maanantai, 18. syyskuu 2017

Ruskaa Lapin maisemissa

Elo-syyskuun vaihteessa näytti Lappiin pysähtyvän pieni korkeapaineen selänne. Laitoimme mieheni kanssa kamppeet kasaan ja lähdimme katsastamaan olisiko pohjoisesta löydettävissä jo syksyisiä ruskan sävyjä. Jo vain! (lappilaisittain ilmaistuna). Ruskaa löytyi aina vain paremmin, mitä pohjoisemmaksi mentiin, puhumattakaan tunturiylängöistä.

Riekonmarja läpikuultavan kirkkaana iltapäivän auringossa.

6.9%20288.jpg

 

6.9%20208.jpg

 

Vaivaiskoivu juhlapuvussaan.

P9080310.jpg

 

Ruohokanukan väriloistoa.

P9070065.jpg

 

Puronvarsinäkymää.

P9070193.jpg

 

Inarin Menesjoki.

6.9%20026.jpg

 

Utsjoen Petsikko-tunturilla oli maaruskaa hyvin näkyvissä. Tunturikoivut odottelivat vielä vahvemmankeltaista siveltimen jälkeä. 

P9080365.jpg

 

Lahjaksi saatu kuohuviini löysi vihdoinkin arvoisensa ympäristön korkkauspoksahdukselle.

P9060014.jpg

 

Näätämöjoen Kolttaköngäs. 

6.9%20091.jpg

 

Sateisen kesän vuoksi pohjoisen vesistöt olivat ääriään myöten täynnä. Vuosia sitten, kulkiessamme Neidenissä, istuimme tämän kosken rantakallioilla katselemassa, kun isot lohet loikkivat koskea ylös. Nyt ei kallioita ollut näkyvissä enempää kuin lohiakaan, mutta köngäs oli todella näkemisen arvoinen. 

6.9%20099.jpg

 

Kallioinen järvinäkymä pysäytti kauneudellaan ja tunnelmallaan Sevettijärven tien varressa.

6.9%20060.jpg

 

Norjan puolella Kirkkoniemessä (Kirkenes) vierailimme varhaisina aamupäivän hetkinä. Ihmisiä näkyi hiljaisessa katukuvassa vain muutamia. Tarkka vainumme opasti meidät suoraan maittavien konditoriatuotteiden äärelle.

6.9%20117.jpg

 

Kirkkoniemestä jatkoimme matkaa Varanginvuonon rantoja, kohti Vesisaarta (Vadsö).

6.9%20125.jpg

 

Vuonon toisella rannalla näkyikin jo Vesisaaren kaupunki. Pysähdyimme huilaamaan Pykeijan kylän tuntumaan. Tässä kylässä on paljon suomalaislähtöisiä kveenejä. Kylää kutsutaankin nimellä Pikku-Suomi.  Alhaalla näkyvä Pykeijan tie ja kylä tien päässä jäi seuraavan matkamme tutustumislistalle.

6.9%20268.jpg

 

Jäämeren rantamilta löytyy paljon upeita yksityiskohtia, kuten tässä kaunisväriset simpukat ja leväkasvusto.

6.9%20180.jpg

 

Merisiilin piikkien alta paljastuu säännöllisen helmimäinen kuori.

P9070180.jpg

 

Tunturiylängöillä kasvaa pinkinpunainen kurjenkanerva.

6.9%20246.jpg

 

Tämä "kynttiläkasvi" on lieko, katinko lie vai ketun, ehkäpä riidenlieko.

6.9%20076.jpg

 

Valkoisen poron tapasimme jo Suomen puolella.

6.9%20029.jpg

 

Vadsön tien varrella, Nessebyssä yllätti näky meren keskellä seisovasta yksinäisestä kirkosta. Uuniemenkirkko on rakennettu 1858 ja se säästyi tuholta sodan aikana. 

P9070184.jpg

 

Näistä valtavista altaissa "uivat"  norjalaiset kassilohet meidän suomalaistenkin ruokapöytin.

P9070078.jpg

 

Aiempina vuosina turskankuivatustelineet olivat yleinen näky Jäämeren rannoilla. Nyttemmin menetelmät linevät muuttuneet, kun telineitä näkee harvakseltaan. Myös tuoksuefekti on jäänyt pois, mutta eipä sitä juuri kaipaltukaan. 

P9070088.jpg

 

Vesisaaren kaupunki kylpi tähän vuodenaikaan harvinaisessa n. 18 asteen kesäisessä lämmössä.

P9070099.jpg

 

Vesisaari on ollut tunnettu iloisen värikkäistä puutaloista. Harmi kyllä, nykyisin väriskaala on rauhoittunut. Läheisistä öljy- ja kaasukentistä kertovat vastaantulevat ja pihoilla seisovat kallinnäköiset maastoautot. Ajamamme tiet olivat hyväkuntoisia, mutta voisi kuvitella, että ajellessa talviliukkailla mutkaisilla ja mäkisillä teillä löytynee maasturin hinnalle vastinetta.

P9070103.jpg

 

Suunnittelimme reissustamme kunnon omatoimimatkaa. Varustimme farkkuautomme viihtyisäksi "asuntoautoksi" mukavuuksista tinkimättä/tinkien. Tällaisen erähenkisen porukan tarpeisiin ajopelistä tuli varsin laatuisa. Ajattelimme turvautua julkisiin majoituksiin vain jos säät kävisivät kovin ankeiksi. Muut asumisvaihtoehdot jäivät kokeilematta, kun ilmat pysyivät kesäisen lämpiminä koko reissun ajan. Vasta viimeisellä etapilla, kotikonnulle ajettaessa, sää muuttui ajankohtaansopivan syksyiseksi.

Eräkokkailut tapahtuivat toisinaan lähes gourmettoteutuksella, välillä gourmetosastoa edusti vain juomana toimiva tunturipurojen raikas vesi.

