lauantai, 15. syyskuu 2018

Luontomatkailua Lofooteilla

Norjan Lofootit oli meidän tämän kesän matkatoiveissa. Heinäkuun turistivirtaan emme halunneet lähteä ja sitten siellä alkoikin satelemaan. Norjan rannikon jylhät maisemat on nähtävä seesteisillä keleillä, sillä vuorenrinteitä mataavat pilviverhot varjostavat matkanautintoa niissä maisemissa. Sääkartoilta selvisi, että 3.9. lähtien pohjoiseen Norjaan työntyisi korkeapaineen selänne. Siispä kamppeet kasaan, ja aamu kuudelta menoksi. Yhdeksän tunnin päästä olimme jo Lofooteilla. Pika pikaa ennätin ottamaan muutaman ruskakuvan Kiirunan ja Abiskon tunturimaastoista Ruotsin läpi ajaessamme.

P9040017.jpg

 

P9080034.jpg

 

P9090040.jpg

 

P9090041.jpg

 

P9090064.jpg

 

Muutamaa päivää aiemmin oli uutisissa kerrottu, että Ruotsissa, Kebnekaisen vuorella, on tänä lämpimänä kesänä lumet sulaneet vauhdilla (sulamista on tapahtunut pikkuhiljaa jo viimeiset kymmenen vuotta). Lumipeitteinen tunturin korkein kohta, Sydtoppen, on madaltunut siinä määrin, että korkeimman huipun titteliä kantaa nyt myös kallioinen Nordtoppen, jossa ei kesäisin ole lunta. Molemmat huiput ovat 2097m korkeat. 

Kuvan lumipeitteiset vuoret ovat Kebnekaisen suunnassa, mutta ei välttämättä juuri kyseinen vuori.

P9090049.jpg

 

Lofoottien vuoret eivät ole valtavan korkeita (korkein Higravstiden 1146 m), mutta kun ne usein kohoavat jyrkkinä kallioseininä suoraan merestä, ne ovat todella vaikuttavan näköisiä.

P9070090.jpg

 

P9070088.jpg

 

Kylät ja kaupungit ovat sijoittuneet mukavasti vuorten kupeeseen.

P9060015.jpg

 

P9050117.jpg

 

P9060040.jpg

 

P9060006.jpg

 

Talojen katot eivät useinkaan ole turve- tai heinäkatteisia, mutta kieltämättä nämä yksitäiset erikoisuudet ovat ilo silmälle.

P9060021.jpg

 

P9060027.jpg

 

P9090031.jpg

 

Lofoottien 45 000 asukasta saavat toimeentulonsa lähinnä kalastuksesta ja turismista, mutta alavammilla seuduilla kukoistaa myös maanviljely lampaanhoitoineen ja lihakarjoineen.

P9070084.jpg

 

P9050056.jpg

 

Säätieteilijät pääsivät kerrankin näyttämään piilevän ammattiosaamisensa, kun korkeapaine piti kuin pitikin kutinsa. Lämpötilat kipusivat parinkympin lukemiin. Rambergissä sijaitsevalle houkuttavan pitkälle ja valkoiselle hiekkarannalle alkoi olla kysyntää. Myöskään Norjan rannikoille tyypillisistä tuulista ei ollut haittaa, vaan pääsimme nauttimaan harvinaisen tyynistä merimaisemista lähes koko ajan viikon kestävällä matkallamme. 

Golf-virran ansiosta alueen talvilämmöt eivät laske kovin paljoa pakkasen puolelle, mutta silloin kun lunta sataa sitä voi tulla hyvinkin runsaasti. Tuulet ja usein myrskyävä meri tekevät olosuhteista toki vaativia.

P9060030.jpg

 

P9060037.jpg

 

Rannoilla on riveittäin turistien käyttöön tarkoitettuja kalastajamajoja, joissa olimme ajatelleet yöpyä. Mutta kun säätila suosi luontomatkailua päätimme jättää mökkeilyn pois kuvioista.

P9060039.jpg

 

P9070131.jpg

 

P9080051.jpg

 

Jotenkin nämä norjalaisten, maisemaan sulautuvat, vapaa-ajan mökit jaksavat aina innostaa esteettistä silmääni. Tämä, säitä säikkymätön, urheilullinen kansa raahaa mökkitarvikkeensa karuihin ja mitä haastavampiin olosuhteisiin. Sinne rakentuu hetkessä viehättävä ja viihtyisän näköinen loma-asumus. Me suomalaiset rakennamme mökkimme tiukasti järven tai lampareen rantaan. Norjalaisten mökit sijaitsevat tunturien, vuorien ja vaarojen rinteillä, ja mitä ylempänä, aina parempi. Vesistökään ei ole välttämätön maisemalisä, mutta Lofooteilla se elementti toteutuu kyllä siinä sivussa.

P9040039.jpg

 

P9040037.jpg

 

P9040035.jpg

 

P9040033.jpg

 

P9080015.jpg

 

Koskia, putouksia ja puroja riittää tien varsilla ihailtaviksi.

