lauantai, 28. maaliskuu 2020

Virus vastatuulessa

Edellisen blogini aikoihin ei ollut aavistustakaan minkälaiseksi maailman meno voi kuukaudessa muuttua. Kiinalainen koronatauti mainittiin kyllä jo tuolloin uutisotsikoissa. Viruksista oli vuorossa COVID- 19, erotuksena muista koronaviruksista, joita ovat aikaisemmin olleet esim. SARS ja MERS. Meidän perheellä on muistissa nimenomaan SARS -epidemia keväällä 2003. Koimme tuolloin melkoisen säikähdyksen, kun tyttäremme oli kaudella 2002-2003 omasta työpaikastaan virkavapaalla vieraillen Honkongin baletissa. SARS ryöstäytyi kevätkaudella juuri Hokongista ja näytti uhkaavasti lähtevän leviämään maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Kiinan viranomaiset suhtautuivat aluksi virukseen salaillen ja vähätellen sen vakavuutta. Viimein siellä kuitenkin ryhdyttiin tautia torjumaan. Lopulta myös balettitalo lopetti näytöksensä, ja tytär perheineen pääsi onnellisesti palaamaan kotisuomeen. Vähitellen SARS laantui eikä lopulta yltynyt suuremmaksi epidemiaksi.

Tammikuussa, COVID- 19 viruksen levitessä Kiinan Wuhanista osattiin meillä arvailla, etteivät kiinalaiset välttämättä nytkään tule kertomaan ihan koko totuutta maailmalle, mutta että tautitilanne ennätti ryöstäytymään tähän mittakaavaan ihmetyttää kyllä. Maailmalla virus on levinnyt kiihtyvällä tahdilla ja valtavalla volyymilla. Suomessa virallisia (= testattuja) tautitapauksia on jo 1041. Testaamattomia tapauksia uskotaan oleva 10-30 -kertainen määrä. Tehohoidossa on 32 potilasta, ja kuolemantapauksia on tätä kirjoittaessani 7. Uudenmaan johtaessa selkeästi tautitilastoja se on päätetty eristää liikkumisrajoituksin muusta Suomesta. Ikäihmiset ja riskiryhmiin kuuluvat kansalaiset muuallakin Suomessa on pyritty suojaamaan karanteenin kaltaisilla toimenpiteillä, koulut on suljettu jne. Rajoituksilla pyritään tasaamaan tautihuippua, jolloin hoitokapasiteetti tulisi pidemmällä sairastavuusjaksolla riittämään paremmin kaikille hoitoa tarvitseville. Muun maailman ja varsinkin Italian ja Espanjan järkyttävät sairastavuus- ja kuolleisuusluvut ovat saaneet Suomen viranomaiset ja päättäjät lopulta järeisiin toimiin. 

Hallitustamme moititaan hitaasta reagoinnista tautitilanteessa, moititaan hallituksen jäsenten kokemattomuutta jne. Ehkä meidän pitäisi kohdentaa moitteet itseemme, mehän olemme päättäjämme ihan itse valinneet. Vaalien aikaan ei kylläkään arvattu, että valitsemme tällä kertaa juuri kriisiaikojen hallintokoneistoa, kristallipalloa kun ei ollut saatavilla. Mutta, näillä nyt mennään. Se mitä me yksittäiset kansalaiset voidaan tässä tilanteessa tehdä on hoitaa oma tonttimme mahdollisimman hyvin. Luotetaan siihen, että meidän virkamiehistämme, asiantuntijoistamme ja päättäjistämmekin löytyy riittävä määrä viisautta ja jämeryyttä laatia järkevät menettelytavat tässä tilanteessa. Meillä kansalaisilla itsellämme on vastuullinen paikka hoitaa koko yhteinen ongelmamme kuntoon noudattamalla pilkuntarkasti annettuja ohjeita. Eikän toki meillä muuta vaihtoehtoa edes ole.

