keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Syksyn aktiviteettejä

Maailmalla suuren suosion saavuttanut norjansaamelainen Mari Boine on vieraillut Suomen kiertueensa merkeissä Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Itse pääsin nauttimaan hänen intensiivisestä konsertiesiintymisestään Oulun Madetojan salissa. Boinella on taito johdattaa kuulijansa alkuvoimasella tyylillään saamelaismusiikin mystisiin maisemiin. Hänen uskomattoman monipuolinen ääni vie saamen kieltä taitamattomankin jännittäviin, lähes hypnoottisiin tunnelmiin. Boinella oli mukanaan kaksi huikeaa muusikkoa. Georg Buljo on ilmiömäinen kitaristi ja joiun taitaja, kun taas Åge Gunnar Augland käyttää valtavaa rumpusettiään shamanistisen vahvalla ja vaikuttavalla otteella. 

Liitän tähän Kulttuuritoimitus.fi:n sivilta Savoy -teatterin konsertista tehdyn musiikkiarvostelun. Tekstistä käy olennainen konsertin anti ilmi, ja voin todeta hyvillä mielin, että Oulun konsertti toteutui juuri noissa samoissa hienoissa tunnelmissa.

PB030007%20%281%29.jpg

 

Konserttiarvostelu: Moni kuulija ei näistä saamen kielen erilaisista murteista tiedä, eikä tarvitsekaan, sillä Mari Boinen musiikissa kyse on todellakin musiikista.

Mari Boine sekä kitaristi Georg Buljo ja rumpali Åge Gunnar Augland Helsingin Kulttuuritalossa 1.11.

Kun maailman tunnetuimmaksi saamelaisartistiksi tituleerattu Mari Boine astelee lavalle kirkkaalla ja korkealla äänellään joikua esittäen, räjähtää yleisö heti äänekkäisiin suosionosoituksiin. Illan intensiivinen tunnelma on siitä hetkestä lähtien taattu. Paikalla on Boinen ikuisia ystäviä, faneja ja runsaasti pääkaupunkiseudulla asuvaa saamelaisväkeä.

Yleisön osuus on mainittava heti aluksi, koska se ei ole pelkän kuulijan osassa. Mari Boine keskustelee kuulijoidensa kanssa, kertoo heille tarinoita, lausuu runoja ja on vahvasti läsnä. ”Mitä”, hän huutaa, kun ei kuule, mitä joku hänelle huikkaa katsomosta. Saamen kieltä taitamattomat jäävät hieman ulos näistä huuteluista, mutta se ei haittaa, koska tunnelma on katossa.

Boine valittelee, ettei osaa suomea kuin muutaman sanan verran. ”Kippis ja kaksi lisää”, kuuluu sentään hänen sanavarastoonsa. Karasjoella 63 vuotta sitten syntyneen Boinen oma kieli on pohjoissaamen itämurre. Sillä hän on myös tehnyt suurimman osan musiikistaan. Sanoissa on esimerkiksi suomalais-saamelaisten Kerttu Vuolabin ja Kirsti Palton tuotantoa.

Moni kuulija ei näistä saamen kielen monista erilaisista murteista tiedä, eikä mielestäni tarvitsekaan, sillä Boinen musiikissa kyse on todellakin musiikista. Sanoilla on merkitystä, tietenkin, mutta ainakaan itse en sanoja yleensä juuri kuuntele vaan musiikkiesitystä. Hyvät sävellykset osaavat sanoa sanottavansa musiikin keinoin.

* *

Boine kiertää Suomea kahden taustamuusikon kanssa. Tausta-sanan voi kyllä jättää pois, koska Georg Buljo ja Åge Gunnar Augland ovat erittäin aktiivisia toimijoita kokonaisuudessa. Etenkin Buljo osoittautuu myös erinomaiseksi joiun taitajaksi sekä monipuoliseksi kitaroiden ja koskettimien käsittelijäksi. Augland on isossa roolissa suuren rumpusettinsä keskellä.

Homma hoituu loistavasti tälläkin kokoonpanolla. Boine sanoo ohimennen syyn, miksi laulaa pääasiassa saamenkielistä musiikkia vanhemmilta levyiltään – koska tarvitsisi uusimman, englanninkielisen See the Woman -levyn (2017) kappaleiden esittämiseen ison orkesterinsa paikalle. Tuolla levyllä hän juhlisti taannoisia kuusikymppisiään.

