keskiviikko, 1. marraskuu 2017

Suomi 100 kalevalalaisesta näkökulmasta

2017-10-21-0297.jpg

 

Kävin lokakuisella helsinkireissullani katsomassa Suomen Kansallisbaletin esityksen Kesäyön unelma. Ei ehkä olisi pitänyt, kun nyt sitten on pakko päästä katsomaan 3.11. ensi-iltaan tulevaa tanssiteosta, Kalevalanmaata. Kuulostaa addiktiolta, siis näiltä positiivisilta riippuvuuksilta, joista ei toki milläänmuotoa haluaisikaan päästä eroon. Ensi-iltaan en nyt mitenkään ennätä mukaan, mutta jonkinlaista esimakua on sentään poimittavissa Yle Areenan ja Oopperan Stage24-palveluissa  tänään 1.11. klo 18 nähtävässä Kalevalanmaan ennakkotilaisuudessa. Kalevalanmaa tulee olemaan Suomen Kansallisbaletin johtajan, Kenneth Greven, tanssillinen suurteos Suomi 100 -juhlavuoden tunnelmissa. Greve on luvannut etsiä suomalaisesta historiasta Sisun esille myös meidän seuraavan sadan vuoden tarpeisiin. Luvassa on mielenkiintoinen kavalkadi suomalaisia merkkitapahtumia ja tärkeitä henkilöhahmoja vuosikymmentemme varrelta. Kiintoisaa on myös nähdä missä valossa tanskalaislähtöinen Greve näkee Suomen ja meidät suomalaiset asuttuaan täällä nyt kymmenen vuotta.  

Oopperatalo (Wikipedian kuva)

lataus.jpg

 

Oopperan sisäänkäynti (Kesäyön unelma 21.10.)

2017-10-21-0299_Moment%282%29.jpg

 

2017-10-21-0319.jpg

 

2017-10-21-0309_Moment%282%29.jpg

 

2017-10-21-0292.jpg

 

Reilu viiko sitten näkemäni Jorma Elon Kesäyön unelma on kuplivaa, unelmankevyttä tanssia. Rakkausteemaa on käsitelty sweet chili -otteella, mukavasti pilke silmäkulmassa. Jorma Elo on meidän kansainvälistä mainetta niittänyt koreografineromme. William Shakespearen hulvaton juhannusyöntarina on saanut Elon käsittelyssä tanssijakaartille äärimmäisen vaativan, mutta katsojan kannalta upean, helmeilevän ja suorastaan hengästyttävän balettikoreografian. Kevyeltä näyttävän tanssin vaikutelmaa on mahdotonta luoda ilman ammattitanssijan vuosia ja vuosikymmeniäkin kestänyttä raskasta ja monipuolista, sekä fyysistä että henkistä harjoittelua. Suomen Kansallisbaletin ammattilaisilla ei ole tanssiotteissaan mitään hävettävää muiden tanssitalojen rinnalla.  Felix Mendelssohn Bartholdyn musiikki häämarsseineen kruunasi illan taiteellisen kokonaisuuden. Harmi vain, kun teoksesta esitettiin nyt viimeiset näytökset. Mutta onneksi Oopperalla riittää aina uutta nähtävää ja kuultavaa...   

http://oopperabaletti.fi/ohjelmisto/kalevalanmaa/ 

 

Käsiohjelman kuvasatoa Kesäyön unelma -näytöksestä

PA210003.jpg

 

PA210005.jpg

 

PA210004.jpg

 

tiistai, 3. lokakuu 2017

Kaunis Hailuodon saari

Syyskuun lopulla taisi säätila koostua kautta Suomen toisaalta yllättävän lämpimistä seesteisistä auringonpaisteista, kuin myös syksyisen sumuisista päivistä kosteusprosenttilla 100. Niissä merkeissä suuntasimme kulkumme Hailuodon saarelle. Hailuoto on kaunis, Perämeren maininkien ympäröimä maaseutukunta lauttamatkan takana, Oulun tuntumassa. Saaren elinkeinorakenne perustuu pitkälti kalastukseen ja maatalouteen. Hailuoto on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista hyvin säilyneen talonpoikaisen rakentamisen ja monipuolisen luontokokonaisuuden vuoksi. Hailuoto on kuuluisa mm. pitkistä hiekkarannoistaan ja harvinaisista hiekkadyynimuodostelmistaan. 

Näin tyyni näkymä ei ole aivan jokapäiväinen ilmiö  avomerelle suuntautuvassa Marjaniemen rantamaisemassa.

P9250020.jpg

 

Vesi oli varsin matalalla pitkään jatkuneiden pohjoisten ilmavirtausten vuoksi.

P9250022.jpg

 

Aivan yllättäin, lämpimän päivän päätteeksi, maisema kietoutui  tiheään sumuvaippaan 

P9250056.jpg

 

Kauniin harmaita värisävyjä täplittivät vain muutamat punavivahteiset yksityiskohdat.

P9250059.jpg

 

Aurinko naamioitui kuuksi harmauden ylle.

P9250054.jpg

 

Sadan prosentin ilmankosteudessa puihin tiivistyi alas maahan satavia vesipisaroita, ja hämähäkinverkot roikkuivat raskaina vesipatjoina.

P9250002.jpg

 

Myös männynoksilla kasvavasta naavasta pisaroi kastehelmiä.