Eristysolosuhteissa ja karanteenin kaltaisessa tilanteessa eläminen ei kuitenkaan tule olemaan helppo juttu. Tilanne kysyy ihmiseltä nimenomaan sopeutumiskykyä, kykyä hyväksyä uudet haasteet ja käydä niihin käsiksi. On oivallettava, että stressata ei kannata sellaisen vuoksi, mitä ei kuitenkaan voi muuttaa. Energia pitää suunnata pohtimiseen miten olosuhteitaan voi helpottaa. Ei jäädä miettimään mitä puuttuu, vaan ymmärretään, että mahdollisuuksia on, kunhan ne vain kaivetaan esiin. Kotona pystyy puuhastelemaan monenlaista, mutta ulkonaliikkumiskieltoakaan ei ole vielä määrätty. Itse suuntasin askeleeni merenjäälle lähes myrskylukemissa puhaltavaa tuulta päin. Sen olivat hoksanneet monet muutkin kanssakulkijat, ja meillä kaikilla oli neliökilometreittäin virusvapaata hengitystilaa auringonpaisteisessa ulkoilmassa. Aurinko ja tuuli pyyhkäisivät myös sen hetkiset virusajatukset mennessään.   

P3270029.jpg

 

Meren jäällä oli monenlaista kulkijaa. Kalastajia liikkui pulkkineen ja vieheineen.

P3260020.jpg

 

Potkukelkka oli oiva menopeli. Varjoliitimellä näytti olevan vauhtia ja vähän vaarallisiakin tilanteita.

P3220031.jpg

 

Autoja oli jäällä runsaasti vielä 23.3. Neljä päivää myöhemmin autot oli jätettävä rantaan veden noustua jään päälle.

P3220024.jpg

 

P3220033.jpg

 

P3260030.jpg

 

P3260029.jpg

 

Yöpakkasten ansiosta suksi kulki eikä jäällä tarvittu aurattuja latuja. 

P3220038.jpg

 

Moottorikelkat ovat vakiokulkuneuvoja talvisella merellä.

P3220057.jpg

 

Olisikohan tämä liikkumisväline nimeltään jollakelkka.

P3270018.jpg

 

Vähän harmittaa, kun meidän perhe ei ole tullut poimineeksi harrastusrepertuaariin pilkkimistä, vaikka tässä on asuttu kala-apajien äärellä vuosikymmeniä.

P3260056.jpg

 

Verkkopyyntikin voisi olla mielenkiintoista.

P3260042.jpg

 

Kalastaja oli jättänyt muutaman lahnan(?) juuri muuttomatkaltaan palanneille lokeille.

P3260040.jpg

 

Odottelin hetken, josko olisin saanut lähikuvan lokeista kala-ateriansa äärellä, mutta kovin olivat ujoja siivekkäitä. Voivatkohan nämä edes olla samoja lintuja, jotka myöhemmin kesällä nappailevat torinrannassa ihmisten lohivoileivät käsistä.

P3260081.jpg

 

Jouduin menemään yli 50 metrin päähän ennen kuin lokit uskaltautuivat laskeutumaan edes saaliinsa lähettyville.

P3260069.jpg

 

Myöhemmin, kun jäällekulku vaikeutui oli rannassamme 38 autoa parkattuna.

P3260014.jpg

 

Näistä pienistä railoista nosti vauhdikas länsituuli veden jäänpinnalle. Hetkessä oli hyvät hiihtomahdollisuudet vaihtuneet vesikeliksi.

P3260067.jpg

 

P3270042.jpg

 

Veden nouseminen jäänpinnalle tuotti kuitenkin upean taidenäyttelyn rannan tuntumaan. Yöllä jäätynyt vesikerros muovaili mitä hienoimpia jääkuvioita ihailtavaksi.

P3270035.jpg

 

P3270044.jpg

 

P3270037.jpg

 

P3270055.jpg

 

P3270057.jpg

 

P3270046.jpg

 

P3260034.jpg

 

P3260032.jpg

 

P3220051.jpg

 

P3220043.jpg

 

P3220004.jpg

 

Tuulen suunta vaihtuu taas puhaltelemaan pohjoisesta, jolloin veden voisi odottaa vetäytyvän railoista takaisin jääkannen alle. Yöpakkasiakin on luvassa, joten merellä säilynee edellenkin hyvät ulkoiluolosuhteet.

P3220005.jpg

 

Lähellä polveileva Kuivasoja oli saanut runsaiden vesisateiden myötä joen kaltaista ulottuvuutta äyräisiinsä.

