sunnuntai, 16. joulukuu 2018

Joulu on jo ovella

Joulutunnelmaa viritellessä syntyi muutama käpyhyasintti. Maassa harmaantuneeseen männynoksaan kuumaliimasin kuivuneita männynkäpyjä. Kalkkimaalin pastellisävyt toimivat hienosti peiteväreinä. Vielä pari tippaa tuoksuöljyä, niin kestävä ja yllättävän aidon näköinen hyasinttipari tuli valmiiksi. Joulun jälkeen nämä kukkaset pääsevät lämmittämään tunnelmaa vielä takkapuina.

PC080009.jpg

 

Kahtenatoista aikaisempana jouluna kukkinut lohenpunainen ritarinkukka kokeili nyt miten toimisi kukkayllätys näin joulun alla. Toden totta, tähän umpiharmaaseen marras-joulukuun jaksoon pieni väripiristys on enemmän kuin paikallaan. Riittäähän sitä monenlaista juhlakimallusta sitten joulun aikaan muutenkin.

PC110009.jpg

 

Kauniit amarylliksen nuput enteilivät joulumieltä jo marraskuun puolella.

PC030005.jpg

 

Vanhasta vuosikellosta olen aiemmin poistanut väsähtäneen koneiston, ja nyt kuvun alle muutti hyväntuulinen Joulunalle.

PB240017.jpg

 

PB240011%20%281%29.jpg

 

Ulkona oli joku radikaali risuparta vallannut pihamme lintulaudan. Tarkemmin katsottuna talonvaltaaja osoittautui kiltiksi valkopartaiseksi joulutontuksi. Pienellä sähköasenuksella ja turvekattoremontilla tonttu teki mökistä itselleen viihtyisän talviasunnon. Kuusikin näkyy koristellun. Tonttu lupasi samalla vartioida meidän ulkovalojemme toimivuutta joulun ajan. 

PB270002.jpg

 

Sisälle tein lahjapakettivalot, mikä näyttää askartelupiireissä olevankin nyt trendikästä. 

PB170069.jpg

 

Vanha viininvalmistuspullo oli unohtunut varaston nurkkiin vuosikymmenten ajaksi. Nyt nostin sen arvoiseensa asemaan olohuoneeseen lisäämään tunnelmaa jykevällä sinisen sävytteisellä juhlavuudellaan. Pullon ympärillä olleen korin toimitin ulos tonttumökin ja jouluvalojen perustukseksi.

PB140003.jpg

 

Ajan patinaa kantava apteekkipullo sai myöskin omat valonsa.

PB150001.jpg

 

Joulukalenterimme onnistui säilyttämään suklaansa kaikesta uhanalaisuudesta huolimatta. Tässä Joulunalle juhlii ensimmäisen aarteen löytymistä 1.12. Sen jälkeen karhumme on jaksanut olla aina yhtä innostunut jokaisen uuden suklaan ilmestymisestä.

PC010002.jpg

 

Joulukortteihin virkkasin lumihiutaleet valkoisen joulun toivossa. Lanka olisi saanut olla ohuempaa, mutta pidän tärkeänä käyttää askarteluihini ensisijaisesti olemassa olevia materiaaleja. Niinpä nämä lankakorista löytyneet paksuhkot puuvillalangat joutuvat nyt esittämään parhaan kykynsä mukaan lumihiutaleen höytyvän keveää leijailua.

PB190068.jpg

 

Lisää hiutaleita/tähtiä syntyi myös hopealangasta.

PC120005.jpg

 

Heijastavasta kankaasta ja helmistä valmistin kaamoksen pimeyttä kompensoivia turvaheijastimia,

PC090030.jpg

 

... niin sudenkorentoja kuin perhosiakin.

PC090027.jpg

 

PC110004.jpg

 

Ulkosalla liikkuessa näin rakennuksen, joka juuri joulun alla hahmottui helposti tontun tuvaksi tai peräti joulupukin asumukseksi. Sillä kertaa ei selvinnyt kummanka mökki mahtoi olla kysymyksessä.