P9250004.jpg

 

Syksyn merkkejä lukevat joutsenet kokoontuivat pelloille ja rannoille suunnittelemaan tulevaa etelänmatkaansa.

P9290196.jpg

 

Välillä parvi lehahti, kuin yhdestä käskystä, verryttelemään siipiä, kunnes laskeutui takaisin keskustelemaan ja vähän väittelemäänkin - kait tulevista lentoreiteistä (näin ulkopuoliselle ei ihan auennut keskustelun sisältö). Mukava töräytysten sävyttämä puheen-/kaakatuksensorina jatkui pitkälle illan hämärään ja alkoi taas aikaisin aamulla.

P9290201.jpg

 

Itse yövyimme laadukkaissa Hailuodon loma-asunnoissa. Lomailualueeseen kuului kaksi hirsrakenteista paritaloyhteisöä. Meille valikoitui Rysä-niminen siipi, josta löytyy hulppeat tilat varustettuna kolmella makuuhuoneella, keittiöllä, olohuoneella ja saunalla. 

Tässä paritalo julkisivun puolelta...

P9290193.jpg

 

ja tämä on sisäpihaa merenrannasta katsottuna.

P9280022.jpg

 

Loma-asunnot sijaitsevat Hailuodon Pöllän-kylässä hiekkarantaan rajoittuvan merenlahden äärellä.

P9280019.jpg

 

Kahdessa suuremmassa huoneistossa on neliöitä 85 ja pienemmissä 80. Olohuone-tupakeittiö on valoisa ja lisää tilantuntua tuo olohuoneen toiseen kerrokseen korotettu katto. 

P9280038.jpg

 

Sisustus asunnossa on tarkkaan mietittyä, ja vuolukivitakka jakaa lämpöä mukavasti kaikkialle huoneisiin. Kiitos innostuneen takkatulistelun eipä juuri muuta lämmitystä olisi tarvittukaan. No, saunaa nyt tietenkin! Peruslämpönä asunnoissa toimii ympäristöystävällinen maalämpö.

P9280015.jpg

 

Keittiö on varustettu kaikilla mahdollisilla mukavuuksilla, joten lomaa olisi voinut jatkaa vaikka loputtomiin.

P9280024.jpg

 

Myös sauna on viihtyisä, ja pesutiloista löytyy vaellus- tai talvisille hiihtovaatetukselle pesukone ja kuivausrumpu.

P9280004.jpg

 

Alakerran makuuhuoneen hyvä sänky tarjosi runsaan ulkoilun uuvuttamille matkalaisille mainiot unet.

Hailuoto%2C%20Rys%C3%A4.jpg

 

Yläkerran parvi toimii oleskelutilana...

P9280033.jpg

 

ja ylhäällä on myös kaksi pienempää makuuhuonetta.

P9280030.jpg

 

Salaattikimaralla ryyditetty aurajuustoinen lohiateria tuli valmistettua takassa, vaikka rannassa näytti olevan hyvät puitteet grillikota-ateriallekin.

P9280047.jpg

 

P9290189.jpg

 

P9290185.jpg

 

P9290182.jpg

 

Iltahämärässä käytiin kävelemässä pitkin hiekkarantaa. Muutoin autiolla rannalla kasvoi yksinäinen puu, josta pimeässä ei saanut selvää mikä se oli.

P9280064.jpg

 

Salamavalo selvitti puun olevan marjaisan pihlajan, ja samalla kävi ilmi, että sumu väreilli maisemassa edelleen.

P9280062.jpg

 

Sumun jälkeen kosteankiiltäviä ruskanvärejä. 

P9250049.jpg

 

Pihlaja valmistautuu talven tuloon.

PA010029.jpg

 

Tämä puronvarsi löytyy Yli-Iihin vievän tien laitamilta.

 PA020008.jpg

 

Heinäkasvit heijastavat hunajan väriskaalaa.

PA020020.jpg

 

Keltaista valovoimaa.

PA010016.jpg

 

Riippakoivun norjaa kauneutta.

PA020009.jpg

 

Nyt tienvarret ovat koristautuneet harvinaisen kauniiseen syysväriin.

PA020002.jpg

 

Meidän seuduilla sienet jäivät vähiin tänä syksynä. Herkkutattirihmastot näyttivät keskittäneen voimavaransa yhden kunnollisen itiöemän rakentamiseen. En ole aiemmin nähnyt näin valtavaa herkkutattia, mutta syöntiin tämä vanttera, kanttiinsa n. 30-senttinen sieni ei enää ollut kelvollinen. No mutta, tuosta itiömäärästä riittää uusia tattisukupolvia pitkälle tulevaisuuteen.  

PA010004.jpg

 

Tämä Yli-Iin yksisarvinen pikku poro kiinnostui kovasti kuvausyrityksistäni ja palasi aina uudestaan kurkistamaan touhujani. Saattoipa se harmitella, ettei sillä itsellään ollut kameraa taltioida kuvaa tästä oudosta ihmiseksi nimetystä eläinlajista.

P9220017.jpg

 

Metsässä törmää jatkuvasti mitä hienoimpiin asetelmakokonaisuuksiin.

P8310029.jpg

 

Kirpsakat tyrnit ovat valmiita poimittavaksi.

P9120020.jpg

 

Syyskuun lopulla on tämän joutsenperheen pienimmillä jo kiire kasvattaa massaa ja voimistaa siipilihaksia. Onneksi on luvassa pitkä ja lämmin syksy, niin ehtivät nämäkin kolme sisarusta vahvistua muuttomatkaa varten. 

