torstai, 8. helmikuu 2024

Visit Turku!

No, tällä kertaa visiitti painottui paljolti Turku -hallin (Gatorade Centerin) suuntaan. Tiukka aikataulumme 2.- 4.2. kellottui lähinnä Suomi - Portugali tenniksen Davis Cupin -otteluiden ympärille. Toki ennätimme nauttia myös pienistä kattauksista mielenkiintoisesta turkulaisesta kaupunki-ilmapiiristä. Siitä lähtikin kytemään seuraavan Turun reissun suunnittelu, tietysti väljemmällä aikataululla. Tuo kaunis kaupunki tarjoaa paljon nähtävää, ja kulttuuritarjontakin tuntuu olevan vallan ehtymätön.

20240204_112051.jpg

 

Viikonlopuksi sattui myrskyisän viileä säätila, mikä rajoitti ulkonaliikkumistamme. Sentään Aurajoen tienoo katsastettiin

20240204_113306.jpg

 

Yöpaikkamme sijaitsi keskustan tuntumassa Museomäellä. Alue koostuu mukavan näköisistä puutaloista ja vanhoista hyvinhoidetuista kivitaloista.

20240202_144255.jpg

 

Koiria kiinnosti oudon kaupungin uudet tuoksut. Paikalliset karvaturrit vaikuttivat ystävällisiltä ja hyväluontoisilta.

20240202_144415.jpg

 

Davis Cupissa olivat siis vastakkain Suomen ja Portugalin maajoukkueet. Turnauksesta oli odotettavissa jännittävää taistoa, joskin Suomi lähti peleihin hienon hienoisessa ennakkosuosikin asemassa. Odotuksia varjosti kylläkin Otto Virtasen nilkan loukkaantuminen aiemmin. Oton ja fyssari Jonin onnistui lukea nilkalle sellaiset madonluvut, että portugalilaisten ykkössijoitettu, Nuno Porges, kärsi lähes katastrofaalisen tappion: 6-2, 6-1. 

20240202_174003.jpg

 

Seuraava peli meni samoissa merkeissä Emil Ruusuvuoren viedessä pelin Joao Sousalta huimasti 6-2, 6-3. Lauantain peleihin jäi vielä yhden voiton haku, jolloin Suomi olisi jo toistamiseen Davis Cupin finaaleiden 16 parhaan joukossa.

Seuraavana päivänä Harri Heliövaara ja Emil Ruusuvuori hoitivat nelinpelin Suomelle suoraan kahdessa erässä: 6-4, 7-6. Niinpä pelit jatkuvat syksyllä. Suomella näyttäisi olevan nyt jonkinlaisia mahdollisuuksia saada syksyn pelit vielä uudestaan Suomeen. Nousujohteinen kehitys suomalaisessa tennismenestyksessä on kirittänyt tennisbuumin meillä sellaiselle tasolle, että sponsoreita voisi hyvinkin löytyä kotimaan turnaushankkeelle. 

 

20240203_151457.jpg

 

Eero Vasa pelasi hienosti lauantain toisen ottelun, vaikkakaan ei ihan voitokkaasti, millä sinäänsä ei  ollut  vaikutusta turnauksen lopputulokseen.

20240203_141534.jpg

 

20240202_174553.jpg

 

Jarkko Nieminen kumppaneineen on nostanut suomalaisen tenniksen huikeaan kukoistukseen!

20240203_190506.jpg

 

DavisCup-3224-Ojala-09472-1024x683.jpg

 

Merin kanssa hoidimme katsomossa oman osuutemme moitteettomasti. Kun minä olin taputtanut kämmeneni mustelmille, Meri taitteli meille oivalliset taputustehosteet.

20240203_172548.jpg

 

Maan mainio ruokatarjoilu takasi kannustusvireen säilymisen.

20240203_135630.jpg

 

20240202_165609.jpg

 

20240203_171005.jpg

 

Energiaa oli kulunut päivän mittaan kuitenkin sen verran paljon, että piipahdettiin vielä lähitienoon iltapalabaarissa. Lemmikkieläimet ovat tervetulleita useisiin kahviloihin ja baareihin. Nyt, kun sattui vähän kylmänkalseat kelit ulkoilla, niin koirulit ilahtuivat pääsystä sisätiloihin tuoksuvien lihapatojen tuntumaan. Ne nauttivat pienistä herkkupaloista ja viihtyivät mainiosti vesikuppiensa ääressä vaihtaen pöytien alla tervehdyksiä turkulaisten karvakuonojen kanssa.

20240202_222227.jpg

 

20240203_205311.jpg

 

20240202_215740.jpg

 

20240202_215807.jpg

 

Torin reunamilta löydettiin herkullisin vitriinein varustettu kahvilateltta.

20240203_095319.jpg

 

20240203_091231.jpg

 

20240203_095342.jpg

 

Pysähdys koiraystävällisessä Kakkukahvilassa.

20240202_142706.jpg

 

Olemme seurailleet "cappuccinotaiteilijoiden" tyylinäytteitä kahvivaahdon valmistuksessa.Tämän viikonlopun paras suoritus nähtiin Kakkukahvilassa, mutta olipa heidän aurajuustopiiraansakin aivan täydellinen.

20240202_142815.jpg

 

Hyväksi kakkoseksi cappuccinovaahdossa tuli Fazer -kahvila Hansakorttelissa.

20240204_102036.jpg

 

Heidän chiapuuronsa oli myös maukasta ja terveellistä.

20240204_101743.jpg

 

Junan ravintolavaunussa cappuccino oli saanut ylleen nykytaideteoksen. Tai ehkä keikkuvassa vaunussa vain joutuu antamaan tasoitusta muille kahvitaiteilijoille. 

