lauantai, 10. marraskuu 2018

Miniloma Tornionjoella

Lokakuun loppu inspiroi esiin pienen mökkilomankaipuun. Niinpä selvitimmekin dikgiverkostoista nettimökkitarjontaa. Tarkoitukseen soveltuva rantamaisema näytti löytyvän kuohuavan Vuennonkosken niskalta Tornionjoen varrelta. 

IMG_20181029_100816.jpg

 

Vietimme pari vuorokautta vuolaan kosken äärellä seuraten mielenkiinnolla jokimaiseman muutoksia kirpeän pikku pakkasen käydessä vuotuisiin talvenvalmistelupuuhiinsa.

PA290109.jpg

 

Öisin oli kymmenkunta astetta pakkasta ja se alkoi pian näkyä rantamaiseman muutoksina. Ylempään suvantoon oli jo vähän muodostunut jäätä, joka vielä irtoili pieninä lauttoina kosken kuohuihin. Muuten joessa kahisi jääpeitteitä enteilevät suppojäänmuodostumat, jotka ovat vedenpinnassa kehittynyttä jääkidehyydettä.

PA290113.jpg

 

PA290110.jpg

 

Aamuauringgossa nousi koskesta kauniin hämyistä utupilveä.

IMG_20181029_121113_756%20%282%29.jpg

 

Puut saivat sokerikuorutukselta näyttävän kuurasilauksen ylleen.

IMG_20181029_090115.jpg

 

 Suvantopaikoissa suppolautat lipuivat hiljalleen helisten alavirtaan.

PA290075.jpg

 

Kas vain, jättiläismerikilpikonna oli eksynyt hyiseen pohjolaan! Päivän mittaan otus suli auringonpaisteessa alkuperäiseen muotoonsa, ihan tavalliseksi rantakiveksi.

PA300171.jpg

 

Yöksi oli taas luvassa viilenevää säätä.

PA280008.jpg

 

PA290115.jpg

 

Mökkimme rantapoukamassa asusteli yksinäinen telkkä, joka ei katsonut aiheelliseksi lähteä vielä muuttomatkalle. Telkän vaistot olivat kohdillaan, sillä sää kääntyi vielä lämpimämpiin lukemiin myöhempinä päivinä. Ruoan hankinta näytti vaativan linnulta ainakin kahdeksantuntisia työpäiviä, kun arvatenkin, viilenevän rantaravintolan tarjoilut alkoivat olla varsin niukat.  

PA290063.jpg

 

Maisema mökkimme parvekkeelta näytti näin alkavan talvenkin aikaan sykähdyttävältä.

PA300183.jpg

 

Hienon maiseman lisäksi piha tarjoaa ruoanlaittoon grillauspaikan ja  mahdolliselle kalasaaliille savustuspöntön.

PA290090.jpg

 

Sininen hetki illansuussa on vaikuttavan näköinen.

PA290133.jpg

 

PA290149.jpg

 

Iltahämärässä mökki houkuttee sisälle lämpimään.

PA290126.jpg

 

Tilavaan, 80 neliöiseen, rakennukseen tullessa aukeaa eteen viihtyisät puitteet mukavan lomailun toteutukseen. Alakerrassa takan kupeessa voi virittyä tunnelmaan vaikkapa vanhoja vinyylilevyjä kuunnellen. Ja tietysti, ensi tilassa, napsautetaan sauna päälle.

 PA300188.jpg

 

PA300187.jpg

 

Käytännöllisen keittiön lisävarusteluun kuuluu hauskana yllätyksenä puuhella ja leivinuuni!

PA300185.jpg

 

Yläkerran makuuhuoneiden viihtyisyyttä.

PA300180.jpg

 

Yläkerrassa on makuupaikkoja useammalle vierailijalle. Alakerrassa on vielä yksi makuuhuone käytettävissä ja olohuoneen sohvalle sopii myös majoittua. Tilat on esitteessä merkitty kuudelle hengelle, mutta yöpymään mahtuu kyllä isommallakin porukalla. 

PA300182.jpg

 

Ulkona puuhastelun jälkeen olikin jo melkoinen nälkä. Alkuruoaksi pöytään nostettiin höyryävä kanttarellikeitto.

PA280039.jpg

 

 Takassa muhiutui possun sisäfile aurajuustotomaattien seuraksi.

PA280044.jpg

 

Ja tietysti valkosipuliperunoita ja omenachutneytä mukaan. 

PA280046.jpg

 

Keittoastiavalikoimiin kuuluu vanha kunnon visselipannu, sehän heläyttää iloisen vihellyksen, kun kuuma vesi on valmis.

PA300158.jpg

 

Seuraavana aamuna kävelylenkiksi valikoitui pellon laitoja myötäilevä huoltotie. Taivas oli saanut laveerauksen hienoista pastellisävyistä. Ulkoiluvaihtoehtoehtona olisi ollut myös luontopolku Ylitornion kylän tuntumassa. Muutaman kilometrin päässä sijaitsevat Aavasaksan kauniit vaaramaisemat. Aavasaksan kuuluisa ulkoilualue on yksi ympäristöministeriön valitsemista 27 virallisesta kansallismaisemasta. 

PA280014.jpg

 

PA280011.jpg

 

 Luonnon puhtaudesta todistaa tuhdit naavakasvustot puiden oksilla.