P3210011.jpg

 

P3210001.jpg

 

Raitapaju peilasi vedenpinnasta "korvakorujaan", jotka se oli säästänyt edelliskauden kukinnoistaan.

P3210015.jpg

 

Tänä talvena piti olla varsin nopea onnistuakseen kuvaamaan harvinaiset hetket, kun maisema näytti oikeasti talviselta.

P3130006.jpg

 

P3130015.jpg

 

P3130029.jpg

 

Pajunkissat heräilivät kehräämään kevätauringossa.

P3120020.jpg

 

P3120026.jpg

 

Tikka oli ottanut selvää tämän lounasravintolan ruokalistasta.

P3270008.jpg

 

Fasaani tepasteli pihassamme ylväin askelin. Ehkä sillä on jossakin geenimuistin sopukoissa mielleyhtymä ajoista, kun me ihmiset suhtauduimme lintupopulaatioon vähän pelonsekaisin tuntein. Silloin oli huolta maailmalla leviävästä lintuinfluenssasta. 

P3270064.jpg

 

Kylmän jakson vuoksi oli näsiä siirtänyt liian varhaista kuinta-aikatauluaan tuonnemmaksi. Nuppujen kehitys on pysähtynyt kuukaudentakaisiin asemiin.

P3120038.jpg

 

Omenapuun silmut ovat myös odotuskannalla.

P3270069.jpg

 

Joku oli keksinyt ripustaa ostoskeskuksen puihin pieniä yllätyksiä ohikulkioiden silmäniloksi.

P3190006.jpg

 

P3190007.jpg

 

Kylvin herneenversot leivän päälle ja salaatteihin lisättäviksi.

P3180004.jpg

 

Keräsin säästämäni nahkanpalat nurkista kuleksimasta, kokosin niistä taulun. Halusin jättää taustalle runsaasti vaalean beigeä nahkaa näkyviin, onhan kyseessä sentään entinen, täysin palvellut, nahkatakkini.

P3220086.jpg

 

sunnuntai, 23. helmikuu 2020

Vaihteeksi kunnon askartelusessiot

Viime viikkoina on tullut reissailtua suomenmaata sekä pituus- että poikittaissuunnassa. Ensiksi muutaman päivän junareissu Helsinkiin ja sitten 400 km keikka anoppilaan. Taas auton rattiin ja Helsinkivisiitti toi 1200 ajokilometriä sekä lisäksi Espoon ja Helsingin välisissä ruuhkissa lapsenlapsen harkkakuljetuksia parinsadan kilometrin verran. Viihdyn kyllä mainiosti reissunpäällä, mutta on ihana välillä istahtaa kotona läppärin ääreen muistelemaan vauhdikkaita viikkoja ja kaikkea sitä hauskaa, mistä sai nauttia reissailun lomassa.  

P2070020.jpg

 

Tyttärentytär on edelleen innokas askartelija, ja nykyään ideoita tulvii niin, että mummi ei tahdo perässä pysyä. Sallilla  oli uusi kettumalli, ja sehän inspiroi monenmoiseen kettuiluun. Lukuisten piirustusten lisäksi perustettin kettukerho, jonka järjestelyihin kuului jopa kettulipun nosto salkoon.

P2070022.jpg

 

Olin tuonut mukanani askarteluvihkosen, johon kuului sapluunat erilaisten urheilijoiden ja jumppareiden vaatetuksiin. Tässä tehtiin ballerinalle uudet harkkakamppeet balettitunnille.

P2170005.jpg

 

Naamioaskartelun pohjana oli valmis muovinen tähtinaamari, jonka päälle oli helppo muovata sanomalehden palasista koiranaamio. Salli oivalsi hienosti tehdä koiralle hieman lupsottavat korvat, jolloin naamiosta tuli ihan hänen oman koiransa näköinen.

P2180027.jpg

 

Tässä vaiheessa oli sanomalehtiliimaukset tehty ja päällimmäiseksi liitettiin vielä valkoinen kerros, ettei sanomalehtiprintit näy lopullisen maalauksen läpi. Naamion kuivumisen jälkeen leikattiin silmäaukot, ja Salli piirsi haluamansa koirahahmon esiin. Sen jälkeen vain leikkaus ja maalaus.