20240201_152346.jpg

 

Jekku ja Väiski osaavat ottaa lunkisti tilanteen kuin tilanteen. Turkuun matkustaessamme 2.2. oli valtakunnassa meneillään kunnon lakkosuma. Ainut julkinen kulkuväline Helsingin ja Turun välillä oli Onnibussi. Matka sujui vallan mainiosti. Väiski varsinkin on hyvin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut tapaus. Se otti vastaan jokaisen uuden bussiasiakkaan iloisesti häntäänsä heiluttaen ja sai näin matkalaiset hykerryttävän hyvälle tuulelle.

20240202_130549.jpg

 

Välillä leppoisaa retoutumista.

20240202_120414.jpg

 

Ja sitten nautinnolliset unet.

20240204_081914.jpg

 

Porche on yksi Tennis Team Finlandin virallisista sponsoreista. Ryhmän jäsenillä on näitä autoja käytössään turnauksen aikana. Niinpä mekin Merin kanssa saimme istahtaa hekeksi laatuauton kyytiin. Täytyy myöntää, että ajelukokemus oli ylellinen.

20240204_114808.jpg

 

20240204_114641.jpg

 

Kiitokset vielä kerran Merille ja Jonille unohtumattomasta reissusta.

20240204_112134.jpg

 

Piilokuvatehtävä: etsi kuvasta oikea koira! Merin ja Jonin sänkyä peittää upouusi pussilakanasetti. Se oli tilattu oman valokuvan pohjalta. Alkuperäinen kuva kertoo kauniista kesäpäivästä mökin pihalla. Lopputulos on aivan uskomattoman realistinen! Valitettavasti minun ottamani valokuva ei tuo esille koko upeutta.

20240202_003221.jpg

 

20240202_003226.jpg

 

Tyynyliinoissa sama kuvio.

20240202_003258.jpg

 

Uusi kahvinkeitin: En ole erityinen kahviasiantuntija, mutta onpa kahvilla ja kahvilla eronsa.

20240202_090136.jpg

 

Söpö kasvi Merin Ja Jonin huushollissa.

20240201_232748.jpg

 

Kerkesimme pikapikaa tavata myös Miran ennen hänen ja työryhmänsä lähtöä New Yorkin muotiviikoille. Kuva on  lauantain MTV3:n Huomenta Suomi ohjelmasta, jossa Mira koekäytti näytökseen meneviä 30 cm korkeita lasikenkiään. 

IMG_20240203_110021_291.jpg

 

Lasitaiteilijat, Marja Hepo-aho ja Sini Majuri, kertoivat muotiviikolle suunnittelemastaan projektista.

20240203_094419.jpg

 

Palataanpa vielä talviseen Kainuuseen. Tällainen oli junan ikkunanäkymä Kajaani -  Helsinki välillä.

20240201_153153.jpg

 

Kaukametsän kellotorni täydenkuun aikaan 25.1.

20240125_160842.jpg

 

20240125_174612.jpg

 

Varis keräämässä höyheniinsä mahdolliset auringon lämpösäteet -27 asteen pakkasessa. Muutoinkin tämä lintu (aina sama?) istuu usein tuolla lempioksallaan. Ehkä se käykin tervehtimässä minua.

20240106_113629.jpg

 

Pitihän tästä harvinaisesta otuksesta kuva ottaa. Kerrotaan, että tiekarhut ovat sukupuuttoon kuoleva laji. Meillä täällä Kajaanissa näitä on peräti kaksi jäljellä. 

20240123_122223.jpg

 

 

maanantai, 1. tammikuu 2024

Vierivä sammal ei kivety

20231229_211450.jpg

Sanonta taisi olla niin päin, että vierivä kivi ei sammaloidu. Näillä vuosikymmenillä vaan huomaa, että sammaloitumista on päässyt jo tapahtumaan. On uskottava, ja ainakin toivottava, että kertynyt sammal pysyy paremmassa kuosissa, kun kiireittensä vuoksi ihminen ei ennätä kivettyä paikoilleen. Viime kuukausien aikana on vastaani tullut monenlaista tapahtumaa, jotka ovat lisänneet yllättäviä kierroksia minun jämähtäneen urautuneeseen ajankäyttööni. Suurin osa muutoksista ovat olleet kuitenkin mukavia ja positiivisia. Osa huolista ja aikataulumuutoksista ovat tulleet myös läheisten ja omastakin sairastelusta. Juuri nyt näyttää onneksi siltä, että kaikki toipumiset ovat jo hyvällä mallilla. Itse en ennättänyt kerryttämään sammalta harteilleni paria päivää pitempään. Totesin tervehtyneeni, kun heräsin huomaamaan suklaakalenterin luukkuja jääneen avaamatta.

Kantaessani huolta läheisteni murheista ja median kylvämistä synkistä uutisaiheista nousi toisaalta mieleeni varoitukset ihmisen kivikautisesta aivojärjestelmän osasesta. Nykykäsityksen mukaan ihmisen aivotoiminta koostuu kolmesta tasosta. Alimpana hermojärjertelmässämme toimii alkeellisin, ikään kuin kivikaudelta mukaan unohtunut osio. Toisella tasolla liikutaan tunteiden maailmassa, ja ylin aivotoiminta on määritelty järkitasoksi. Tietysti tämä kivikautinen aivolohko, liskoaivoiksikkin nimetty, aiheuttaa nykyihmiselle paljon harmia. Valitettavasti se hermokerrostuma ei ole pysynyt homo sapiensin muun kehityksen mukana, vaan se seikkailee edelleen kenties dinosaurusten ja muiden muinaishirviöiden maailmassa. Se laittaa meidät, muutoin niin fiksut ihmiset, säikkymään olemattomia tai ainakin pelkäämään pahinta. Sillä on vahva taipumus itseohjautuvuuteen,ja vaihtoehtoja on vain kaksi: taistele tai pakene. Tämän päivän maailmassa näillä ohjeistuksilla ei oikein pärjää, vaan kannattaisi vaikka kilauttaa kaverille tai kysyä neuvoa ainakin siltä järkitasoltaan. Asiantuntijan ohjeistus onkin, että kun mieleen hiipii huolia, saatika kauhukuvia, kannattaa ajatus pysäyttää ja kysyä tyynesti itseltä onko nämä jutut taas vain niitä kivikautisia jäänteitä. Itsekin, miettiessäni omaisteni huolia, tajusin miten helposti ajatuksiin nousee ne pahimmat mielikuvat. Toki on hyvä varautua vaihtoehtoihin, mutta ennakoinnissa on syytä noudattaa kohtuuden rajoja. 