PA290070.jpg

 

Heinänkorret koreilivat kuurahuurteessa.

PA290085.jpg

 

Lomalta kotiin palatessa olisi jouhevasti toiminut pieni Ruotsin rundi. Ylitorniosta olisi voinut poiketa Tornionjoen yli Övertorneån puolelle ja piipahtaa matkalla vielä Haaparantaan ostoksille (ainakin CandyLandiin). Kiireisen aikataulumme vuoksi jäi meidän ulkomaanmatka nyt väliin.

Loman lyhyydestä huolimatta olimme reissuumme tosi tyytyväisiä. Mökkivalintamme osoittautui oikeaksi ratkaisuksi alueen luontoarvojen ja mökin toimivuuden suhteen. Oli helppo todeta kohteen hinta-laatusuhteen olevan myös hyvin balanssissa.  

PA290084.jpg

 

Kotona akvaarion kasvillisuus oli nostanut muutaman oksan vedenpinnan yläpuoleelle ja väsännyt siihen kukinnon. Emme ole koskaan päässeet näkemään kukkaa vesikasveissamme koko kolmekymmenvuotisen akvaarioharrastuksemme aikana.

PB030007%20%281%29.jpg

 

Aiemmin uhosin laittavani jouluvalot tuliaisjoulukalenteriin. Projekti ei ollutkaan ihan helppo, kun valojärjestelmä olisi pitänyt saada mahtumaan jo ennestään suklaalokerikosta pullistelevaan sisätilaan. Hetken jo ajattelin pääseväni helpoimmalla syömällä suklaat siltä seisomalta ja saman tien.

PB020003.jpg

 

Maltoin kuitenkin mieleni, ja siellä nyt ne ovat, sekä suklaat että valot, kalenterin sisällä. Nyt vain joulukuun ensimmäistä päivää odottelemaan.

PB020002%20%281%29.jpg

perjantai, 26. lokakuu 2018

Amos rex ja muuta väriloistoa

Helsingin keskustassa, Lasipalatsin tiloista, löytyy kiinnostava taidemuseo, Amos rex. Se jatkaa ansioitunutta Amos Andersonin museoperinnettä. Syyskuussa avattu teamLabin näyttely on saavuttanut hetkessä valtavan suosion, ja lippuja voi joutua jonottamaan tuntikausia. TeamLab on japanilainen n. 500 hegen ryhmä, joka luo taidetta digitaalista teknologiaa hyväksikäyttäen. Ryhmä koostuu taiteilijoista, koodareista, insinööreistä, arkkitehdeistä, matemaatikoista jne. Digitaalisesti on onnistuttu luomaan tunnelmia veden virtaamisesta, hyökyaalloista ja monenlaisista muista luonnon- tapahtumista. Näyttely soveltuu mainiosti myös lapsille, ja niinpä suuntasimmekin kulkumme sinne seitsemän vuotiaan  tyttärentyttäreni kanssa. 

PA220226.jpg

 

Yksi peiliseinäinen labyrinttitila heijasteli liikkuvia värikkäitä graffitityyppisiä kuvioita. 

PA220225.jpg

 

Kuvioita koskemalla tai tallaamalla saattoi kuva-aiheen saada monistumaan tai katoamaan.

PA220205.jpg

 

Oli myös mahdollisuus värittää uusia hahmoja, jotka skannaamalla ilmestyivät seinille ja lattioille. Sitten vain etsimään omia piirroskuvia ja niitä monistamaan.

PA220216.jpg

 

PA220254.jpg

 

Jos krokotiilejä kovin tallottiin, ne lopulta kuolivat.

PA220255.jpg

 

Nämä valopolut syntyivät, kun varislinnut jahtasivat toisiaan. Linnut muutuivat kukiksi törmäiltyään toisiinsa tai ihmisiin. Tämä installaatio on jatkuvassa muutostilassa eikä aivan samaa kohtausta voi nähdä uudestaan.

PA220286.jpg

 

PA220288.jpg

 

Yksi näyttelytiloista oli varattu veden virtaukselle. "Vesipartikkelit" nousivat lattiatasosta ylöspäin kohti katossa olevaa pyörrettä. Katsoja seurasi tapahtumaa lattialle asetetuilla patjoilla maaten. Me, Sallin kanssa, koettiin näkymä välillä avaruudelliseksi, jolloin tähdet näyttivät syöksyvän kohti mustaa aukkoa. 

PA220265.jpg

 

PA220276.jpg

 

PA220281.jpg

 

Yhden näyttelyhuoneen seinustalla velloi vaahtopäinen merimaisema.

PA220241.jpg

 

Kolmiulotteinen kuvatekniikka loi konkreettista vaikutelmaa aaltojen liikkeestä.

PA220237.jpg

 

Museon tiloista löytyy myös 1900-luvulla vaikuttaneen arkkitehdin, Sigurd Frosteruksen, taidekokoelmille omistettu sali. Frosterus itse oli toteuttamassa mm. Helsingin Stockmann -tavaratalon arkkitehtuuria. Hän vaikutti myös monipuolisena kulttuuripersoonana helsinkiläisessä taide-elämässä. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi kokoelmaan sisältyy paljon eurooppalaisten nimekkäiden maalareiden töitä. Sallin kanssa etsittiin mieluisimmat taulut. Kumpikin pidettiin tästä katukahvilan leppoisasta tunnelmasta.