6.9%20038.jpg

 

P9060050.jpg

 

Olin asettanut itselleni tavoitteeksi neuloa aloittamani villatakki valmiiksi saadakseni sen kuvattavaksi jäkäläiselle kalliolle tunturissa tai Jäämeren rannalla. Untuvankevyt takki valmistui sopivasti Varanginvuonon rantakallioille.

P9070136%20%282%29.jpg

 

P9070143%20%282%29.jpg

 

Olin haaveillut alpakkalangasta kudotusta pitkästä villatakista nähtyäni sopivan ohjeen "Kalastajan vaimon" blogissa. Hanke oli kaatua, kun en löytänyt mieluista väriä alpakkavalikoimista. Sitten törmäsin juuri oikeanväriseen silkkimohairlankaan, ja asia ratkesi siltä seisomalta. Lanka oli kallinpuoleista, mutta tällä langalla ja kudontaohjeella materiaalin menekki on uskomattoman pieni. Kuudesta kerästä jäi vielä tarpeet reiluun kolmiohuiviin.

Tästä lähtötilanteesta takki oli valmis kahdessa viikossa, vaikka kudontahetket jäivät minimiin. Matkalla ei pelkkien maisemienkaan vuoksi raskinut käyttää aikaa kutimen vilkuiluun. Kiitos nopeatöisen lankatyypin ja isojen puikkojen (no 6) villatakki valmistui kuitenkin vinhalla vauhdilla.

P8240151.jpg

 

Alla oleva lämpötilakaavio on Kirkkoniemen alueelta olessamme siellä 5.-8.9. Taulukosta käy ilmi, että virallistenkin mittausten mukaan alueella oli tuolloin 16-18 astetta lämmintä. Vaaleampi viiva osoittaa, että normaalisti tähän aikaan päivälämpötila on 10 asteen tietämillä. Meidän omassa mittarissa nähtiin myös 20 asteen lukemia varjossa.

P9130003.jpg

 

Utsjoella suotuisat säät jatkuivat, ja jouduimmekin hikisen joskin innostavan haasteen eteen kiivetessämme  jyrkkää rinnettä Ailigas-tunturin laelle. Huikaisevan upeat maisemat Tenojokilaaksoon ja Saamen sillalle palkitsivat ruhtinaalisesti vaivannäkömme.

P9080321.jpg

 

Utsjoen Ailigas on kolmesta tenonvarren Ailigaksesta matalin, 342 m, mutta juuri kylän kohdalta hyvin jyrkkä.

P9080332.jpg

 

Utsjoen komea kivikirkko on valmistunut 1853. Kirkon vieressä Utsjoen ttörmällä sijaitsee historiallisten kirkkotupien alue. 1930-luvulla tupia oli yli 20.  Tuvissa yövyttiin ja asuttiin marrkinoiden, veronkannon, käräjien, kaupankäynnin ja kirkkopyhien aikana. Näitä entisöityjä rakennuksia on tällä hetkellä 13. Kirkkotupia tiedetään olleen alueella jo 1700-luvun lopulla.

P9080364.jpg

 

P9080358.jpg

 

P9080362.jpg

 

Matkallamme näimme useana yönä upeita revontulia. Kamera ei onnistunut taltioimaan näkymää sellaisenaan, mutta harvemmin on tullut tilaisuutta päästä katselemaan niin hienoa luonnon järjestämää ilotulitusta.

8..9.-17%20233.jpg

 

8..9.-17%20238.jpg

 

Matkoillamme pyrimme löytämään mahdollisimman aitoa paikallista henkeä. Vuotsossa pysähdyimme Sompion lahja ja korupuotiin. Paikan omistaja, Arja Kustula, osoittautui oikeaksi tuhattaituriksi itse valmistamiensa korujen, asujen ja vaikuttavien taideteostensa keskellä. Hänen poronnahkasta ja kelo-oksista valmistamansa teokset ovat lähdössä Inarin saamelaismuseo Siidan tiloihin näyttelyyn. Yksi vaikuttava työ oli shamaanirumpu, joka ei ole kuulemma millään rahalla ostettavissa, kun se on tekijälleen niin läheinen esine. Hopeisesta riipuksesta löytyy lappilaiselle kultuurille ominainen aurinkosymboli. 

P9140010.jpg

 

Paluumatkalla ennätimme hetkeksi rupattelemaan velimiehen kanssa. Hän antoi vinkin hyvästä kalapaikasta, Vuotson Kiveliön Kalakaupasta. Siellä söimme mainiot lohivoileivät ja paketoimme mukaan punakylkisen kylmäsavustetun raudun. Onnistunutta Lapin matkaa muistellen nautimme kotosalla herkullisen savurautuaterian.

P9100375.jpg

sunnuntai, 20. elokuu 2017

Luontoemon kesäkiireitä

Nämä aamukasteiset hämähäkinseitit ovat niin hienoja (eivätkä räpsähtele naamalle, kun ne näkee hyvin kiertää).

P8080046.jpg

 

Itse kutojamestari paikalla. Komea ristilukki ennätti vetäytyä puolustusasemiin eikä suostunut enää näyttäytymään koko pituudessaan, n. 2 cm. Kunnioitettavan näköinen otus, ehkä omakutomissaan raitasukissa ;)

P8080028.jpg

 

Riippukeinumallisia seittejä oli yksi pieni metsikkö täynnä, varmasti satoja kappaleita. Hirmuinen määrä lankaa on kulunut pyydyksen tekoon, mutta saalista näytti kertyneen pohjalle runsaasti, yhdelle hämähäkille varmaan jo mahavaivoiksi asti.

P8080004.jpg

 

Hämyinen hämppymetsä. Osa verkoista oli vähän vaatimattomampaa tekoa.