P2170008.jpg

 

Samoille lämpimille syntyi myös kulhomuotin päälle uusi paperimassakulho, joka sitten jätettiin kuivumaan ja odottamaan maalausta.

P2180016.jpg

 

Välityönä Salli suunnitteli "meikkisetin".

P2180025.jpg

 

Helmimassasta muovautui helposti kivoja kuvioita. Kauniista langoista syntyi totuttuun tapaan ystävänrannekkeita.

P2180014.jpg

 

Kokeiltiin myös "kirjan" tekoa leikkelemällä lehdistä kuvia ja keksimällä niistä tarinoita. Tällainen ajanviete saattaisi toimia joskus, kun on hetki: "Nyt en keksi mitään tekemistä".

P2190028.jpg

 

P2190029.jpg

 

Sallin harrastusten myötä leikit ovat paljolti vaihtuneet jumppapainotteisiksi. Mummi saikin kunnon tehokuurin personal trainerin opissa. Eikä suinkaan mitään pientä käsien ojentelua nojatuolissa, vaan monena päivänä vähintään tunnin jumpat, missä ei unohdettu yhdenkään lihaksen olemassaoloa (eikä mummi pitkään treenien jälkeenkään) ;)

Minnihiirileikkiin sentään keretttiin. Sisu-koira, kun on kaikessa aina mukana, sai myös esittää vuorollaan Minniä.

P2160002.jpg

 

Talonrakennusprojektissa oli kysyntää innokkaille maalariapulaisille.

P2060013.jpg

 

Toisella helsinkireissullamme päätyönä oli huoltaa toisen tyttären koirat isäntäväen tällä kertaa Espanjaan suuntautuneen lumilautalomailun ajan. Heidän huushollissaan on talvihorrosta viettänyt kesällä mahtavasti satoa tuottanut chili. Huomasimme, että pensa oli ryhtynyt työntämään uutta ksavua varrestaan. Syksyn viimeiset chilit olivat kuivahtaneet ihan käyttökelpoiseen kuosiin talven aikana. Kun sain Sallin vielä kaveriksi hommiin, niin keräsimme chilit purkkin, katkoimme kuivuneita latvuksia ja vaihdoimme mullan.

P2150026.jpg

 

P2150024.jpg

 

Nyt vain uutta satoa odottelemaan. Nupun alkujakin oli jo näkyvissä.

P2180022.jpg

 

Vaikuttavan näköinen lamppuversio on tyttären porukoiden matkamuisto syksyiseltä Dominikaanisen tasavallan matkalta. 

P2140005.jpg

 

P2140001.jpg

 

Helsingissä tämän talven säät näyttävät olevan vielä enemmän sekaisin, kuin meillä Oulussa. Näsiä aloittelee helmikuussa kukintaansa ja Espoossa oli uutisten mukaan pyrähtänyt ensimmäinen mustarastaspoikue pesästään. Turun seudulla tuntui kukkivan kirsikka. 

IMG_20200219_151408.jpg

 

Meidän vierailuun osui parikin kunnon myrskyä valtaisine vesisateineen. Mervedet pyrkivät rantateille, ja jokien vedet nousivat pakoin toista metriä. Mitättömän pienestä ojapahasestakin kehittyi riehakas koski. Puiden kaatumiset ja kattopeltien rullautumiset ovat ihan arkipäivää tälle talvelle. 

P2170010.jpg

 

Kultturiakin mahtui helsinkivisiittiin. Oopperan ohjelmistoon valmistui juuri Liam Scarlettin versio Carmen -baletista. Jo pelkästään Georges Bizetin musiikki vetäisi näytöstä katsomaan, mutta tanssi itsessään oli myös Carmenille ominaista tunnetta ja hurjia käänteitä tulvillaan. Koreografia noudatteli pitkälti tuttuja askelkuvioita paikkapaikoin höystettynä  michaeljacksonmaisilla tehokkailla lanneliikkeillä. Kansallisbaletin tanssijoihin voi aina luottaa, niin nytkin. Nähtiin teknisesti tasokasta työskentelyä ja tulista tunnetta. Lavastuksessa kiinnitti huomiota, että pienimuotoinen voi olla tehokasta. Hieman karuhkon oloinen taustarekvisiitta toimi hyvin muutoin tunnemyrskyisen tanssin kontrastina.  