PB230018.jpg

 

Täysikuu teki rantamaisemasta kohtalokkaan näköisen.

PB220118.jpg

 

Myös pihapihlaja näyttäytyi ihan "uudessa valossa".

PB220050.jpg

 

Marraskuinen meri velloi jääpeitettä enteillen hyytävän kylmissä vaahtopäissä.

PB230013.jpg

 

PB230006.jpg

 

Tyynempänä iltapäivänä sorsapariskunta souteli rantavesissä laatien ilmeisesti pitkän aikavälin sääennustetta. Heidän pitäisi osata päättää jäädäkö talvehtimaan tutuille syntymärannoille, vai onko syytä ns. ottaa siivet alleen ja lähteä varaamaan talvilomakohde etelän lämmöstä. 

IMG_20181114_124019.jpg

sunnuntai, 25. marraskuu 2018

Lääkettä kaamosoireisiin

Näin vuoden pimeimpään aikaan on todellakin tilausta pienille korjaustoimenpiteille kaamoksen nujertamiseksi. Oulussa toimeen oli tartuttu Lumo-valofestivaalin myötä (23.-25.11.-18).

PB240226.jpg

 

Itse tutustuin tapahtumaan perjantai-iltana, jolloin väkeä kaupungilla oli liikkeellä tuhansittain. Viimevuoden 60 000 kävijämäärät tullaan sevästikin ylittämään. Oulun Lumo esittäytyy vielä tänään, sunnuntaina klo 16 - 22.

PB240168.jpg

 

Leevi Madetojan puistoon pystytetyt kolmiulotteiset, symmetriset, tuulessa väreilevät valoteokset olivat hätkähdyttävän upeita. Satojen näyttelyvieraiden kamerat ja kännykät tallensivat kilvan kuvamateriaalia Initium-installaation värikylläisestä maailmasta. Näyttelyyn tutustuviin ihmisiin suhteutettuna on kuvastakin havaittavissa, että teokset ovat hyvin suurikokoisia.

PB240216.jpg

 

PB240219.jpg

 

PB240223.jpg

 

PB240229.jpg

 

PB240224.jpg

 

PB240233.jpg

 

Oulun tuomiokirkon torni toimi näyttävänä videoskreeninä äänitehosteiselle valospektaakkelille. Torni sai mitä ihmeellisimpiä muotoja valojen, värien ja musiikin yhteisvaikutuksella. Sturm Der Liebe-teos on belgialaissyntyinen videomäppäystekniikkaa toteuttava taidekokonaisuus. Liitän tähän yhteyteen muutamia valokuvia teoksesta, mutta videotallenne antaisi toki paremman näkemyksen aiheesta. Sekään ei kuitenkaan onnistuisi korvaamaan paikanpäällä nähtyä ja kuultua kokonaisvaltaista taide-elämystä. 

PB240146.jpg

 

PB240148.jpg

 

PB240187.jpg

 

PB240186.jpg

 

PB240181.jpg

 

PB240189.jpg

 

PB240200.jpg

 

PB240196.jpg

 

PB240185.jpg

 

Välillä torni osoitti selviä halkeilemisen merkkejä.

PB240164.jpg

 

PB240155.jpg

 

Ja lopulta sortumisvaara oli mitä ilmeisin...

PB240156.jpg

 

Mutta kirkko säilytti vakuuttavan jykevytensä loppuun saakka. 

PB240191.jpg

 

Ostoskeskus Valkeaan oli sijoitettu täydenkuun ajankohtaan sopiva jättimäinen kuuta esittävä valoteos. Aidot NASA:n  valokuvat toistuivat pintamateriaalissa ja sopiva valaistus sekä musiikki sai aikaan mystisen täydenkuunefektin.

PB240093.jpg

 

Otto Karhin puistossa oli nähtävillä vaihtuvin värein toteutettuja suuria kuvateoksia.