PA220230.jpg

 

Lokakuinen kaupunkimaisema Helsingissä tarjosi myös värikylläisiä näkymiä.

IMG_20181017_143025_852.jpg

 

PA170127.jpg

 

IMG_20181019_133841.jpg

 

PA170130.jpg

 

Tuuliset päivät varistelivat vaahteran lehdet  kauniiksi "maaruskaksi".

IMG_20181017_112111.jpg

 

PA170128.jpg

 

Pensaista oli löydettävissä mitä ihmeellisempiä värisävyjä.

PA170135.jpg

 

PA170141.jpg

 

Myös omalla pihalla oli tänä syksynä kaunista ruskaa ylen määrin. Tänä vuonna pääsin nauttimaan pitkästä ruska-ajasta, kun ensimmäiset syysväritykset tavattiin jo syyskuun alussa Ruotsin puolella Kiirunan ja Abiskon tunturiylängöillä. Ja nyt vielä viimeiset ruskahetket, lokakuun lopussa, Helsingin reissulla.

PA150077.jpg

 

PA150102.jpg

 

PA150085.jpg

 

PA150104.jpg

 

PA150105.jpg

 

Punakanelipuun yläoksilta ei itse yllä poimimaan viimeisiä omenoita. Riehakas naakkaparvi lehahti suurieleisesti ja isolla metakalla avustustöihin. 

PA090003.jpg

 

Välillä naakat siirtyivät hetkeksi rauhoittumaan naapurin katolle.

PA090007.jpg

 

Helsinki -reissulla piipahdin tietenkin myös oopperatalolla vilkaisemassa tarjontaa. Väriä löytyi heti pihapiiristä.

PA170148.jpg

 

PA170143.jpg

 

Töölönlahden vastarannalla talot kylpivät myös ruskan loistossa.

PA170144.jpg

 

Illan hämärtyessä Linnanmäen neonvalot heräsivät vähitellen henkiin.

PA170140.jpg

 

Illan tanssiteokset käsittivät ranskalaista tarjontaa. Suomalaislähtöisen Carolyn Carlsonin teos, Pneuma, sisältää tunnelmakuvia ilmasta ja unista perustuen ranskalaisen runoilijan teokseen. Tanssi ei varsinaisesti kuljeta tarinaa sisällään, vaan koostuu monista intensiivisistä hetkistä. Itse hahmotin teoksesta kuitenkin jonkinlaista näkymää  ilmastonmuutoksen tapahtumista. Lopuksi joutuikin lähes ainut rekvisiitta, rannalla häilyvä puu, vetäytymään savujen saattelemana jonnekin kaukaisuuteen. Esitys vei aika-ajoin mukanaan hyvinkin vaikuttaviin tunnelmiin, osin myös musiikkinsa ansiosta. Ajallisesti esitystä tiivistämällä olisi tunnelma pysynyt vielä paremmin koossa. 

Toinen teos oli Serge Lifarin käsialaa 1900 -luvun puolivälistä. Suite en blanc sisältää joukon virtuoosimaisia esityksiä balettitekniikan huipulta. Tanssit ovat päätä huimaavan taidokkaita ja tanssijoiltaan huippuosaamista vaativia suorituksia, mutta jäävät ehkä juuri siksi hieman etäisiksi. Molemmat näytökset olivat kuitenkin omalla tavallaan kerrassaan hienoja. Molempien teosten värimaailma oli valkoisen skaalasta, mikä tasapainotti mukavasti tätä muutoin niin ylenpalttista värien ilotulitusta. 

IMG_20181017_183721.jpg

 

Toki oopperatalostakin väriä löytyy.

PA170164.jpg

 

Sisätiloissa paloi lyhdyissä punainen loimu.

IMG_20181017_185020.jpg

 

Alalämpiössä loisti itse värikkyyden mestari, Jorma Uotinen. Meneillään oli illan tanssiteosten suora striimaus nettiin ja Yle Areenaan. Ja siis, väliajalla oli hasteltavana suomalainen tanssilegenda, koreografi ja entinen kansallisbaletin johtaja omassa kuplivassa persoonassaan.

PA170152.jpg

 

Väriä löytyi myös väliajan kattauksista.

IMG_20181017_184804.jpg

 

Olin Helsingissä dogsitterin tehtävissä, kun isäntäväki oli laskettelureissulla. Molemmille pojille sattui synttärit tuolle ajalle. Basenji, Pico täytti 14 vuotta ja whippet, Jekku 9 vuotta. Pico yritti viestittää, josko voisin lopettaa selfieitten oton, että päästäisiin käsiksi/kuonoiksi ateriaan. Jekku kuitenkin halusi yhden kunnollisen synttärikuvan: "Onko mun häntä nyt hyvin?" 

PA190178.jpg

 

Tarjoilut oli courmettasoa, niin ainakin purkin teksteissä luvattiin. Näytti maistuvan.

PA190173.jpg

 

Minun juhla-ateriani.

PA210201.jpg

 

Lahjavartiointia.

PA190193.jpg

 

PA190181.jpg

 

Jekku syysmaisemassa.

