lauantai, 9. lokakuu 2021

Syysvärit ja -muistot talteen talven varalle

Luontoäidin fiksu idea on ollut järjestää kesäkauden päättymisen merkiksi ruskailotulitus. Se toimii samalla juhlallisena avauksena kasvien ja eläinten "lomakauden" aloitusseremoniana. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia erityisen kauniista ruskan väreistä. Nämä värit pitää säilöä tarkasti mielen sopukoihin loppuvuoden harmaampia sävyjä piristämään.

Railakkaan punainen ruusuke syntyi haapapuun koristeellisista lehdistä.

P9220040.jpg

 

Kajaaninjoen rantapuistojen värisinfonia kertautuu vedenpinnan väreilystä.

P9260032.jpg

 

P9260068.jpg

 

Vaahtera varasi neonkeltaisen värin omaan käyttöönsä.

P9260050.jpg

 

Toisen vaahteran näkemys oikeasta syysasusta on iloisen punasävytteinen.

P9260082.jpg

 

Sumuisena iltana katulampun valo luo mystistä tunnelmaa riipakoivun lehvistöön.

P9100071.jpg

 

Joka syksy on taivuteltava muutama ruusu vaahteranlehdistä.

P9170013.jpg

 

P9170005.jpg

 

Kajaanin kirkon kauneus korostuu syksyisessä maisemassa.

P9260008.jpg

 

Vaikuttava kaupunkisiluetti piirtyy ilta-auringon viime heijastuksista.

P9100040.jpg

 

Tyynestä vedenkalvosta peilautuu Kaukametsän rakennusten julkisivusto.

P9100065.jpg

 

Sukulaisporukalla toteutettiin maakuntavierailu Sotkamon kirkonkylätaajamaan.

P9290003.jpg

 

Sotkamon komea kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1870. Sen on suunnitellut arkkitehti Johan Oldenburg. Rakennustyöt ajoittuivat osittain nälkävuosien raskaalle ajanjaksolle, Tällöin neljäsosa Sotkamon väestöstä menehtyi, mm. silloinen kirkkoherra Ståhlberg.

Alunperin väkeä kirkkoon on mahtunut valtaisat 2300 henkeä. Myöhemmin on tiloja remontoitu muuhun käyttöön, ja kirkkokansaa mahtuu nykyisellään 1400 henkeä.

P9290033.jpg

 

Kirkon pihapiirissä on useiden kylän nimimiesten ja -naisten hautamuistomerkkejä. Teksteistä havaitsee useiden maamme presidenttien sukujuurten sijaitsevan tässä maaperässä. Viereisellä hautausmaalla sain tutustua useiden omien edesmenneiden sukulaisteni tarinoihin. 

P9290054.jpg

 

Kirkon vieressä on paasi, joka kertoo paikalla olleen aikaisemman kirkkorakennuksen 1700 -luvulla. 

P9290055.jpg

 

Arvokkaassa vanhassa Niemelän talossa sijaitsee Kuhmon musiikkiopiston Sotkamon toimipiste. Taloon on rekonstruoitu lähes alkuperäinen kirjailija Veikko Huovisen työhuone. Veikko Huovinen -seura ja Sotkamon kunta ylläpitävät Huovishuonetta, jossa voi käydä tutustumassa kirjailijan tuotantoon ja työskentelyolosuhteisiin. 

P9290029.jpg

 

Havukka-ahon ajattelija -teos toi Huovisen kansan tietoisuuteen lojaalina kanssakulkijaa ymmärtävänä humoristina. Hamsterin tarinasta löydämme itse kukanenkin oman kuvamme, ainakin näin syksyisin. Lampaansyöjät kertoo vankkumattomasta ystävyydestä. Lentsu vaikuttaa tällä hetkellä kovinkin ajankohtaiselta tarinalta. Huovisen tuotanto on yllättävän laajaa ja monipuolista. Seitsämäntoista romaanin lisäksi häneltä löytyy novellikokoelmia, elämänkertateoksia, useita muita kokoelmia ja kaksi näytelmää. Hän kuoli Sotkamossa 4.10.2009.

P9290012.jpg

 

Työhuone on rakennettu alkuperäisen huoneen mukaisesti. Jopa sama järvimaisema avautuu työhuoneen ikkunasta, vain hivenen eri kulmasta nähtynä.

P9290017.jpg

 

Kuvanveistäjä Nina Ternon toteuttama Havukka-ahon ajattelijan patsas sijaitsee Hirvensaaren puistikossa. Veikko Huovinen oli esittänyt, että muistomerkki omistettaisiin ensisijaisesti hänen kirjalliselle tuotannolleen, ei hänelle itselleen. Komeassa monumentissä on nähtävissä luonnon ja ihmisen vahva sidonnaisuus toisiinsa. Mieshahmon kasvoissakin löytyy haukkalinnun piirteitä. Patsaan jalustaan on kirjoiotettu huovsmaisella tarkkanäköisellä filosofialla toteamus: "Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet".

P9290129.jpg

 

Haapalan maatila houkutteli meidät lounaspöydän ääreen. 

P9290113.jpg

 

Vanhan maatilan navettaan on rakennettu viihtyisä ravintola, ja parsinavetta on muuntunut olutpanimon tuotantoyksiköksi.

P9290091.jpg

 

Jyhkeät olutsammiot tuovat mieleen Italian -reissun steriilinkomeat viininjalostamotilat.