PB240129.jpg

 

PB240131.jpg

 

PB240125.jpg

 

Samaan aikaan Oulun kaupungin kirjaston suojiin oli levittäytynyt laaja sarjakuvapiirtäjien näyttely. Esimakua tapahtumasta oli heijastettu ulkoseinään talossa, joka on oululaisittain nimetty Sammakkotaloksi pihassa poreilevan sammakkosuihkulähteen mukaan.  

PB240100.jpg

 

Linnansaaressa soitti Riutta-bändi kekseliäästi valokuution sisällä. Marraskuinen säätila voisikin pahimmassa tapauksessa hyytää muusikoiden soittoinnostuksen lähelle siperia-asteikkoa.

PB240076.jpg

 

Viereinen Oulu-linna loisti lämpimissä kermankeltaisissa sävyissä.

PB240074.jpg

 

Lyötynpuiston silta puolestaan hehkui punahohteessa. 

PB240120.jpg

 

Muutamat rakennukset kaupungilla olivat myös koristautuneet juhlavalaistukseen.

PB240087.jpg

 

Arvokas, vanha Byströmin talo oli valittu nyt pysyvästi valaistuksi kohteeksi.

PB240239.jpg

 

Kaupungin kirjaston ja teatterin tienoo suorastaan häikäisi valoineen ja merenpintaheijastuksineen.

PB240084.jpg

 

Pikisaareen johtava kevyenliikenteen silta pimenevässä illassa.

PB240082.jpg

 

Urbaanin maiseman teki dynaamiseksi reipashenkinen tuulenvire.

PB240062.jpg

 

Jos taas otettiin mukaan hiukan luontoefektiä, siirryttiin heti pehmeämpään kaupunkikuvaan.

PB240058.jpg

 

Aikaisemmin illalla, auringon laskiessa, luonto oli esittänyt oman, tällä kertaa pienimuotoisen, valoshownsa. Taivaallinen valoteknikko jätti kohteliaasti tilaa ihmisen omille valoluomuksille.   

PB240042.jpg

lauantai, 10. marraskuu 2018

Miniloma Tornionjoella

Lokakuun loppu inspiroi esiin pienen mökkilomankaipuun. Niinpä selvitimmekin dikgiverkostoista nettimökkitarjontaa. Tarkoitukseen soveltuva rantamaisema näytti löytyvän kuohuavan Vuennonkosken niskalta Tornionjoen varrelta. 

IMG_20181029_100816.jpg

 

Vietimme pari vuorokautta vuolaan kosken äärellä seuraten mielenkiinnolla jokimaiseman muutoksia kirpeän pikku pakkasen käydessä vuotuisiin talvenvalmistelupuuhiinsa.

PA290109.jpg

 

Öisin oli kymmenkunta astetta pakkasta ja se alkoi pian näkyä rantamaiseman muutoksina. Ylempään suvantoon oli jo vähän muodostunut jäätä, joka vielä irtoili pieninä lauttoina kosken kuohuihin. Muuten joessa kahisi jääpeitteitä enteilevät suppojäänmuodostumat, jotka ovat vedenpinnassa kehittynyttä jääkidehyydettä.

PA290113.jpg

 

PA290110.jpg

 

Aamuauringgossa nousi koskesta kauniin hämyistä utupilveä.

IMG_20181029_121113_756%20%282%29.jpg

 

Puut saivat sokerikuorutukselta näyttävän kuurasilauksen ylleen.

IMG_20181029_090115.jpg

 

 Suvantopaikoissa suppolautat lipuivat hiljalleen helisten alavirtaan.

PA290075.jpg

 

Kas vain, jättiläismerikilpikonna oli eksynyt hyiseen pohjolaan! Päivän mittaan otus suli auringonpaisteessa alkuperäiseen muotoonsa, ihan tavalliseksi rantakiveksi.

PA300171.jpg

 

Yöksi oli taas luvassa viilenevää säätä.