Kuulemme siis kappaleita vuosikymmenten varrelta, eikä kokonaisuudessa ole valittamista. Alkujakso on noin 50 minuutin mittainen ja väliajan jälkeen täyttyy vielä kokonainen tunti. Tunnelmat vaihtelevat perinteisestä moderniin, äänekkäästä julistamisesta hiljaiseen lyyrisyyteen. Boinen tarvitsee pyytää vain kerran yleisöä tanssimaan, kun käytävät jo täyttyvät.

* *

Ensimmäisenä varsinaisena kappaleena kuullaan Jearratt Biekkas eli Asking the Wind. Sanojen taustalla on Nils-Aslak Valkeapään runo ja otsikon mukaisesti siinä kysellään tuulelta, miksi on pimeää, lehdet putoavat ja miksi on kesä ja miksi on muistoja. Vastaukseksi tuuli vain puhaltaa ja kuiskailee. Tämän, kuten usean muunkin laulun katkaisee joikuosuus, tässä tapauksessa ”hei, joojoojoo…”

Jatkoksi kuullaan Gula Gula, joka on avauskappale ja nimibiisi vuonna 1989 ilmestyneeltä albumilta. Boine kertoo juonnossaan esivanhemmista, jotka lähettävät viestejään. Hän alustaa alkuperäiskansoista, ilmastonmuutoksesta ja Äiti Maasta. Konsertin lopun encoressa hän palaa tähän teemaan, eikä kylmien väreiden kulkemista selkäpiissä voi mitenkään estää kummallakaan kertaa.

Alkuperäiskansoista puheen ollen, on selvää, että Boine kulkee heidän maailmoissaan kuin kotonaan. Terveisiä saadaan niin Pohjois-Amerikan intiaaneilta kuin Uuden-Seelannin maoreilta. Boine kertoo, että häneltä on vienyt lähes 40 vuotta kasvaminen häpeästä ylpeyteen. Hän kertoo tiukasta uskonnollisesta (lestadiolaiskristillisestä) kodistaan, jossa haluttiin hylätä kaikki vanha perinne.

Boine voitti häpeän, kun alkoi kuunnella esivanhempiensa kuiskailuja. Muistatteko muuten amerikkalaisen laulaja-lauluntekijän nimeltä Melanie (Safka)? Boine kertoo hänen olleen aikoinaan tärkeä hahmo nuorelle karasjokelaiselle ahtaan kodin kasvatille. Esittämällä Melanien kappaleen Some Say I Got Devil hän tuntee aina palaavansa lapsuuteensa.

Tähän tunnelmaan vaivutaan väliajan jälkeen. Toinen jakso alkoi improvisaatiolla, jonka bändi kuulemma aina varioi kunkin yleisön mukaan. Helsingissä siinä soivat muun muassa maagiset ja taianomaiset noitaloitsut. Sitä seurasi Merle Collinsin sanoihin tehty ButterflyBeaivelottáš (Perhonen), jonka herkkyyden vastapainona pauhaavat jykevät rummut.

Tuntuu hieman siltä, että melkein jokaisesta kappaleesta olisi jotain erityistä sanottavaa, mutta paras on antaa Mari Boinen ryhmineen kertoa se livekonsertissa. Boinen, kuten niin monen muunkin menestyneen tähden valttikortti on monipuolinen lauluääni, joka yltää luontokappaleita tai lasta matkivasta ininästä ja kiminästä tai säksätyksestä oopperatyyliä lähenevään taituruuteen. Lopun kruunaa herkkä lavakarisma. Boinen tapauksessa myös poliittinen sanoma, jota hän ei kuitenkaan tyrkytä liiaksi.

Aila-Liisa Laurila

Mari Boine Tampere-talossa lauantaina 2.11. ja Oulun Madetoja-salissa sunnuntaina

3.11.

 

 

Yleisön joukossa oli kauniisiin saamelaisperinteisiin asuihin pukeutunutta kuulijakuntaa.

 PB030028.jpg

 

PB030020.jpg

 

PB030026.jpg

 

PB030019%20%281%29.jpg

 

Madetojan salin seinää koristaa illan teemaan hyvin sopiva revontuliryijysarja.