P8080001.jpg

 

Tyrninmarjat näyttävät tässä vaiheessa pieniltä kiivi-hedelmän poikasilta

P8110031.jpg

 

Tyrnisato vaikuttaa varsin lupaavalta.

P8110028.jpg

 

Mesimarjaa valmistumassa.

P8070007.jpg

 

Kaarnikoita/variksenmarjoja. Kypsyttyään variksenmarjat ovat kuulemma mainiota mehun raaka-ainetta. Marjat ovat flavonoidipitoisia ja sisältävät runsaasti C-vitamiiniä. Muuten, nimestään huolimatta nämä marjat eivät variksia kiinnosta. Sen sijaan metsäkanalinnut ja karhut arvostavat tätä superruokaa.

P8110007.jpg

 

Lillukoita jotkut poimivat muiden marjojen joukkoon. Näissä isokivisissä marjoissa ei maku vaikuta hääppöiseltä.

P8110043.jpg

 

Kotipihassa kasvaa metsämansikoita.

P8120011%20%281%29.jpg

 

Puutarhavadelmat ovat nyt suuria, kauniita ja toukattomia...

19.8.2017%20066.jpg

 

ja niitä on paljon

P8150025.jpg

 

P8120026.jpg

 

Runsaasti on myös villivaaraimia (siis vattuja, vaapukoita tai vadelmia).

P8150031.jpg

 

Kedoilla kukkii nyt saunakukka eli peltosaunio.

P8090015.jpg

 

Tähän aikaan näyttäytyy myös yllättävän kauniskukkainen kannusruoho.

P8090004.jpg

 

Nappikukkia/pietaryrttejä.

P8070009.jpg

 

Maitohorsmaa olen nähnyt usein koristekasvina pohjoisnorjalaisessa kukkapenkissä - hyvä valinta.

P8070031.jpg

 

Tässä kohtaa taas hämmästelee "nimenantotoimikuntien" ajatuksenlentoa. Siis tämä kasvi on vuohennokka. Esikuvavuohi on ollut ehkä huonossa hapessa.

P8070061.jpg

 

Voiko mikään olla keltaisempi, kuin niittyleinikki!

P8090031.jpg

 

Pari viikoa sitten keltano aloitti kukintaansa sinimustan kiven kyljessä.

P8020021.jpg

 

Nyt siemenhahtuvat odottavat jo sopivaa tuulta lentoharjoituksiinsa.

P8110046.jpg

 

Vilukko jää usein ohikulkijaltaan huomaamatta. Herkkä ja herttainen pieni kasvi ansaitsisi kumarruksen lähempään tarkasteluun.

P8110039.jpg

 

Maariankämmekkä kuuluu orgideakasveihin. Nämä soilla ja kosteilla niityillä tai rannoilla viihtyvät kasvit saattavat poiketa toisistaan kukkien muodon ja värin suhteen jopa samalla kasvupaikalla. Muita, lähes samannäköisiä, liuskakämmeköihin kuuluvia kasveja on vaikea erottaa maariankämmekästä. Biologikin kuulemma saattaa tarvita siihen selvittelyyn kromosomitutkimusta. Tämä kuvan kasvi näyttää kuitenkin olevan ihka oikea maariankämmekkä.

P8080040.jpg

 

Suolaheinä on iloinen väriläiskä maastossa.

P8070046.jpg

 

Hevonhierakka voi olla myös väritykseltään mielenkiintoinen, kunnes päättää loppusyksystä ryhtyä talventörröttäjäksi.

P8070025.jpg

 

Siinä säilöytyy kasviproteiineja fasaaneille ja muille siivekkäille talven varalle.

P8070023.jpg

 

Pelto-ohdakkeessa on hieno vaaleanvioletti väritys. Ensilmäyksellä katsoin, että mikä ihmeen peukaloispupu on kiivennyt kukkaan. Kuvaushetkellä kukkien ympärillä hääri yli-innokas mehiläinen, joka näköjään naamioitui ovelasti tullakseen ikuistetuksi kamerani muistikortille.

P8070040.jpg

 

Pelto-ohdakepelto.

19.8.2017%20041.jpg

 

Osmankäämejä.

P8070053.jpg

 

Olen joskus aiemminkin törmännyt valkoiseen kanervaan, mutta tällä kasvupaikalla kanervaa oli runsaamminkin. Kukat ovat pienen sateen jäljiltä muhkeamman näköisiä, kuin kuivana.

P8080055.jpg

 

Tästä kuvasta näkee, että samalla paikalla on myös violetteja kanervia, joten värimuutos ei liene kasvupaikasta kiinni, kuten joskus voi esim. kalkkisessa maaperässä kasvin perusväri muuttua.

P8080058.jpg

 

Lanttuperhosia on liikenteessä nyt runsaamminkin.

P8090003.jpg

 

19.8.2017%20026.jpg

 

19.8.2017%20022.jpg

 

Tämä hopeatäpläperhonen on jo hiukan haalistunut kesätyössään. Piti ottaa kuva, kun näytti hienolta tuo perhosen ja suolaheinäln yhdistelmä.

P8070016.jpg

 

Tässä edellisen kaveri, myös jo ajan/kesän patinoima.

P8070019.jpg

 

Kotipihassa sinivalkoista sävyä hopeatädykkepenkissä.

Piha%2022.8.-17%20021.jpg

 

Ketoneilikka.

Piha%2022.8.-17%20016.jpg

 

Jaloangervon kesäistä hempeyttä.

Piha%2022.8.-17%20029.jpg

 

Rusopäivänlilja.

P8120008%20%281%29.jpg

 

Sinipiikkiputki alkaisi olla kuivatusvaiheessa.