PA280008.jpg

 

PA290115.jpg

 

Mökkimme rantapoukamassa asusteli yksinäinen telkkä, joka ei katsonut aiheelliseksi lähteä vielä muuttomatkalle. Telkän vaistot olivat kohdillaan, sillä sää kääntyi vielä lämpimämpiin lukemiin myöhempinä päivinä. Ruoan hankinta näytti vaativan linnulta ainakin kahdeksantuntisia työpäiviä, kun arvatenkin, viilenevän rantaravintolan tarjoilut alkoivat olla varsin niukat.  

PA290063.jpg

 

Maisema mökkimme parvekkeelta näytti näin alkavan talvenkin aikaan sykähdyttävältä.

PA300183.jpg

 

Hienon maiseman lisäksi piha tarjoaa ruoanlaittoon grillauspaikan ja  mahdolliselle kalasaaliille savustuspöntön.

PA290090.jpg

 

Sininen hetki illansuussa on vaikuttavan näköinen.

PA290133.jpg

 

PA290149.jpg

 

Iltahämärässä mökki houkuttee sisälle lämpimään.

PA290126.jpg

 

Tilavaan, 80 neliöiseen, rakennukseen tullessa aukeaa eteen viihtyisät puitteet mukavan lomailun toteutukseen. Alakerrassa takan kupeessa voi virittyä tunnelmaan vaikkapa vanhoja vinyylilevyjä kuunnellen. Ja tietysti, ensi tilassa, napsautetaan sauna päälle.

 PA300188.jpg

 

PA300187.jpg

 

Käytännöllisen keittiön lisävarusteluun kuuluu hauskana yllätyksenä puuhella ja leivinuuni!

PA300185.jpg

 

Yläkerran makuuhuoneiden viihtyisyyttä.

PA300180.jpg

 

Yläkerrassa on makuupaikkoja useammalle vierailijalle. Alakerrassa on vielä yksi makuuhuone käytettävissä ja olohuoneen sohvalle sopii myös majoittua. Tilat on esitteessä merkitty kuudelle hengelle, mutta yöpymään mahtuu kyllä isommallakin porukalla. 

PA300182.jpg

 

Ulkona puuhastelun jälkeen olikin jo melkoinen nälkä. Alkuruoaksi pöytään nostettiin höyryävä kanttarellikeitto.

PA280039.jpg

 

 Takassa muhiutui possun sisäfile aurajuustotomaattien seuraksi.

PA280044.jpg

 

Ja tietysti valkosipuliperunoita ja omenachutneytä mukaan. 

PA280046.jpg

 

Keittoastiavalikoimiin kuuluu vanha kunnon visselipannu, sehän heläyttää iloisen vihellyksen, kun kuuma vesi on valmis.

PA300158.jpg

 

Seuraavana aamuna kävelylenkiksi valikoitui pellon laitoja myötäilevä huoltotie. Taivas oli saanut laveerauksen hienoista pastellisävyistä. Ulkoiluvaihtoehtoehtona olisi ollut myös luontopolku Ylitornion kylän tuntumassa. Muutaman kilometrin päässä sijaitsevat Aavasaksan kauniit vaaramaisemat. Aavasaksan kuuluisa ulkoilualue on yksi ympäristöministeriön valitsemista 27 virallisesta kansallismaisemasta. 

PA280014.jpg

 

PA280011.jpg

 

 Luonnon puhtaudesta todistaa tuhdit naavakasvustot puiden oksilla.

PA290070.jpg

 

Heinänkorret koreilivat kuurahuurteessa.

PA290085.jpg

 

Lomalta kotiin palatessa olisi jouhevasti toiminut pieni Ruotsin rundi. Ylitorniosta olisi voinut poiketa Tornionjoen yli Övertorneån puolelle ja piipahtaa matkalla vielä Haaparantaan ostoksille (ainakin CandyLandiin). Kiireisen aikataulumme vuoksi jäi meidän ulkomaanmatka nyt väliin.

Loman lyhyydestä huolimatta olimme reissuumme tosi tyytyväisiä. Mökkivalintamme osoittautui oikeaksi ratkaisuksi alueen luontoarvojen ja mökin toimivuuden suhteen. Oli helppo todeta kohteen hinta-laatusuhteen olevan myös hyvin balanssissa.  