PB030017.jpg

 

Itse musiikkisali on akustiikaltaan kiitelty runsailla puupinnoilla toteutettu komea juhlatila.

PB030024.jpg

 

PB030003%20%281%29.jpg

 

Lämpiöosaa koristavat yksinkertaisen tyylikkäät valorykelmät.

PB030013%20%281%29.jpg

 

PB030012%20%281%29.jpg

 

Tottakai pitää tarkistaa herkkupöytien antimet.

PB030016.jpg

 

Helsinki -visiitillä kurkistin Kansallisoopperan balettiohjelmistoa. Lumikuningatar -baletin olen nähnyt aiemminkin, mutta hyvästä spektaakkelista löytyy aina uusia vivahteita. Eri miehityksillä syntyy myös uudenlaista kerrontaa. 

PA190007.jpg

 

Tanssijat hoitivat upeasti työsarkansa, kuten aina. Käytäväpuheissa kuului, taas kerran, ihmettelyä miksi käsiohjelman esiintyjäluettelossa vilisee niin valtavan paljon ulkomaalaisten tanssijoiden nimiä, ollaanhan nyt katsomassa Suomen kansallisbaletin näytöstä. Usein kuulee näitä samoja huokailuja - haluttaisiin nähdä enemmän suomalaisia tanssijoita Suomen veroeuroilla ylläpidettävällä näyttämöllä. Kyllä kyllä, todella taitavia ovat ulkomaiset tanssijat, mutta katsomoon näyttää hengästyttävän upealta myös suomalaisten työskentely. Harmittaa eteenkin niiden nuorten puolesta, jotka saavat pitkän ja perusteellisen tanssikoulutuksen Suomessa ja todella, todella harva heistä saa työpaikan kotoiselta näyttämöltämme. Tanssijoiden kotimaisuusasteen nostamisella voisi olla vaikutusta pääsylipputuloja kartuttavan yleisön uuden mielenkiinnon herättämiseen ikiomaa kansallisbalettiamme kohtaan. 

Käsiohjelman kuvastoa.

PB050001.jpg

 

Väliajalla Lumikuningattaren noidat hätistelivät karannutta jääkarhua takaisin pukuhuoneen suojiin.

PA190012%20%282%29.jpg

 

Suomen kansallisooppera tarjoaa viihtyisät tilat niin yleisölle kuin taide-elämyksiä tuottavalle henkilökunnalle.

PA190010.jpg

 

Oopperatalon ikkunasta Töölönlahden suuntaan huokui helsinkiläisruska loppusyksyksyistä tunnelmaa.

PA190018.jpg

 

Uusi kauppakeskus Tripla oli juuri avattu, ja pitihän uutuus käydä paikanpäällä toteamassa. Mukavasti on kansainvälisen ostoskeskuksen tuntua ilmassa, mutta paljolti samoja tuttuja kauppoja ja putiikkeja kuin muuallakin. Houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita on mittaamattomat määrät. Toivottavasti riittää asiakkaita jatkossakin, uutuudenviehätyksen hellittäessä.

PA210005.jpg

 

Ennätin tutustua vielä I love me -messuihin Messukeskuksessa. Hyvinvointia ja terveellisyyttä oli ihan ähkyksi asti. Monenlaista vitamiiniä ja hivenainetta tuli maisteltua tippojen, patukoiden ja keitosten muodossa. Hurjin niistä (ja terveellisyydestään kuulemma ehdoton) oli ehkä luuliemi, joka loppujen lopuksi taitaa olla ihan perinneruokaa ihmiskunnan varhaisemmilta ajoilta. Loppumetreillä jalkojen hyvinvointi alkoi olla jo kyseenalaista, joten istahdin hetkeksi tämän ihanan kukkaseinän mieltä virkistävään katveeseen.

PA180006.jpg

 

Jorma Uotinen lueskeli runoja ja jutteli mukavia yleisölleen - ei huonosti tietenkään.

PA180002.jpg

 

Olimme Helsingissä taas poikien synttäreiden aikaan. Pico täytti 15 vuotta ja Jekku 10.

PA190002.jpg

 

Jekku suhtautui juhliinsa taas tyynen arvokkaasti huolimatta siitä, että edessä tuoksui lihaisa kakku nakkikynttilävarustuksella.