P9290103.jpg

 

Ja siinä valmis tuote. Toki limukoitakin löytyy ja paljon muuta maatilan tuotantoa.

P9290097.jpg

 

Päärakennuksessa on yöpymistilat matkailijoiden käyttöön.

P9290115.jpg

 

Ravintolan ruokatarjoilu on todellakin tutustumisen arvoinen kokemus. Aiemmin en ole ollut veripaltun innokkaimpia suosijoita, mutta tilanne muutui nyt kerralla. Oikein valmistettuna veripalttu on kulinaarinen makuelämys. 

P9290106.jpg

 

Salaatipöytä on myös houkuttelevan monipuolinen. Alkukeitoksi oli jo maisteltu taiten valmistettu lohikeitto.

P9290102.jpg

 

Syksyn vierailukartalle oli merkitty myös tyttären perheen mökkiosoite Kouvolasta. Iltahämärissä mieleenpainuvaa väriloistoa löytyi heti saunarannasta. 

P9240075.jpg

 

P9230043.jpg

 

P9230049.jpg

 

Taas saimme päivitellä mitä kaikkea ahkerat ihmiset voivat yhtenä kesänä saada aikaan. Hikisen urakan päätteeksi rantaa koristaa nyt vankka paalulaituri. Ja kas, ulkotakkahan siinä virittelee jo lempeää ruoantuoksua lähiympäristöön.

P9250103.jpg

 

Mökki itsessään oli saanut uden väripinnan. Jo pelkästään hulppean terassirakennelman toteuttaminen olisi meidän mielestämme ollut yhden kesäprojektin iso rutistus. Lisäksi sauna oli saanut uuden portaikon, ja pihatiet oli kunnostettu perusteellisesti.

P9250116.jpg

 

Entistäkin ehompi halkoliiteri on viimeistelyä vaille valmis kuivattelemaan talven saunapuut.

P9240034.jpg

 

Tuiman näköinen leijona uskoo vartioivansa koko mökkirannikkoa eikä huomaa, että talon omat koirat pitävät silmällä, että jellonan usko omaan suuremmoisuuteen voi säilyä eheänä.

P9220038.jpg

 

Jos rakentajilla kuitenkin jäisi joskus luppoaikaa ylimäärin, niin sekin tilanne on hoidettu - hyvällä hapetuksella ja ilmanvaihdolla varustettu kuntosali odottaa takapihalla.

P9240063.jpg

 

Saunamökin surfing -teema alkaa olla koossa.

P9220032.jpg

 

P9220006%20%281%29.jpg

 

Budhapatsas on ominut arvostetun saunatontun roolin rantasaunan portaalla.

P9220009%20%281%29.jpg

 

Linnuille on järjestetty oma mökkirauha. Asuntovaunu on käytettävissä myös mahdollisen syysmuuton tarpeisiin.

P9240039.jpg

 

Joutsenlammella alkoi olla muuttomatkaa enteilevää kokoontumisajojen tunnelmaa. Toistaiseksi lammen kaksi vakituista asukasta eivät olleet valmiita lähtöön eikä jakamaan lammen ravintolapalveluitakaan isomman porukan kesken. Vierailijat saivat ohjeistuksen siirtyä väljemmille vesille.

P9240053.jpg

 

Aivan upea yökiitäjä laskeutui arvokkaasti rantahietikolle. Hyvää kuvaa en onnistunut saamaan, kun perhonen alituiseen värisytti siipiään. Salamavalokokeilusta tämä yöeläjä ei pitänyt ollenkaan ja lehahti saman tien matkoihinsa.

P9230028.jpg

 

Aina tehtäväorientoitunut vahtikoira.

P9230015.jpg

 

Saatiinpa marjastaa ennennäkemättömällä puolukkapaikalla.

P9240029.jpg

 

P9240022.jpg

 

Syksynväreistä puheenollen on syytä liittää kuvagalleriaan kauniin punaturkkinen citykettu kajaanilaisesta rantapuistosta. Leikkisä kettu seuraili minua pitkän matkaa. Metrin päähänkin hän uskaltautui, mutta kamerasta tämäkään otus ei tykännyt.

P9050011.jpg

torstai, 2. syyskuu 2021

Suomen kulttuuripääkaupunki?

Nyt on tullut vuosi täyteen Kajaaniin muutostamme. Kuulinko kysymyksen oikein - siis, että mitkä ovat tunnelmat? No, vuoden kokemuksella en ole löytänyt moitittavaa tästä kaupungista. Voi olla, että tuuriakin on mukana, mutta olen törmännyt täällä vain mukaviin ja ystävällisiin ihmisiin. Hienoja kaupunkitapahtumia on tullut nähtyä, ja arkirutiinit ovat sujuneet jouhevasti. Kaupungilla kävellessäni jaksan vieläkin hämmästellä kuinka autoilijat suhtautuvat huomaavaisesti jalankulkijoihin. Kaunis kaupunki ja lähitienoon upeat vaaramaisemat ovat viimeistään ankkuroineet uudisasukkaan tähän seutuun.

Mutta ennen kaikkea, Kajaani on hieno kulttuurikaupunki. Ajattelinkin ojentaa tämän kukkakimpun Kajaanille julistaessani nyt omavaltaisesti Kajaanin Suomen Kulttuuripääkaupungiksi. Luulen, että jos olisi suoritettu julkisempi äänestys, niin ääntenlasku kuulostaisi seuraavalta: Kajaani, Kajaani, Kajaani... Näinhän se menisi, jos mukailtaisiin vuoden 1962 presitentin vaalin, radiosta kuultua, legendaarista äänestystuloksen julkistamistapaa. Tuolloin tuli valittua maan päämieheksi Kajaanin oma poika, Urho Kekkonen äänin: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...       