PA290084.jpg

 

Kotona akvaarion kasvillisuus oli nostanut muutaman oksan vedenpinnan yläpuoleelle ja väsännyt siihen kukinnon. Emme ole koskaan päässeet näkemään kukkaa vesikasveissamme koko kolmekymmenvuotisen akvaarioharrastuksemme aikana.

PB030007%20%281%29.jpg

 

Aiemmin uhosin laittavani jouluvalot tuliaisjoulukalenteriin. Projekti ei ollutkaan ihan helppo, kun valojärjestelmä olisi pitänyt saada mahtumaan jo ennestään suklaalokerikosta pullistelevaan sisätilaan. Hetken jo ajattelin pääseväni helpoimmalla syömällä suklaat siltä seisomalta ja saman tien.

PB020003.jpg

 

Maltoin kuitenkin mieleni, ja siellä nyt ne ovat, sekä suklaat että valot, kalenterin sisällä. Nyt vain joulukuun ensimmäistä päivää odottelemaan.

PB020002%20%281%29.jpg

perjantai, 26. lokakuu 2018

Amos rex ja muuta väriloistoa

Helsingin keskustassa, Lasipalatsin tiloista, löytyy kiinnostava taidemuseo, Amos rex. Se jatkaa ansioitunutta Amos Andersonin museoperinnettä. Syyskuussa avattu teamLabin näyttely on saavuttanut hetkessä valtavan suosion, ja lippuja voi joutua jonottamaan tuntikausia. TeamLab on japanilainen n. 500 hegen ryhmä, joka luo taidetta digitaalista teknologiaa hyväksikäyttäen. Ryhmä koostuu taiteilijoista, koodareista, insinööreistä, arkkitehdeistä, matemaatikoista jne. Digitaalisesti on onnistuttu luomaan tunnelmia veden virtaamisesta, hyökyaalloista ja monenlaisista muista luonnon- tapahtumista. Näyttely soveltuu mainiosti myös lapsille, ja niinpä suuntasimmekin kulkumme sinne seitsemän vuotiaan  tyttärentyttäreni kanssa. 

PA220226.jpg

 

Yksi peiliseinäinen labyrinttitila heijasteli liikkuvia värikkäitä graffitityyppisiä kuvioita. 

PA220225.jpg

 

Kuvioita koskemalla tai tallaamalla saattoi kuva-aiheen saada monistumaan tai katoamaan.

PA220205.jpg

 

Oli myös mahdollisuus värittää uusia hahmoja, jotka skannaamalla ilmestyivät seinille ja lattioille. Sitten vain etsimään omia piirroskuvia ja niitä monistamaan.

PA220216.jpg

 

PA220254.jpg

 

Jos krokotiilejä kovin tallottiin, ne lopulta kuolivat.

PA220255.jpg

 

Nämä valopolut syntyivät, kun varislinnut jahtasivat toisiaan. Linnut muutuivat kukiksi törmäiltyään toisiinsa tai ihmisiin. Tämä installaatio on jatkuvassa muutostilassa eikä aivan samaa kohtausta voi nähdä uudestaan.

PA220286.jpg

 

PA220288.jpg

 

Yksi näyttelytiloista oli varattu veden virtaukselle. "Vesipartikkelit" nousivat lattiatasosta ylöspäin kohti katossa olevaa pyörrettä. Katsoja seurasi tapahtumaa lattialle asetetuilla patjoilla maaten. Me, Sallin kanssa, koettiin näkymä välillä avaruudelliseksi, jolloin tähdet näyttivät syöksyvän kohti mustaa aukkoa. 

PA220265.jpg

 

PA220276.jpg

 

PA220281.jpg

 

Yhden näyttelyhuoneen seinustalla velloi vaahtopäinen merimaisema.

PA220241.jpg

 

Kolmiulotteinen kuvatekniikka loi konkreettista vaikutelmaa aaltojen liikkeestä.