PA190169.jpg

 

Askartelun puolella näyttää nyt olevan kuuminta hottia valotaulut. Pitihän minunkin sellainen viritellä. Pingotin kuvion vanhasta paidasta taulun kehyksiin ja kiinnitin led valot taakse.

PA100012.jpg

 

Itävallantuliaisena sain suuren joulukalenterin. Suunnittelen jo valoja tähänkin kaupunkimaisemaan. Ongelmaksi nousee vain miten maltan olla syömättä suklaita ennen joulukuun ensimmäistä päivää. ;)

PA240308.jpg

 

Montenegrosta tyttären perheelle tuotu tuliainen näyttää kauniilta nyt, kun kynttilä on sytytetty

PA160120.jpg

 

Marraskuun sopii tulla, marraskuunkaktus on valmis.

PA240016.jpg

 

PA240031.jpg

torstai, 4. lokakuu 2018

Luonto-Emon syyskattaus

Nyt taisi jäädä yksi hieno vuodenaikamme lyhyeksi. Kesän lämpimät tuntuivat jatkuvan loputtomiin, mutta eipä aikaakaan, kun metsänväki, hiirestä hirveen, heräsi jo varpaat kuurassa (tänäkin aamuna mittarissa -6.8). Mutta, jos oli tosi nopea, kerkesi kyllä nauttia syksyn kuulaudesta ja metsän antimista. Näyttää siltä, että kulunut, lämmin ja kuiva, kesä on ollut karpalon kasvulle suosiollinen, toisin kuin puolukalle. Eri puolilta Suomea on kantautunut viestejä mahtavista karpalosaaliista, kun taas puolukat puuttuvat lähes tyystin. 

IMG_20181001_160538_797.jpg

 

IMG_20181001_131643.jpg

 

PA010024.jpg

 

Omenista aikainen lajike, valkeakuulas, kypsytti suuren sadon, mutta punakanelituotanto jäi vaisummaksi. Sitä paitsi,  pihlajanmarjakoi arvosti omenat nyt kovaan kurssiin, kun oma nimikkopuu ei puskenut  montaakaan marjaa syötäväksi. 

P9200003.jpg

 

P9200008.jpg

 

P9200002.jpg

 

Silti omeniahommia riitti urakaksi asti ja kavereitkin saatiin yllytettyä ompuntuhoamistalkoisiin.

P9110002.jpg

 

Mehu-Maijaan upposi isompikin omppusatsi kerralla.

P9120005.jpg

 

Omenachutney on yksi syksyn kohokohdista. Ensimmäinen purkki menee ihan vain maistellessa

P9130006.jpg

 

Lämpösummalla näyttää olevan paljon merkitystä syksyn sienisatomäärään. Kuuma kesä tuotti hyvät herkkutatti- ja haperokasvustot, vaikka vesisateitakin oli vain niukalti.

P9140004.jpg

 

Sankollinen isohaperoita.

P9180045.jpg

 

Jos kehnäsienestä tykkää, niin sitäkin lajia oli tarjolla mukavasti.

P9090054.jpg

 

Rouskujen rouskutukset ovat jääneet viime vuosina vähemmälle, vaikka sipulinen sienisalaatti olisi erityisen herkullista. 

P9050100.jpg

 

Keltavahveroihin en itse nyt metsässä törmännyt, mutta ystävän suosiollisella avustuksella päästiin kanttarellikeiton tekoon.

P9180050.jpg

 

Oman keittiön pizzassa ei täytteistä tarvitse tinkiä. Nyt sattui kotona olemaan vähän kaikkea tarjolla, joten pizzaan sitten tuli vähän kaikkea: herkkusieniä, haperoita, puna- ja valkosipulia, tonnikalaa, jauhelihaa, tomaattia, maissia edam- ja sinihomejuustoa sekä salamia.

P9290005.jpg

 

En ole aiemmin tavannut moista sientä.Hauskan näköinen kummajainen lienee metsässä esiintyviin viherkaulussieniin kuuluva tarhakaulussieni, kun tämä kasvoi kotinurmikolla. Varsinaisesti se ei ole myrkyllinen, mutta ei sitä sienioppaiden mukaan suositella syötäväksikään.

P9200005.jpg

 

Vieläkin kummallisempi tapaus tuli vastaan Lofootti-reissulla. Näitä pökkösieniin kuuluvia muunnoksia kasvanee myös eteläisessä Suomessa. Syöntikelpoisuudesta en tiedä, mutta eipä tuo olisi houkutellut maistamaankaan.

P9080040.jpg

 

Syksyisestä metsästä löytyy myös hengen ravintoa. Ruskan värit ovat olleet kauniita ja kirkkaita.

PA010029.jpg

 

PA010035.jpg

 

Tyynen vedenpinnan heijasteet ovat mielenkiintoisia

PA030073.jpg

 

Pihlaja vasta kokeilee väriyhdistelmiä.

PA030002.jpg

 

Lumipalloheisilläkin on ruska vielä tuloillaan.

PA030011.jpg

 

Auringonlaskut tuovat aina uusia yllätyksiä.

PA030069.jpg

 

PA030014.jpg

 

PA030013.jpg

 

P9240011.jpg

 

P9240017.jpg

 

 

P9140024.jpg

 

 

P9240001.jpg

 

Joutsenet värikylvyssä.