P8200107.jpg

 

Toki, Oulu on julistettu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026, ja me kaikki, 32 pohjoista kuntaa, olemme hankkeessa mukana. Onnittelut siitä Oululle ja meille! Tässä nyt on kysymys pienemmästä tittelistä, ja pysytellään kotimaan puitteissa. Aikaikkuna on menneissä vuosissa, nykyisyydessä ja todennäköisesti myös tästä eteenpäin.

Tällaiselle julistukselle täytyy olla hyvät perustelut, ja niitähän löytyy. Vuoden kuluessa on käynyt kiistatta selväksi, että Kajaani on uskomattoman vireä kulttuurikaupunki ottaen huomioon kaupungin koon 36 500 asukkaineen, ja sen ollessa vasta 31:nneksi suurin kaupunki Suomessa. Valtakunnallinenkin uutiskynnys on vuosien varrella tullut usein ylitettyä mm. monipuolisen ja rohkean teatteritarjonnan puitteissa. Taiteen ja tieteen suurmiehiä ja -naisia on kasvanut ja vaikuttanut kainuulaisessa kulttuurimaisemassa paljonkin, ja mielestäni heidän perintöä on Kajaanissa osattu vaalia ja hyödyntääkin kiitettävällä tavalla. Kajaanissa on resurssoitu vahvasti lasten ja nuorten harrastus- ja kehittymismahdollisuuksiin niin esittävän taiteen, kuin urheilunkin saralla. Hulppeita tiloja on rakennettu esim. Kaukametsän alueelle lahjakkuusreservien kehityksen tueksi ja saavutettujen taitojen esittelyyn. Vimpelinlaakson urheilupuisto tarjoaa monipuoliset ja tasokkaat tilat monenlaisen urheilulajin toteutukseen. Kajaanin ympäristökunnat ovat myös osaltaan panostaneet paljon kulttuurin eri osa-alueille. Urheilu on aina ollut tärkeässä roolissa Kainuussa. Niin joukkue- kuin yksilölajeissa meriittiä riittää. Jopa olympiamitallisteja löytyy Kainuusta kuulemma yhdeksän urheilijan kunniakas kaarti.

P8190052.jpg

 

Kaukametsän sali.

P7060003.jpg

 

P7090058.jpg

 

P7090047.jpg

 

Kaukametsän musiikkiopisto.

PC060110.jpg

 

P7060035.jpg

 

Kaukavesi, uimahalli.

P7060004.jpg

 

P7060009.jpg

 

Aikaisempiin blogeihini olen poiminut kohtaamiani ilmiöitä Kajaanin katukuvasta ja tapahtumista. Tähän voisin liittää vielä muutamia viime aikojen kiinnostuksen kohteita. Reilu viikko sitten levittäytyi rauniolinnan ympäristöön kartanokimalaisen tarinaan tukeutuva luontotapahtuma. Vastaavanlainen luonnon monimuotoisuudesta kertova viihteellinen tietoisku on toteutettu Latviassa jo vuosien ajan. Konsepti näytti toimivan hyvin myös Kajaaninjoen rantatörmillä keräten tuhansia seuraajia. Koko viikonlopun kestävästä Luonnon konserttisali -tapahtumassa riitti ohjelmaa kaikille aisteille ja monenlaiseen makuun.

P8190048.jpg

 

Hauska yksityiskohta oli ottaa kukkien sidontatyöhön floristin sijasta taiteilija, jolloin kukkakimppuihin tulikin ripaus uudenlaista näkökulmaa. Kimppu, jolla onnittelin tuossa edellä Kajaania uudesta "Suomen kulttuuripääkaupunkitittelistä" on juuri luontotapahtumasta saatu. Ikimaailmassa en olisi keksinyt laittaa kimppuuni kirkkaan keltaista muovinarua somisteeksi, mutta olipas oiva tehokeino! 

P8200092.jpg

 

Taiteilija rakensi myös kukkivia taideteoksia ihmisistä, ja näin katutanssi sai ihan uutta ulottuvuutta.

P8200087.jpg

 

Pörriäishahmoja ja muita "eläimiä" liikuskeli alueella runsaasti. Helposti omaksuttavaa tietoutta luonnosta oli saatavilla, ja lapset saivat käsinkosketeltavaa tuntumaa luontomateriaaleihin.

P8200080.jpg

 

Myös tulevat taiteilijanalut pääsivät testaamaan luovia kykyjään mm. ruiskumaalausta kokeillen.  

P8200075.jpg

 

Kajaaninjokea on kesän mittaan koristanut teos, joka kuvastaa kuhmolaisen taiteilijan, Urho Kähkösen, näkemystä kimalaisesta. Teos on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Mielestäni volkkaripörriäinen hoksauttaa hyvin, että ihmisellä on vastuu ypäristöstään. Autovanhukselle on päässyt vahinko jo tapahtumaan eikä ruosteen etenemistä voi peruuttaa pirteällä värilläkään. Luonnon suhteen on syytä toimia, ennen kuin esim. terhakka kimalainen alkaa näyttää kuplavolkkariromun pienoismallilta.