PA190027.jpg

 

Pico taas ei niinkään välitä seremonioista vaan toiminnan miehenä kävisi mieluummin heti kiinni varsinaiseen asiaan.

PA200002.jpg

 

Tyttären porukat ovat jo mukavassa vaiheessa talohankkeissaan. Tähän aikaan on kiva päästä käsiksi sisähommiin.

PA210022.jpg

 

Minun kotoinen projektini on nahkapaloista (mahdollisesti) koostuva taulu. Tässä yksi sijoitteluvaihtoehto.

PA130022.jpg

 

Välityönä väsäilin vaahteranlehdistä ruusuja.

PA140031.jpg

 

Syysillan sumuisessa metsässä puiden siluetit valonkajossa.

PA240035.jpg

 

Omenapuiden latvuksiin on jäänyt joitakin omenoita tipahtelemaan fasaanien herkuiksi.

PA280014.jpg

 

Lumipalloheisin marjat näyttävät syksyisessä maisemassa ilon pisaroilta.

PA250051.jpg

 

Krysanttemi taisi jäätyä yöpakkasilla.

PA260010.jpg

 

Vuorokautta aikaisemmin oli kotirannan merenpinta saanut kevyen jääkatteen. Nyt, 4.11. auringonlasku kuvastui kauniisti tasaiselta jääkannelta.

PB040029.jpg

 

PB040025.jpg

 

Kuu nousee varovaisesti tuuliseen iltaan.

PB040074.jpg

 

 Ikkunalla aukoo kukkiaan tämä hämmästyttävän värinen ja suurikukkainen saintpaulia.

PA280006.jpg

 

perjantai, 11. lokakuu 2019

Syksyn raikkaita värejä ja makuja

Syksy, upeaakin upeampi vuodenaika, on taas täällä. Kaikki aistit alkavat pikkuhiljaa herätä "kesähorroksesta". Okralla höystetyt syvän punaiset värisävyt sykähdyttävät, ja miten edes voi olla noin paljon erilaisia keltaisen vivahteita! Vihreää kuitenkin löytyy sopivasti harmonisoimaan tätä värien sinfoniaa. Myös syksyiset säät ovat vahvoja ja voimakkaita. Kesäinen kepeys on jäänyt taakse, ja nyt mennään astetta vahvempiin tunnelmiin. Syksyn aurinkoiset päivät voivat tuntua vielä lämpimiltä, mutta samalla kirpeän kuulailta, olisivatko hedelmäisen hapokkaita. Sateisen tuulisina päivinä jo mennään eikä meinata. On ihanaa vetää kumisaappaat jalkaan, napittaa takki leukaan saakka ja laittaa pipo syvälle päähän. Sateen jälkeen ilma on pölyistä puhdas, ja jalan alla tuntuu muheva maa. Kesän aikana ravinteensa luovuttanut multa valmistautuu muokkaamaan varisevista lehdistä ja maatuvista kasveista uutta voimaa tulevalle kasvukaudelle. Jotkut ihmiset kertovat syksyyn sisältyvän luopumisen tunnetta, ehkä suruakin. Itse olen aina jo kovinkin halukas siirtymään kesän raukean verkkaisesta tunnelmasta toimeliaampaan vaiheeseen. Nautin syyssadon keräilystä metsissä ja pihapiirissä. Erilaisten hillojen tuoksu täyttää keittiön ja kahvikupponen saa seurakseen herkullisen omenapiirakan. Mielessä pyörii suunnitelmia talven varalle, ja kaupassa eksyn väkisinkin hypistelemään lankavalikoimia käsityöosastoilla. 

Tähän syksyyn toki sisältyy suurempiakin muutoksen tuulia meidän perheessä, kun on tarkoitus jättää tämän pihan puutarhatyöt ja lumenluonnit vahvemmille harteille. Olemme laittaneet asuntomme myyntiin, ja tarkoitus on keventää työtaakkaa eläkeläisen arkeen sopivaan mittasuhteeseen. Muuton jälkeen tulee ihan varmasi ikävä monia asioita. Tämä maaseutumainen rauhallinen asuinalue, kymmenen kilometriä Oulun keskustasta, on toiminut täydellisenä asuinpaikkana meille kolmenkymmenen vuoden ajan. Ikävä tulee vieressä olevaa merenrantaa, mukavia naapureita, jopa omenapuita. Päällimmäisenä on kuitenkin innostunut odotus uusista kuvioista, kun joka tapauksessa asuntomme 152 neliöstä riittäisi puoletkin aivan mainiosti meille kahdelle. 