PA220237.jpg

 

Museon tiloista löytyy myös 1900-luvulla vaikuttaneen arkkitehdin, Sigurd Frosteruksen, taidekokoelmille omistettu sali. Frosterus itse oli toteuttamassa mm. Helsingin Stockmann -tavaratalon arkkitehtuuria. Hän vaikutti myös monipuolisena kulttuuripersoonana helsinkiläisessä taide-elämässä. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi kokoelmaan sisältyy paljon eurooppalaisten nimekkäiden maalareiden töitä. Sallin kanssa etsittiin mieluisimmat taulut. Kumpikin pidettiin tästä katukahvilan leppoisasta tunnelmasta.

PA220230.jpg

 

Lokakuinen kaupunkimaisema Helsingissä tarjosi myös värikylläisiä näkymiä.

IMG_20181017_143025_852.jpg

 

PA170127.jpg

 

IMG_20181019_133841.jpg

 

PA170130.jpg

 

Tuuliset päivät varistelivat vaahteran lehdet  kauniiksi "maaruskaksi".

IMG_20181017_112111.jpg

 

PA170128.jpg

 

Pensaista oli löydettävissä mitä ihmeellisempiä värisävyjä.

PA170135.jpg

 

PA170141.jpg

 

Myös omalla pihalla oli tänä syksynä kaunista ruskaa ylen määrin. Tänä vuonna pääsin nauttimaan pitkästä ruska-ajasta, kun ensimmäiset syysväritykset tavattiin jo syyskuun alussa Ruotsin puolella Kiirunan ja Abiskon tunturiylängöillä. Ja nyt vielä viimeiset ruskahetket, lokakuun lopussa, Helsingin reissulla.

PA150077.jpg

 

PA150102.jpg

 

PA150085.jpg

 

PA150104.jpg

 

PA150105.jpg

 

Punakanelipuun yläoksilta ei itse yllä poimimaan viimeisiä omenoita. Riehakas naakkaparvi lehahti suurieleisesti ja isolla metakalla avustustöihin. 

PA090003.jpg

 

Välillä naakat siirtyivät hetkeksi rauhoittumaan naapurin katolle.

PA090007.jpg

 

Helsinki -reissulla piipahdin tietenkin myös oopperatalolla vilkaisemassa tarjontaa. Väriä löytyi heti pihapiiristä.

PA170148.jpg

 

PA170143.jpg

 

Töölönlahden vastarannalla talot kylpivät myös ruskan loistossa.

PA170144.jpg

 

Illan hämärtyessä Linnanmäen neonvalot heräsivät vähitellen henkiin.

PA170140.jpg

 

Illan tanssiteokset käsittivät ranskalaista tarjontaa. Suomalaislähtöisen Carolyn Carlsonin teos, Pneuma, sisältää tunnelmakuvia ilmasta ja unista perustuen ranskalaisen runoilijan teokseen. Tanssi ei varsinaisesti kuljeta tarinaa sisällään, vaan koostuu monista intensiivisistä hetkistä. Itse hahmotin teoksesta kuitenkin jonkinlaista näkymää  ilmastonmuutoksen tapahtumista. Lopuksi joutuikin lähes ainut rekvisiitta, rannalla häilyvä puu, vetäytymään savujen saattelemana jonnekin kaukaisuuteen. Esitys vei aika-ajoin mukanaan hyvinkin vaikuttaviin tunnelmiin, osin myös musiikkinsa ansiosta. Ajallisesti esitystä tiivistämällä olisi tunnelma pysynyt vielä paremmin koossa. 

Toinen teos oli Serge Lifarin käsialaa 1900 -luvun puolivälistä. Suite en blanc sisältää joukon virtuoosimaisia esityksiä balettitekniikan huipulta. Tanssit ovat päätä huimaavan taidokkaita ja tanssijoiltaan huippuosaamista vaativia suorituksia, mutta jäävät ehkä juuri siksi hieman etäisiksi. Molemmat näytökset olivat kuitenkin omalla tavallaan kerrassaan hienoja. Molempien teosten värimaailma oli valkoisen skaalasta, mikä tasapainotti mukavasti tätä muutoin niin ylenpalttista värien ilotulitusta. 