P9130004%20%281%29.jpg

 

Pörheä, parisenttinen karvamato lekotteli rantalepikön auringonpaisteessa.

P9120017.jpg

 

Omassa pihassa lenteli pieni perhonen, josta tajusin vasta kuvaa katsoessani miten hieno sinipilkullinen yksilö oli kyseessä.

P9020013.jpg

 

Perhonen oli valinnut poseerauskasvikseen syvänsinisen alppikatkeron.

P9220037.jpg

 

Alppikatkero on pihan myöhäisimpiä kukkijoita, mutta aina ennättää hoitaa kukintansa ennen syyspakkasia.

P9220032.jpg

 

Viime talvena kuolleen lamoruusun tilalle istutin europeana-ruusun. Ainakin ensimmäisenä kesänään se kukkii mukavasti.

PA010027.jpg

 

Samettiruusu on helppohoitoinen kesäkukka.

P9180038.jpg

 

Valkeakuulas tuotti taas valtavan sadon. 

P9180020.jpg

 

P9180022.jpg

 

Toin sisälle kuivumaan muutamia jaloangervon kukkatöyhtöjä.

P9020024.jpg

 

Osmankäämeihin suhautin vähän hiuslakkaa, ettei siemenpallerot poksahtaisi maljakossa auki.

P9220046.jpg

 

Runsasta vadelmasatoa tuli hyödynnettyä useammankin kakun muodossa. Näihin palataan taven mittaan.

P8220138.jpg

 

Käsityörintamalla kerroinkin jo aikaisemmin silkki-mohairlangan takkiprojektista. Jämälangasta syntyi vielä kolmiohuivi ja...

P9200013.jpg

 

pehmoinen pääpanta.

P9210002.jpg

  

Askartelupuolella piti tarttua tämän hetkiseen yleiseen näpertelyvillitykseen, pullovaloihin. Verkkokohonmuotoinen pullo sai ledvalotehosteet. 

PA010036.jpg

 

PA010030.jpg

 

Joitakin kiviä on tullut  maalattua, vaikkakin säästelen varsinaisia maalausinspiraatioita tuleviin pitkiin talvi-iltoihin.

P8270190.jpg

maanantai, 18. syyskuu 2017

Ruskaa Lapin maisemissa

Elo-syyskuun vaihteessa näytti Lappiin pysähtyvän pieni korkeapaineen selänne. Laitoimme mieheni kanssa kamppeet kasaan ja lähdimme katsastamaan olisiko pohjoisesta löydettävissä jo syksyisiä ruskan sävyjä. Jo vain! (lappilaisittain ilmaistuna). Ruskaa löytyi aina vain paremmin, mitä pohjoisemmaksi mentiin, puhumattakaan tunturiylängöistä.

Riekonmarja läpikuultavan kirkkaana iltapäivän auringossa.

6.9%20288.jpg

 

6.9%20208.jpg

 

Vaivaiskoivu juhlapuvussaan.

P9080310.jpg

 

Ruohokanukan väriloistoa.

P9070065.jpg

 

Puronvarsinäkymää.

P9070193.jpg

 

Inarin Menesjoki.

6.9%20026.jpg

 

Utsjoen Petsikko-tunturilla oli maaruskaa hyvin näkyvissä. Tunturikoivut odottelivat vielä vahvemmankeltaista siveltimen jälkeä. 

P9080365.jpg

 

Lahjaksi saatu kuohuviini löysi vihdoinkin arvoisensa ympäristön korkkauspoksahdukselle.

P9060014.jpg

 

Näätämöjoen Kolttaköngäs. 

6.9%20091.jpg

 

Sateisen kesän vuoksi pohjoisen vesistöt olivat ääriään myöten täynnä. Vuosia sitten, kulkiessamme Neidenissä, istuimme tämän kosken rantakallioilla katselemassa, kun isot lohet loikkivat koskea ylös. Nyt ei kallioita ollut näkyvissä enempää kuin lohiakaan, mutta köngäs oli todella näkemisen arvoinen. 

6.9%20099.jpg

 

Kallioinen järvinäkymä pysäytti kauneudellaan ja tunnelmallaan Sevettijärven tien varressa.

6.9%20060.jpg

 

Norjan puolella Kirkkoniemessä (Kirkenes) vierailimme varhaisina aamupäivän hetkinä. Ihmisiä näkyi hiljaisessa katukuvassa vain muutamia. Tarkka vainumme opasti meidät suoraan maittavien konditoriatuotteiden äärelle.

6.9%20117.jpg

 

Kirkkoniemestä jatkoimme matkaa Varanginvuonon rantoja, kohti Vesisaarta (Vadsö).

6.9%20125.jpg

 

Vuonon toisella rannalla näkyikin jo Vesisaaren kaupunki. Pysähdyimme huilaamaan Pykeijan kylän tuntumaan. Tässä kylässä on paljon suomalaislähtöisiä kveenejä. Kylää kutsutaankin nimellä Pikku-Suomi.  Alhaalla näkyvä Pykeijan tie ja kylä tien päässä jäi seuraavan matkamme tutustumislistalle.

6.9%20268.jpg

 

Jäämeren rantamilta löytyy paljon upeita yksityiskohtia, kuten tässä kaunisväriset simpukat ja leväkasvusto.

6.9%20180.jpg

 

Merisiilin piikkien alta paljastuu säännöllisen helmimäinen kuori.