PA030022.jpg

 

Tuimailmeinen merimetso istui hievahtamatta samassa asennossa ainakin 15 minuttia. Sen koukkunokka suuntautui tiukasti vasten raivokasta tuulta. Lopulta lintu levitti siipensä lentoasentoon, mutta nojasi vain edelleen koko painollaan tuulta vasten. Lintu näytti nauttivan myrskyisästä merisäästä.

P9180044.jpg

 

Automme takalasin pyyhkijässä asusteli jonkin aikaa myös tuulia pelkäämätön pieni otus. En raskinut tiputtaa moista salamatkustajaa poiskaan. Jossakin vaiheessa hämähäkki itse sai vauhdin hurmasta tarpeekseen ja siirtyi ehkä vakaampiin oloihin.

P9090022.jpg

 

lauantai, 15. syyskuu 2018

Luontomatkailua Lofooteilla

Norjan Lofootit oli meidän tämän kesän matkatoiveissa. Heinäkuun turistivirtaan emme halunneet lähteä ja sitten siellä alkoikin satelemaan. Norjan rannikon jylhät maisemat on nähtävä seesteisillä keleillä, sillä vuorenrinteitä mataavat pilviverhot varjostavat matkanautintoa niissä maisemissa. Sääkartoilta selvisi, että 3.9. lähtien pohjoiseen Norjaan työntyisi korkeapaineen selänne. Siispä kamppeet kasaan, ja aamu kuudelta menoksi. Yhdeksän tunnin päästä olimme jo Lofooteilla. Pika pikaa ennätin ottamaan muutaman ruskakuvan Kiirunan ja Abiskon tunturimaastoista Ruotsin läpi ajaessamme.

P9040017.jpg

 

P9080034.jpg

 

P9090040.jpg

 

P9090041.jpg

 

P9090064.jpg

 

Muutamaa päivää aiemmin oli uutisissa kerrottu, että Ruotsissa, Kebnekaisen vuorella, on tänä lämpimänä kesänä lumet sulaneet vauhdilla (sulamista on tapahtunut pikkuhiljaa jo viimeiset kymmenen vuotta). Lumipeitteinen tunturin korkein kohta, Sydtoppen, on madaltunut siinä määrin, että korkeimman huipun titteliä kantaa nyt myös kallioinen Nordtoppen, jossa ei kesäisin ole lunta. Molemmat huiput ovat 2097m korkeat. 

Kuvan lumipeitteiset vuoret ovat Kebnekaisen suunnassa, mutta ei välttämättä juuri kyseinen vuori.

P9090049.jpg

 

Lofoottien vuoret eivät ole valtavan korkeita (korkein Higravstiden 1146 m), mutta kun ne usein kohoavat jyrkkinä kallioseininä suoraan merestä, ne ovat todella vaikuttavan näköisiä.

P9070090.jpg

 

P9070088.jpg

 

Kylät ja kaupungit ovat sijoittuneet mukavasti vuorten kupeeseen.

P9060015.jpg

 

P9050117.jpg

 

P9060040.jpg

 

P9060006.jpg

 

Talojen katot eivät useinkaan ole turve- tai heinäkatteisia, mutta kieltämättä nämä yksitäiset erikoisuudet ovat ilo silmälle.

P9060021.jpg

 

P9060027.jpg

 

P9090031.jpg

 

Lofoottien 45 000 asukasta saavat toimeentulonsa lähinnä kalastuksesta ja turismista, mutta alavammilla seuduilla kukoistaa myös maanviljely lampaanhoitoineen ja lihakarjoineen.

P9070084.jpg

 

P9050056.jpg

 

Säätieteilijät pääsivät kerrankin näyttämään piilevän ammattiosaamisensa, kun korkeapaine piti kuin pitikin kutinsa. Lämpötilat kipusivat parinkympin lukemiin. Rambergissä sijaitsevalle houkuttavan pitkälle ja valkoiselle hiekkarannalle alkoi olla kysyntää. Myöskään Norjan rannikoille tyypillisistä tuulista ei ollut haittaa, vaan pääsimme nauttimaan harvinaisen tyynistä merimaisemista lähes koko ajan viikon kestävällä matkallamme. 

Golf-virran ansiosta alueen talvilämmöt eivät laske kovin paljoa pakkasen puolelle, mutta silloin kun lunta sataa sitä voi tulla hyvinkin runsaasti. Tuulet ja usein myrskyävä meri tekevät olosuhteista toki vaativia.

P9060030.jpg

 

P9060037.jpg

 

Rannoilla on riveittäin turistien käyttöön tarkoitettuja kalastajamajoja, joissa olimme ajatelleet yöpyä. Mutta kun säätila suosi luontomatkailua päätimme jättää mökkeilyn pois kuvioista.

P9060039.jpg

 

P9070131.jpg

 

P9080051.jpg

 

Jotenkin nämä norjalaisten, maisemaan sulautuvat, vapaa-ajan mökit jaksavat aina innostaa esteettistä silmääni. Tämä, säitä säikkymätön, urheilullinen kansa raahaa mökkitarvikkeensa karuihin ja mitä haastavampiin olosuhteisiin. Sinne rakentuu hetkessä viehättävä ja viihtyisän näköinen loma-asumus. Me suomalaiset rakennamme mökkimme tiukasti järven tai lampareen rantaan. Norjalaisten mökit sijaitsevat tunturien, vuorien ja vaarojen rinteillä, ja mitä ylempänä, aina parempi. Vesistökään ei ole välttämätön maisemalisä, mutta Lofooteilla se elementti toteutuu kyllä siinä sivussa.