IMG_20181017_183721.jpg

 

Toki oopperatalostakin väriä löytyy.

PA170164.jpg

 

Sisätiloissa paloi lyhdyissä punainen loimu.

IMG_20181017_185020.jpg

 

Alalämpiössä loisti itse värikkyyden mestari, Jorma Uotinen. Meneillään oli illan tanssiteosten suora striimaus nettiin ja Yle Areenaan. Ja siis, väliajalla oli hasteltavana suomalainen tanssilegenda, koreografi ja entinen kansallisbaletin johtaja omassa kuplivassa persoonassaan.

PA170152.jpg

 

Väriä löytyi myös väliajan kattauksista.

IMG_20181017_184804.jpg

 

Olin Helsingissä dogsitterin tehtävissä, kun isäntäväki oli laskettelureissulla. Molemmille pojille sattui synttärit tuolle ajalle. Basenji, Pico täytti 14 vuotta ja whippet, Jekku 9 vuotta. Pico yritti viestittää, josko voisin lopettaa selfieitten oton, että päästäisiin käsiksi/kuonoiksi ateriaan. Jekku kuitenkin halusi yhden kunnollisen synttärikuvan: "Onko mun häntä nyt hyvin?" 

PA190178.jpg

 

Tarjoilut oli courmettasoa, niin ainakin purkin teksteissä luvattiin. Näytti maistuvan.

PA190173.jpg

 

Minun juhla-ateriani.

PA210201.jpg

 

Lahjavartiointia.

PA190193.jpg

 

PA190181.jpg

 

Jekku syysmaisemassa.

PA190169.jpg

 

Askartelun puolella näyttää nyt olevan kuuminta hottia valotaulut. Pitihän minunkin sellainen viritellä. Pingotin kuvion vanhasta paidasta taulun kehyksiin ja kiinnitin led valot taakse.

PA100012.jpg

 

Itävallantuliaisena sain suuren joulukalenterin. Suunnittelen jo valoja tähänkin kaupunkimaisemaan. Ongelmaksi nousee vain miten maltan olla syömättä suklaita ennen joulukuun ensimmäistä päivää. ;)

PA240308.jpg

 

Montenegrosta tyttären perheelle tuotu tuliainen näyttää kauniilta nyt, kun kynttilä on sytytetty

PA160120.jpg

 

Marraskuun sopii tulla, marraskuunkaktus on valmis.

PA240016.jpg

 

PA240031.jpg

torstai, 4. lokakuu 2018

Luonto-Emon syyskattaus

Nyt taisi jäädä yksi hieno vuodenaikamme lyhyeksi. Kesän lämpimät tuntuivat jatkuvan loputtomiin, mutta eipä aikaakaan, kun metsänväki, hiirestä hirveen, heräsi jo varpaat kuurassa (tänäkin aamuna mittarissa -6.8). Mutta, jos oli tosi nopea, kerkesi kyllä nauttia syksyn kuulaudesta ja metsän antimista. Näyttää siltä, että kulunut, lämmin ja kuiva, kesä on ollut karpalon kasvulle suosiollinen, toisin kuin puolukalle. Eri puolilta Suomea on kantautunut viestejä mahtavista karpalosaaliista, kun taas puolukat puuttuvat lähes tyystin. 

IMG_20181001_160538_797.jpg

 

IMG_20181001_131643.jpg

 

PA010024.jpg

 

Omenista aikainen lajike, valkeakuulas, kypsytti suuren sadon, mutta punakanelituotanto jäi vaisummaksi. Sitä paitsi,  pihlajanmarjakoi arvosti omenat nyt kovaan kurssiin, kun oma nimikkopuu ei puskenut  montaakaan marjaa syötäväksi. 