P9070180.jpg

 

Tunturiylängöillä kasvaa pinkinpunainen kurjenkanerva.

6.9%20246.jpg

 

Tämä "kynttiläkasvi" on lieko, katinko lie vai ketun, ehkäpä riidenlieko.

6.9%20076.jpg

 

Valkoisen poron tapasimme jo Suomen puolella.

6.9%20029.jpg

 

Vadsön tien varrella, Nessebyssä yllätti näky meren keskellä seisovasta yksinäisestä kirkosta. Uuniemenkirkko on rakennettu 1858 ja se säästyi tuholta sodan aikana. 

P9070184.jpg

 

Näistä valtavista altaissa "uivat"  norjalaiset kassilohet meidän suomalaistenkin ruokapöytin.

P9070078.jpg

 

Aiempina vuosina turskankuivatustelineet olivat yleinen näky Jäämeren rannoilla. Nyttemmin menetelmät linevät muuttuneet, kun telineitä näkee harvakseltaan. Myös tuoksuefekti on jäänyt pois, mutta eipä sitä juuri kaipaltukaan. 

P9070088.jpg

 

Vesisaaren kaupunki kylpi tähän vuodenaikaan harvinaisessa n. 18 asteen kesäisessä lämmössä.

P9070099.jpg

 

Vesisaari on ollut tunnettu iloisen värikkäistä puutaloista. Harmi kyllä, nykyisin väriskaala on rauhoittunut. Läheisistä öljy- ja kaasukentistä kertovat vastaantulevat ja pihoilla seisovat kallinnäköiset maastoautot. Ajamamme tiet olivat hyväkuntoisia, mutta voisi kuvitella, että ajellessa talviliukkailla mutkaisilla ja mäkisillä teillä löytynee maasturin hinnalle vastinetta.

P9070103.jpg

 

Suunnittelimme reissustamme kunnon omatoimimatkaa. Varustimme farkkuautomme viihtyisäksi "asuntoautoksi" mukavuuksista tinkimättä/tinkien. Tällaisen erähenkisen porukan tarpeisiin ajopelistä tuli varsin laatuisa. Ajattelimme turvautua julkisiin majoituksiin vain jos säät kävisivät kovin ankeiksi. Muut asumisvaihtoehdot jäivät kokeilematta, kun ilmat pysyivät kesäisen lämpiminä koko reissun ajan. Vasta viimeisellä etapilla, kotikonnulle ajettaessa, sää muuttui ajankohtaansopivan syksyiseksi.

Eräkokkailut tapahtuivat toisinaan lähes gourmettoteutuksella, välillä gourmetosastoa edusti vain juomana toimiva tunturipurojen raikas vesi.

6.9%20038.jpg

 

P9060050.jpg

 

Olin asettanut itselleni tavoitteeksi neuloa aloittamani villatakki valmiiksi saadakseni sen kuvattavaksi jäkäläiselle kalliolle tunturissa tai Jäämeren rannalla. Untuvankevyt takki valmistui sopivasti Varanginvuonon rantakallioille.

P9070136%20%282%29.jpg

 

P9070143%20%282%29.jpg

 

Olin haaveillut alpakkalangasta kudotusta pitkästä villatakista nähtyäni sopivan ohjeen "Kalastajan vaimon" blogissa. Hanke oli kaatua, kun en löytänyt mieluista väriä alpakkavalikoimista. Sitten törmäsin juuri oikeanväriseen silkkimohairlankaan, ja asia ratkesi siltä seisomalta. Lanka oli kallinpuoleista, mutta tällä langalla ja kudontaohjeella materiaalin menekki on uskomattoman pieni. Kuudesta kerästä jäi vielä tarpeet reiluun kolmiohuiviin.

Tästä lähtötilanteesta takki oli valmis kahdessa viikossa, vaikka kudontahetket jäivät minimiin. Matkalla ei pelkkien maisemienkaan vuoksi raskinut käyttää aikaa kutimen vilkuiluun. Kiitos nopeatöisen lankatyypin ja isojen puikkojen (no 6) villatakki valmistui kuitenkin vinhalla vauhdilla.

P8240151.jpg

 

Alla oleva lämpötilakaavio on Kirkkoniemen alueelta olessamme siellä 5.-8.9. Taulukosta käy ilmi, että virallistenkin mittausten mukaan alueella oli tuolloin 16-18 astetta lämmintä. Vaaleampi viiva osoittaa, että normaalisti tähän aikaan päivälämpötila on 10 asteen tietämillä. Meidän omassa mittarissa nähtiin myös 20 asteen lukemia varjossa.

P9130003.jpg

 

Utsjoella suotuisat säät jatkuivat, ja jouduimmekin hikisen joskin innostavan haasteen eteen kiivetessämme  jyrkkää rinnettä Ailigas-tunturin laelle. Huikaisevan upeat maisemat Tenojokilaaksoon ja Saamen sillalle palkitsivat ruhtinaalisesti vaivannäkömme.

P9080321.jpg

 

Utsjoen Ailigas on kolmesta tenonvarren Ailigaksesta matalin, 342 m, mutta juuri kylän kohdalta hyvin jyrkkä.