P7080024.jpg

 

Tapahtuman aikaan nähtiin viimeisen kerran tälle kesälle demonstraatioesitys vanhasta tervankuljetusperinteestä. Ämmänkosken padon yhteyteen on rakennettu vanhan tervakanavan mukainen väylä, jota myöten 1800-luvun tervaveneet pääsivät turvallisesti silloisen vuolaan Ämmänkosken ohi viemään lastinsa Oulun.

P8200027.jpg

 

Sulkuportin aukaisun jälkeen vesi väylässä laski Oulujärven tasolle, jolloin veneet pääsivät jatkamaan kulkuaan kohti Oulun laivasatamaa.

P8200044.jpg

 

Elias Lönnrot toimi Kajaanissa läänin piirilääkärinä vuosina 1833 - 1853. Tuolloin hän suoritti useita runonkeräysmatkoja mm. Karjalan laulumaille. Kajaanissa ollessaan Lönnrot kokosi Kalevala -teoksen valmiiksi. Sen kirjan tiimoilta jatko onkin ollut maailmanlaajuista menestystarinaa.

Lönnrotin viljelytyökalujen varasto on säilynyt aikojen kulussa suhteellisen käyttökelpoisena. Nyttemmin se on kunnostettu Lönnrotin majaksi. Majan viereen on perustettu Eliaksen yrttitarha. Alueelta saa hyvät vinkit vaikka oman ryytimaan perustamiseen. Esitteesssä kerrotaan myös yrttien käyttötarkoituksista. 

P8260031.jpg

 

P8270048.jpg

 

P8260039.jpg

 

Runoilijamestari, Eino Leino, on syntyjään kajaanilainen. Paltaniemeen on rakennettu Eino Leino -talo, joka on suunniteltu Leinon aikoinaan asuttaman Hövelön talon mukaiseksi. Samassa rakennuksessa on asunut myös Elias Lönnrot kirjoittaessaan Kalevala -eeposta. Talossa on molemmista henkilöistä kertovat valokuvanäyttelyt ja muuta tuon aikaista esineistöä. Jokakesäinen Kajaanin runoviikko kumpuaa tietenkin näiden runoilijoiden juurilta, ja on 45 vuoden aikana kasvanut arvostetuksi sanan ja sävelen suurtapahtumaksi.  

P7050002.jpg

 

P7050003.jpg

 

Kajaanin teatteri tuottaa laadukasta näyttämötaidetta. ja teatteriin tullaan kauempaakin Suomesta. Tulevan syksyn esityslistalla näyttää olevan mielenkiintoisia teoksia, kuten ensi-iltansa 1.10. saava musikaali Zorro, ja Medusan huone 20.11. Minttu Mustakallion ja Ville Virtasen vierailuesitys on 13.11. Toivottavasti korona pysyy aisoissa niin, että esitykseet pääsevät toteutuman.

P8210037.jpg

 

Upeassa, Eino Pitkäsen suunnitelemassa, taidemuseossa oli esillä Marjatta Tapiolan härkä aiheisia maalauksia. Taiteilijaa on nuoruudesta asti kiinnostanut kreikkalainen mytologia Minotaurus -härkineen. Näyttelyn anti oli paikka paikoin hyvinkin pysäyttävä voimakkaine väreineen ja väkevine aiheen käsittelyineen. 

P8210025.jpg

 

P8210020.jpg

 

P8210005%20%281%29.jpg

 

P8210001%20%281%29.jpg

 

Kainuun Museon jatkuva näyttely luo kiinnostavan katsauksen Kainuun historiaan. Nyt, toisen kerroksen vaihtuvassa näyttelyssä 10.9.saakka voi tutustua, varsinkin lapsiperheitä kiehtovaan, Metsänpeitto -satumaailmaan. Tapahtumat vievät haltioiden ja maahisten salaiseen maailmaan, elinpiiriin, joka entivanhoina aikoina on koettu aivan todelliseksi metsäluonnoksi. 

P8290046.jpg

 

P8290001%20%281%29.jpg

 

P8290041.jpg

 

P8290032.jpg

 

P8290034.jpg

 

Kirjastolaitos on ollut meidän suomalaisten kulttuurinkehto. Toiminnan katsotaan alkaneen jo 1700-luvun Vaasasta. Alkuaan nähtiin kirjaston päätehtäväksi kansan sivistäminen, ja romaanin sai lainta, kun pyysi lisäksi tietokirjan. Sentään ihan pakkosivistämisestä ei tuolloinkaan ollut kyse, kun tietokirjaa ei tarvinnut viedä mukaansa, jos oli kovin pitkäkin matka kotiin ;)

Kajaanin kaupungin pääkirjasto on komea ja viihtyisä tiedon ja proosan pyhättö. Sieltä löytyy myös uusi, kiva yllätys, taidekuja. Nyt syksyllä kujalle on laitettu esittelyyn Kajaanin Kuvataiteilijat ry:n maalauksia.   