Monet riidatkin synyvät liskoaivojen turhasta tömistelystä. Erimielisyydet koetaan helposti omaa turvallisuutta uhkaaviksi tilanteiksi. Liskoaivojen treenaaminen harkitsevampaan suuntaan ei ole helppo tehtävä, mutta ei kuulemma ihan mahdotonkaan. Määrätietoisella trimmillä saattaisi hyvinkin ihmismielen impulsivuus olla hillittävissä. Muutos näkyisi varmaankin ihmisen arkielämän sujuvoitumisena. Turhanaikaiset katumellakoinnit ja muut levottomuuspesäkkeet ehkä lientyisivät. Isommassa kuvassa voisi nähdä vaikka maailman autoritääristen johtohahmojen löytävän keskinäisiin kiistoihinsa sapelinkalistelua rakentavampia ratkaisuja. Liskokouluttajan/-kuiskaajan opinahjoja olisi siis aiheellista ryhtyä suunnittelemaan. Bisnesidean tarjoan vapaasti käytettäväksi. Töitä sillä saralla ainakin riittää.

 

Talvinen luonto on viime aikoina esittänyt parastaan.

20231227_081624.jpg

 

20231227_081848.jpg

 

20231227_081744.jpg

 

lumipuu.jpg

 

20240101_092019.jpg

 

Kajaanista löytyy useita kauniisti valaistuja kuusia .

20240101_092120.jpg

 

20240101_091331.jpg

 

Kauppakatu auringonnousun aikaan.

20240101_091528.jpg

 

Kahvila Onnikan pihassa, linja-autoasemalla, on myös hämmästystä herättävä jouluvalaistus.

20231231_141649.jpg

 

Joulukukat tuovat kotoisan juhlatunnelman.

PC280006.jpg

 

Ystäväperheeltä saatu iki-ihana juluruusu.

20231224_204116.jpg

 

20231224_204158.jpg

 

Joulutorttuja tehtiin kotona ja mummolassa.

PC190001.jpg

 

Enkeliteema säilyi korttiaskarteluunkin.

20231212_202730.jpg

 

Entisajan enkelikelloideasta päivitettyä joulutunnelmaa.

20240101_202443.jpg

 

Jouluvalmistelut jäivät tällä kertaa minimiin, mutta onneksi Pekka Heikkisen leipomo ei jätä ikinä pulaan. Jolukakku oli herkullinen, ja sen koristeluun en olisi keksinyt enää mitään lisättävää. Tuosta kuvasta huomaan, että piparit tuli kyllä tehtyä, mutta ne ovat lähes koskemattomana rasiassaan. Haenpa heti tähän muutaman. 

20231223_104912.jpg

 

Suklaita säilynee pitkälle uuteen vuoteen.

20231231_183907.jpg

 

Mira vei Valorisku -lasiteoksensa tilaajalleen Inariin. Teos sai upeat puitteet kauniista salista Hotelli Wilderness Inarin tiloista. Taiteilija itse sai kiittävää palautetta työstään, ja keskusteluja virisi jo uusista hankkeista. 

IMG-20231218-WA0001.jpg

 

Hyvän Uuden Vuoden toivotukset kaikille näiden ilman ääniefektejä toimitettavien ilotulitusten myötä. Makkarin ikkunasta kuvatessa niihin liittyi vielä melkoista räiskettä ja rätinää.

PC310031.jpg

 

PC310037.jpg

 

PC310035.jpg

 

PC310011.jpg

 

PC310003.jpg

 

PC310012.jpg

 

PC300008.jpg

 

PC300001.jpg

 

PC300015.jpg

 

PC300018.jpg

 

PC310005.jpg

 

PC310007.jpg

 

PC310008.jpg

 

PC310047.jpg

tiistai, 12. joulukuu 2023

Kaksitoista yötä jouluun on...

Eipä ole mikään lääkefirma onnistunut kehittämään rokotetta joulutartuntaa vastaan. Ei auta käsidesi, inkiväärijuoma eikä kirurginen hengityssuojainkaan. Yhtäkkiä tajuat altistuneesi maailmanlaajuiselle pandemialle. Yritin olla tänä vuonna tarkempana esimerkiksi välttelemällä ruuhkaisia kauppakeskuksia. Keskityin hartaudella päivittäisten ruokaostosten tekoon niin, etten kuulisi kaikkia kilisee, kilisee ja helisee -joulumusiikkia, joka kylläkin tunkee pienimmänkin ruokakaupan ämyreistä. Ensimmäisen Wham -duon esittämän Last christmas -biisin kuulin jo marraskuun puolella, mikä sinällään auttoi naurahtamaan kyynisesti jouluun liittyvälle hömpötykselle. 