P2200044.jpg

 

Alunperin en uskonut ennättäväni Carmen -balettia katsomaan, mutta onnistuimme ystäväni kanssa kuitenkin pääsemään omaisten kenraalin näyökseen. Paikkamme olivat toisella parvella, mistä näkee tietenkin tanssikokonaisuuden hyvin, mutta jotkut yksityiskohdat jäävät kokematta. Bonuksena kuitenkin oli se, että kerrankin näki myös orkesterin työskentelyä, kun permantopaikoilta orkesteri jää kokonaan montun kätköihin.

P2200038.jpg

 

P2200041.jpg

 

P2200033.jpg

 

Bongasin uutta taidetta oopperan seinältä.

P2200034.jpg

 

Aina pitää tarkistaa myös herkkutarjoilujen taso.

P2200036.jpg

 

Ihan ilokseni napsin kuvia tyttären saamista näytöskukkasista.

P2080032.jpg

 

P2080028.jpg

 

P2080065.jpg

 

P2080060.jpg

maanantai, 20. tammikuu 2020

Eteenpäin, sanoi mummo, vaikkei lunta niin olisikaan

Tammikuu on yli puolenvälin eikä lunta saa pysymään pihassa millään. Välillä näyttää jo hyvältä (ja lunta kolatessa ehtii jo miettiä, että tätäkö minä halusin), mutta sitten taas vesisateet saattelevat meidät lähtöruutuun. 

P1110002.jpg

 

Tasan vuosi sitten näkymä vastasi jokseenkin tavanomaista tammikuun tilannetta. Perinteisesti hangen korkeus kasvaa tuosta 2 - 3 kertaiseksi helmi maaliskuun aikana.

P1220001.jpg

 

Niinpä esim. maalikuussa 2018 pihassa näytti tällaiselta, kuten siihen aikaan asiaan kuuluu.

P3170010.jpg

 

Vastaavasti auringonnousut ja -laskut ovat usein olleet upeita, sikäli kun pilviverho on sallinut niiden näkyä. Tässä tammikuista auringonnousua kodin ikkunasta.

P1090003.jpg

 

Ja sama rannasta.

IMG_20200109_104135.jpg

 

Auringonlasku rantatiellä.

PC270059%20%281%29.jpg

 

Perjantai-iltana, 10.1. piti taivaalla näkyä kuun puolivarjopimennys. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa, ja näinkin omasta mielestäni jokseenkin tavanomaisen kuun, jossa pinnan kraaterit ja meret näkyivät ehkä vähän tavallista selvemmin. Minun kamerani taas ei nähnyt yhtään mitään ihmeellistä, hyvä kun edes noteerasi kuun. Oikeasti olimme molemmat nähneet ihan oikean puolivarjopimennyksen, mutta emme osanneet innostua sitä.

P1100028.jpg

 

Huumorintajuisella kamerallani kävi ilmeisesti aika pitkäksi pimennystä odotellessa. Se keksikin kehitellä kuusta hienon pyrstötähden, täydellisen komeetan. 

P1100062.jpg

 

Parvekkeen laseihin oli syntynyt pieniä jääkukkia.

PC270006%20%282%29.jpg

 

PC270005%20%282%29.jpg

 

Sisällä on talven tuntua haettu kynntilänvalosta. Vuosia sitten olivat pienin kristalliprismoin varustetut kynttilänjalat jonkinmoinen muoti-ilmiö.

PC280006.jpg

 

Niitä löytyi kaappien kätköista muutamia. 

P1060016.jpg

 

Lapsuuden joulupöydässä koreilivat aikoinaan nämä lasitähdet. Ne loivat nytkin hienot heijastukset pöytäliinalle.

PC310010.jpg

 

Onnistuin löytämään myös nostalgiset valuvat steariinikynttilät tähtijalkoihin.

P1190010.jpg

 

Sammutusvaiheessa sain kuvaan upeat savukiehkurat (enkä yhtään suostu miettimään niitä pahuksen pienhiukkasia tässä yhteydessä). Ja sitten vain jynssäämään taustakankaalle valunutta steariinia...