P8290011.jpg

 

P8290001.jpg

 

P8290002.jpg

 

P8290006.jpg

 

P8290007.jpg

 

Nyt kesän aikana Kajaanissa on ollut esillä valtava määrä erilaista kulttuuritarjontaa. Harmittamaan jääkin, kun on ollut mahdollisuus tutustua vain pieneen siivuun tästä runsaudensarvesta. Kuitenkin, jo pelkästään blogisivujeni katsauksista on helppo päätyä ajatukseen, että nykyisin me asutaan kulttuuriin profiloituneessa ja pienuudestaan huolimatta suuriin tekoihin pystyvässä kaupungissa.  

keskiviikko, 18. elokuu 2021

Katukuvasta poimittua

Viime aikoina on Kajaanin katukuvaan syntynyt lukuisa määrä uutta upeaa muraalitaidetta (seinäpinta-alaa, muureja yms. suurta tilaa hyödyntävää, suunnitelmallista maalaustaidetta). Itse olen aina seuraillut mielenkiinnolla maisemaan spontaanisti ilmestyviä graffiteja.Olisiko piirtelijöiden itseilmaisun tarve periytynyt menneitten aikojen luolamaalareilta ja vaikkapa suomalaisittain Astuvansalmen kalliomaalausten taiteilijoilta. Tuhrimisen tasolle jäävät spreijaukset katukuvassa ovat surullista katsottavaa, mutta piirrosten joukosta löytyy todella hienojakin oivalluksia. Toisinaan mietin mitenkä ihmeessä tuollaista pursuavaa lahjakkuutta voisi kanavoida ja jalostaa vaikka hyötykäyttöön. Samaa lienevät ajatelleet kajaanilaisen Kaupunkikulttuuriyhdistys Rauniokapunki ry:n ihmiset hakiessaan julkista rahoitusta katutaideprojektiin. Eduskunnan joululahjarahoista tukea tuli, ja niin käynnistyi nyttemmin komeasti Kajaanin katukuvaa piristävä muraalitaideteosten sarja. Kuulemma, vain pääkaupunkiseudulta voi tällä hetkellä löytyä vastaavan kokoisia katutaidehankkeita. 

Raatihuoneentorin tuntumaan, Kauppakadulle, on Anetta Lukjanova maalannut puhuttelevan taideteoksen. Inspiraationlähteenä hän on käyttänyt Eino Leinon Tumma -runoa. Kameran kuvaan en saanut taltioitua teoksen vahvaa tunnelatausta, se pitää kokea paikanpäällä. Teoksen hahmo on selkeästi hämmästynyt, ehkä jopa hämmentynyt juuri löytämästään uudesta havainnosta. Tuon "valaistumisen" taiteilija on saanut esille tarkalla, kuunvalosta heijastuvalla, kullanhohtoisella ääriviivalla. Teos luo voimakkaan liikkeen illuusion ja samalla yllättävän pysähtymisen vaikutelman. Ikäänkuin poika yhtäkkiä tajuaisi ettei enää tarvitse paeta.

P8150025.jpg

 

Kuvan kuupojalla on hämmästyneentoiveikas ilme.

P8160026.jpg

 

P8160027.jpg

 

Ihan vastikään valmistunut, tiheätunnelmainen, muraali löytyy Lönnrotin- ja Louhikadun kulmalta. Jussi TwoSevenin teos kuvaa lähi korpimaisemistakin tuttua keväistä metson soidintanssia. Maalin valumajäljet korostavat hienosti tapahtuman dynaamisuutta ja dramaattisuutta. Soidinmenoissahan ei suinkaan ole kyse leppoisesta lavatanssitunnelmasta, vaan kiihkeä kamppailu saattaa johtaa hyvinkin mollivoittoisiin sointuihin. Ei ehkä haittaisi, vaikka valumajäljet näkyisivät hiukan vahvemminkin, kun teosta katsotaan nyt pienen etäisyyden päästä. Muuten, voisiko tällaista urospuolista metsäkanaa kutsua metsäkanakukoksi? Kuulostaisi lähes sukupuolineutraalilta nimikkeeltä ;)

P8150014.jpg

 

P8160018.jpg

 

Prisma -tavaratalon alikulkutunnelista on muotoutunut oikea muraaliteosten runsaudensarvi. Joukko taiteentekijöitä on toteuttanut omat näkemyksensä tavalla tai toisella kaupunkielämääme liittyvinä kuvanäkyminä. Teoksista on löydettävissä kaupunkimme merkkihenkilöitä eri aikakausilta kuten myös moni-ilmeistä kainuulaista mielenmaisemaa.Taitelijaluettelosta löytyvät ainakin nimet: Maria Björklund, Hilkka Helmi, Laura Lehtinen, Anetta Lukjanova, Otto Maja, Topi Ruotsalainen, Taneli Stenberg ja Timo Tyynismaa.

P8130030.jpg

 

P8130028.jpg

 

P8130035.jpg

 

P8130011.jpg

 

P8130047.jpg

 

P8130005.jpg

 

P8130007.jpg

 

P8130045.jpg

 

P8130044.jpg

 

P8130042.jpg

 

P8130020.jpg

 

Kaukametsän alikulkusita on omistettu Onnellisten maailmalle. Tähän teokseen oli kutsuttu kaupunkilaisia osallistumaan ikää tai taitotasoa korostamatta. Aluksi valmistettiin työpajatoimintana sapluunat eläimistä ja kasveista. Varsinaiseen maalausprojektiin sai osallistua kuka tahaansa ohikulkijakin. Näin syntyi raikkaan värinen, mieltä piristävä, kollaasi luonnon monimuotoisuudesta.  

P8040006.jpg

 

P8040009.jpg

 

P8040011.jpg

 

P8040012.jpg

 

P8040014.jpg

 

P8040013.jpg

 

Rautatieaseman tuntumassa voi päästä leppoisaan tunnelmaan junaa odotellessa.

P8160007.jpg

 

P8160012.jpg

 

Tylsähköt sähkökaapit saavat kummasti "virtaa" muutamista pensselin vedoista.