P9290014.jpg

 

Valkeakuulaat on jo kerätty, nyt on punakaneleiden vuoro.

P9290008.jpg

 

Omenapiirakkaa.

PA100002.jpg

 

Ja lisää omenapiirakkaa.

PA030006.jpg

 

Mehumaija on työnsä tehnyt.

PA020004.jpg

 

Chutneyssä maistuu omenan lisäksi chili, paprika sekä puna- ja valkosipuli.

PA030008.jpg

 

Karpaloista tein tällä kertaa hilloa, kun puolukkasato jäi nyt vähäiseksi.

P9270007.jpg

 

Teeri on käynyt samoilla apajilla.

P9260162.jpg

 

Syksy maalailee kasveja uusin värein.

PA010004.jpg

 

Atsalea sai vahvan punaisen sävyn.

PA110020.jpg

 

Kaupasta ostettu krysanteemi jaksaa kukoistaa.

P9290026.jpg

 

Pihapiirin värit muuttuvat päivittäin.

PA050007.jpg

 

PA110016.jpg

 

Lumipalloheisiin tulee harvakseltaan punaisia marjoja.

PA060029.jpg

 

PA050008.jpg

 

Juhannusruusun toinen kukoistuskausi on aina syksyisin.

PA050009.jpg

 

Tuoksuvadelman keltaisuutta.

PA050014.jpg

 

PA110012%20%281%29.jpg

 

Nyt näin ensimmäisen kerran tuoksuvadelman tehneen marjan, mutta vain yhden, eikä mitenkään syöntiin houkuttavan.

PA050018.jpg

 

Tänä vuonna pihlaja sai kauniin syysvärin.

PA020011.jpg

 

Vikkelä orava halusi kuvaan mukaan.

PA020009.jpg

 

PA050020.jpg

 

Kiinankärhö aloitti uuden kukinnan.

PA050026.jpg

 

Juolukka teki hienoa maaruskaa.

PA040010.jpg

 

Syksyistä kylänraittia.

PA060034.jpg

 

Haapa osaa keltaisen sävyt.

PA060035.jpg

 

Useiden suomalaisten taiteilijoiden maalauksista löytyy koivuteema, enkä ihmettele yhtään. Minunkin piti pysähtyä ihailemaan koivumetsän lokakuista asetelmaa.

PA060041.jpg

 

PA060042.jpg

 

Meidän olohuoneen seinältä löytyy myös pari Terttu Jurvakaisen koivumaisemaa. Tässä voitaisiin olla vaikka ensilumen tunnelmissa. 

PA110012.jpg

 

Toinen taulu kuvastelee kevään sumuisen autereista järvenrantaa, kun lumi aloittaa jo sulamistaan, ja jää on käymässä hauraammaksi.

PA110011.jpg

 

Ruokohelpi on jo pörhistänyt siemenhahtuvat levitysvaiheeseen.

PA060052.jpg

 

Syksyä Kiiminkijoen Koitelinkoskella.

P9270004.jpg

 

Koivun ja kannusruohon kontrastia Sanginjoella.

P9260172.jpg

 

P9260166.jpg

 

Ja tietysti evästauko.

P9260164.jpg

 

Teeriemo paimentamassa poikasiaan.

P9240143.jpg

 

Joinakin iltoina on jo näkynyt häivähdys revontulista.

P9270032.jpg

 

P9270027.jpg

 

 

sunnuntai, 8. syyskuu 2019

Auringon vaihtuva taidenäyttely

On etuoikeus asua merenrannan tuntumassa, jolloin pääsee nauttimaan uskomattoman hienoista taidenäyttelyistä, kun muutoinkin upeat auringonlaskut kertautuvat tyynestä, väreilevästä tai aaltoilevasta merenpinnasta. Alkukesästä nähtiin todella loistokkaita värisävyjä, kun Saharan hiekkapölyn kerrottiin kulkeutuneen tänne pohjoisille ilmakehävyöhykkeille. Myöhemmin on kuivan kesän vuoksi riehunut useita metsäpaloja niin Venäjän aroilla, kuin eteläisen Euroopan ja Ruotsinkin maastoissa. Ehkä niistä savuista ja pienhiukkasista johtuen on ollut taas usein nähtävillä upeita maalausmaisemia rannassamme.