P9040066.jpg

 

P9040068.jpg

 

P9040128.jpg

P9060013.jpg

 

P9090057.jpg

 

P9090061.jpg

 

Hålogalandin silta on1,5 km pitkä. E10 tie vie läpi 260 km pitkän saariryhmän. 

P9040052.jpg

 

P9090029.jpg

 

Tiellä ei ole suuria korkeuseroja, kuten Norjassa muutoin on, mutta serpentiinitiet mutkittelevat vuonojen pohjukoita ja vuorten kylkiä kerryttäen ajokilometrejä runsaasti. Välillä pujahdetaan tunneleihin (pisin 6.4km) milloin vuoren läpi ja milloin vesistöjen ali.

P9060007.jpg

 

P9060008.jpg

 

P9060042.jpg

 

P9070080.jpg

 

Auringonlaskut saarilla ovat usein vaikuttavan näköisiä.

P9050128.jpg

 

P9090087.jpg

 

P9090097.jpg

 

P9090112.jpg

 

Auringonnousut ovat myös hienoja, ja sopivat aamusumut vain tehostavat tunnelmaa. 

P9080004.jpg

 

P9050048.jpg

 

Yöaikaan oli näkyvissä myös revontulia. Lofooteilla on mahdollisuus nähdä revontulia hyvin usein syys- ja huhtikuun välisenä aikana. Säät ovat siellä sikäli suosiolliset, että pilviset ja sateiset jaksot ovat usein lyhyitä. Kuulemma, revontulia voi periaatteessa nähdä tuona aikana aina iltaisin, jos on selkeää. Värien voimakkuus on sitten kiinni aurinkomyrskyjen voimakkuudesta.

Meidän piti lähteä saarilta pois 10.9., jolloin olisi ollut luvassa harvinaisen hieno valoshow.  Illalla, kotiin tultuamme revontulinäytös oli onneksi katsottavissa netissä, Pikakooste hienoimmasta 5 -minuuttisesta on varmaan vielä nähtävissä seuraavassa osoitteessa. Koosteessa on kuvaa koronailmiöstä, jota usein ei pääse näkemään. "Maalaamalla" osoiteen ja klikkaamalla pääset katsomaan videon.

https://www.youtube.com/watch?v=L__tOeGiHvc

 

Meduusan verkkainen soutelu meren aalloilla tarjoaa hyvän kontrastin meidän "maakrapujen" hektiseen menoon. Mihin ihmeeseen meillä ihmisillä on koko ajan niin mahdoton kiire? Paitsi, meidän nyt piti ennättää Lofooteille hyvien säiden aikaan (aina löytyy sopivat selitykset).

P9070112.jpg

 

P9050078.jpg

 

P9050085.jpg

 

Leväkasvustot ovat myös yllättävän kauniita.

P9050096.jpg

 

Hienoja värisävyjä löytyy, vaikka rannoille ajautuneet rakkolevät ovatkin yleensä tasaisen ruskeaa massaa.

P9050101.jpg

 

Jollakin linnulla oli ollut iloiset rapujuhlat rantakallioilla. Ravun saksien kärkiväli oli n. 20 cm.

P9080030.jpg

 

Vesi on niin kirkasta, että on helppo tutustua merielämään pintaa syvemmältäkin.

P9080019.jpg

 

Aaah, raikasta ja virkistävää!

P9080048.jpg

 

Kuva ei käy ihan todistusaineistosta, mutta kyllä siinä lentää merimetso. Lintu oli paljon lähempänäkin, mutta kamera oli vielä silloin aamupäivätorkuilla.

P9070107.jpg

 

Tienvarsimaisemointi käynnissä.

P9060046.jpg

 

Siinä se on, juuri niin lammasmainen katse, kuin vain lampaalla voi olla! Ja yhtä kysymysmerkkiä koko uuhi.

P9060064.jpg

 

Hirvellä näyttää olevan ruoho vihreämpää tien toisella puolella. Autoilijoille taisi tulla vähän ylimääräistä sydämentykytystä, mutta pääasia että molempien osapuolten sydämet saivat vielä jäädä tykyttelemään jatkossakin.

P9070078.jpg

 

Kahvihetket luonnonhelmassa ovat kertakaikkisen nautinnollisia.

P9050065.jpg

 

Valkosipuliperunat tirisevät mukavasti nuotion kupeessa.

P9050103.jpg

 

Norjalaisten suosima retkikeittö syntyy hetkessä Trangian ympärille. Se ei ole nopeutensa suhteen paras mahdollinen ratkaisu ainakaan "pikaruoan" ystävälle, mutta se on luotettava keitin säällä kuin säällä.

P9080038.jpg

 

Terveysvaikutteisille kaarnikoille/variksenmarjoille kesä on ollut suotuisa, niitä oli joka paikassa ja paljon. Puolukoita vastaavasti ei juurikaan näkynyt.

P9090067.jpg

 

Matkalle lähtiessämme meille lupailtiin vain 13-14 asteen lämpöjä, joten varsinaiset kesävaatteet jäi pakkaamatta. Sakset sentään oli pakattu, joten farkuista lyheni lahkeet. Ja helpompi toki onkin tehdä farkuista shortsit, kuin kylmän yllättäessä shortseista pitkät housut.