Mutta mitä sitten tapahtui? Siinähän sitä auotaan vakavana joulukalenterin luukkuja. No, suklaata kulkeutuu kyllä muutenkin kotiin kauppareissulta, mutta miksi juuri joulukalenterisuklaata! Ja kuka se piipahti joulumyyjäisiin - muka vain vilkaisemaan uusia askarteluideoita? Mitä ovat ne pienet lahjapaketit, jotka poimit mukaasi? Ai, ei mitään "lahja"paketteja. Mihin kategoriaan kuuluvat kotosalla esitetyt kysymyksesi joulukinkun suuruudesta ja suolattavaksi suunnitellun lohifileen painosta ja kokeiltaisiinko tänä jouluna bataattilaatikkoa? Nuo kysymykset - ja jo nyt, kun jouluun on vaikka kuinka paljon aikaa???

Myönnetään, en onnistunut välttämään tartuntaa. Miten edes olisin voinut välttyä? Onhan tämä juhla pitänyt pintansa yli kaksituhatta vuotta. Jotakin ihmeellistä taikavoimaa tuossa perinteessä on. Tavalla tai toisella se koskettaa meitä kaikkia. Yksi syy joulujuhlan ikuiselle suosiolle lieneekin, ettei sen vietolle ole määritelty mitään lakia tai asetusta, ei edes eu-direktiiviä. Jokainen voi tehdä oman näköisensä joulun. On täysin mahdollista vetäytyä yksikseen omaan rauhaan nauttimaan hiljaisuudesta, pois kaikesta hälinästä. Tai joulu antaa hyvän syyn tavata ystäviä ja sukulaisia näinä aikoina, kun yhteydenpidot tuntuvat luisuvan yhä enenevässä määrin digipainotteiseksi. Myös laajemmalle kollektiiviselle yhdessäolonkokemukselle avautuu mahdollisuuksia esimerkiksi perinteisen joulukirkon merkeissä. "Kauneimpien joululaulujen" -musiikkitilaisuudet ovat myös oiva tapa nostaa yhteisöllistä juhlatunnelmaa. Siis, vietetään nyt joulua kukin näkemyksensä mukaisesti, mutta nautitaan siitä hyvillä mielin, onhan käsillä vuoden yksi hienoimpia ja perinteikkäimpiä juhlahetkiä.  

20231202_105756.jpg

 

Hauskoja joulukalentereita löytyy vähän jokaiseen makuun. Tässä kaakaokalenteri ja koirille omat herkut.

20231126_090014.jpg

 

Helsinki oli marraskuun lopulla pukeutunut juhla-asuun.

20231123_164106.jpg

 

Hiukan shmpanjan poreita.

20231123_174214%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Stockmannin näyteikkunan satumaa.

20231123_165154.jpg

 

Merin ja Jonin pihavalaistusta.

20231121_090718.jpg

 

20231122_085449.jpg

 

Puistossakin joulutunnelma.

20231122_090622.jpg

 

Katuvarsien aurausmerkit tekivät minuun suuren vaikutuksen.

20231126_100039.jpg

 

Sisällä aivan ihania kynttilälyhtyjä.

20231119_230651.jpg

 

20231124_190228.jpg

 

Jekku ja Väiski suorittamassa liikennelaskentaa.

20231126_095415.jpg

 

Väiskin lempiharrastus on juoksuradalla vieheen pyydystäminen. Podiumillekin on jo lajissa päästy.

20231126_083029.jpg

 

Sallin ottamia kuvia ihanasta Cilla -koirastaan

Screenshot_20231216_042405_WhatsApp.jpg

 

Screenshot_20231216_042315_WhatsApp.jpg

 

Varsinainen syy tämän kertaiseen Helsinki -visiittiini oli olla pienenä mutta merkittävänä osana siivittämässä Suomen tennisjoukkuetta mahdollisimman hyviin tuloksiin Madridissa Davis Cupin loppuotteluissa (vastaa MM -kisaotteluita). Suomi oli selvittänyt itsensä ennenkuulumattoman menestyksekkäästi kahdeksan parhaan maan joukkoon. Madridissa sijoitus nousi vielä neljän parhaan joukkoon. Kun kolmannesta sijasta ei pelattu, voitanee ajatella Suomen sijoittuneen jaetulle pronssille. Minä siis olin hoitamassa Jekkua ja Väiskiä niin laadukkaasti, että isäntäväki sai keskittyä täysin peleihin, Joni huoltamaan joukkuetta ja Meri kannustamaan pelaajia parhaaseen mahdolliseen iskuun.

Jarkko Nieminen, menneiden vuosien kirkkain tennistähtemme, on nostanut pitkäjänteisellä ja ansiokkaalla valmennustyöllä meidän nykyisen tennissukupolven maailman huippu ammattilaisten joukkoon.

20231121_183021.jpg

 

Madridin menestyksekkään joukkueemme muodostivat Emil Ruusuvuori, Harri Heliövaara, Otto Virtanen, Patrik Niklas-Salminen Patrik Kaukovalta kapteeninaan Jarkko Nieminen ja apuvalmentajana Henri Kontinen. Fysioterapeutteina toimivat Joni Honkaniemi ja Mikko Pehkonen. 

20231121_230124.jpg

 

20231121_183758.jpg

 

20231121_183329.jpg

 

20231121_183606.jpg

 

Liisa ystäväni kanssa piipahdimme Suomen valokuvataiteen museossa tutustumassa Pentti Sammallahden sympaattiseen näyttelyyn, "Me kaksi". Kuviin on tavoitettu hienoja tunnelmia kahden olennon hetkittäisistä kohtaamisista. 

20231123_143205%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Julistekuvan kameralaukaisu näyttää uskomattomalta onnenkantamoiselta. 

20231123_140933%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Sammallahti kertoo, että eläinkuvat vaativat pitkähermoista asennetta, mutta joskus tilannetta voi hiukan avittaakin, Tässä kuvassa kaverukset ovat pienen herkun avulla tulleet täydentämään luonnon muovaamaa asetelmaa.

20231123_141055.jpg

 

Kyyhkyläiset.