Tiedotusvälineissä puhutaan nyt paljon uusista unitutkimuksista ja unen merkityksestä ihmisen terveydelle. Monet voivat tietämättäänkin kärsiä univajeesta, kun vaikkapa vain tottuvat nukkumaan liian vähän. Kenties iltaruskon värit voivat olla toisinaan perua myös niistä valtavista määristä unihiekkaa, joka ei ole löytänyt tietään unettomien ihmisten makuuhuoneisiin, vaan on leijaillut kattojen yli korkealle taivaan tuuliin ;)  

P8270007.jpg

 

P8030019.jpg

 

P8270054.jpg

 

P7260018.jpg

 

P8270003.jpg

 

P8280124.jpg

 

P8060051.jpg

 

P7280044%20%281%29.jpg

 

P7280013.jpg

 

P7280042.jpg

 

P7280007.jpg

 

P7260011.jpg

 

Kuun kuvaamisesta löytyisi myös kiehtovia näkymiä. 

P8060065.jpg

 

Karhunputkien koristama venevalkama iltahämärissä.

P8060056.jpg

 

Pihakasveista kukkimisvuoroon on tullut mm. rusopäivänlilja.

P7290064.jpg

 

P8090006.jpg

 

Malvan on myös aika ryhtyä hempeilemään pinkin väreissä.

P7290059.jpg

 

Kuunlilja on vihdoinkin saanut kaipaamansa sadekastelun.

P8030003.jpg

 

Ampiaisyrteissä ei nyt ole juurikaan ampiaisia pörrännyt.

P7230009.jpg

 

Maksaruohot sietävät tällaista kuivempaakin kesää. Kultamaksaruoho.

P8090011.jpg

 

Kaukasianmaksaruoho.

P9060040.jpg

 

Sinipiikkiputki.

P9080024.jpg

 

Alppikatkero.

P9060043.jpg

 

Maksaruohon kukintaa kivikossa.

P9080023.jpg

 

Europeana-ruusu ei harmittele kuivaa kesää, sillä jatkuvat sateet voivat aiheuttaa sille härmähaittoja.

P7230016.jpg

 

P7230012.jpg

 

P7230015.jpg

 

P7230011.jpg

 

Kissankelloja putkahtelee pihaan aina kun vain silmä välttää, ja olenpa antanut tietoisesti silmän välttääkin.

P8030092.jpg

 

Ojanvarren ohdakkeeseen oli ilmestynyt hienot seittikoristelut. Joku punkkilaji ei ehkä ole ajatellut kasvin koristearvoja viritellessään hopeanharmaita punoksiaan kukkasten tyvelle, mutta lopputulos näyttää varsin mielenkiintoiselta.

P8030088.jpg

 

Tiheä punaherukkakasvusto muistuttaa jo vähän viinirypäleterttua. Olenkin miettinyt joskus miksi herukoita kutsutaan myös viinimarjoiksi. Ehkä niistä on joskus valmistettu viiniä. 

P8110028.jpg

 

Mustaherukan marja on mustankiiltävä pommi räjäyttämään talvikylmillä väijyvät flunssavirukset.

P8110046%20%281%29.jpg

 

Omenasato kypsymässä.

P9080030.jpg

 

Valkeakuulaat jäivät vähän pienemmiksi tänä vuonna, mutta muuten niitä olisi paljon. Jonkin verran on pihlajanmarjakoin käytäviä ompuissa, vaikka niille ötököille olisi ihan nimikkomarjojakin tarjolla.

 

P9060038.jpg

 

P9060028.jpg

 

Punakaneleita tuli varsin hyvin, vaikka kesäkuun myrsky verotti oksistoa.

P9080026.jpg

 

P9060006.jpg

 

Tänä kesänä meidän alueilla kärsittiin noin viiden viikon yhtäjaksoisesta kuivasta kaudesta. Yhdessä välissä säätiedotus jo lupasi yöksi kunnon sadetta. Aamuinen rantakivien tarkistus osoitti, että sadetta oli toden totta saatu, mutta määrässä olisi ollut toivomisen varaa.   