P9090078.jpg

 

Lofooteilla on runsaasti kämpingalueita. Norjalaiset itse retkeilevät mielellään vapaassa luonnossa, ja monenlaisia p-alueita ja mukavia leiriytymispaikkoja on runsaasti. Paikalliset asukkaat eivät tunnu panevan pahakseen retkeileviä turisteija, sillä joillekin paikoille oli tuotu pöytää, tuolia ja jopa kynttilälyhtyjä viihtyvyyden lisäämiseksi.

P9050123.jpg

 

P9040022.jpg

 

Isona haluaisin veturinkuljettajaksi välille Kiiruna-Narviik. No, taidan olla jo liian iso ammatinvaihtoon, muta kadehdittavan hienot maisemat on tällä junankuljettajalla. Kuvassa vaunujen helminauha pujahti juuri tunnelista esiin ja jatkaa kulkuaan  pitkin tunturinrinnettä.

P9090046.jpg

perjantai, 31. elokuu 2018

Kotimaisen metropolin maisemissa

Tuli taas piipahdettua Suomen ainoalla metropolialueella. Virallisesti metropoliksi voitanee kutsua kaupunkia, jossa on yli miljoona asukasta. Suomesta ei sellaista kaupunkitaajamaa vielä löydy, mutta yhdessä Helsinki, Vantaa ja Espoo voivat hyvinkin  täyttää metropolialueelle asetettavat vaatimukset. Tällä reissulla tuli oleskeltua tovit näillä kaikilla kolmella metropolin osa-alueella. Kuvat ovat kylläkin lähinnä Helsingistä. 

Helsingin tuomiokirkko näyttää upealta naapurikirkkonsa, Uspenskin katedraalin, portailta katsottuna.

P8240103.jpg 

 

Katajanokan rannassa on monenlaista hyörinää uuden meriuimalan lähituntumassa. Oikeanpuolimmainen autolautta lienee lähdössä kohti Tukholmaa tai Tallinnaa. Pienempi laiva keskellä suuntasi kulkunsa Suomenlinnaan. Allas Sea Poolin liepeille lipui kansainvälisiä ökyturisteja kuljettava suuri risteilyalus.

P8240044.jpg

 

Moniaita kieliä puhuvat turistivirrat levittäytyvät Helsingin kauppakeskuksiin ja nähtävyyksien äärelle. Viime vuonna oli satamassa vieraillut 266 laivaa. Matkustajia oli 478 000 ja he käyttivät rahaa Helsinki-pysähdyksellään yhteensä 32 miljoonaa euroa. Tänä vuonna kuulemma ylletään noita lukuja paljon korkeammalle. Helsingin kiinnostavuus matkailukohteena tuntuu olevan kovassa nosteessa.

P8240046.jpg

 

Kauppatorilla on kuultavissa monikielistä puheensorinaa.

P8240119.jpg

 

Pienemmille veneille löytyy omat paikkansa pienvenesatamista.

P8240116.jpg

 

Helsinkiläiset puistot ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.

P8240137.jpg

 

P8240019.jpg

 

P8240022.jpg

 

P8240020.jpg

 

P8240017.jpg

 

P8240030.jpg

 

P8240021.jpg

 

P8240032.jpg

 

P8240145.jpg

 

P8240141.jpg

 

P8240146.jpg

 

P8240151.jpg

 

Muualta maailmalta tutut hedelmämehujen kauppiaat ovat rantautuneet myös suomalaisille kadunvarsille.

P8240037.jpg

 

Granaattiomenamehu on niin herkullista ja vieläpä superterveellistä.

P8240036.jpg

 

Näppärä mobiilikahvila pelastaa nuutuneen kaduntallaajan.

P8240027.jpg

 

Sillankaiteet pursuavat suuria tunteita ja hyviä lupauksia, kuten nykyään sillanpielet kautta maailman.

P8240132.jpg

 

Viimetalvisella kaupunkikierroksellani jäi ortodoksisen kirkon tutkimukset vähän kesken. 

P8240133.jpg

 

Nyt oli mahdollisuus piipahtaa myös sisätiloihin.

P8240128.jpg

 

Kirkossa oli meneillään loppu osa nuoren parin hääseremoniasta. Pappi muistutti vielä pariskuntaa, että epistola velvoittaa avioparin sitoutumaan toisiinsa täydellisesti ja ikuisesti, siis kuoleman jälkeenkin. Miehen vastuu kattaa elinikäisen velvollisuuden puolustaa vaimoaan ja perhettään, tarvittaessa vaikka henkensäkin uhalla. Vaativista ukaaseista huolimatta hääpari vaikutti hyvin onnelliselta joskin hieman jännittyneeltä. Arvovaltaisen seremonian jälkeen pappi jäi jutustelemaan uuden avioparin kanssa. Hetken päästä koko seurue nauraa hekotteli vapautuneesti ja rennon oloisesti. Häät ovat pääsääntöisesti ilon juhla. 