P9040039.jpg

 

P9040037.jpg

 

P9040035.jpg

 

P9040033.jpg

 

P9080015.jpg

 

Koskia, putouksia ja puroja riittää tien varsilla ihailtaviksi.

P9040066.jpg

 

P9040068.jpg

 

P9040128.jpg

P9060013.jpg

 

P9090057.jpg

 

P9090061.jpg

 

Hålogalandin silta on1,5 km pitkä. E10 tie vie läpi 260 km pitkän saariryhmän. 

P9040052.jpg

 

P9090029.jpg

 

Tiellä ei ole suuria korkeuseroja, kuten Norjassa muutoin on, mutta serpentiinitiet mutkittelevat vuonojen pohjukoita ja vuorten kylkiä kerryttäen ajokilometrejä runsaasti. Välillä pujahdetaan tunneleihin (pisin 6.4km) milloin vuoren läpi ja milloin vesistöjen ali.

P9060007.jpg

 

P9060008.jpg

 

P9060042.jpg

 

P9070080.jpg

 

Auringonlaskut saarilla ovat usein vaikuttavan näköisiä.

P9050128.jpg

 

P9090087.jpg

 

P9090097.jpg

 

P9090112.jpg

 

Auringonnousut ovat myös hienoja, ja sopivat aamusumut vain tehostavat tunnelmaa. 

P9080004.jpg

 

P9050048.jpg

 

Yöaikaan oli näkyvissä myös revontulia. Lofooteilla on mahdollisuus nähdä revontulia hyvin usein syys- ja huhtikuun välisenä aikana. Säät ovat siellä sikäli suosiolliset, että pilviset ja sateiset jaksot ovat usein lyhyitä. Kuulemma, revontulia voi periaatteessa nähdä tuona aikana aina iltaisin, jos on selkeää. Värien voimakkuus on sitten kiinni aurinkomyrskyjen voimakkuudesta.

Meidän piti lähteä saarilta pois 10.9., jolloin olisi ollut luvassa harvinaisen hieno valoshow.  Illalla, kotiin tultuamme revontulinäytös oli onneksi katsottavissa netissä, Pikakooste hienoimmasta 5 -minuuttisesta on varmaan vielä nähtävissä seuraavassa osoitteessa. Koosteessa on kuvaa koronailmiöstä, jota usein ei pääse näkemään. "Maalaamalla" osoiteen ja klikkaamalla pääset katsomaan videon.

https://www.youtube.com/watch?v=L__tOeGiHvc

 

Meduusan verkkainen soutelu meren aalloilla tarjoaa hyvän kontrastin meidän "maakrapujen" hektiseen menoon. Mihin ihmeeseen meillä ihmisillä on koko ajan niin mahdoton kiire? Paitsi, meidän nyt piti ennättää Lofooteille hyvien säiden aikaan (aina löytyy sopivat selitykset).

P9070112.jpg

 

P9050078.jpg

 

P9050085.jpg

 

Leväkasvustot ovat myös yllättävän kauniita.

P9050096.jpg

 

Hienoja värisävyjä löytyy, vaikka rannoille ajautuneet rakkolevät ovatkin yleensä tasaisen ruskeaa massaa.

P9050101.jpg

 

Jollakin linnulla oli ollut iloiset rapujuhlat rantakallioilla. Ravun saksien kärkiväli oli n. 20 cm.

P9080030.jpg

 

Vesi on niin kirkasta, että on helppo tutustua merielämään pintaa syvemmältäkin.

P9080019.jpg

 

Aaah, raikasta ja virkistävää!

P9080048.jpg

 

Kuva ei käy ihan todistusaineistosta, mutta kyllä siinä lentää merimetso. Lintu oli paljon lähempänäkin, mutta kamera oli vielä silloin aamupäivätorkuilla.

P9070107.jpg

 

Tienvarsimaisemointi käynnissä.

P9060046.jpg

 

Siinä se on, juuri niin lammasmainen katse, kuin vain lampaalla voi olla! Ja yhtä kysymysmerkkiä koko uuhi.

P9060064.jpg

 

Hirvellä näyttää olevan ruoho vihreämpää tien toisella puolella. Autoilijoille taisi tulla vähän ylimääräistä sydämentykytystä, mutta pääasia että molempien osapuolten sydämet saivat vielä jäädä tykyttelemään jatkossakin.

P9070078.jpg

 

Kahvihetket luonnonhelmassa ovat kertakaikkisen nautinnollisia.

P9050065.jpg

 

Valkosipuliperunat tirisevät mukavasti nuotion kupeessa.

P9050103.jpg

 

Norjalaisten suosima retkikeittö syntyy hetkessä Trangian ympärille. Se ei ole nopeutensa suhteen paras mahdollinen ratkaisu ainakaan "pikaruoan" ystävälle, mutta se on luotettava keitin säällä kuin säällä.

P9080038.jpg

 

Terveysvaikutteisille kaarnikoille/variksenmarjoille kesä on ollut suotuisa, niitä oli joka paikassa ja paljon. Puolukoita vastaavasti ei juurikaan näkynyt.