P8080025.jpg

 

P8080026.jpg

 

Pihalle piti laittaa vesipisteitä janoisille linnuille ja oraville. Hetkessä vedet oli juotu ja räpistelty vähiin. Talitintin kehonkieli kertoo, että tarvitaan lisää vettä.

P8050005.jpg

 

Linnut olivat ilmeisesti aiemmin käyneet hiekkakylvyissä, sillä astian pohjalle kertyi vähitellen melkoinen kasa hiekkaa.

P8050004.jpg

 

Kesyhköä naurulokkia kiinnosti suunnattomasti minkälaisia retkieväitä meidän kassista löytyisi.

P8080033.jpg

 

Kauempana varis ihaili horsmakasvustoja - tai sitten jotakin ihan muuta.

P8080029.jpg

 

Pääskysenpojat lentoharjoituksissa.

P7240027.jpg

 

Ensimmäiset haparoivat siiveniskut kantoivat vain ruohonkorrelta toiselle.

P7240041.jpg

 

Lonely Planetin mukaan on Suomi valittu vuoden 2019 parhaaksi luontomatkakohteeksi yli sadan maan joukosta (Ruotsikin jätettiin tylysti kakkoseksi). Suomen etuja ovat ympäristön kestävyys, ainutlaatuinen ja monimuotoinen eläinlajisto,kauniit luontomaisemat sekä hyvät luonnonsuojelutoimet. Pisteitä tuli myös siitä, että 73 prosenttia maamme pina-alasta on metsän peittämää.

Nämä arvothan me täällä Suomessa on aina tiedetty, ja hienoa kun muukin maailma alkaa ymmärttää mitä kaikkea meiltä löytyy.

Tämä porojen vapaasti laiduntama maisema sijaitsee n. 40 km:n päässä Oulusta. 

P9010069.jpg  

 

Omassa "kuukauden kuvassani" sitruunaperhonen etsii mesilounastaan puna-apilasta.

P8270046.jpg

 

Sateiden jälkeen herkkutatteja näyttää nousevan vähitellen. Yhtään haperoa en ole vielä tavannut.

P9070008.jpg

 

Pizzalautasen kokoisesta samettijalasta riittäisi purtavaa monellekin, mutta valitettavasti sieni on syötäväksi kelpaamaton. Lankojen värjäykseen se kuulemma soveltuu.

P9070004.jpg

 

Kuvasta näkyy, miten sienen jalka on paksu ja hiukan samettinen.

P9070006.jpg

 

Tästä sienestä saa kivoja kuvia, mutta en menisi syömään sitä. En tiedä nimeä tälle ilmestykselle.

P9070002.jpg

 

Syötäväksi kelpaamattomiin kuuluu myös iloisen vappupallon näköinen kärpässieni.

P9010005.jpg

 

Pikimmiltään piipahdettiin Helsingissä. Loikoilen riippukeinun pohjimmaisena, kuumana kesäpäivänä kuuma koira peittonani.

IMG_20190826_154600.jpg

 

Whippetin muotoisia rusketusraitoja en sentään saanut.

IMG_20190826_154620.jpg

 

Tunnelmavalaistusta.

P8240029.jpg

 

Tytär miehineen oli nikkaroinut kokonaan uuden terassin olohuoneensa jatkeeksi.

P8250003.jpg

 

Pienelle "wimbledonin" siirtonurmellekin jäi oma alue luomaan vehreyttä kaupunkipihaan. 

P8250011.jpg

 

Täytyy vain ihmetellä pariskunnan kädentaitoja. Myös sohvan pehmusteet olivat syntyneet taidolla ja tehokkuudella. Jäi vähän harmittamaan, että nyt ei ehditty käydä tarkistamassa toisen tyttären porukan talonrakennusprojektia. No, heillä on jo vuosien myötä syntynyt sellainen  rakentamisrutiini, että hommat kyllä hoituvat, ja päästäänhän sitten myöhemmin ihailemaan valmiita tuloksia.

P8250016.jpg

 

Herkullinen ja upea chiliamppeli houkuttelee ärhäkälle makutestille.

P8270001.jpg

 

Hyvältä ystävältä saatiin paketti ahvenfileitä - ja siihen vain pannullinen uuden sadon lohkoperunoita. A vot, mikä kulinaarinen nautinto! 