20231123_142256.jpg

 

Taitavaa valonkäsittelyä.

20231123_134832.jpg

 

Sama tahti on askelten.

20231123_135157.jpg

 

20231123_133529.jpg

 

20231123_140437.jpg

 

Sammallahti, vaatimattomana persoonana, sanoo että valokuvia ei oteta, ne saadaan.

20231123_134400.jpg

 

20231123_141358.jpg

 

Marraskuussa poikkesimme ystäväporukan kanssa komeaan Kuhmo-taloon tutustumaan Kainuun kirjamessuihin.

20231118_144330.jpg

 

 

20231118_135412.jpg

 

Mielenkiintoisten kirjailijavieraiden joukosta oli ehdottomasti poimittava Oulun yliopiston saamenkulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola. Hän taustoitti hyvin tämän hetkistä saamelaisasioiden runsasta mediahuomiota. Saamelaisten historiaan liittyy paljon ahdistavia aikoja heidän vetäytyessä hiljalleen uudisasukkaiden tieltä yhä syvemmälle pohjoiseen suomeen. Aiemmin olin juuri nähnyt Katja Gauriloffin ohjaaman elokuvan, Je'vida. Se on surullinen tarina kolttasaamelaisesta tytöstä, joka tempautui ainoastaan saamenkieltä taitavana lapsena suomalaisen koululaitoksen pyörteisiin. Koulua käydessään ja asuntolassa asuessaan hän ei saanut enää käyttää äidinkieltään. Myös muusta kodin henkisestä perinnöstä hänen oli luovuttava. Arvatenkin, tuollaisesta tilanteesta kertyy raskas taakka pienen ihmisen harteille, usein elinikäisestikin kannettavaksi. Tuon saman kohtalon ovat monet saamelaiset joutuneet elämässään kohtaamaan. Onneksi ajat nykyisin ovat muuttuneet, mutta ainakin vielä 1960 luvulla oli nähtävissä vastaavanlaisia kohtaloita.

Veli-Pekka Lehtolan monet saamelaiskulttuuria ja lappilaista historiaa käsittelevät teokset valottavat ansiokkaasti tämän ainoan eurooppalaisen alkuperäiskansan vaiheita.

20231118_153043.jpg

 

Jarkko Martikainen oli kertomassa omasta kirjallisesta tuotannostaan. Hänet tunetaan myös muusikon urasta mm. Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukauksen sekä YUP kokoonpanon riveissä.

20231118_140106.jpg

 

Ismo Porma esitteli Asterix sarjan kokoelmaa, joka on toteutettu eri suomalais-ugrilaisilla kielillä.

20231118_131457.jpg

 

20231118_131842.jpg

Muita vieraita olivat Tuomo Heikkinen, Elo Viiding, Tommi Parkko ja Kirsi Pehkonen. Kaksipäiväisten messujen sunnuntain ohjelmistosta jäi kuulematta useita mielenkiintoisia kertojia. Varsinkin vuoden 2017 Finlandia-voittajaa, Juha Hurmetta, olisi ollut mukava kuunnella. Mutta kaikkea ei voi saada...

 

Kajaanin joen kauniissa rantamaisemissa lepäilee parikymmentä laulujoutsenta muuttomatkansa välietapissa. 

20231203_134544.jpg

 

20231203_135115.jpg

 

20231203_134735.jpg

 

Miran lasitaidetta syntyy tasaiseen tahtiin. Arvostustakin työlle on tullut, kun Mira pokkasi kunniamaininnan kansainvälisessä Kioskedia Design Awards -kilpailussa, nyt jo ammattilaissarjassa. Yksi Miran lasiteoksista on lähi aikoina valmis paljastettavaksi lappilaisessa hotelissa.

On ollut mielenkiintoista seurata Miran ideavirtaa taiteensa parissa. Selvästi on mielen sopukoissa ollut jotakin kuplimassa jo pitkään, mutta sitä ei ole voinut päästää pintaan tanssiuran aikana. Balettitanssijan työ on niin kokonaisvaltaista antautumista alalle, että muut haaveet ja intohimot on jotunut työntämään syrjään. Nyt sitä runsaudensarvea voi jo vähän kerrallaan raottaa.

Viime päivinä on näyttävästi uutisoitu lasitaiteen merkittävästä saavutuksesta. Vuosituhansien periteenä käsin tehty lasi on hyväksytty Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Muunmuassa lasinpuhaltajien ammattikunta on ollut huolestuttavasti katoamaan päin. Toivottavasti Unescon julkistama tunnustus siivittää omalta osaltaan alaa eteenpäin. 

PC040011%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20231210_201050.jpg

 

Risku -teos saa vielä pintaansa metallinhohteen, ja sitten se on valmis ripustettavaksi seinälle.

Screenshot_20231216_043210_Drive.jpg

 

Aurinko lähetti meille sydämelliset itsenäisyyspäivän onnittelut 6.12.2023.

PC040003%20%E2%80%93%20kopio.jpg

keskiviikko, 15. marraskuu 2023

Luonnonläheistä

Niinpä niin, talvi yllätti taas kerran autoilijat ja tällä kertaa ehkä meidät kaikki kansalaiset. Täällä Kainuussa pysyvä lumi satoi jo lokakuun puolella. Viime vuosina lumipeitettä on saatu odotella jopa joulunkin tietämille. Pohjoisessa on ollut jo pitempään täysi talvi Enontekiön -27 asteen pakkaslukemineen. 