P9080332.jpg

 

Utsjoen komea kivikirkko on valmistunut 1853. Kirkon vieressä Utsjoen ttörmällä sijaitsee historiallisten kirkkotupien alue. 1930-luvulla tupia oli yli 20.  Tuvissa yövyttiin ja asuttiin marrkinoiden, veronkannon, käräjien, kaupankäynnin ja kirkkopyhien aikana. Näitä entisöityjä rakennuksia on tällä hetkellä 13. Kirkkotupia tiedetään olleen alueella jo 1700-luvun lopulla.

P9080364.jpg

 

P9080358.jpg

 

P9080362.jpg

 

Matkallamme näimme useana yönä upeita revontulia. Kamera ei onnistunut taltioimaan näkymää sellaisenaan, mutta harvemmin on tullut tilaisuutta päästä katselemaan niin hienoa luonnon järjestämää ilotulitusta.

8..9.-17%20233.jpg

 

8..9.-17%20238.jpg

 

Matkoillamme pyrimme löytämään mahdollisimman aitoa paikallista henkeä. Vuotsossa pysähdyimme Sompion lahja ja korupuotiin. Paikan omistaja, Arja Kustula, osoittautui oikeaksi tuhattaituriksi itse valmistamiensa korujen, asujen ja vaikuttavien taideteostensa keskellä. Hänen poronnahkasta ja kelo-oksista valmistamansa teokset ovat lähdössä Inarin saamelaismuseo Siidan tiloihin näyttelyyn. Yksi vaikuttava työ oli shamaanirumpu, joka ei ole kuulemma millään rahalla ostettavissa, kun se on tekijälleen niin läheinen esine. Hopeisesta riipuksesta löytyy lappilaiselle kultuurille ominainen aurinkosymboli. 

P9140010.jpg

 

Paluumatkalla ennätimme hetkeksi rupattelemaan velimiehen kanssa. Hän antoi vinkin hyvästä kalapaikasta, Vuotson Kiveliön Kalakaupasta. Siellä söimme mainiot lohivoileivät ja paketoimme mukaan punakylkisen kylmäsavustetun raudun. Onnistunutta Lapin matkaa muistellen nautimme kotosalla herkullisen savurautuaterian.

P9100375.jpg

sunnuntai, 20. elokuu 2017

Luontoemon kesäkiireitä

Nämä aamukasteiset hämähäkinseitit ovat niin hienoja (eivätkä räpsähtele naamalle, kun ne näkee hyvin kiertää).

P8080046.jpg

 

Itse kutojamestari paikalla. Komea ristilukki ennätti vetäytyä puolustusasemiin eikä suostunut enää näyttäytymään koko pituudessaan, n. 2 cm. Kunnioitettavan näköinen otus, ehkä omakutomissaan raitasukissa ;)

P8080028.jpg

 

Riippukeinumallisia seittejä oli yksi pieni metsikkö täynnä, varmasti satoja kappaleita. Hirmuinen määrä lankaa on kulunut pyydyksen tekoon, mutta saalista näytti kertyneen pohjalle runsaasti, yhdelle hämähäkille varmaan jo mahavaivoiksi asti.

P8080004.jpg

 

Hämyinen hämppymetsä. Osa verkoista oli vähän vaatimattomampaa tekoa.

P8080001.jpg

 

Tyrninmarjat näyttävät tässä vaiheessa pieniltä kiivi-hedelmän poikasilta

P8110031.jpg

 

Tyrnisato vaikuttaa varsin lupaavalta.

P8110028.jpg

 

Mesimarjaa valmistumassa.

P8070007.jpg

 

Kaarnikoita/variksenmarjoja. Kypsyttyään variksenmarjat ovat kuulemma mainiota mehun raaka-ainetta. Marjat ovat flavonoidipitoisia ja sisältävät runsaasti C-vitamiiniä. Muuten, nimestään huolimatta nämä marjat eivät variksia kiinnosta. Sen sijaan metsäkanalinnut ja karhut arvostavat tätä superruokaa.

P8110007.jpg

 

Lillukoita jotkut poimivat muiden marjojen joukkoon. Näissä isokivisissä marjoissa ei maku vaikuta hääppöiseltä.

P8110043.jpg

 

Kotipihassa kasvaa metsämansikoita.

P8120011%20%281%29.jpg

 

Puutarhavadelmat ovat nyt suuria, kauniita ja toukattomia...

19.8.2017%20066.jpg

 

ja niitä on paljon

P8150025.jpg

 

P8120026.jpg

 

Runsaasti on myös villivaaraimia (siis vattuja, vaapukoita tai vadelmia).

P8150031.jpg

 

Kedoilla kukkii nyt saunakukka eli peltosaunio.

P8090015.jpg

 

Tähän aikaan näyttäytyy myös yllättävän kauniskukkainen kannusruoho.

P8090004.jpg

 

Nappikukkia/pietaryrttejä.

P8070009.jpg

 

Maitohorsmaa olen nähnyt usein koristekasvina pohjoisnorjalaisessa kukkapenkissä - hyvä valinta.

P8070031.jpg

 

Tässä kohtaa taas hämmästelee "nimenantotoimikuntien" ajatuksenlentoa. Siis tämä kasvi on vuohennokka. Esikuvavuohi on ollut ehkä huonossa hapessa.

P8070061.jpg

 

Voiko mikään olla keltaisempi, kuin niittyleinikki!

P8090031.jpg

 

Pari viikoa sitten keltano aloitti kukintaansa sinimustan kiven kyljessä.

P8020021.jpg

 

Nyt siemenhahtuvat odottavat jo sopivaa tuulta lentoharjoituksiinsa.