Vaikka ortodoksinen uskonto asettaa varsin vaativat raamit avioliitolle, on kuitenkin myös eron mahdollisuus olemassa. Seuraavaa avioliittoa solmittaessa vihkikaava kuitenkin poikkeaa aiemmasta. Myös tietynlaiset katumisajat täytyy ottaa huomioon ennen uuden avioliiton solmimista. Näin halutaan korostaa annettujen lupausten merkitystä.

P8240074.jpg

 

Uspenskin katedraali on sisustukseltaan vaikuttavan upea. Valon ja värien harmonia on kauttaaltaan aistittavissa. Kirkossa on paljon symboliikkaa, jota ulkopuolisen on vaikea tulkita. Kuitenkin rakennuksen juhlallinen kauneus saa aikaan rauhallisen tunteen, harttauden.

P8240078.jpg

 

P8240089.jpg

 

P8240076.jpg

 

P8240087.jpg

 

P8240096.jpg

 

P8240095.jpg

 

P8240098.jpg

 

P8240094.jpg

 

Pöydällä on nähtävissä hääseremoniassa käytetyt kruunut. Tilaisuuteen tarvitaan molemmille aviopuolisoille 2-3 henkilöä kannattelemaan kruunua pään yläpuolella siksi aikaa, kun pappi suorittaa vihkitoimituksen. Sen jälkeen aviopuolisot maistavat pikarista viiniä kolmesti ja siirtyvät tiettyjen rituaalien myötä kirkon etuosaan loppusiunausta varten. 

P8240093.jpg

 

Vielä muutamia välähdyksiä luonnonhelmasta. Ulpukkalampi ja "pieni vesikirppu vain uiskenteli veessä" (lastenlaulun mukaan kylläkin lumpeenlehden eessä).

P8160001.jpg

 

Laulun mukaan pieni käärme veikeä uiskentelisi myöskin veessä, mutta tämä käärme lekotteli rantavarvikossa.

P8150205.jpg

 

Ensisilmäyksellä käärme oli selvä kyy. Mutta kun se oli ihan musta, ei sen sahanteräkuviot juurikaan olleet näkyvissä. Siispä päätin tarkistaa asian netistä, että olisiko sittenkin kyseessä rantakäärme. Faktoista selvisi: Molemmat voivat olla mustia - no niinpä. Molempien levinneisyys yltää ainakin oulun seudulle saakka - ok. Myös rantakäärmeellä voi näkyä sahakuvion tapaista - ahaa. Molemmat voivat olla juuri ko. käärmeen mittaisia - niinpä tietenkin. Rantakäärmeellä on kapea pitkä pyrstö, mutta naaraskyyllä voi olla myös - ai hitsi. Rantakäärmeellä on selvänä tuntomerkkinä niskassa keltaiset täplät, paitsi että ne voivat myös puuttua - ei ole todellista! Lopulta ainoaksi tuntomerkiksi jäi silmät, rantakäärmeen iiris on pyöreä ja kyyllä pysty viiru, kuten kissalla. Iirisasia oli jäänyt minulla vähemmälle huomiolle, kun olin käärmettä kuvatessa "kaivellut", mahdollisesti nopeastikin tarvittavia, lähtökuoppia. Suurennetusta valokuvasta pääsin toteamaan, että iiris oli pysty viiru. Siis käärme oli kuin olikin selvä kyy!!!

P8150207.jpg

 

 Taas joku nätti perhonen.

P8160006.jpg

 

Nämä kinastelevat lokit ovat niitä kuuluisia toreilla torailevia lintuja, jotka nappailevat jätskit ja lohivoileivät ihmisten käsistä.

P8240055.jpg

 

Metsän siimeksestä voi löytyä vaikka väliaikaiseksi kesämökiksi soveltuva kuusi.

P8150199.jpg

 

P8150192.jpg

 

Muotovalio kärpässienten maailmasta.

P8290052.jpg

 

Otsonipitoisessa mäntymetsässä on miellyttävää kuljeskella.

P8290055.jpg

 

P8290072.jpg

 

"Kynttiläkuusi" täynnä käpyjä.

P8290060.jpg

 

Todennäköisesti haukan pyydystämä varis. Tuulihaukka ainakin äänteli lähimaastossa.

P8290079.jpg

 

Yllättävän paljon näyttäisi olevan vaaleita höyheniä variksella, mutta onhan siinä linnussa paljon haarmaata värisävyä. Ehkä alushöyhenet ja untuvat ovat noin vaaleita.

P8290077.jpg

 

P8290074.jpg

 

Pihan omenasato on runsas, mutta kuivan kesän vuoksi ompun koko on aika pientä.

P8280039.jpg

 

P8280050.jpg

 

Tosi vanhasta matka-arkusta tuunasin kodin sisustukseen soveltuvan säilytyskirstun.

P8150008.jpg

 

Reissuissa rähjääntynyt lähtötilanne oli tämä. 

P8130184.jpg

 

Maalivarastoistani sekoitin sopivan värisen kalkkimaalin. Viimeistelyksi kiinnitin servettitekniikalla kuvioita pintaan.