P8160025.jpg

 

Myös katumaalauksia näkee siellä täällä. Ja toden totta, tämän sateenkaaritaideteoksen päästä lötyy aarre!

P8150029.jpg

 

P8150033.jpg

 

Mielestäni muraalitaiteen puitteissa tulee antaa tunnustusta myös kaupungin katurakennusosastolle. Ahontielle on aikoinaan rakennettu upea kivimuuri jyrkän rinteen tueksi. Lisäarvoa muurille tulee sen sijainnista Kajaanin linnaraunioiden välittömassä läheisyydessä. Kadunvarsikiveys toimii ikkäänkuin luonnollisena jatkumona linnan muurirakenteille ja täydentää näin kokonaiskuvaa Kajaanin linnan alueella. 

P8050001.jpg

 

P8200061.jpg

 

Kadun toiselle puolelle on rakennettu kiviaitaa.

P8200062.jpg

Kajaanista löytyy katutaidetta toki enemmänkin. Liitän kuvia tähän jatkoksi, kunhan kaupungilla kulkiessani teoksia kohtaan.

 

Nakertajan kaupunginosassa tuli vastaan koululaisten toteuttama muraaliteos. P8280079.jpg

 

P8280065.jpg

 

P8280064.jpg

 

P8280070.jpg

 

Keskikaupungilta löytyy lisää sähkökaappikoristuksia.

P8210031.jpg

 

P8210055.jpg

 

P8270025.jpg

 

Tämä pallorivistö piristää ihmeesti ankeaa seinäpinta-alaa

P8210065.jpg

 

Kolmas tämän kesän suurista muraaliteoksista on Laura Lehtisen käsialaa ja sijaitsee Välikadulla. Kukkakedolla iloisesti tanssahteleva tyttö luo ympärilleen hyvää mieltä vaikka sateisempanakin päivänä.

P8290012.jpg

 

Roskisdramatiikkaa.

P8280061.jpg

 

Lohtajan kirjaston vieressä istuskelee tyttönen lukuharrastuksensa parissa.

P9020003.jpg

 

Edelleen sähkökaappitaidetta.

P9080006.jpg

 

Vieläköhän minulta on jäänyt jotakin näkemättä.

P9080008.jpg

 

Torin liepeille on lehahtanut kolmen kuukkelin parvi tämän kesän neljän suuren muraaliteossarjan päätteeksi. Jukka Hakanen on taltioinut Kainuun maakuntalinnun torinrantaa koristamaan.

P9270010.jpg

 

P9260092.jpg

 

P9260088.jpg

 

Rautatie-/linja-autoaseman lähellä toivotetaan matkailijat tervetulleeksi kolmen j:n Kajjjaaniin.

P9100014.jpg

 

Piippumiehen bongasin pääkirjaston tuntumasta.

P9300018.jpg

 

lauantai, 24. heinäkuu 2021

Sykähdyttävä taide-elämys

Kajaanin ortodoksinen Kristuksen kirkastumisen kirkko, jämerä punatiilirakennus, vaikuttaa ulospäin varsin  vaatimattomalta. Kirkon ovesta astutaankin yllättäen keskelle lumoavan kaunista bysanttilaista taideaarteistoa.

P7200063.jpg

 

Kirkon seinämaalausten toteuttajaksi valittiin vuonna 1988 japanilaissyntyinen ikonimaalari, Petros Sasaki. Hän oli opiskellut Ateenan yliopistossa teologiaa ja ikonimaalausta. Arkkipiispa Paavli oli kutsunut Sasakin Suomeen vuonna 1968 uudistamaan suomalaista ikonimaalausperinnettä. Sasakin ikoni- ja ikonostaasitöitä on runsaasti suomalaisissa ortodoksipyhätöissä. Hän teki suurimman työnsä Kajaanissa, mutta kirkon maalausurakka jäi lopulta kesken hänen vakavan sairauden ja kuolemansa vuoksi 1999. Hänen sanotaan onnistuneen yhdistää japanilainen ja suomalainen estetiikka sekä sovittaa se bysanttilaiseen maalausperinteeseen. Sasaki käytti työssään al secco -menetelmää, joka poikkeaa freskomaalauksesta siten, että työ toteutetaan kuivalle alustalle.

Sasakin työtä jatkamaan kutsuttin kyproslainen taiteilijaprofessori Alkiviadis Kepolis. Sasakin ja Kepoliksen toteuttamaa Kajaanin ortodoksista kirkkoa pidetään arvokkaana bysanttilaisen perinteen taideteoksena ja usein mainitaan yhtenä Suomen kauneimmista kirkoista. Molemmille taiteilijoille oli ominaista huolellinen ja pikkutarkka työskentely, mikä näkyy myös siinä, että kirkon kuvituksen valmistuminen kesti 17 vuotta, siis vuonna 2005 päästiin taideteosta ihailemaan lopullisessa muodossaan.

  P7200025.jpg

 

Nykyinen ortodoksinen uskonto on saanut opilliset vaikutteensa bysantin aikakaudelta 400-1400 ajanlaskumme alun jälkeen. Tuolloin Itä-Rooman hallintokaudella kulttuurin keskukseksi muotoutui vähitellen Konstantinopoli (nyk. Istanbul). Ortodoksinen kirkko omaksui tuolloin vallalla olevan bysanttilaisen kulttuurin omaksi kasvupohjakseen.   