On myönnettävä, että nopea muutos kesästä talviolosuhteisiin pysäytti ulkonaliikkujan ihmettelemään vuodenaikojemme eroavuuksia. Tavanomaisen, pitkähkön, syksyn ainsiosta ennätämme sopeutua hiljaiseen muutokseen. Sinä aikana on jo lopulliseen talveen varauduttu - pipot ja kaulaliinat ovat löytäneet tiensä hattuhyllylle, ja talviseen sotisopaan kuuluva varuste, villahousut, on hälytetty päivystysvuoroon. Sen huomaa, että pyöräilyn rentous muuttuu yhtäkkiä haastavaksi nastarenkailuksi. Myös autoilun keveä kesäfiilistely vaihtuu vakavailmeiseksi välttämättömyystoiminnoksi.

Mutta synkistelyyn ei ole mitään aihetta! Jos menemisen vietti hieman hyytyykin, niin tilalle tullee monia helposti saavutettavia ilon aiheita. Esimerkiksi meillä Kajaanissa on tällä hetkellä tarjolla useita mielenkiintoisia taidenäyttelyitä. Yksi niistä on Kajaanin taidemuseossa esillä oleva valokuvanäyttely huikean upeista metsämaisemista. Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon luonnonmetsäteemainen näyttely on avoinna 10.12.2023 saakka.

20231112_133809.jpg

 

20231112_131142.jpg

 

Suomen metsistä löytyy luonnontilaisia eli koskemattomia metsiä enää noin 1% verran. Talousmetsiä, siis alueita, joissa ihmisen toiminta ei ole vielä ratkaisevasti muuttanut tasapainoa, on sentään vielä jäljellä, mutta jatkuvat, talouslaskelmien säätelemät, hakkuut ovat tällä hetkellä radikaali uhka luontomme monimuotoisuudelle.

20231112_131316.jpg

 

20231112_132742.jpg

 

20231112_134014.jpg

 

20231112_131932.jpg

 

20231112_131341.jpg

 

Näyttelyssä pyörii myös jylhän kaunista metsämaisemaa videoinstallaationa.

20231112_134909.jpg

 

Taiteilijat kokevat, että heidän tuottamansa kuvamateriaali toimii myös luonnonsuojelun työvälineenä lisäten ihmisten  luontotuntemusta ja sitä kautta herättäen kansalaisten mielenkiinnon metsien biodiversiteetin säilyttämiseen.

20231112_134134.jpg

 

Kainuulaiset koululaiset ja varhaiskasvatuksen väki ovat käyneet tutustumassa näyttelyyn. Heidän hauskoja havaintojaan on myös mukava lueskella. 

20231112_132330.jpg

 

Raatihuoneen torilla on bongattavissa kainuulaisten taiteilijoiden teoksia näyteikkunaesittelynä. Taidekadun tekijäkaarti vaihtuu 2.12. jälkeen.

20231112_140452.jpg

 

20231112_141102.jpg

 

Kuvaustilanteessa ei valitettavasti voi välttyä ikkunan heijastusvaikutuksilta, mutta teoksethan löytyvät autenttisina kävelykadulta.

20231112_140919.jpg

 

20231112_140800.jpg

 

Pääkirjaston taidekujalla kannattaa piipahtaa Mira Haverisen ja Johanna Sulan teosten äärellä.

20231110_142513.jpg

 

20231110_142031.jpg

 

20231110_142045.jpg

 

20231110_142143.jpg

 

20231110_142102.jpg

 

20231110_142120.jpg

 

Taidokasta käsityöperinnettä on esillä Kainuun museon "Seinätekstiilejä Kainuun mailta" -näyttelyssä.

20231115_121830.jpg

 

Raanut ja ryijyt ovat alunperin olleet monikäyttöisiä peittoja.

20231115_121328.jpg

 

20231115_121219.jpg

 

20231115_121132.jpg

 

Solmeilu eli makramee on arabikäsityöläisten kehittämä tekniikka ehkä 1200-luvulta tai aikaisemminkin.

20231115_121513.jpg

 

Kuultokuva läpäisee valoa ja näin ollen toimii esim. ikkunatekstiilinä tai tilanjakajana.

20231115_121357.jpg

 

Näyttelyn yhteydessä on myös pieni kertomus Otanmäen kaivoskylän elämästä menneinä vuosikymmeninä.

20231115_122531.jpg

 

Omat valokuvaotokseni ovat Kajaaninjoen rantamilta.

20231022_163607.jpg

 

20231022_163739.jpg

 

20231022_163636.jpg

 

Vähänpä on tullut omakohtaista luovuutta harrastettua, mutta sentään kudoin pääpannan ja säärystimet. Kohdalle sattui sopivanväristä lankaa vuosi sitten venetsialaisesta katukaupasta hankkimani takin rekvisiitaksi.

20231112_174813.jpg.

 

Pyhäinpäivänä vietettiin myös perinteen mukaista kekrijuhlaa. Traditioihin kuuluu kekripukin polttaminen satokauden päättymisen kunniaksi. Aiempina aikoina pukin poltolla pyrittiin myös häätämään alueelta mahdolliset vaeltelemaan unohtuneet kuolleiden sielut.

PB030037.jpg

 

PB030009.jpg

 

PB030016.jpg

 

Kostean säätilan ja olkipukin märkyyden vuoksi oli savunmuodostus aika-ajoin runsasta. Savu sinällään sai aikaan erikoiisia valoefektejä. 

PB030019.jpg

 

Pyhäinpäivänä on hautausmaalla aina tunnelmallista, sateellakin.

PB030066.jpg

 

PB030065.jpg

 

Koin aivan erityisen hetken alueella, joka on omistettu muualle haudattujen omaisten muistolle. Voimakas tuuli ryöpytti jäistä räntälunta kynttilöiden metallikansien päälle. Kansien helinästä syntyi pientä outoa musiikkia, jonkalaista en ole koskaan aiemmin kuullut. Paikalle saapui kolmihenkinen perhe, ja isä lapsensa kanssa meni sytyttämään kyntilän. Kauniin juhlavalaistuksen loisteessa syvennyimme perheen äidin kanssa kuuntelemaan ihmeellistä musiikkia. Lopuksi toivotimme toisillemme hyvää pyhäinpäivää. Ei puhuttu mitään muuta, mutta tilanteesta jäi erityisen lämmin ja harmooninen olo. Jos enkeleitä olisi olemassa, voisin kuvitella, että sellaisen olennon siiven hipaisu voisi tuntua samanlaiselta.   