P1190012.jpg

 

Tontun tupa on hankittu joulukoristeeksi silloin, kun lapset olivat pieniä. Joka joulu tonttu ilmestyy kurkistelemaan meidän joulunviettoamme.

P1080001.jpg

 

Joskus tuikun sammutusvaiheessa savupiipusta tuprahtaa aidon näköinen takkatulen savuvana. Hain kuvaani sitä tilannetta, mutta lopputulos näytti siltä, että koko mökki oli roihahtanut palamaan, ja tontulla tuli tosi kiire savuavasta talostaan ulos.

P1080015.jpg

 

Monenlaisia valoviritelmiä. Merilasin Tulivuori hehkui tulista tunnelmaa.

P1200018.jpg

 

P1200019.jpg

 

P1090005.jpg

 

Pieneen Freixenet -pulloon istuivat pullovalot täydellisesti.

P1090002.jpg

 

Jouluvalojen ykkönen on mielestäni kuitenkin tämä puinen adventtitähti.

P1030012.jpg

 

Amaryllis on kukkinut joka joulu jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Tämän yhden ritarinkukan olen jättänyt neljäntoista sarjasta jäljelle. Aiemmin viitsin huoltaa kaikki vuosien varrella saamani amaryllikset kesäksi ulos, syksyllä hetkeksi huilaamaan ja joskus marraskuun tienoilla availemaan kukkia jouluksi. Nykyisellään on riittänyt tämä yksi - aika aika kutakin.  

P1060003%20%281%29.jpg

 

Joulupuu kasvatti "kuuseemme" latvatähden.

P1060005.jpg

 

Vuosia sitten pihastamme kaadettiin muutamia koivuja. Huomasimme, että joukossa oli loimukoivu. Jätin pienen pätkän runkoa, josko jotakin yrittäisin siitä vuoleskella. Nyt kokeilin muotoilla halonkappaleesta voiveitsen, ja se siitä joten kuten tuli. Toivottavasti harjoitus tekee oppipojasta vielä mestarin.

P1100021.jpg

 

Koivupöllin siivu muotoutui myös pieneksi kastikkeen hämmennyslastaksi. 

P1100016.jpg

 

Vanha leikkuulauta sai uuden servettikattauksen entisen kulahtaneen kuvionsa tilalle.

P1200005.jpg

 

Sydämen muotoisen kranssin uudistin jouluteemaan sopivaksi.

PC310021.jpg

 

Joulun aikaan ennätettiin koota muutama 1000 palan palapeli. Inspiraatiota jää odottamaan 1500 palan peli.

P1120008.jpg

tiistai, 24. joulukuu 2019

Joulukuun tunnelmia

Tämä syksy on ollut varsin harmaata ja loskaista aikaa. Aurinko on pilkahdellut vain satunnaisesti. Ensilumi tuli varhain, mutta sen jälkeen talvi on peruttu useaan otteeseen. Välillä lunta oli parikymmentä senttiä, ja hetken päästä sadevesi oli taas huuhdellut nurmikot näkyviin. Nytkin on muutaman päivän satanut pelkkää vettä, mutta sittenkin saimme valkean joulun.

PC080040.jpg

 

Skyrpurkin kannet ovat odottaneet askarteluinspiraatiota. Joulukortteihin ne sitten päätyivät.

PC080026.jpg

 

Maalasin kansiin joulupallon kuvioita valkoisella kalvovärillä. Tämmöinenkin homma näyttäisi vaativan pientä harjoittelua, mutta jotenkuten lähti sentään sujumaan.  

PC080029.jpg

 

"Pallon" voi halutessaan irottaa kortista ja ripustaa vaikkapa ikkunalle.

PC090003.jpg

 

Koivun ja pajun oksista rakensin modernin joulukuusiversion.

PC210020.jpg

 

Muutamalle virkkaamalleni hopeatähdelle hahmottelin jouluisen sijaintipaikan tuulikaapin oveen. Joitakin kaupasta ostettuja tähtösiä lisäsin seuraksi.

PC210017.jpg

 

Ulko-ovesta löytyy ohransiemeniä vaikka linnuillekin syötäväksi.

PC240020.jpg

 

Tuntuu, että jouluvaloilla on loskaisen syksyn aikana tavallista suurempi merkitys. Onneksi energiapihit ledvalot on keksitty. 