P8130186.jpg

sunnuntai, 12. elokuu 2018

Lämpöisen raukea hellekesä

Wau, mikä kesä! Juuri, kun alkoi epäillä, ettei tällainen pitkäkestoinen hellejakso ole edes mahdollista Suomessa, niin uutta lämpöaaltoa pukkasi pohjolan ylle. Alkuunsa meinasi tuntua tukalalta, mutta ihminen on kovin sopeutuvainen, ja pian hikinen olotila alkoi tuntua lähes normaali kesältä. No, kunhan ikää tulee vielä enemmän, ja kesät muuttuvat tästäkin kuumemmiksi, niin luulempa, että tulee ikävä niitä "raikkaita", aika-ajoin kunnon sadejaksoilla ryyditettyjä, Suomen kesiä. 

P7190098.jpg

 

Kuuman päivän iltana siirtyi mielellään merenrantaan aistimaan mahdollista pientä tuulenhenkäystä, ja samalla tuli ikuistettua monia hienoja auringonlaskuja.

P7190085.jpg

P8010088.jpg

P7290038.jpg

P8020001.jpg

P8110154.jpg

 

Joskus kamera haluaa osallistua omilla keinoillaan kuvan elävöittämiseen. Välttämättä en aina ymmärrä sen omintakeista näkemystä tyylikkäästä luontokuvasta.

P7270007%20%281%29.jpg

 

Sain taltioitua upeat pilviheijasteet, kun meri malttoi hetken olla lähes peilityyni.

P8010055.jpg

 

Pilven kuvajaiset vedenpinnassa.

P8010061.jpg

P8010029.jpg

 

Merenrannassa käy yleensä aina pientä aallokkoa, mutta eilen tuuli yltyi puuskissa jopa 27m/s myrskyksi. Aallon korkeus oli ollut pahimmillaan meidänkin rantavesissä 5m. Juuri siihen aikaan en päässyt tyrskyjä ihailemaan, mutta räväkkä tuuli teki kuvaamisen vielä myöhemminkin ihan riittävän haasteelliseksi. Pokkarikamerani toki tasoittelee muutenkin hurjimpia tunnelmia. Varsinkin lintuja kuvatessa kaipailisin usein jonkinlaista putkiobjektiivia apuvoimiksi.

P8110161.jpg

P8110012.jpg

P8110025.jpg

 

Rantakivikon väriharmoniaa tyynenä iltana.

P8020011%20%281%29.jpg 

 

Kesäistä lammenpintaa.

P7270029.jpg

 

Västäräkki tähyilemässä vesiliikennettä.

P7250020.jpg

P7250023.jpg

 

Pääskysten lentoharjoituksia.

P7250028.jpg

 

Pahimpina hellejaksoina ei pääskysiä näkynyt missään eikä liiemmälti kuulunut muidenkaan lintujen viserrystä. Usein sanotaan, että meidän muuttolintumme eivät laula etelänmailla ollessaan. Nyt olisin valmis uskomaan ne puheet, sillä selvästikin linnut pyrkivät säästelemään voimiaan kuumimpien jaksojen aikana. Tämän kuvanoton aikaan oli hiukan viileämpää, ja valtava parvi pääskysiä ilmestyi visertelemään taivaalle ja pyydystämään veden päällä lenteleviä pikku hyttysiä.

P7250031.jpg

 

Nuori sinisuohaukkanaaras tarkkaili ympäristöään. Ainakaan västäräkit eivät kuulune sen normaaliin lounasvalikoimaan, sillä ne pitkäpyrstöt tepastelivat kaikessa rauhassa haukan lähituntumassa.

P8010013.jpg

 

Haukkamaista siiveniskua.

P8010017.jpg

 

Sinisuohaukan hyvä tuntomerkki näkyvissä - yläpyrstön juuressa valkoinen raita.

P8010018.jpg

 

Tämä, siistiäkin siistimpi, varis noukki rantahietikosta kaikenlaista syötävää ja kävi pesemässä saaliinsa ennen ateriointia.

P8050056.jpg

P8050049.jpg

 

Pientä syksyn tuntua ilmassa, kun lokkiparvi yriti järjestäytyä jo jonkinlaisen auramuodostelmaan. 

P8010038.jpg

 

Merenrannassa vesileinikkiä.

P8050034.jpg

 

Merihanhia (koosta päätellen) sumun suojissa. Hanhenmetsästys oli alkanut juuri tuona aamuna.

P8100084.jpg

 

Fasaaniemo oli opastamassa jälkikasvuaan reviirinsä ruokapaikoille: "Tälle paikalle odotellaan omenasadon kypsymistä".

P7210004.jpg

 

P7210003.jpg

 

Sumuisena aamuna.

P8100076.jpg

P8100067.jpg

 

Joku oli rakentanut hienon nuotiopaikan odottelemaan, että loputon metsäpalovaroitusten jakso joskus päättyisi.

P7270012.jpg

P7270016.jpg

 

Puutarhassa kukkii ruusu. Kuivana kesänä ei ole tarvinnut olla huolissaan ruusua usein vaivaavasta härmästä enempää, kuin isommin kirvoistakaan. 