PB030084.jpg

 

Jaksan aina hämmästellä Sotkamon kirkonkylän kauniita maisemia. Aiheeseen sain palata tälläkin kertaa, kun viikkoja kestänyt harmaan sateinen jakso aukesi kauniin aurinkoiseksi päiväksi käydessäni Sotkamon terveyskeskuksessa vierailukäynnillä. 

20231111_124230.jpg

 

Havukka-ahon ajattelija -patsas kertoo vahvaa tarinaa ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta. Nina Ternon veistoksessa hirvellä on silmissään lempeä katse, ja Veikko Huovinen vakaumuksellisena luontoihmisenä on jo omaksunut lintumaaisia piirteitä olemukseensa.

20231111_124532.jpg

 

Patsaan jalustasta on luettavissa Veikko Huovisen ajatus: "Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet". Näinä aikoina tuo lause kuulostaa entistäänkin todellisemmalta.

20231111_124525.jpg

maanantai, 9. lokakuu 2023

Syksyisiä poimintoja

Hienon kesän jälkeen on mukava viritellä odotuksia syksyn raikkaan kuulaisiin tunnelmiin. Kesä vietettiin, ainakin täällä Kainuussa, lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Lämpöä oli riittävästi ja hellepäivien määrät kohtuullisia. Sateita saatiin sopivissa jaksoissa, joskin hiukan kertymäoptimien ylärajoja hipoen. Mutta toki talvikauden vesivarannoista on aiheellistakin pitää huoli. Tuuliset säät näyttävät lisääntyvän ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta näillä tuulilukemilla sekin ilmiö sataa nyt vain energiantuotannon laariin. 

Marja- ja sienisato on ollut kaikissa lajeissaan runsas ja joissakin jopa erinomainen. Karpalosoihin en ole Kajaanissa asuessani vielä päässyt tutustumaan, mutta tämän lajin talvivarannot tulivat päiväjärjestykseen käydessäni tervehtimässä oululaisia ystäviäni. 

20231005_114528.jpg

 

20231005_123027.jpg

 

Vietimme ystävän kanssa aurinkoisen ja hyväsatoisen syyspäivän vanhalla tutulla karpalosuollamme.

20231005_125031.jpg

 

Kauniita nuo soiden syksyiset värit!

20231005_113351.jpg

 

20231007_172439.jpg

 

Ystävän pakastimeen oli jo aiemmin tallennettu marja-aronioita myös meidän tarpeisiin. Siitä isot kiitokset vielä kerran!

20231007_172452.jpg

 

Ehkä kosteahkon syksyn vuoksi ruska jäi nyt hyvin keltapainotteiseksi, mutta pihlajien väripaletista löytyi sentään railakkaampiakin yhdistelmiä.

20230930_083828.jpg

 

20230912_124236.jpg

 

20231008_095339.jpg

 

Silmääni viehättävät myös polkujen katteeksi pudonneet syksynlehdet.

20231008_095253.jpg

 

20231008_095507.jpg

 

Tämä vieraslajinen kurttulehtiruusu oli vielä onnistunut välttämään lopullisen tuhonsa ja ilmeisesti sen kunniaksi viritti toisen kukintakierroksen tälle kesälle.

20231008_094903.jpg

 

Puolukkaa oli toisin paikoin metsä punaisenaan. Hauskan näköistä oli, kun vanhan kannon kylkeen kasvanut varvusto oli väsännyt komeat puolukat kantoa koristamaan.

20230914_131709%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230914_140413%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230912_174932.jpg

 

Keräilyennätykset paukkuivat sankkojen täyttyessä.

20230914_144035.jpg

 

Haperoita oli myös runsaasti.

20230911_163243.jpg

 

Karvarouskuja.

20230914_170637%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Karvarouskuista syntyi oivallinen sienisalaatti.

20230915_170607.jpg

 

Mustesieniä en ole kerännyt syöntiin.

20230914_093009.jpg

 

Kaupunkitaajaman kantosienet (tai mitä lienevät nääpiköitä) saavat jäädä puolestani vaikkapa hiirten herkuiksi.

20230908_114709.jpg

 

Kultasienestä sanotaan sienioppaassa, että se kasvaa kulttuuripaikoilla. Totta totisesti, tämä sieni oli hankkiutunut kirjaston pihaan! Heti nuorena sen voisi kuulemma syödäkin, mutta vanhempana se voi aiheuttaa myrkytyksiä. Kivan näköinen sieni, mutta en menisi sitä syömään.

20230916_125117%20%E2%80%93%20kopio%20%2

 

Tänä vuonna pihlajat pursusivat marjasatoa.

20230915_122139.jpg

 

Räkättirastaat vierailivat puissa suurina laumoina. Seuraavina päivinä tilhet tulivat hämmästelemään mihin ihmeeseen heidän talvivarastot olivat hävinneet.

20230915_122040.jpg

 

Parvekkeen tomaatit pullistelivat tyytyväisinä komeaa kasvuaan.

20230924_150904.jpg

 

20230924_151328.jpg

 

Tomaattitertun täydellinen raakilevaihe.

20230914_120116%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Villivadelmien aatelia.

P8120001.jpg

 

20230813_201605.jpg

 

Ystäväperheen runsasta omenatuotantoa.

20230914_120853%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230914_120900%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

...ja pihan yltäkylläistä kauneutta.