P8120009%20%281%29.jpg

 

Olen jatkanut Sallin kanssa virittelemäämme harrastusta. Tässä on meneillään eri värivaihtoehtojen kokeilu. Tussikynät eivät oikein toimi suoraan kivelle, maalikynät toimivat ja tietysti akrylivärit. Tutkimusmatka jatkukoon,

P8140007.jpg

 

Lappilaista noitarummun versiointia. Kuvasymbooleihin en ole vielä syvemmin paneutunut, mutta netistä olen löytänyt saamelaisten elinkeinoihin ja muuhun elämänpiiriin kuuluvia symboolimerkkejä. Täytyy näköjään hankkia tarkempiteräinen tussikynä näin pieniin kiviin.

Piha%2022.8.-17%20037.jpg

 

sunnuntai, 6. elokuu 2017

Hyvää kannatti odottaa

Tulihan se sieltä - kesä vihdoinkin! Ja pääsivät toteutumaan ne meteorologien viikkokausia lupailemat (ja aina perutuksi tulleet) helteetkin. Oulun seudulle lämpöä on jo riittänyt melkein yhden kesän edestä.

P8020041.jpg

 

 Myös Helsingin reissulle osui  varmaan sikäläisittäin kesän parhaimmat kelit.

P7290096.jpg

 

Kesäisen leppeää näkymää.

P7290097.jpg

 

Uusi maauimala, tai tässä tapauksessa ehkä meriuimala, kun uima-altaat on sijoitettu merialueelle.  Allas Sea Pool sijaitsee Katajanokalla kauppatorin tuntumassa.

P7290087.jpg

 

Uima-altaiden vieressä on kolmessa kerroksessa terasseja ja ravintoloita sekä tietysti sauna.

P7290080.jpg

 

Helsingistä löytyy hiukkasen välimerellistäkin tunnelmaa, kun kurkistaa Sedu Koskisen ja kumppaneiden toteuttamaa konttiravintolaideaa Hernesaaressa. Ilmeisesti ajatuksena on ollut hakea turistirantojen katukeittiömeininkiä. Ajatus toteutunee paremmin iltahämärissä, kun kojujen valoketjut on sytytetty eikä juuriltaan tempaistujen palmupuiden "koti-ikävä" näytä ehkä niin silmiinpistävältä.

P7300104.jpg

 

P7300102.jpg

 

P7300100.jpg

 

Jos rantaravintoloiden kevytrakenteinen miljöö teollisuusalueen kyljessä ei ihan yllä etelän katukeittiöiden tasolle, niin ruokaa ei sovi moittia ainakaan minun kokeiluni perusteella. Tyttären porukka suositteli lämpimästi hampurilaisateriaa. Täytyy myöntää, että olipa ihan ykköshampurilainen. Sisällä oli sopivan "blööksi" jätettyä savuhärkää. Rapeat bataattiranskalaiset täydennettynä talon omilla sinapeilla ja salsakastikkeilla maistuivat myös mainioilta salaatin ja punasipulirenkaiden kera. Nam!

P7300108.jpg

 

Ateneumin taidegalleriaan sain kaveriksi ystäväni monien vuosikymmenten varrelta. Päänäyttely oli nimetty Alvar Aallolle (1898 - 1976). Mielenkiintoista oli pyyhkiä pölyt omista muistilokeroista kaikkien näiden Alvarin muotoilemien käyttö ja taide-esineiden suhteen.

Tarjoilupöytä menneiltä vuosikymmeniltä. Artekista saisi nyt modernisoidun version 1885 eurolla. 

P7290072.jpg

 

Tankki-tuolin Aalto suunnitteli Milanon Triennaaliin 1936. Tuoli oli hitti jo syntyessään, ja tänä päivänä Artekista voi tilata vastaavanlaisen hintaan n. 4000 euroa. Tuoli näyttäisi olevan suunniteltu erityisen pitkäreisiselle ihmiselle. Lyhyemmällä jalkakasvulla siunattu ihminen joutunee haalimaan lempityynynsä selän taakse, tai sitten vain yksinkertaisesti istutaan risti-istunnassa jalat solmussa tuolin istuinosalla ;)

P7290070.jpg

 

Aalto-maljakon syntysanat on luotu vuonna 1936, kun Aalto voitti Karhula-Iittalan suunnittelukilpailun työllään "Eskimonaisen nahkahousut". Nyttemmin Aalto-maljakko on yksi maailman kuuluisimmista lasiesineistä. Iittalalta voisi ostaa esim. ison ultramariinin sinisen "Suomi 100 maljakon" 150 eurolla.

P7290069.jpg

 

Lamppukuva ei ole paras mahdollinen, mutta valaisimet ovat sinällään hienoja - konstailemattomia mutta tyylikkäitä. Valaisimia on myös edelleen myynnissä. (Nämä Artekin ja muiden liikkeiden viittaukset eivät ole sponsoroituja mainnoksia :D Kiinnosti vain selvittää mitä näille tuotteille nykyään kuuluu. Vähän hämmästyinkin, että ne ovat vuosikymmenten saatossa säilyttäneet kilpailuasemansa noin hyvin.)

P7290066.jpg

Alvar Aallon vaimo, Aino, osallistui täysipainoisesti miehensä kanssa työskentelyyn. Hän jäi kuitenkin aina sivummalle heidän julkisessa esiintymisessään, kun oli miestään hiljaisempi ja vaatimattomampi. Alvar muisti kuitenkin antaa täyden tunnustuksen vaimonsa vahvasta työpanoksesta myöskin ulospäin. Yhdessä he toteuttivatkin maailmanlaajuista uraaurtavaa työtä myös arkkitehtuurin alalla, mikä olisikin ihan kokonaan oma lukunsa tarkemman tutustumisen kohteena.