P7270030.jpg

P7270028.jpg

P8020025.jpg

 

Sinipiikkiputki sai tänä kesänä voimakkaan sinisen värin.

P7270001%20%281%29.jpg

 

En muista mistä tämä kasvi on aikoinaan pihaamme tullut, mutta olen pitänyt sitä aina ukonhattuna. Nyt rupesin ihmettelemään sen erikoista "hatun" muotoa. Ajattelin, että sen täytyy olla sitten tonttu-ukonhattu. No, todennäköisesti se on kuitenkin joku ritarinkannuksiin kuuluva kasvi.

P7240011.jpg

 

Lapinnauhus. 

P7240014.jpg

 

Lapinvuokon "lumikinoksia".

P7240019.jpg

 

Keväällä matalaksi leikkaamamme siperianhernepensaita on lähtenyt hyvään kasvuun.

P7240006.jpg

 

Kaikenlaisia pikku öttiäisiä sitä voikin olla olemassa. Tämän otuksen siipiväli on puolen sentin luokkaa. Onnettoman hauraan näköiset siivet eivät hidastaneet sen pörräilemistä yltympäriinsä.

P8100089.jpg

 

Horsman sävyttämää rantamaisemaa.

P7190094.jpg

 

Ystävän kanssa kävimme kahvilla oululaisessa Koivurannan kahvilassa. Hesari oli heinäkuiseen artikkeliinsa poiminut kahdeksan käymisen arvoista kahvipaikkaa eri puolilta Suomea. Toimittaja oli noteerannut listaansa tämän idyllisen kesäkahvilan Oulu-joen rannalta. Ja kyllä vain, hyvän tarjoilun myötä meillä vierähti huomaamatta parituntinen rupatellessamme.

P8060058.jpg

tiistai, 17. heinäkuu 2018

Sumua ja hellettä heinäkuussa

Upea auringonnousu helteisen heinäkuun aamuna klo 04. Sumu loihti aamuun oudon mystisen tunnelman. Tähän satumetsään törmäsimme mennessämme tutkimaan tämän kesän hillatilannetta tutuilta lakkasoiltamme. Satonäkymät eivät vaikuta mitenkään lupaavilta, sillä kuivuus ja kuumus on "rusinoinut" marjakasvustoa, marjat ovat kuivahtaneet kesken kasvuvaiheensa.

P7150023.jpg

 

Vaikka kullankeltaiseen marjasatoon emme päässeet käsiksi, saimme nauttia yltäkyllin tästä kullanhohtoisesta aamusarastuksesta.

P7150024.jpg

 

P7150018.jpg

 

Välillä sumu kietoi maiseman vankkaan otteeseensa.

P7150015.jpg

 

Helsinkiin meille järjestyi mieluisat isovanhempien hemmottelupäivät lapsenlapsemme kaitsemispestin myötä. Yhden kesäisen päivän vietimme "sukulaisvierailun" merkeissä Korkeasaaren apinalinnan tuntumassa ja muihinkin eksoottisiin eläimiin tutustuessa.

Amurintiikeri on vaikuttavan näköinen otus, vaikka vain löhöillessään.

P7090029.jpg

 

P7090030.jpg

 

P7090106.jpg

 

Aasianleijona nukkui syvässä unessa, vaikkakaan ei apinanleipäpuun katveessa okranvärisellä savannilla, kuten leijonan osaksi oli runoiltu Ultra Braan biisisanoituksissa 1990-luvulla.

P7090108.jpg

 

Tässä kissassa on paljon massaa ja suuria tassuja.

P7090110%20%282%29.jpg

 

Amurinleopardi ei kiireiltään ennättänyt tervehtimään. 

P7090027.jpg

 

Pienempikokoinen metsäkissa muistutta enemmän meidän kotikissaamme.

P7090034.jpg

 

Mökötystä apinakalliolla...

P7090100.jpg

 

P7090095.jpg

 

kunnes seuraan saapui neitipaviaani

P7090094.jpg

 

Vielä mietinnässä mitä leikittäisiin.

P7090092.jpg

 

Salliin teki suuren vaikutuksen apinoiden kiipeilytelineet ja köysiradat. Salli oli vieraillut vastikään läheisellä Mustikkamaan saarella seikkailupuistossa, jossa oli ollut ihmisille tarkoitettuja huimia kiipeilyrakennelmia. Totesimme olevamme selvästi läheistä sukua apinoiden kanssa, kun samanlaiset harrastuksetkin yhditävät meitä.

P7090087.jpg

 

Nallekarhu osaa olla söpö (ainakin näin kauempaa katsottuna).

P7090044.jpg

 

Lämmin päivä teki karhutkin raukeiksi.

P7090045.jpg

 

P7090047.jpg

 

Kotimetsiemme hirveä ei juurikaan pääse näin läheltä näkemään.

P7090105.jpg

 

Yritimme kehottaa riikinkukkoa avaamaan pyrstönsä, ja se melkein sen teki - mutta vain melkein.

P7090056.jpg

 

P7090102.jpg

 

Gasellivasa emonsa seurassa.