P8110046.jpg

 

Vilukko jää usein ohikulkijaltaan huomaamatta. Herkkä ja herttainen pieni kasvi ansaitsisi kumarruksen lähempään tarkasteluun.

P8110039.jpg

 

Maariankämmekkä kuuluu orgideakasveihin. Nämä soilla ja kosteilla niityillä tai rannoilla viihtyvät kasvit saattavat poiketa toisistaan kukkien muodon ja värin suhteen jopa samalla kasvupaikalla. Muita, lähes samannäköisiä, liuskakämmeköihin kuuluvia kasveja on vaikea erottaa maariankämmekästä. Biologikin kuulemma saattaa tarvita siihen selvittelyyn kromosomitutkimusta. Tämä kuvan kasvi näyttää kuitenkin olevan ihka oikea maariankämmekkä.

P8080040.jpg

 

Suolaheinä on iloinen väriläiskä maastossa.

P8070046.jpg

 

Hevonhierakka voi olla myös väritykseltään mielenkiintoinen, kunnes päättää loppusyksystä ryhtyä talventörröttäjäksi.

P8070025.jpg

 

Siinä säilöytyy kasviproteiineja fasaaneille ja muille siivekkäille talven varalle.

P8070023.jpg

 

Pelto-ohdakkeessa on hieno vaaleanvioletti väritys. Ensilmäyksellä katsoin, että mikä ihmeen peukaloispupu on kiivennyt kukkaan. Kuvaushetkellä kukkien ympärillä hääri yli-innokas mehiläinen, joka näköjään naamioitui ovelasti tullakseen ikuistetuksi kamerani muistikortille.

P8070040.jpg

 

Pelto-ohdakepelto.

19.8.2017%20041.jpg

 

Osmankäämejä.

P8070053.jpg

 

Olen joskus aiemminkin törmännyt valkoiseen kanervaan, mutta tällä kasvupaikalla kanervaa oli runsaamminkin. Kukat ovat pienen sateen jäljiltä muhkeamman näköisiä, kuin kuivana.

P8080055.jpg

 

Tästä kuvasta näkee, että samalla paikalla on myös violetteja kanervia, joten värimuutos ei liene kasvupaikasta kiinni, kuten joskus voi esim. kalkkisessa maaperässä kasvin perusväri muuttua.

P8080058.jpg

 

Lanttuperhosia on liikenteessä nyt runsaamminkin.

P8090003.jpg

 

19.8.2017%20026.jpg

 

19.8.2017%20022.jpg

 

Tämä hopeatäpläperhonen on jo hiukan haalistunut kesätyössään. Piti ottaa kuva, kun näytti hienolta tuo perhosen ja suolaheinäln yhdistelmä.

P8070016.jpg

 

Tässä edellisen kaveri, myös jo ajan/kesän patinoima.

P8070019.jpg

 

Kotipihassa sinivalkoista sävyä hopeatädykkepenkissä.

Piha%2022.8.-17%20021.jpg

 

Ketoneilikka.

Piha%2022.8.-17%20016.jpg

 

Jaloangervon kesäistä hempeyttä.

Piha%2022.8.-17%20029.jpg

 

Rusopäivänlilja.

P8120008%20%281%29.jpg

 

Sinipiikkiputki alkaisi olla kuivatusvaiheessa.

P8120009%20%281%29.jpg

 

Olen jatkanut Sallin kanssa virittelemäämme harrastusta. Tässä on meneillään eri värivaihtoehtojen kokeilu. Tussikynät eivät oikein toimi suoraan kivelle, maalikynät toimivat ja tietysti akrylivärit. Tutkimusmatka jatkukoon,

P8140007.jpg

 

Lappilaista noitarummun versiointia. Kuvasymbooleihin en ole vielä syvemmin paneutunut, mutta netistä olen löytänyt saamelaisten elinkeinoihin ja muuhun elämänpiiriin kuuluvia symboolimerkkejä. Täytyy näköjään hankkia tarkempiteräinen tussikynä näin pieniin kiviin.

Piha%2022.8.-17%20037.jpg

 

sunnuntai, 6. elokuu 2017

Hyvää kannatti odottaa

Tulihan se sieltä - kesä vihdoinkin! Ja pääsivät toteutumaan ne meteorologien viikkokausia lupailemat (ja aina perutuksi tulleet) helteetkin. Oulun seudulle lämpöä on jo riittänyt melkein yhden kesän edestä.

P8020041.jpg

 

 Myös Helsingin reissulle osui  varmaan sikäläisittäin kesän parhaimmat kelit.

P7290096.jpg

 

Kesäisen leppeää näkymää.

P7290097.jpg

 

Uusi maauimala, tai tässä tapauksessa ehkä meriuimala, kun uima-altaat on sijoitettu merialueelle.  Allas Sea Pool sijaitsee Katajanokalla kauppatorin tuntumassa.

P7290087.jpg

 

Uima-altaiden vieressä on kolmessa kerroksessa terasseja ja ravintoloita sekä tietysti sauna.

P7290080.jpg

 

Helsingistä löytyy hiukkasen välimerellistäkin tunnelmaa, kun kurkistaa Sedu Koskisen ja kumppaneiden toteuttamaa konttiravintolaideaa Hernesaaressa. Ilmeisesti ajatuksena on ollut hakea turistirantojen katukeittiömeininkiä. Ajatus toteutunee paremmin iltahämärissä, kun kojujen valoketjut on sytytetty eikä juuriltaan tempaistujen palmupuiden "koti-ikävä" näytä ehkä niin silmiinpistävältä.