PC190006%20%282%29.jpg

 

PC230001.jpg

 

Krysanteemi on edelleen säilyttänyt ryhtinsä

PC180047.jpg

 

Pihapiirin lämpöä.

PC240017.jpg

 

Takkatuli toimii myös oivallisena syysharmauden karkottajana.

PC100040.jpg

 

PC100044.jpg

 

Yläkerran portaikkoa valaisee turkoosin värinen valoketju.

PC230005.jpg

 

Parvekkeelle on pyydystetty pysyvä sininen hetki.

PC180023.jpg

 

PC140010.jpg

 

Parvekkeen perusvalot.

PC010024.jpg

 

Piipahdin rantaan, kun aurinko oli hetkeksi nostanut unisen päänsä pilvipeittonsa alta.

PC190059.jpg

 

Kamera innostui leikkisäksi ja kehitti kuviini laasersädettä muistuttavan valojuovan.

PC190036.jpg

 

Miten päin tahaansa asettelin kamerani, niin valtavan pitkä sädekimppu ilmestyi aina kuvaan. 

PC190039.jpg

 

Tuuli oli nostanut jäälauttoja rantaan. Yritin löytää kuvauskulmaa, missä auringon valo olisi kuultanaut jään pinnasta...

PC190028.jpg

 

ja varovaisesta yrityksestä huolimatta onnistuin kastelemaan toisen kenkäni totaalisesti. Mitähän keijukaisia lienevät olleet ne pilkkiavannolla kalastelevat miehet kauempana rannasta.

PC190025.jpg

 

Rantamaisemaa hallitsi mielestäni hieno väriskaala, jotenkin maalauksellinen. Sitä värisinfoniaa tämä minun omapäinen kamerani ei suostunut tallentamaan sellaisenaan, mutta jonkinlaiseen yhteistyöhön se kuitenkin suostui.

PC190060.jpg

 

Joulukuinen täysikuu viritteli pientä haloilmiötä.

PC090009.jpg

 

Perinteiseen torttuiluun tuli hiukan tonttuilun makua.

PC210007.jpg

 

Enkeleitä, rusetteja ja tiukkailmeisiä vahtikoiria. Hauskaa joulua!!!

PC210009.jpg

torstai, 28. marraskuu 2019

Valon pilkahduksia kaamoksen keskellä

Viime viikonloppuna oululaiset saivat tervetulleen valorokotteen vielä jäljelläolevan kaamosjakson selättämiseksi. Muutamaan viikkoon emme ole saaneet minkäänlaista todistusaineistoa auringon olemassaolosta. Tiukka pilviverho on synkistänyt muutoinkin lyhyeksi käyneet päivän rippeet harmaaksi sumutihkuiseksi tuokioiksi aamupimeän ja iltapimeän heiveröisessä välimaastossa. Lumo festivaali on pitänyt kiinni tapahtuman järjestämisestä tähän vuoden pimeimpään aikaan, vaikka säätilan kannalta löytyisi paljon suotuisempiakin aikoja. Valoshow levittäytyi tällä kertaa aikaisempia vuosia laajemmaksi tapahtumaksi. Meillä "keskuspuiston" virkaa toimittava Hupisaarten alue on mitä oivallisin valojuhlan toteutuspaikka.

Nämä punahehkuiset puut ovat osa juhlavalaistusta Otto Karhin puistossa.

PB240001.jpg

 

Metalliset verkkopallot vaihtuvine väreineen loivat kauniita valonäkymiä ympäröivään puistometsikköön.

PB240053.jpg

 

PB240057.jpg

 

PB240055.jpg

 

PB240059.jpg

 

PB240048.jpg

 

PB240049.jpg

 

Tämä mielenkiintoinen tekniikka ei ihan avautunut katsojalle, mutta lopputuloksena silitysraudalla muotoillut jääsydämmet olivat kyllä sykähdyttävä näky.

PB240091.jpg

 

PB240087.jpg

 

PB240096.jpg

 

Vain mielikuvitus on rajana miettiessä mitä näissä mystisissä kuoriloissa tapahtuu. Voisikohan sieltä syntyä vaikka uutta elämää, ehkä uusia eläinlajeja maapallomme sukupuuttoon kuolleiden eläinten tilalle.