P7090084.jpg

 

Kaksikyttyräisten kamelien "vuorijono".

P7090064.jpg

 

Kuningasmerikotka.

P7090041.jpg

 

Emu, seuranaan pieni kenguru.

P7090061.jpg

 

Pysähdyimme evästauolle ja saimme seuraksemme pari naakkaa, jotka virittivät parhaat roolisuorituksensa nälkiintyneistä lintupoloisista. Ei mennyt meille läpi, mutta heiteltiin toki muutama murunen palkkioksi hyvästä yrityksestä.

P7090035.jpg

 

Tropiikkitalossa oli näytillä monenlaisia käärmeitä esim. boa.

P7090068.jpg

 

P7090066.jpg

 

Liskoeläin,

P7090076.jpg

 

ja iguaani, siis ne matelijat, joista sai jonkinlaisen kuvan napattua. Varsin taitavia piileskelijöitä useimmat.

P7090082.jpg

 

Kotona rakensimme eläinten seikkailupuiston köysiratoineen,

P7110017%20%282%29.jpg

 

kiipeilytelineineen,

P7110015.jpg

 

ja seinäkiipeilyalueineen.

P7110006.jpg

 

No, tietysti trampoliini pitää myös olla.

P7110005.jpg

 

Askartelupuolella syntyi mm. tipuja. Nämä eivät ole pääsiäistipuja, vaan ihan kesäisen kanatarhan vastakuoriutuneita untuvikkoja (hamahelmistä)

P7110036.jpg

 

P7120039.jpg

 

Puuvillalangasta ja helmistä solmittiin lukematon määrä ranne- ja kaulakoruja.

P7110024.jpg

 

P7060036.jpg

 

Helmirasian kummallisuuksista syntyi seinäkoriste.

P7060037.jpg

 

Silkkiruusuja maljakkoon.

P7110030.jpg

 

Lego-rakentelu kuului myös meidän suosikkipuuhiin.

P7020014.jpg

 

Hevostallin henkilökunta lähdössä lomamatkalle. Hevosilla on oma lauttakuljetus.

P7050024.jpg

 

Kesäinen kioskimyymälä.

P7020020.jpg

 

Olikohan liikkeellä joku kulkutauti, kun sairaalaan jouduttiin jatkuvasti rakentamaan uutta lisäsiipeä.

P7020013.jpg

 

Lapinkoira, Sisu, mielipaikassaan.

P7030023.jpg

 

Jekku, whippet.

P7130079.jpg

 

Pico, basenji..

P7130082.jpg

 

Helsinkiläinen metsäkauris viljapellossa.

P7080003.jpg

 

Yli-Iiläinen poro valkoisen vasansa kanssa.

P7150068.jpg

 

P7150064.jpg

 

Hieno graffiti Vantaanjoen varressa. Tai oikeastaan sen teki hienoksi siltarumpuun kajastuva veden väreily, mikä ei tietenkään näy kuvassa samanlaisena.

P7070053.jpg

 

Kissankellokeskittymä.

P7150060.jpg

 

Maariankämmekkä.

P7150026.jpg

 

Muita kedonkukkia.

IMG_20180710_074653~2.jpg

 

IMG_20180710_074716~2.jpg

 

IMG_20180709_222446~2.jpg

 

Takiainen availee nuppujaan.

P7070060.jpg

 

Leppäkerttuja on nyt runsaasti.

P7070058.jpg

 

Pihakasveista mm. varjolilja,

P7130137.jpg

 

P7130139.jpg

 

tarhakullero

P7130146.jpg

 

P7130134%20%282%29.jpg

 

ja pioonit.

P7130125.jpg

 

P7130070.jpg

 

P7130067.jpg

 

P7130047.jpg

 

P7130103.jpg

 

P7130071.jpg

 

P7130066.jpg

 

P7130062.jpg

 

Viime joulun askarteluhitti oli tonttuovi. Tässä lienee ihan aito sellainen metsästä bongattuna.

P7150038.jpg

maanantai, 25. kesäkuu 2018

Kesä kukkeimmillaan

Tänä kesänä on puutarhatyöt sujuneet sutjakasti, kun Luonto-Äiti on osallistunut talkoisiin vahvalla panoksella. Lämpöä on riittänyt yltäkyllin. Kasteluvastuu on näköjään sälytetty puutarhurin omille harteille, mutta mielellään toki näin päin, aurinkohuoltoon ei täältä oikein löytyisikään edellytyksiä, saatikka sitten ammattitaitoa. Ensimmäinen eläkeläiskesäni on antanut myös mukavasti aikaresursseja pihalla työskentelyyn (ei aika ole ennenkään ollut varsinainen niukkuustekijä, mutta nyt ei selityksille ja itsensä huijaamiselle löydy niin helposti katetta). 

Multa on vain pöllynnyt, kun vanhat istutukset ovat siirtyneet paikasta a paikkaan b ja sen jälkeen paikkaan c. Rikkaruohot ovat pelosta vavisten luikkineet lähestulkoon omatoimiesi piileskelemään kompostin rauhaan. Naapurin rouvan kanssa päätettiin laittaa vielä aitapensaat matalaksi, varsinkin kun joku hurjapää uskalsi antaa meille moottorisahan käyttöön.