P9200003.jpg

 

P9200008.jpg

 

P9200002.jpg

 

Silti omeniahommia riitti urakaksi asti ja kavereitkin saatiin yllytettyä ompuntuhoamistalkoisiin.

P9110002.jpg

 

Mehu-Maijaan upposi isompikin omppusatsi kerralla.

P9120005.jpg

 

Omenachutney on yksi syksyn kohokohdista. Ensimmäinen purkki menee ihan vain maistellessa

P9130006.jpg

 

Lämpösummalla näyttää olevan paljon merkitystä syksyn sienisatomäärään. Kuuma kesä tuotti hyvät herkkutatti- ja haperokasvustot, vaikka vesisateitakin oli vain niukalti.

P9140004.jpg

 

Sankollinen isohaperoita.

P9180045.jpg

 

Jos kehnäsienestä tykkää, niin sitäkin lajia oli tarjolla mukavasti.

P9090054.jpg

 

Rouskujen rouskutukset ovat jääneet viime vuosina vähemmälle, vaikka sipulinen sienisalaatti olisi erityisen herkullista. 

P9050100.jpg

 

Keltavahveroihin en itse nyt metsässä törmännyt, mutta ystävän suosiollisella avustuksella päästiin kanttarellikeiton tekoon.

P9180050.jpg

 

Oman keittiön pizzassa ei täytteistä tarvitse tinkiä. Nyt sattui kotona olemaan vähän kaikkea tarjolla, joten pizzaan sitten tuli vähän kaikkea: herkkusieniä, haperoita, puna- ja valkosipulia, tonnikalaa, jauhelihaa, tomaattia, maissia edam- ja sinihomejuustoa sekä salamia.

P9290005.jpg

 

En ole aiemmin tavannut moista sientä.Hauskan näköinen kummajainen lienee metsässä esiintyviin viherkaulussieniin kuuluva tarhakaulussieni, kun tämä kasvoi kotinurmikolla. Varsinaisesti se ei ole myrkyllinen, mutta ei sitä sienioppaiden mukaan suositella syötäväksikään.

P9200005.jpg

 

Vieläkin kummallisempi tapaus tuli vastaan Lofootti-reissulla. Näitä pökkösieniin kuuluvia muunnoksia kasvanee myös eteläisessä Suomessa. Syöntikelpoisuudesta en tiedä, mutta eipä tuo olisi houkutellut maistamaankaan.

P9080040.jpg

 

Syksyisestä metsästä löytyy myös hengen ravintoa. Ruskan värit ovat olleet kauniita ja kirkkaita.

PA010029.jpg

 

PA010035.jpg

 

Tyynen vedenpinnan heijasteet ovat mielenkiintoisia

PA030073.jpg

 

Pihlaja vasta kokeilee väriyhdistelmiä.

PA030002.jpg

 

Lumipalloheisilläkin on ruska vielä tuloillaan.

PA030011.jpg

 

Auringonlaskut tuovat aina uusia yllätyksiä.

PA030069.jpg

 

PA030014.jpg

 

PA030013.jpg

 

P9240011.jpg

 

P9240017.jpg

 

 

P9140024.jpg

 

 

P9240001.jpg

 

Joutsenet värikylvyssä.

PA030022.jpg

 

Tuimailmeinen merimetso istui hievahtamatta samassa asennossa ainakin 15 minuttia. Sen koukkunokka suuntautui tiukasti vasten raivokasta tuulta. Lopulta lintu levitti siipensä lentoasentoon, mutta nojasi vain edelleen koko painollaan tuulta vasten. Lintu näytti nauttivan myrskyisästä merisäästä.

P9180044.jpg

 

Automme takalasin pyyhkijässä asusteli jonkin aikaa myös tuulia pelkäämätön pieni otus. En raskinut tiputtaa moista salamatkustajaa poiskaan. Jossakin vaiheessa hämähäkki itse sai vauhdin hurmasta tarpeekseen ja siirtyi ehkä vakaampiin oloihin.

P9090022.jpg