P9090067.jpg

 

Matkalle lähtiessämme meille lupailtiin vain 13-14 asteen lämpöjä, joten varsinaiset kesävaatteet jäi pakkaamatta. Sakset sentään oli pakattu, joten farkuista lyheni lahkeet. Ja helpompi toki onkin tehdä farkuista shortsit, kuin kylmän yllättäessä shortseista pitkät housut.

P9090078.jpg

 

Lofooteilla on runsaasti kämpingalueita. Norjalaiset itse retkeilevät mielellään vapaassa luonnossa, ja monenlaisia p-alueita ja mukavia leiriytymispaikkoja on runsaasti. Paikalliset asukkaat eivät tunnu panevan pahakseen retkeileviä turisteija, sillä joillekin paikoille oli tuotu pöytää, tuolia ja jopa kynttilälyhtyjä viihtyvyyden lisäämiseksi.

P9050123.jpg

 

P9040022.jpg

 

Isona haluaisin veturinkuljettajaksi välille Kiiruna-Narviik. No, taidan olla jo liian iso ammatinvaihtoon, muta kadehdittavan hienot maisemat on tällä junankuljettajalla. Kuvassa vaunujen helminauha pujahti juuri tunnelista esiin ja jatkaa kulkuaan  pitkin tunturinrinnettä.

P9090046.jpg

perjantai, 31. elokuu 2018

Kotimaisen metropolin maisemissa

Tuli taas piipahdettua Suomen ainoalla metropolialueella. Virallisesti metropoliksi voitanee kutsua kaupunkia, jossa on yli miljoona asukasta. Suomesta ei sellaista kaupunkitaajamaa vielä löydy, mutta yhdessä Helsinki, Vantaa ja Espoo voivat hyvinkin  täyttää metropolialueelle asetettavat vaatimukset. Tällä reissulla tuli oleskeltua tovit näillä kaikilla kolmella metropolin osa-alueella. Kuvat ovat kylläkin lähinnä Helsingistä. 

Helsingin tuomiokirkko näyttää upealta naapurikirkkonsa, Uspenskin katedraalin, portailta katsottuna.

P8240103.jpg 

 

Katajanokan rannassa on monenlaista hyörinää uuden meriuimalan lähituntumassa. Oikeanpuolimmainen autolautta lienee lähdössä kohti Tukholmaa tai Tallinnaa. Pienempi laiva keskellä suuntasi kulkunsa Suomenlinnaan. Allas Sea Poolin liepeille lipui kansainvälisiä ökyturisteja kuljettava suuri risteilyalus.

P8240044.jpg

 

Moniaita kieliä puhuvat turistivirrat levittäytyvät Helsingin kauppakeskuksiin ja nähtävyyksien äärelle. Viime vuonna oli satamassa vieraillut 266 laivaa. Matkustajia oli 478 000 ja he käyttivät rahaa Helsinki-pysähdyksellään yhteensä 32 miljoonaa euroa. Tänä vuonna kuulemma ylletään noita lukuja paljon korkeammalle. Helsingin kiinnostavuus matkailukohteena tuntuu olevan kovassa nosteessa.

P8240046.jpg

 

Kauppatorilla on kuultavissa monikielistä puheensorinaa.

P8240119.jpg

 

Pienemmille veneille löytyy omat paikkansa pienvenesatamista.

P8240116.jpg

 

Helsinkiläiset puistot ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.

P8240137.jpg

 

P8240019.jpg

 

P8240022.jpg

 

P8240020.jpg

 

P8240017.jpg

 

P8240030.jpg

 

P8240021.jpg

 

P8240032.jpg

 

P8240145.jpg

 

P8240141.jpg

 

P8240146.jpg

 

P8240151.jpg

 

Muualta maailmalta tutut hedelmämehujen kauppiaat ovat rantautuneet myös suomalaisille kadunvarsille.

P8240037.jpg

 

Granaattiomenamehu on niin herkullista ja vieläpä superterveellistä.

P8240036.jpg

 

Näppärä mobiilikahvila pelastaa nuutuneen kaduntallaajan.

P8240027.jpg

 

Sillankaiteet pursuavat suuria tunteita ja hyviä lupauksia, kuten nykyään sillanpielet kautta maailman.

P8240132.jpg

 

Viimetalvisella kaupunkikierroksellani jäi ortodoksisen kirkon tutkimukset vähän kesken. 

P8240133.jpg

 

Nyt oli mahdollisuus piipahtaa myös sisätiloihin.

P8240128.jpg

 

Kirkossa oli meneillään loppu osa nuoren parin hääseremoniasta. Pappi muistutti vielä pariskuntaa, että epistola velvoittaa avioparin sitoutumaan toisiinsa täydellisesti ja ikuisesti, siis kuoleman jälkeenkin. Miehen vastuu kattaa elinikäisen velvollisuuden puolustaa vaimoaan ja perhettään, tarvittaessa vaikka henkensäkin uhalla. Vaativista ukaaseista huolimatta hääpari vaikutti hyvin onnelliselta joskin hieman jännittyneeltä. Arvovaltaisen seremonian jälkeen pappi jäi jutustelemaan uuden avioparin kanssa. Hetken päästä koko seurue nauraa hekotteli vapautuneesti ja rennon oloisesti. Häät ovat pääsääntöisesti ilon juhla. 