 

Ateneumissa oli myös Kalevala-teemainen osio. Siellä oli esillä näitä tuttuja suomalaiskansallisia maalauksia alkuperäiskuosissaan. Muistan nähneeni samoja kuvia vuosikymmeniä sitten Porissa Juseliuksen mausoleumissa, joka oli rakennettu kuolleen Sigfrid tyttären muistoksi 1800 lopulla. Tuolloin minuun, 14-vuotiaaseen tyttöseen, teki muistomerkki ja Akseli Gallen-Kallelan freskot suuren vaikutuksen.

Lemminkäisen äiti (1897).

P7290056.jpg

 

Kullervon kirous (1865)

P7290055.jpg

 

Aino (1891)

P7290057.jpg

 

Tässä virolaisessa veistoksessa Marjatta pitäää kädessään puolukkaa, jonka mallina on selvääkin selvemmin toiminut minun suosikkihedelmäni granaattiomena. ;) Granaattiomenan päällä olevasta kukkajäänteestä on kuulemma aikoinaan saanut mallinsa ensimmäinen kunikaallisten käyttämä kruunu. 

P7290058.jpg

 

Oma, salaatin lisukkeeksi hankittu, granaattiomena koko komeudessaan.

P4280006.jpg

 

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) on suomalaisten suosiossa ollut kautta aikojen jopa siinä määrin, että se voitti vuonna 2006 Ateneumin "Maamme taulu" -äänestyksen. Aihe on mukana myös esim. Nightwishin Amaranth-videolla. 

P7290059.jpg

 

Albert Edefeltin "Leikkiviä poikia rannalla" (1884) kuuluu tuttuihin kansallisaarteisiimme. 

P7290061.jpg

 

Eero Järnefeltin teoksia esim. Maisema Kolilta (1928)

P7290062.jpg

 

 Tämän maalauksen värimaisema pysäytti teoksen äärelle. Italialainen Afro (Basaldella): Airut (1949)

P7290065.jpg

 

Välillä pieni jazz-painotteinen taidetuokio.

P7290075.jpg

 

Sitten hoitelin tyttären koiria - tai paremminkin ne hoitivat arvovaltaista vartiointitehtävää minun torkuskellessa riippukeinussa.

IMG_20170728_133152.jpg

 

IMG_20170728_131834.jpg

 

Viisivuotiaan Sallin kanssa järjestelimme oman "taiteilija-ateljeemme" käyttövalmiuteen. Maalarihommissa sujahti huomaamatta  lähes työpäivänmittainen tovi. 

P7270029.jpg

 

 Tuotoksena syntyi mandalatyyppistä kivi- ja skyrkansitaidetta. Skyr-kansista ajattelimme leikata reunukset pois ja ripustaa ehkä ketjuna ikkunaan.

P7270045.jpg

 

Paluu kotikulmille ja tutkimaan kesäistä luontoa.

Hopeatäpläperhosia on paljon ja niiden keskinäiset erot ovat pieniä. Olisikohan tämä niitty- tai angervohopeatäplä...

P7250128.jpg

 

Hopeatäplän seurana sinisiipi.

.P7250119.jpg

 

Kaakkuri vai kuikka? En päässyt lähempää selvittämään tuntomerkkejä.

P7250142.jpg

 

Enkä toki halunnut häiritäkään pariskuntaa. Toinen näytti ottavan pienet nokoset toisen tarkkaillessa ympäristöä. Muuten, jos joku blogivierailijoistani tunnistaa lintuja tai kasveja kuvistani, niin kertokaa ihmeessä havaintonne esim. kommenteissa, tai sähköpostiosoitteenikin löytyy alkuteksteistä. Kiitos jo etukäteen.

P7250147.jpg

 

Heinäkuun kukkijoita:

Pikkutalvikki.

P7250112.jpg

 

Valkoapila.

P8020061.jpg

 

 Mesiangervo.

P8020017.jpg

 

Virmajuuri.

P8020016.jpg

 

Virmajuuren värisävyjä.

P8020024.jpg

 

Hiirenvirna.

P8020039.jpg

 

Pujo.

P8020042.jpg

 

Leppäkerttu pujottelee pujon kukissa.

P8020043.jpg

 

Tulee nimitettyä näitä loppukesän keltaisia kasveja keltanoiksi, ehkä siinä ei paljoa edes erehdy.

P8020021.jpg

 

Tämä voisi olla sarjakeltano. :D

P8020003.jpg

 

Heinistäkin on vähän paha mennä sanomaan mitään varmaa ilman tieteellisempää otetta, mutta tämä saattaisi olla jotain sukua metsälauhalle.

P8020009.jpg

 

Pietaryrtti.

P8020006.jpg

 

Rantatädyke.

P8020010.jpg

 

P8020014.jpg

 

Ei tullut kurkistettua sienen alapinnalle, mutta tyydyin nimeämään sen joksikin suomuorakkaaksi. 

P8020020.jpg

 

Eikä kesää ilman helteistä hillasuota. Oli toki arvattavissakin, että kyllä kuumia kesäpäiviä vielä saadaan, kunhan hillat tulevat poimintavalmiuteen. :D

P7250121.jpg

 

Tänä kesänä hillat kypsyivät epätavallisen eriaikaisesti. Samalla mättäällä saattoi olla poimintakypsiä marjoja, raakileita, ylikypsiä tai suppuvaiheisia yksilöitä. Siispä marjoja piti käydä keräilemässä useampia reissuja.

P8010003.jpg

 

Kelottunut mänty.

P7250107.jpg

 

Lumpeet aloittelevat kukintaansa.

P8040023.jpg

 

P8040007.jpg

 

Kaunis keltasompasammal.

P7250105.jpg

 

P7250104.jpg

 

Kanervat parhaimmillaan. Mantukimalainen oli päättänyt päästä mukaan kuvaan. 

P8040036.jpg

 

Lähikuvaa kanervasta.

P8040033.jpg

 

Joukossa valkoinen kanerva.