P7300104.jpg

 

P7300102.jpg

 

P7300100.jpg

 

Jos rantaravintoloiden kevytrakenteinen miljöö teollisuusalueen kyljessä ei ihan yllä etelän katukeittiöiden tasolle, niin ruokaa ei sovi moittia ainakaan minun kokeiluni perusteella. Tyttären porukka suositteli lämpimästi hampurilaisateriaa. Täytyy myöntää, että olipa ihan ykköshampurilainen. Sisällä oli sopivan "blööksi" jätettyä savuhärkää. Rapeat bataattiranskalaiset täydennettynä talon omilla sinapeilla ja salsakastikkeilla maistuivat myös mainioilta salaatin ja punasipulirenkaiden kera. Nam!

P7300108.jpg

 

Ateneumin taidegalleriaan sain kaveriksi ystäväni monien vuosikymmenten varrelta. Päänäyttely oli nimetty Alvar Aallolle (1898 - 1976). Mielenkiintoista oli pyyhkiä pölyt omista muistilokeroista kaikkien näiden Alvarin muotoilemien käyttö ja taide-esineiden suhteen.

Tarjoilupöytä menneiltä vuosikymmeniltä. Artekista saisi nyt modernisoidun version 1885 eurolla. 

P7290072.jpg

 

Tankki-tuolin Aalto suunnitteli Milanon Triennaaliin 1936. Tuoli oli hitti jo syntyessään, ja tänä päivänä Artekista voi tilata vastaavanlaisen hintaan n. 4000 euroa. Tuoli näyttäisi olevan suunniteltu erityisen pitkäreisiselle ihmiselle. Lyhyemmällä jalkakasvulla siunattu ihminen joutunee haalimaan lempityynynsä selän taakse, tai sitten vain yksinkertaisesti istutaan risti-istunnassa jalat solmussa tuolin istuinosalla ;)

P7290070.jpg

 

Aalto-maljakon syntysanat on luotu vuonna 1936, kun Aalto voitti Karhula-Iittalan suunnittelukilpailun työllään "Eskimonaisen nahkahousut". Nyttemmin Aalto-maljakko on yksi maailman kuuluisimmista lasiesineistä. Iittalalta voisi ostaa esim. ison ultramariinin sinisen "Suomi 100 maljakon" 150 eurolla.

P7290069.jpg

 

Lamppukuva ei ole paras mahdollinen, mutta valaisimet ovat sinällään hienoja - konstailemattomia mutta tyylikkäitä. Valaisimia on myös edelleen myynnissä. (Nämä Artekin ja muiden liikkeiden viittaukset eivät ole sponsoroituja mainnoksia :D Kiinnosti vain selvittää mitä näille tuotteille nykyään kuuluu. Vähän hämmästyinkin, että ne ovat vuosikymmenten saatossa säilyttäneet kilpailuasemansa noin hyvin.)

P7290066.jpg

Alvar Aallon vaimo, Aino, osallistui täysipainoisesti miehensä kanssa työskentelyyn. Hän jäi kuitenkin aina sivummalle heidän julkisessa esiintymisessään, kun oli miestään hiljaisempi ja vaatimattomampi. Alvar muisti kuitenkin antaa täyden tunnustuksen vaimonsa vahvasta työpanoksesta myöskin ulospäin. Yhdessä he toteuttivatkin maailmanlaajuista uraaurtavaa työtä myös arkkitehtuurin alalla, mikä olisikin ihan kokonaan oma lukunsa tarkemman tutustumisen kohteena.

 

Ateneumissa oli myös Kalevala-teemainen osio. Siellä oli esillä näitä tuttuja suomalaiskansallisia maalauksia alkuperäiskuosissaan. Muistan nähneeni samoja kuvia vuosikymmeniä sitten Porissa Juseliuksen mausoleumissa, joka oli rakennettu kuolleen Sigfrid tyttären muistoksi 1800 lopulla. Tuolloin minuun, 14-vuotiaaseen tyttöseen, teki muistomerkki ja Akseli Gallen-Kallelan freskot suuren vaikutuksen.

Lemminkäisen äiti (1897).

P7290056.jpg

 

Kullervon kirous (1865)

P7290055.jpg

 

Aino (1891)

P7290057.jpg

 

Tässä virolaisessa veistoksessa Marjatta pitäää kädessään puolukkaa, jonka mallina on selvääkin selvemmin toiminut minun suosikkihedelmäni granaattiomena. ;) Granaattiomenan päällä olevasta kukkajäänteestä on kuulemma aikoinaan saanut mallinsa ensimmäinen kunikaallisten käyttämä kruunu. 

P7290058.jpg

 

Oma, salaatin lisukkeeksi hankittu, granaattiomena koko komeudessaan.

P4280006.jpg

 

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) on suomalaisten suosiossa ollut kautta aikojen jopa siinä määrin, että se voitti vuonna 2006 Ateneumin "Maamme taulu" -äänestyksen. Aihe on mukana myös esim. Nightwishin Amaranth-videolla. 

P7290059.jpg

 

Albert Edefeltin "Leikkiviä poikia rannalla" (1884) kuuluu tuttuihin kansallisaarteisiimme. 