Vaikka ortodoksinen uskonto asettaa varsin vaativat raamit avioliitolle, on kuitenkin myös eron mahdollisuus olemassa. Seuraavaa avioliittoa solmittaessa vihkikaava kuitenkin poikkeaa aiemmasta. Myös tietynlaiset katumisajat täytyy ottaa huomioon ennen uuden avioliiton solmimista. Näin halutaan korostaa annettujen lupausten merkitystä.

P8240074.jpg

 

Uspenskin katedraali on sisustukseltaan vaikuttavan upea. Valon ja värien harmonia on kauttaaltaan aistittavissa. Kirkossa on paljon symboliikkaa, jota ulkopuolisen on vaikea tulkita. Kuitenkin rakennuksen juhlallinen kauneus saa aikaan rauhallisen tunteen, harttauden.

P8240078.jpg

 

P8240089.jpg

 

P8240076.jpg

 

P8240087.jpg

 

P8240096.jpg

 

P8240095.jpg

 

P8240098.jpg

 

P8240094.jpg

 

Pöydällä on nähtävissä hääseremoniassa käytetyt kruunut. Tilaisuuteen tarvitaan molemmille aviopuolisoille 2-3 henkilöä kannattelemaan kruunua pään yläpuolella siksi aikaa, kun pappi suorittaa vihkitoimituksen. Sen jälkeen aviopuolisot maistavat pikarista viiniä kolmesti ja siirtyvät tiettyjen rituaalien myötä kirkon etuosaan loppusiunausta varten. 

P8240093.jpg

 

Vielä muutamia välähdyksiä luonnonhelmasta. Ulpukkalampi ja "pieni vesikirppu vain uiskenteli veessä" (lastenlaulun mukaan kylläkin lumpeenlehden eessä).

P8160001.jpg

 

Laulun mukaan pieni käärme veikeä uiskentelisi myöskin veessä, mutta tämä käärme lekotteli rantavarvikossa.

P8150205.jpg

 

Ensisilmäyksellä käärme oli selvä kyy. Mutta kun se oli ihan musta, ei sen sahanteräkuviot juurikaan olleet näkyvissä. Siispä päätin tarkistaa asian netistä, että olisiko sittenkin kyseessä rantakäärme. Faktoista selvisi: Molemmat voivat olla mustia - no niinpä. Molempien levinneisyys yltää ainakin oulun seudulle saakka - ok. Myös rantakäärmeellä voi näkyä sahakuvion tapaista - ahaa. Molemmat voivat olla juuri ko. käärmeen mittaisia - niinpä tietenkin. Rantakäärmeellä on kapea pitkä pyrstö, mutta naaraskyyllä voi olla myös - ai hitsi. Rantakäärmeellä on selvänä tuntomerkkinä niskassa keltaiset täplät, paitsi että ne voivat myös puuttua - ei ole todellista! Lopulta ainoaksi tuntomerkiksi jäi silmät, rantakäärmeen iiris on pyöreä ja kyyllä pysty viiru, kuten kissalla. Iirisasia oli jäänyt minulla vähemmälle huomiolle, kun olin käärmettä kuvatessa "kaivellut", mahdollisesti nopeastikin tarvittavia, lähtökuoppia. Suurennetusta valokuvasta pääsin toteamaan, että iiris oli pysty viiru. Siis käärme oli kuin olikin selvä kyy!!!

P8150207.jpg

 

 Taas joku nätti perhonen.

P8160006.jpg

 

Nämä kinastelevat lokit ovat niitä kuuluisia toreilla torailevia lintuja, jotka nappailevat jätskit ja lohivoileivät ihmisten käsistä.

P8240055.jpg

 

Metsän siimeksestä voi löytyä vaikka väliaikaiseksi kesämökiksi soveltuva kuusi.

P8150199.jpg

 

P8150192.jpg

 

Muotovalio kärpässienten maailmasta.

P8290052.jpg

 

Otsonipitoisessa mäntymetsässä on miellyttävää kuljeskella.

P8290055.jpg

 

P8290072.jpg

 

"Kynttiläkuusi" täynnä käpyjä.

P8290060.jpg

 

Todennäköisesti haukan pyydystämä varis. Tuulihaukka ainakin äänteli lähimaastossa.

P8290079.jpg

 

Yllättävän paljon näyttäisi olevan vaaleita höyheniä variksella, mutta onhan siinä linnussa paljon haarmaata värisävyä. Ehkä alushöyhenet ja untuvat ovat noin vaaleita.

P8290077.jpg

 

P8290074.jpg

 

Pihan omenasato on runsas, mutta kuivan kesän vuoksi ompun koko on aika pientä.

P8280039.jpg

 

P8280050.jpg

 

Tosi vanhasta matka-arkusta tuunasin kodin sisustukseen soveltuvan säilytyskirstun.

P8150008.jpg

 

Reissuissa rähjääntynyt lähtötilanne oli tämä. 

P8130184.jpg

 

Maalivarastoistani sekoitin sopivan värisen kalkkimaalin. Viimeistelyksi kiinnitin servettitekniikalla kuvioita pintaan.

P8130186.jpg