Suomen ortodoksinen kirkkokunta on maassamme toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö. jossa jäseniä on noin 60 000. Kajaanin ortodoksinen seurakunta on perustettu 1.1.1950 ja jäseniä nykyisellään on noin 1500. Kajaanin ortodoksisen kirkon on suunnitellut Ilmari Ahonen, ja rakennus vihittiin käyttöön 1959. 

P7200012%20%281%29.jpg

 

P7200007%20%281%29.jpg

 

Rakennusta lähestyessään vierailija kohtaa ulko-ovella ensimmäisen bysanttilaista kirkkotaidetta edustavan näyttävän mosaiikkityön, joka antaa aavistuksen siitä, mitä sisällä on odotettavissa. 

P7200013%20%281%29.jpg

 

Eteisen kuvateokset esittävät Jeesusta, profeetta Jeremiasta sekä ylienkeleitä Mikaelia ja Gabrielia.

P7200015%20%281%29.jpg

 

P7200014%20%281%29.jpg

 

Tämä ikoni esittää Kristuksen kirkastumista jumalolennoksi, mistä tapahtumasta Kajaanin kirkko on saanutkin nimensä. Sama aihe suuremmassa koossa on nähtävillä alttaritauluna.

P7200024%20%281%29.jpg

 

Pyhää äitiä esittävä ikoni on onnistuttu pelastamaan sotien aikana Venäjälle menetetystä Suojärven ortodoksisesta kirkosta. Kylien asukkaiden joutuessa pakenemaan evakkoon kirkkojen omaisuus jäi joko ryöstelyn kohteeksi tai tuhoutui muutoin sodan tiimellyksessä.

P7200022.jpg

 

Toinen Suojärveltä pelastuneista pyhistä esineistä on puinen Jeesuksen risti.

P7200028.jpg

 

Suurten seinämaalausten lisäksi esillä on useita taidokkaasti maalattuja ikoneita.

P7200029.jpg

 

Tuohuskynttilöillä on monenlaista symbolimerkitystä liekin pyhyydestä ja mehiläisvahan puhtaudesta lähtien. Vierailija voi sytyttää kynttilän esimerkiksi rukouksensa vahvistukseksi tai edesmenneen vainajan muistamiseksi. 

P7200027.jpg

 

Suomessa on Kajaanin lisäksi vain kolme muuta ortodoksista kirkkoa, joiden seinät on maalattu kokonaisuudessaan raamatun kertomusten mukaisilla kuvatarinoilla.

P7200039.jpg

 

P7200032.jpg

 

P7200055.jpg

 

Henkilöhahmot on usein esitetty hyvin pitkinä (ehkäpä tarkoituksena on ollut näin korostaa kohteen arvokkuutta).

P7200020%20%281%29.jpg

 

Seinämaalauksissa on tekstejä selventämässä kunkin kuvan tapahtumasisältöä.

P7200021%20%281%29.jpg

 

P7200031.jpg

 

P7200035.jpg

 

P7200051.jpg

 

P7200067.jpg

 

Pienten lampettien lisäksi kirkkosalia koristaa huomiota herättävän upea kynttiläkruunu.

P7200017%20%281%29.jpg

 

P7200043.jpg

 

P7200045.jpg

 

Ortodoksisessa uskontoperinteessä on myös kirkkotekstiileillä suuri merkitys. Pappishenkilöiden asut ovat näyttäviä ja sisältävät paljon väri- ja kuviosymboliikkaa. Kirkollisten tilaisuuksien kauneudella halutaan kuvata taivasten valtakunnan loistokkuutta. Nyt ei ollut mahdollisuutta tutustua messukasukoihin tai muuhun puvustukseen, mutta jo pieni liina tuohusmaksujen keräyslautasella toimi osoituksena tekstiilien merkityksellisyydestä. 

P7200072.jpg

 

Kirkon pihaa koristaa luontoäidin muovaama taideteos, kaunis kelottunut mänty.

P7200008.jpg

 

Viereisen puiston hopeakuusi on ryhtynyt kasvattamaan enätyskomeaa käpysatoa.

P7200073.jpg

 

P7200076.jpg

 

P7200077.jpg

 

Kaupungin puistot kukoistavat keskikesän loistokkuudessaan.

P7200001%20%281%29.jpg

 

P7200003.jpg

 

P7200004.jpg

 

P6290012.jpg

 

P6290013.jpg

 

P6290015.jpg

 

P7200005%20%281%29.jpg

keskiviikko, 14. heinäkuu 2021

Maailma tarvitsee esikuvia

Kajaanin runoviikko, 6.-11.7.2021, tarjosi monipuolisen kattauksen sanan ja sävelen maailmasta. Viikon esiintyjistä yksi mieleenpainuvimmista henkilöistä oli armoitettu suomalainen estraadinäyttelijä, Seela Sella. Hän on karismaattinen esikuva avarakatseisesta, lempeästä ja samalla määrätietoisesta ihmisestä. Tulee myös todistetuksi ajatus, että ikä on todellakin pelkkiä numeroita. Tässä tapauksessa numerot ovat 84, mutta me nuoremmat joudumme huolestuneena tarttumaan oljenkorteen, josko mahdolliset edessä olevat ikävuodet voisivat tuoda meillekin edes hieman tuollaista viisautta, harmoniaa ja arvokkasta tyylikkyyttä. No, esikuva ainakin on käytettävissä noiden ominaisuuksien kehittämiseen. 