P7290061.jpg

 

Eero Järnefeltin teoksia esim. Maisema Kolilta (1928)

P7290062.jpg

 

 Tämän maalauksen värimaisema pysäytti teoksen äärelle. Italialainen Afro (Basaldella): Airut (1949)

P7290065.jpg

 

Välillä pieni jazz-painotteinen taidetuokio.

P7290075.jpg

 

Sitten hoitelin tyttären koiria - tai paremminkin ne hoitivat arvovaltaista vartiointitehtävää minun torkuskellessa riippukeinussa.

IMG_20170728_133152.jpg

 

IMG_20170728_131834.jpg

 

Viisivuotiaan Sallin kanssa järjestelimme oman "taiteilija-ateljeemme" käyttövalmiuteen. Maalarihommissa sujahti huomaamatta  lähes työpäivänmittainen tovi. 

P7270029.jpg

 

 Tuotoksena syntyi mandalatyyppistä kivi- ja skyrkansitaidetta. Skyr-kansista ajattelimme leikata reunukset pois ja ripustaa ehkä ketjuna ikkunaan.

P7270045.jpg

 

Paluu kotikulmille ja tutkimaan kesäistä luontoa.

Hopeatäpläperhosia on paljon ja niiden keskinäiset erot ovat pieniä. Olisikohan tämä niitty- tai angervohopeatäplä...

P7250128.jpg

 

Hopeatäplän seurana sinisiipi.

.P7250119.jpg

 

Kaakkuri vai kuikka? En päässyt lähempää selvittämään tuntomerkkejä.

P7250142.jpg

 

Enkä toki halunnut häiritäkään pariskuntaa. Toinen näytti ottavan pienet nokoset toisen tarkkaillessa ympäristöä. Muuten, jos joku blogivierailijoistani tunnistaa lintuja tai kasveja kuvistani, niin kertokaa ihmeessä havaintonne esim. kommenteissa, tai sähköpostiosoitteenikin löytyy alkuteksteistä. Kiitos jo etukäteen.

P7250147.jpg

 

Heinäkuun kukkijoita:

Pikkutalvikki.

P7250112.jpg

 

Valkoapila.

P8020061.jpg

 

 Mesiangervo.

P8020017.jpg

 

Virmajuuri.

P8020016.jpg

 

Virmajuuren värisävyjä.

P8020024.jpg

 

Hiirenvirna.

P8020039.jpg

 

Pujo.

P8020042.jpg

 

Leppäkerttu pujottelee pujon kukissa.

P8020043.jpg

 

Tulee nimitettyä näitä loppukesän keltaisia kasveja keltanoiksi, ehkä siinä ei paljoa edes erehdy.

P8020021.jpg

 

Tämä voisi olla sarjakeltano. :D

P8020003.jpg

 

Heinistäkin on vähän paha mennä sanomaan mitään varmaa ilman tieteellisempää otetta, mutta tämä saattaisi olla jotain sukua metsälauhalle.

P8020009.jpg

 

Pietaryrtti.

P8020006.jpg

 

Rantatädyke.

P8020010.jpg

 

P8020014.jpg

 

Ei tullut kurkistettua sienen alapinnalle, mutta tyydyin nimeämään sen joksikin suomuorakkaaksi. 

P8020020.jpg

 

Eikä kesää ilman helteistä hillasuota. Oli toki arvattavissakin, että kyllä kuumia kesäpäiviä vielä saadaan, kunhan hillat tulevat poimintavalmiuteen. :D

P7250121.jpg

 

Tänä kesänä hillat kypsyivät epätavallisen eriaikaisesti. Samalla mättäällä saattoi olla poimintakypsiä marjoja, raakileita, ylikypsiä tai suppuvaiheisia yksilöitä. Siispä marjoja piti käydä keräilemässä useampia reissuja.

P8010003.jpg

 

Kelottunut mänty.

P7250107.jpg

 

Lumpeet aloittelevat kukintaansa.

P8040023.jpg

 

P8040007.jpg

 

Kaunis keltasompasammal.

P7250105.jpg

 

P7250104.jpg

 

Kanervat parhaimmillaan. Mantukimalainen oli päättänyt päästä mukaan kuvaan. 

P8040036.jpg

 

Lähikuvaa kanervasta.

P8040033.jpg

 

Joukossa valkoinen kanerva.

P8040009.jpg

 

Viime postauksessani hämmästelin tienvarsilupiineita. Hienolta näyttävät myös ojanpenkereiden päivänkakkarakasvustot.

P8040039.jpg

 

Välillä puna-apilaa.

P8040046.jpg

 

Kultapiiskut ovat vasta tuloillaan.

P8040051.jpg

 

Karhunputki.

P8040052.jpg

 

Olisivatko nämä taas niitä keltanoita.

P8040056.jpg

 

Mesiangervon tienvarsikoristelua.

P8040061.jpg

 

Lisäksi maitohorsmaa.

P8040063.jpg

 

Tässä vaiheessa, hillakakun äärellä, suorämpimisen vaivat ovat tyystin unohtuneet. On mukava muistella miten läheltä nähtiin kurkia ja miten tavanomaista vähemmän tarvitsi kahlata umpimärkiä soita. Oliko sääskiä ja paarmojakin vähemmän kuin normaalisti? Joka tapauksessa, kotona saunan ja energiatankkauksen jälkeen,  suovaelluksen haasteellisuus muuttuu vähitelleen pelkästään positiiviseksi kokemukseksi. 

P8060001.jpg