P8040009.jpg

 

Viime postauksessani hämmästelin tienvarsilupiineita. Hienolta näyttävät myös ojanpenkereiden päivänkakkarakasvustot.

P8040039.jpg

 

Välillä puna-apilaa.

P8040046.jpg

 

Kultapiiskut ovat vasta tuloillaan.

P8040051.jpg

 

Karhunputki.

P8040052.jpg

 

Olisivatko nämä taas niitä keltanoita.

P8040056.jpg

 

Mesiangervon tienvarsikoristelua.

P8040061.jpg

 

Lisäksi maitohorsmaa.

P8040063.jpg

 

Tässä vaiheessa, hillakakun äärellä, suorämpimisen vaivat ovat tyystin unohtuneet. On mukava muistella miten läheltä nähtiin kurkia ja miten tavanomaista vähemmän tarvitsi kahlata umpimärkiä soita. Oliko sääskiä ja paarmojakin vähemmän kuin normaalisti? Joka tapauksessa, kotona saunan ja energiatankkauksen jälkeen,  suovaelluksen haasteellisuus muuttuu vähitelleen pelkästään positiiviseksi kokemukseksi. 

P8060001.jpg

 

 

 

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Keskikesää odotellessa

Viime blogipostauksessani en suostunut hyväksymään juhannusta keskikesän merkkipaaluksi. Säiden puolesta olisi voinut paremminkin puhua keskiKEVÄÄN juhlasta. Nyt ollaan allakan mukaan heinäkuun puolivälissä, ja sopii vain toivoa, ettei vieläkään oltaisi kesän taitteessa. Jos jäljellä on saman verran lämpimiä päiviä, kuin on tähän asti ollut, niin vähiin jää lomakelit tänä vuonna. Mustavalkoinen risuaitakuva tuo kuitenkin jonkinlaista nostalgista lämpimän kesän muistoa jostakin hamasta lapsuudesta, silloin kuin kesät olivat aina lämpimiä (ainakin ajan kultaamien muistojen mukaan).

P7040060%20%283%29.jpg

 

Aidan vieressä kukoisti koiranputki. Mustavalkoiset kuvat kuuluvat facebookin haastekamppanjaan, johon tuli osallistuttua. Napsin näitä kuvia Oulu-Helsinki ajomatkan varrelta.

P6270044%20%282%29.jpg

 

Päivänkakkara nostaa aina kukkakruununsa esiin, vaikka mittarista puuttuisi lämpöennätyslukemat tykkänään.

P6300034%20%283%29.jpg

 

Muita suven kukkioita ovat mm. kurjenpolvi...

P7040058.jpg

 

kohokki...

P7090032.jpg

 

lemmikki...

P6270026.jpg

 

tähtitalvikki, joka muuten kuuluu kanervakasveihin, vaikka onkin ruohovartinen.

P7090037.jpg

 

Suovilla, tässä tapauksessa tupasvilla. Tupasvilla kukkii normaalisti meillä päin jo ennen juhannusta.

P7080043.jpg

 

P7080044.jpg

 

P7080061.jpg

 

Suopursu...

P7080063.jpg

 

puolukka, jonka kukkatertut näyttävät kaikesta huolimatta nyt muhkeilta.

P7080033.jpg

 

Tienvarret kylpevät paikkapaikoin lupiinin sinisenkirjavassa kukkaloistossa. Tästä vieraslajista käydään yleisesti tiukkoja keskusteluja pitäisikö kasvi nyhtää viimeistä juurakkoa myöten pois maaperästämme. Toisaalta, jos poistetaan kaikki vieraslajit, jäisiköhän meille minkäänlaista kasvustoa jäljelle. Jääleinikkikin on tainnut tulla alueillemme vasta, kun maatamme kattava jääpeite on aikoinaan ruvennut pikkuhiljaa sulamaan. Lupiininauhat saattavat jatkua kilometritolkulla tienvarsipientareilla, silloin tulee mieleen, että soisi tuonne sekaan mahtuvan päivänkakkaroita ja kissankellojakin. Tosin sama tilanne näyttää olevan, kun vuorostaan tienvarsiklometrit täyttyvät koiranputkiviidakoista. Siis osaa meidän kotoperäiset lajimmekin ahdistella kanssakukkijoitaan. Entäpä eläinkunnan puolella, eivät kuulu minkit ja supikoirat alkuperäiseliöstöömme, mutta minkäs nyt sille asialle enää teet. Jos minulta kysyttäisiin, hyväksyisin niin lupiinit, minkit kuin supikoiratkin, jos vaihtokaupassa voitaisiin toimittaa punkit pois pusikoistamme, kuuluvatpa ne sitten vieraslajeihin tai omiimme. Valtavalla intensiteetillä punkki näyttää leviävän joka soppeen Suomen kamaralla -   tällä hetkellä se taitaa valmistella maanvalloitustaan jo Lapin porteilla.    

P7040045.jpg

 

Heinäkuun kukkija, vanamo, aukoo vähitellen nuppujaan.

P7090066.jpg

 

Juhannusruusu kukkii meillä harvoin juuri juhannuksena, mutta vielä tavanomaista myöhemmässä aikataulussa sekin on tänä vuonna.

P7160147%20%282%29.jpg

 

P7160153.jpg

 

Kurttulehtiruusun nuput ovat kauniita...

P7100096.jpg

 

toki kukatkin.

P7100095.jpg

 

P7160107.jpg

 

Tämä taas on joku villiruusulajike, olisikohan orjanruusu.

P7160152.jpg

 

Pihapiirin muita kukkijoita on atsalea...

P7040055%20%281%29.jpg

 

P6270033.jpg

 

siperianunikko...

P7100107.jpg

 

P7100104.jpg

 

suikerovihma...

P7100081.jpg

 

päivänlilja...