P7090043.jpg

 

Seela Sellan hento olemus täyttää helposti suurenkin näyttämön. "Ihan Seelana" -esityksessä ei muuta rekvisiittaa tarvittu, pöytä ja pari tuolia. Ja miten voi jollakin ihmisellä olla niin paljon puhuvat kädet! Seelan kädet eivät huido etelä- eurooppalaiseen tyyliin, vaan hänellä on taito ilmentää tunnetiloja pienin elein, ikäänkuin alleviivaamaan kunkin hetken tunnelmaa.

Osan ajasta hänen juttukaverinaan oli hyvä ystävä ja työtoveri vuosien varrelta, ohjaaja Kari Paukkunen. Seelaa oli mahdollisuus nähdä viikon aikana useissakin tilaisuuksissa. Esityksenä oli mm. ensi-iltansa saanut teos: "Kauan kukkineet omenapuut".

P7090056.jpg

 

Kajaanin Runoviikko sinällään toimii hienona esikuvana siitä, miten perinteikäs juhlaviikko toteutetaan vuodesta toiseen suurta yleisöä kiinnostavana tapahtumana. Nyt oli vuorossa 45. kesä sanan ja sävelen juhlaa. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimi Kaurismäen elokuvista tuttu kulttuuripersoona, Kati Outinen. Outinen, yhdessä muun organisaation kanssa, oli onnistunut luomaan monipuolisen ohjelmiston mielenkiintoisine vierailijoineen. Mukavasti oli huomioitu lapset omalla ohjelmatarjonnalla, ja nuorison tarpeisiin oli järjestetty työpajoja aiheeseen liittyen. 

Kati Outinen kertoi, että runouden on huomattu nousseen viime vuosina yhä enemmän ja enemmän koko kansan suosioon. Itse ajattelin, että onkohan vaikutusta myös nykyisillä someilmiöillä. On opittu, vaikkapa twittermaailmassa, tiivistämään ajatukset muutamaan sanaan tai lauseeseen. Näin meille on tullut tutummaksi ja helpommin sisäistettäväksi myös runokielen tapa tiivistää tunne- ja ajatusmaailma lyhyinä, intensiivisinä ilmaisuina. 

Kaukametsän sali luo upeat puitteet esittävälle taiteelle. Tapahtuma oli kyllä levittäytynyt tehokkaasti muuallekin kaupunkialueelle kaikkien kansalaisten ulottuville.

P7090055.jpg

 

P7060003.jpg

 

P7090047.jpg

 

P7090040.jpg

 

P7090049.jpg

 

P7090061.jpg

 

Kaukametsän kulttuurikeskuksesta löytyy monenlaisia saleja ja tiloja esitysten pitoon. Myös pihan amfiteatteri oli ahkerassa käytössä mm. runokaraoken toteutukseen.

P7060001.jpg

 

Musiikkiopiston silmiä hivelevän kauniit porrasaskelmat. Portaikon melkein voisi kuulla soivan.

P7090053.jpg

 

Järjestyksessään 18. runokivi paljastettiin Kaukametsän pihalla. Tämänkertaiseksi Suven Runoilijaksi valikoitui Kai Nieminen. Kiveen ikuistettu runo on syntynyt tyttärentyttären kanssa kerätessä pieniä kivikasoja rantahietikolle.

P7060031.jpg

 

Myös Runoviikon esitteestä voi lukea yhden Kai Niemisen koskettavista runoista.

P7120007.jpg

 

Eino Leinon patsaalla kuultiin päivittäin erilaista runosatoa.  Tänään vuorossa oli kajaanilaista omaa tuotantoa mm. Tarja Kerttulan ja hänen soitinryhmänsä toteuttamana.

P7080032.jpg

 

Yllättäin saattoi törmätä performanssiesityksiin.

P7090038.jpg

 

Eino Leinon päivänä sonnustauduttiin Paltaniemen Leino -talolle. Kaj Chydenius on säveltänyt musiikkia moniin kotimaisten runoilijoiden teksteihin. Hänen poikansa, Jussi Chydenius, lauloi heidän yhteisessä tunteikkaassa konsertissa. Chydeniusta oli myöskin mahdollisuus kuulla useampana päivänä. 

P7050011.jpg

 

Itse Eino Leino, kylläkin Sami Sainion hahmossa, kävi tervehtimässä yleisöä. Sami Sainio on valittu vuoden 2021 paltaniemeläiseksi Eino Leinoksi.

P7050021.jpg

 

Leino -talo

P7050001.jpg

 

Samana juhlapäivänä paljastettiin kuvanveistäjä Sofia Saaren Eino Leinon patsas.

P7050003.jpg

 

Runoviikolle osui myös musiikkifestivaali "Lammen loiskeita". Lampi on tässä tapauksessa kaunis Kajaanin lampi, ja tapahtuma sijoittui liikuntakeskus Kajaanihallin kupeeseen. Kolmipäiväisen festarin esiintyjäkaartin luettelo oli kunnioitusta herättävä lista kotimaisia eturivin muusikoita. Entisenä oululaisena silmään pisti heti euroviisumenestyjä Blind Chanel. Alma oli saatu mukaan ja Apulannan rypäs. Kassamagneetteja riitti Herra Ylpöstä, Maija Vilkkumaasta, Happoradiosta ja Irinasta Arttu Wiskariin, vain muutamia mainitakseni. Itse olin jo unohtanut, että oma ikänikin on vain vain pelkkiä numeroita, ja niinpä jäi lippu ostamatta tähän nuorisotapahtumaan ;) 

P7090033.jpg