PB240097.jpg

 

Lasten liukumäessä sai uutta vauhdin tuntua värillisistä spottivaloista.

PB240082.jpg

 

Vesielementistään tutut meduusat olivat kiivenneet koivunoksille tuulettamaan lonkeroitaan.

PB240041.jpg

 

PB240044.jpg

 

Hupisaarten upea kesäteatteri nähtynä "uudessa valossa".

PB240084.jpg

 

Valoukot hypähtivät äkkiarvaamatta yleisön joukkoon ja katosivat taas yhtä salaperäisesti.

PB240008.jpg

 

Kaupungintalo joutui valomyrskyn silmään.

PB240019.jpg

 

Monenlaiset muutokset ravisuttivat taloa ja välillä  se näytti sortuvan tiilikasaksi.

PB240009.jpg

 

Sortuneen talon pystytys tapahtui hetkessä lähes tiili tiililtä entiseen kuosiinsa.

PB240032.jpg

 

PB240026.jpg

 

Ja murattiköynnökset viheriöivät julkisivun kesäkuntoon. 

PB240033.jpg

 

Talon seinämällä parveili aika ajoin perhosia ja kalojakin. Peuralauma oli kesytetty laiduntamaan pihapiirissä.

PB240010.jpg

 

Pohjois-Pohjanmaan museo koristautui hieman hillitympään asuun. 

PB240065%20%282%29.jpg

 

Piipahdin hetkeksi museon näyttelytiloihin. Tällä kertaa minut pysäytti tarinansa ääreen fregatti Toivo-laivan pienoismalli. Kolmi mastoinen purjelaiva rakennettiin Oulussa 1860-luvulla. Ensimmäinen kapteeni oli laivan rakennuttajan oma 25 vuotias poika Henrik Wilhelm Snellman. Viisi vuotta kestäneestä Intian matkasta syntyi laulu, joka jäi elämään oululaiseen historiaan. Alun perin pilkkalauluksi hahmoteltu riimitys kertoo tarua ja totta sen aikaisesta yleisesti vallalla olleesta karuhkosta laivaelämästä. Laiva seilasi rahtien kuljetuksessa ympäri maailman meriä. Kaiken kaikkiaan alus hoiti kunniakkaasti sille asetetut tehtävänsä ja laivan kapteeni jäi kippariuransa jälkeen maihin johtamaan menestyksekästä Snellmannien rautakauppaa Oulussa.  

Oulun taidemuseon tiloihin oli järjestetty myös Lumoon liittyvä tapahtuma, mutta sovitun tapaamisen vuoksi jouduin reitiltä jo palaamaan. Taidemuseokierros jäi sen verran vaivaamaan mieltä, että sinne pitää mennä myöhemmin ja silloin toki ajan kanssa. 

PB240076.jpg

 

Merikosken voimalaitospato oli saanut omat valoefektinsä.

PB240077.jpg

 

Tanssiesitys tiivistyi pieneen lasikoppiin mutta toimi herätteenä oikein hyvin. Kaikkeen Lumo-antiin en nyt ennättänyt tutustua, mutta näkemäni valon vyöry virkisti kummasti lumisohjossa nuhjaantunutta mielialaa.

PB240005.jpg

 

Hämärän hetki omassa kotirannassa. Ja vielä nuo yön mustat korpit saalistamassa pilkkiavannoille jätettyjä roskakaloja. Niin, korppeja ne todella ovat, nuo aiemmin korpimetsien tummat siivekkäät. Nykyisin ne ovat siirtyneet taajamien tuntumaan opettelemaan varisserkkujensa keinoja hyödyntää cityelämän tarjoamia mukavuuksia. 

PB100017.jpg

 

PB100020.jpg

 

Lähirannan karua kauneutta.

PB100021.jpg

 

Aikaisemmin syksyllä koettiin pieni hetki luonnon omaa valoshowta, kun aurinko suostui valaisemaan kauniisti huurtuneet koivut Oulujoen rannassa.

PB060021.jpg

 

PB060006.jpg

 

PB060010.jpg

 

PB060014.jpg

 

PB060017.jpg

 

PB060024.jpg

 

Oma pieni piristysviritelmä kiinalais japanilaiseksi sushi-illalliseksi.

PB070009.jpg