P7040042%20%281%29.jpg

 

P7040043%20%281%29.jpg

 

siperianunikko...

P7160101.jpg

 

akileija...

P7100103.jpg

 

lumipalloheisi...

P7040044%20%281%29.jpg

 

P7040045%20%281%29.jpg

 

joka onkin satanut jo osan palloistaan lumeksi maahan.

P7160110.jpg

 

Ajuruoho

P7160134.jpg

 

ukonkello...

P7160109.jpg

 

keltamaksaruoho...

P7160113.jpg

 

ja loistotädyke.

P7160100.jpg

 

P7160097.jpg

 

Kiinanpioneihin lukeutuvan Festiva Maximan kukka on upea ja tuoksu ihana.   

P7160119.jpg

 

P7170125.jpg

 

Kahden lämpimän päivän aikana aukesi suurin osa valkoisista pioneista.

P7170108.jpg

 

Tämä upea kukka kestää myös maljakossa useita päiviä.

P7160084.jpg

 

Parin päivän päästä aloitti Sarah Bernhardt aukomaan vaaleanpunaisia myös hyvän tuoksuisia kukkiaan.

P7170096.jpg

 

Sarahin työ on vielä kesken.

P7170110.jpg

 

Kirjoitin tämän blogin jo aiemmin, mutta tähän väliin pitää lisätä vielä pari kuvaa pioneiden osalta. Nimittäin, juuri kun Sarah Bernhardt sai kukkansa auki, niin yllemme rantautui kunnon kuurosadepilvet. Suurikukkainen pioni lakoaa helposti sateessa, ja rankempi kuuro pommittaa terälehdet nurmikolle. Niinpä kyhäsin pionipenkille sateensuojan.

P7170121%20%281%29.jpg

 

Osa kukista tuli sisälle sadetta pitämään.

P7180119.jpg

 

Omenat alkavat jo etsiä hedelmän muotoa,

P7100099.jpg

 

Tarhavadelma suunnittelee marjasatoaan.

P7040050%20%281%29.jpg

 

Tuoksuvadelman en ole nähnyt tekevän marjaa, mutta olen kuullut, että se saattaa joskus tehdä ison, vadelmanmakuisen marjan. .

P7100082.jpg

 

P7100088%20%281%29.jpg

 

On tänä kesänä toki ollut hienojakin ilmoja. Valkoinen purjevene sinisellä merenselällä tekee aina vaikutuksen.

P7090029.jpg

 

Hauskan näköistä on myös kun aurinko ja pilvenhattarat peilaavat itseään lammen pinnasta.

P7080072.jpg

 

Sorsaemo vartiossa.

P7060077.jpg

 

Poikaset uimakoulussa.

P7060084.jpg

 

Rantakivelle ei kannata istahtaa vilkaisematta onko kivi jo varattu.

P7090041.jpg

 

Tämä kärsäkäs näyttää olevan mestari maastoutumaan.

P7090045.jpg

 

Kääpäsienet katoavat myös kannon väreihin.

P7090039.jpg

 

Kettu tai joku muu petoeläin oli jättänyt minulle askartelumateriaalia. Pesun ja desinfioinnin kautta nämäkin sulat päätyvät unisiepparin taikakaluiksi.

P7090077.jpg

 

Vielä pari mustavalkoista kuvaa.

P7020040%20%283%29.jpg

 

Mustavalkoiset kuvat saattavat useinkin näyttä varsin tyylikkäiltä. Itse pidän tästä Helsingin rautatieaseman fasadikuvasta. Mustavalkoisuus tuntui sopivan erityisen hyvin myös plogin ensimmäisen kuvan risuaidalle.

P7020025.jpg

 

Kävimme Elisa-työparini kanssa herkuttelemassa Pannukakkutalon poro- ja kasvispannarit. Tämä lasten vanhemmilta saatu lahjakortti oli sikälikin kiva lahja, kun saimme mukavan tilaisuuden muistella yhdessä meidän huippu hienoa päiväkotityövuottamme. Massut täynnä, iloisella mielellä ja seuraavan tapaamisen toivotuksin lähdimme kumpikin jatkamaan kesälomiamme.  

P7060031.jpg

 

 

 

 

sunnuntai, 25. kesäkuu 2017

Keskikesä?

Kuulostaa vähän pessimistiseltä puhua juhannuksesta keskikesän juhlana. Suomalainen alkukesä on ollut sen verran viileä, että jaksoa ei voitane ollenkaan laskea kesäkauteen kuuluvaksi. Päivän kerrotaan olevan pisimmillään, mutta sitäkään ei ole helppo uskoa täältä pilviverhon hämärältä alapuolelta. Pihakasvit näyttävät olevan asiasta vähän samoilla linjoilla. Omenapuu on juhannuksena parhaassa kukassa, kun se tavallisesti kukkii näillä leveyksillä kesäkuun alussa. Mutta omppu siis kukkii kuitenkin, joten se luottaa siihen, että kesä on vielä tulossa, ja siis keskikesänkin täytyy olla vielä reilusti edessäpäin.

Juhannus%20-17.jpg

Pihlaja aukaisi ensimmäisiä kukkiaan mittumaarina, ja aurinkokin ilmestyi hetkeksi juhannusta kunnioittamaan.

 

Nämä nurmikon veikeät aurinkoplagiaatit ovat tehneet parhaansa tuodakseen valoa ja iloa harmaaseen päivään. Satapäisellä joukkovoimalla on toki tehoa, mutta että ovat juuri nurmikolla! Salaa olen näistä pihan voikukista pikkuisen innoissanikin, mutta en tietenkään ääneen sitä myönnä.  

P6110009.jpg

 

Yksi alkukesän silmäniloista on nämä rantoja keltaiseksi kultaavat rentukat.