Raivokkaan raivauksen alta alkaa vähitellen löytyä yhtä ja toista puutarhaan viittaavaa kasvustoa, kuten esim. tämä herttaisen hempeä unelmatädyke. 

P6150006.jpg

 

P6150009.jpg

 

Akilleijaversiot tuottavat iloa ja yllätyksiä keksimällä uusia väri- ja muotoyhdistelmiä.

P6210021%20%281%29.jpg

 

P6100008.jpg

 

P6100013.jpg

 

Kuolanpionissa näyttää olevan joka kesä yksi kerrottu kukka muutoin yksinkertaisten joukossa. 

P6100018.jpg

 

Suikerovihma ei ikinä tyydy sille osoitettuun paikkaan vaan hakeutuu vaivihkaa toisten reviireille.

P6100015.jpg

 

Siperianunikko tunnustelee varovaisesti että arvaisikohan jo tulla esille.

P6080046.jpg

 

Kukan materiaali näyttää silkkipaperilta.

P6080045.jpg

 

Arovuokkoja ja lisää arovuokkoja.

P6100004.jpg

 

Ensimmäinen päivänlilja on herännyt.

P6240048.jpg

 

Omppupuut norjanangervoiden näkökulmasta.

P6080027.jpg

 

Pitäisi ehkä jo ryhtyä hillitsemään norjanangervoiden kasvua tuolla taustalla, räystäitä jo hipovat.

P6080039.jpg

 

Alppikärhö.

P6110050.jpg

 

Juhannusruusun ensimmäiset kukat auki juuri juhannukseksi. Ei suinkaan tavanomaista näillä leveyksillä.

P6250058.jpg

 

P6250056.jpg

 

Lumipalloheisin runsautta.

P6240036.jpg

 

P6210017.jpg

 

Tarhakylmänkukan siemenpallerot ovat rajun näköistä porukkaa.

P6240028.jpg

 

P6240025.jpg

 

Ruusupensas surisee kuin lentoon lähdössä, mutta surina onkin peräisin kimalaisista ja mehiläisistä.

P6240032.jpg

 

P6240030.jpg

 

Linnanmaan kasvitieteelisessä puutarhassa on erillinen pieni metsikkö, johon on istutettu joukko alppiruusuja ja atsaleoja.

P6140031.jpg

 

P6140033.jpg

 

P6140028.jpg

 

P6140024.jpg

 

P6140015.jpg

 

P6140026.jpg

 

P6140021.jpg

 

P6140008.jpg

 

P6140013.jpg

 

P6140014.jpg

 

P6140010.jpg

 

P6140012.jpg

 

P6140002.jpg

 

Myös puolukka kukkii etuajassa.

P6130012.jpg

 

P6130013.jpg

 

Ainakin tälle paikalle olisi luvassa mukava puolukkamätäs syksymmällä.

P6130020.jpg

 

Jatketaanpa ns. rikkaruoho-osaston tutkiskelua. Tässä on kaunis puna-ailakki hehkuvassa värikylläisyydessään. 

P6100037.jpg

 

P6100040.jpg

 

Ailakkikasvustot ovat kunnioitettavan runsaita.

P6100029.jpg

 

Nokkonen on saanut erityisen syvän violetin sävyn, kun sen kasvupaikka on rinteessä, johon aurinko pääsee paistamaan koko päivän.

P6120057.jpg

 

Niittyleinikkiä neonkeltaisenaan.

P6210035.jpg

 

P6210033.jpg

 

Uhkaavan tummat myrskypilvet vyöryvät häiritsemään pienen siivekkään ruokarauhaa.

P6230017.jpg

 

Kohta sataa.

P6230007.jpg

 

Luulin, ettei kliiviani keksisi enää uusia yllätyksiä, mutta niinpä vain järjesti tälle juhannukselle kolmen kukkavanan esityksen. Sillähän on ollut tapana seurata tiiviisti kalenteria ja juhlistaa milloin vappua, juhannusta tai kuten viime keväänä, minun eläkkeelejäämisjuhlaani. Yleensä se on tyytynyt yhteen kukkavanaan, mutta nyt se värkkäsi kolme vartta.

P6200014.jpg

 

Granaattiomena on vihdoinkin suostunut kasvattamaan oksanhaaroja, toki roikuloita sellaisia mutta olkoon menneeksi. Vuosia se piti kiinni yhden varren taktiikastaan, mutta lopulta sain neuvoteltua sopimuksen muutamasta oksasta. Se osaa nirpottaa myös veden määrästä. Keväällä tuli kasteltua sitä vähän reilulla kädellä, niin sehän keksi tiputtaa lähes kaikki lehdet. Nyt se on sentään kasvatellut uutta vihreää varsiin. 

P6250073.jpg

 

Sadepäivän tuotoksena syntyi virkkattu suoja pinnasta kulahtaneen pikku jakkaran päällyseksi .

P6100002.jpg