta 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella.

Tervatynnyrit lastattiin jokiveneen kyytiin kuljetettavaksi Ouluun ja sieltä maailmalle.

Kartasta käy ilmi miten Kainuu on ollut tuohon aikaan merkittävin alkulähde tervan tuotannossa. 

Avaijaisyleisöä viihdytti kajaanilainen kesämuusikot -kvartetti. Säkkijärven polkkakin irtosi vauhdikkaasti.

Hauska näyttelypiha on avautunut Kajaanin taidemuseon ulkotilaan. 

Suuri naiivistinen taidetapahtuma on levittäytynyt useisiin kohteisiin kaupungissamme mm Peera ja Valjus -hotelleihin, Pekka Heikkisen kahvila-konditoriaan, Galleria Eliakseen ja Seminaarin Taidekampukseen. 

Kaupungin kirjaston taidekujan kesäkuun taiteilija on ollut Liisa Arvola.

KAKSin kesäkuun taiteilija oli Helena Rantanen.

Kajaanin 375-vuotisjuhlat toivat myös juhannuskokon torinrantaan. Keskustan tuntumassa en aiemmin ole kokkoa nähnyt, mutta paikalla olevasta yleisömerestä päätellen tällaiselle suvenjuhlalle olisi tilausta varmaan muulloinkin.

Ihan pakko oli näpsästä kuva taidokkaasti toteutetusta juhannussomisteesta!

Juuri ennen juhannusta vietettiin uudistetun torin avajaisseremonioita.

Avajaispuheen piti kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja, Paavo Enroth. Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita kaupungin menneisyydestä. Hänellä on vahva perehtyneisyys Kajaanin historiaan, onhan hän kirjoittanut useita teoksia kaupungin aiempiin vaiheisiin liittyen.

Kesäkuun alussa kajahti Rantapuistossa puolustusvoimien sotilassoittokuntien Mil jazz -musiikkitapahtuma. Ilta tarjosi monipuolisen kavalkadin eri musiikkigenreistä. Perinteisemmän jazzin ystästävät saivat täyslaidallisen upeaa tunnelmointia Ilmavoimien Big Bandin tarjoamana. Rakuunasooittokunta oli valinnut ohjelmistonsa rungoksi ikisuositun Toto -yhtyeen tuotantoa. Illan päätti Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan Showband reippaaseen bilemeininkiin.

Onnelan asuntoalueelta löytyy Elias Lönnrotin yrttimaa. Paikalla on sijainnut 160 vuotta sitten Lönnrotin perustama kasvimaa. Nyttemmin alueelle on perustettu uudet yrttipenkit, joihin voi käydä tutustumassa, ja lupa on myös maistella kasveja. Lönnrotin entinen kesämökki on siirretty kasvimaan viereen.

Kaunis ajan patinoima yksityiskohta aitarakenteissa.

Pihan kasvustoissa nurmitädyke.

Kurjenpolvi.

Puna-ailakki.

Päivänkakkara.

Lemmikki.

Lähitienoolla kukkii metsätähti.

Rannassa kasvaa rentukka.

Kukoistavat koiranputket.

Huopaohdake.

Tätä herkkää pientä n. 5 mm läpimittaista kukkaa olen usein ihmetellyt. Nyt löysin sille nimeksi punasolmukin. 

Pääkirjaston läheisyyteen on jätetty paikkapaikoin kalliota näkyviin. Tähän aikaan vuodesta keltamaksaruoho korostaa kukinnallaan kallion jäkäläistä pinnanmuodostusta.

Hetki sitten viereisen nurmikon täplitti komea voikukkakasvusto.

Tehtävä suoritettu.

Maksaruoho keventää Kajaanin linnan vahvat kivimuurit kesäisen kepeään lookkiin.

Satoa odotellessa.

Harvoinpa olen onnistunut löytämään kartiohuhtasienen, tämän alkukesän erikoisherkun.

"Katoavaa kansanperinnettä".

Kynskin puistossa kukki alppiruusu komeasti.

Puistoissa tuoksui juhannuksen alla syreeni.

Ruusuja...

ruusuja...

ja ruusuja.

Daalia.

Alkukesän koristeomenapuu.

Iiris.

Keltakurjenmiekka.

Kurjenmiekka Vimpelinlampea maisemoimassa.

Rantavesissä telkkäemo.

Sorsarouvalla helppo tehtävä vartioida lapsia "huvipuistossa".

Harmi, kun en saanut kuvaa nuorison laskiessa liukumäkeä pienistä puroista.

Joku "bilehile"?

Ystävän puutarhan värivivahteita.

Kullero, yksi lempikukistani.

Kulleroita riitti meidänkin perheen iloksi.

Liljapenkki parhaimmillaan.

Ystävän pihan kesäkukkia.

Mansikka melkein jo punoittaa.

Tarkkasilmäinen löytää kesäkurpitsan melkeinpä syötävissä mitoissa.

Pihan uusi komistus.

Sallin koulu sujui erinomaisissa merkeissä vaikka hän ei suostunut tinkimään yhtään hiihto- ja hevosharrastuksistaan.

Siispä Kroatian reissu äidin kanssa oli vähintäänkin ansaittu.

Kesä meneekin sitten paljolti hevostalleilla, sekä tallitöissä että harrastushommissa.

Salli ja koiransa Cilla nauttivat yhdessä myös mökkeilykesästä. Heppa- ja Cillakuvat ovat Sallin ottamia.

Lisää suloisia koirauutisia: Meri ja Jonin koira, Väiski, on tämän whippetpentueen isä.

Kuusiviikkoiset.

Ylpeä isä.

Poikamiespäivien edesottamuksia viime kesältä.

Siinä kelpaa patsastella Ukon seurassa.

Loppuun vielä pieni auringonlaskukimara.