P6100026.jpg

 

Varhaiskesän unenpöpperöisille kimalaisille löytyy virkistävät ateriat pajupensaikkojen loputtomista lounaskattauksista. 

P6050027.jpg

 

Lepän kukinnot ovat kauniita.

P6070033.jpg

 

Edellisen kesän lepän kävyt ovat myös koristeellisia.

P6240042.jpg

 

Mustikka kukkii nyt hyvin.

P6140059.jpg

 

P6190050.jpg

 

Olen aina ihmetellyt sianpuolukalle kohdistunutta epäoikeudenmukaiselta kuulostavaa nimenantoa. Ehkä tuossa kukassa on kuitenkin nähtävissä jonkinlaisia viitteitä pienen possun vaaleanpunaisesta kärsästä. 

P6240063.jpg

 

Varsinainen puolukka aloittaa kukintansa possuserkkuaan myöhemmin.

P6240027.jpg

 

Hilla näyttäisi olevan myös hyvässä kukassa, mutta vielä on edessä monia kriittisiä vaiheita ennen kuin hillasadosta voi tehdä minkäänlaisia arvioita.

P6140011.jpg

 

Pinkin suokukan soisi kasvavan muuallakin kuin soilla. 

P6140002.jpg

 

Keväisiä pihakasveja ovat tarhakylmänkukat. Ne selviävät hyvin vaikka pienistä hallaöistä pörröisen "turkkinsa" ansiosta.

P6080037.jpg

 

Kevätesikoita.

P6120002.jpg

 

Vuorenkilven kelloja.

P6110033.jpg

 

Kevätakilleija on kiitollinen kasvatettava, kun se pärjää missä vain, mihin se sattuu siemenensä pudottamaan (tai muurahaiset ne kantaa). Siemenistä kasvavat yksilöt ovat aina yhtä kauniita ja suurikukkaisia kuin emokasvinsa. Toisin on myöhemmin kesällä kukkivalla akileijalajikkeella. 

P6120024.jpg

 

Ruusujuuri on jokakeväinen ilon aihe.

P6150007.jpg

 

P6160001.jpg

 

Ensimmäiset siperianunikot.

P6170024%20%281%29.jpg

 

Kartanopionista on vaikea saada hyvää vaokuvaa, kun sen lähes neonpunainen väri tahtoo muuntua kamerankuvassa.

P6170031%20%281%29.jpg

 

 

 

P6190074.jpg

 

P6210025.jpg

 

Kartanopioni yhdessä kuolanpionin kanssa.

P6220068.jpg

 

Sadepisaroita kuolanpionilla.

P6210029.jpg

 

Kylmänkukka ei paljon aikaile kun jo pörröiset siemenpallerot ovat kylvökunnossa.

P6220095.jpg

 

Norjanangervon kukkanorkkoja. Vuosien myötä pensaista on kasvanut yli kaksimetrisiä jättiläisiä.

P6170058%20%281%29.jpg

 

P6170026%20%281%29.jpg

 

Arovuokko. Pitääpä muistaa poistaa siemenkasvustot kukinnan jälkeen. Muutoin on pian koko piha arovuokoitettu.

P6160019.jpg

 

Kesäisempi akilleijalajike.

P6200045.jpg

 

Alppikärhö.

P6190112.jpg

 

Sammalleimu.

P6190108.jpg

 

Lapinvuokko.

P6210078.jpg

 

Valkeakuulas valkeassa kuulaudessaan.

P6210073.jpg

 

P6170035%20%281%29.jpg

 

Tyrnin hedekukintoja.

P6240072.jpg

 

Tyrnin emikukkia on vaikea havaita. Kun syksyllä oksat roikkuvat raskaina oranssista marjasadosta, silloin viimeistään tietää, että kukat olisivat olleet paikoillaan keväälläkin.

P6240068.jpg

 

Rantoja koristava merinätkelmä.

P6240036.jpg

 

Metsätähti.

P6240061.jpg

 

Pian taas pölähtää männyn siitepöly ylt´ympäriinsä.

P6240026.jpg

 

P6240024.jpg

 

Onkohan tämä mänty ihan eri lajiketta vai johtuuko kukan väri vain eri kypsyysasteesta.

P6190043.jpg

 

Viimekesäinen karhunputken taideteos talvisen viimeistelyn jäljiltä. 

P6170028.jpg

 

Ensimmäiset perhoset on bongattu. Ja niinhän siinä todellakin kävi, että näistä perhosista muistuivat heti mieleen minun iki-ihanat kerholapseni, kuten olin keväällä arvellutkin.

P6240073.jpg

 

P6050035.jpg

 

Oravan taidokas loikka pihlajasta katon räystäälle.

P6110016.jpg

 

Sähköjohdot joutuvat väistymään kaapeleiksi maan alle. Niinpä pääskysen näkee yhä useammin istuskelevan puunoksalla.

P6100031.jpg

 

Sisäkasveista kliivia oli kukassa lähes kaksi viikkoa touko-kesäkuun vaihteesta lähtien.

P6070025.jpg

 

Uusi sainpaulia on tehnyt lisää kukkia.

P6180025.jpg

 

Valeanpunainen santtu kukoistaa.

P6180033.jpg

 

Paavalinkukat yhteispotretissa.

P6180040.jpg

 

Orgideat ovat muuttaneet loistelampun alta luonnonvaloon. Muutama orgidean kukka on jaksanut loistaa nyt jo puoli vuotta yhteen menoon. 

P6180044.jpg

 

Tämän käpäläsaniaisen olin  heittämässä kompostiin viime vuoden keväänä, kun sen purkki oli niin mahdottoman täynnä käpälää. Onneksi en kuitenkaan heittänyt, se kun näyttää viihtyvän tosi ahtaassa purkissa. 

P6180049.jpg

 

Merenrantataidetta.

P6070054.jpg

 

P6070046.jpg