20230914_120658%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230914_120212%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230914_120644%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230914_120330%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

20230914_120300.jpg

 

Ystävä kokosi meille pihaltaan uskomattoman kauniin kukkakimpun.

20230912_173456.jpg

 

Sateen muotoilemaa taidetta mummolan pihalla.

20230913_120954%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Oman parvekkeen söpöäkin söpömpi piskuinen purppurajuorun kukka.

20230908_144041.jpg

 

Ruusujen jaloa kauneutta.

20230928_200608.jpg

 

 

20230928_144037.jpg

 

20231009_160356.jpg

 

Jotakin on näköjään juhlittu.

20231008_132447.jpg

 

Välillä ystäväperheen juhlahetkiä.

20230919_140618.jpg

 

Ja muuta herkuttelua.

20230923_181538.jpg

 

20231006_172453.jpg

 

Oulussa käydessäni ystävät hemmottelivat minut lähes pyörryksiin ihanilla tarjoiluillaan. Harmi, kun kaikkeen ei kamera ehtinyt mukaan.

20231005_191027.jpg

 

20231005_191053.jpg

 

20231006_082912.jpg

 

Mummolan pihalta yllätin pienen "oravahamsterin" mielipuuhissaan. Sillä oli lähes kymmensenttinen kuusenkäpy hampaissaan, kun se kaivoi koloa pihanurmikkoon. Sitten orava peiteli kävyn mullalla. Mutta se olikin aiemmin irrottanut ruohotupsun taidokkaasti syrjään ja asetteli mättään nyt takaisin paikalleen huolellisesti ja tietysti ihan oikeinpäin. Lopputulos oli niin siisti, ettei kukaan voi arvata, että siinä olisi oravan kätkö.

20230913_120816.jpg

 

Ensimmäiset lumihiutaleet nurmikolla.

20231009_092148.jpg

 

Kajaanin Raatihuoneentorin näkymää syksyn kynnyksellä.

20230909_123748.jpg

 

Vielä lokakuullakin on juoksutettava runsaita sadevesiä voimalaitosten patojen ohi.

20231008_094358.jpg

 

Aamuherätys kultareunaisia pilviä ihastelemaan. 

20230929_073233.jpg

 

Oulu -reissulla kävin toteamassa entisen kotirantamme olevan edelleen yhtä kaunis kuin ennenkin.

20231006_124759.jpg

 

20231006_125245.jpg

 

20231006_125254.jpg

 

Eila ystäväni kanssa kävimme tarkistamassa onko hehkutus Aki Kaurismäen uudesta elokuvasta ollenkaan kohdillaan. Kyllä on oikeinkin kohdillaan! Kuolleet lehdet on enemmän kuin elokuva, se on taideteos. Näyttelijäsuoritukset ovat eleettömyydessään vakuuttavia. Miten niin pienillä vivahteilla voi kertoa niin vahvaa tarinaa? Jussi Vatasta on totuttu näkemään kovin monenlaisissa rooleissa, mutta aina hän suoriutuu niistä yhtä uskottavasti - kertonee miehen suvereenista näyttelijän kyvystä ja monipuolisesta lahjakkuudesta. Myös Alma Pöystistä löytyy kaurismäkiseen maisemaan täydellisesti soljuvaa karismaa.

Entäpä Kaurismäen kameratyöskentely! Joka ikisen filmiotoksen taustat on viimeisen päälle mietittyjä. Värimaailma kulkee synkroonissa kertomukasen tapahtumien kanssa joskus luoden kontrastia tarinalle ja toisinaan käärien henkilöt lempeän myötätuntoisesti pehmeään hämyyn. Taustaelementtien rakentelusta löytää jatkuvasti moniulotteisia tarinoita jo  itsessään. Vanhojen elokuvien julisteet toimivat hienosti rekvisiittana, ja jopa tehdasmiljöön rakenteissa, metallipalkkien asettelusssa ja hallien väriskaalassa on selkeästi tunnistettavaa kaurismäkeä. 

Elokuvan musiikkivalinnat tukevat supisuomalaista mollivoittoista mielenmaisemaa sortumatta suoranaiseen patetiaan. Kaurismäellä on tarkka tyylitaju liikkua melankolian syövereissä erehtymättä kuitenkaan ankeudella mässäilemiseen. Optimistinen pohjavire löytyy aina.

Elokuva teki suuren vaikutuksen. Jälkeenpäin piti oikein pysähtyä hetkeksi erittelemään kokonaisvaltaista visuaalistunteikasta kokemusta. Kyllä löytyy perusteita jäädä odottelemaan Oscareita tulevissa kansainvälisissä mittelöissä. Arvokas Cannesin Kultainen palmu -palkintohan on jo takataskussa.

 

IMG_20230918_194618_891.jpg

 

Elokuvateatteri Bio Rexin seinällä komeilee jännittävä kuvateos puun ja pronssin vuoropuhelusta.

20230918_170702.jpg

 

20230918_170731.jpg

 

20230918_170557.jpg

 

Yhden ystävän luona iltaa istuessani ihailen aina tätä Anniikki Poijärven taulua "Ilon kantaja". Teoksesta käy ilmi miten kantamus pursuaa iloa yli astian laitojen, siis ympäristöönkin. Ilon värit näyttävät heijastelevan myös kantajaan itseensäkin. Siis selkeästi kyseessä on win win -tilanne. Tauluun sisältyy myös ystävän hauskoja muistoja ajalta, jolloin hän aikoinaan kuului Mäntyniemen monilukuiseen henkilökuntaan. Erään kerran ystävä oli kutsuttu mäntyniemeläisten kanssa juhliin, jonka arpajaisten pääpalkintona oli tämä taulu. Arpaonni osui hänen kohdalleen.

20231006_082801.jpg