P8080042.jpg

 

Vihittiin käyttöön toisen ystävän lahjoittama kaunis kahvimuki.

Kyllä kesä osaakin näyttää ja maistua hyvältä!

P8050010.jpg

 

perjantai, 16. elokuu 2019

Romeon ja Julian luona kylässä

Oulun yliopston kasvitieteellisessä puutarhassa on ihan pakko piipahtaa joka kesä ja mielellään useamman kerran kesässä. Ulkoalueilta löytyy n. 4000 toinen toistaan mielenkiintoisempaa kasvilajia ja kasvihuoneista n.1500 lajia lisää. Romeossa sijaitsee pääasiassa trooppisen ilmaston kasveja ja Juliassa välimerenilmastollisia eli subtrooppisia kasveja.  

P8140035.jpg

 

Etualalla upea 14 metrinen Julia ja takana komea 16 metrinen Romeo.

P8140045.jpg

 

Kun Romeon tiloihin astuu, lämmin ja kostea henkäys nostaa muistikuvan aiemmasta thaimaalaisen tropiikin kohtaamisesta. Vielä voisi olla kiva tunnelmanlisäys, jos taustalle saisi ääniefektiä sademetsälle tyypillisestä lintu- ja eläinmaailmasta.

Kasviviidakko koostuu palmujen lisäksi esim. banaanista, kaakaosta, kahvista, teestä, kanelista jne. Liaaneita riittäisi vaikka muutamalle simpanssille kiipeilyyn. Orkideat eivät juurikaan olleet nyt kukassa, kuten eivät omanikaan kotona ole.

P8140036.jpg

 

Lumpeet ja vesihyasintit viihtyvät lampareen vesisuihkun katveessa. Riisin viljelyyn löytyisi myös oivat olosuhteet. 

P8140040.jpg

 

Tästä puuvillasta ei vielä paitaa syntyisi.

P8140039.jpg

 

Julian lauhkeassa välimerellisessä ilmastossa viihtyvät sitruspuut, öljyoliivi, kiivi, nektariini, seetri, viiniköynnös ja parsa muiden muassa. 

P8140041.jpg

 

Mehikasvien osastolla pörhistelee monenlaisia kaktuksia ja muita aavikoiden piikikkään ärhäköitä kasveja.

P8140042.jpg

 

Agaveja ja aloeveeroja mahtuu valikoimiin useammanlaisia.

P8140044.jpg

 

Tällä kertaa vain yksi kaktus esitteli kukintojaan.

P8140043.jpg

 

Puutarhan ulkoalueelta voi bongata monenlaisia tuttuja kotipihan perennoita. Tässä kaunis päivänhattu.

P8140009.jpg

 

Toscanankin ihanilta kukkakedoilta tuttu unikko on tainnut livahtaa salaa näiden perennapenkkien lomaan. 

P8140007.jpg

 

Häikäisevän keltainen auringonkukka.

P8140029.jpg

 

Hempeän pinkki pensasruusu.

P8140030.jpg

 

Silmä lepää kauniissa ja hyvin hoidetussa puutarhassa.

P8140010.jpg

 

Visuaalista ilmettä luovat myös kiipeämiseen houkuttelevat porrasaskelmat.

P8140012.jpg

 

Tunturi- ja vuoristokasvien kumpareilta kuuluu puron solinaa.

P8140015.jpg

 

Huolimatta hiukan sumuisen harmaasta aamupäivästä viihtyisän näköiset metsäpolut vetivät kutsuvasti puoleensa.

P8140011.jpg

 

Lammenrannan rauhaa.

P8140013.jpg

 

Sorsanpojan kotireviiriä.

P8140019.jpg

 

Sokkeloisten kujanteiden hämyä.

P8140023.jpg

 

Rauhoittavalle viheriöllekin riittää tilaa.

P8140028.jpg

 

Anoneeko nyt tämä uhanalaiseksi joutunut vieraslaji turvapaikkaoikeutta kasvititeellisestä puutarhasta. Kurttururuusu on julistettu hävitettävien kasvien listalle liian innokkaan leviämistaipumuksensa vuoksi. Kolmessa vuodessa pitäisi tuhota tämä ruusu niin kotipihoista kuin puistoista ja tienvarsilta. Ei ole helppoa löytää yhtä kestävää ja helppohoitoista kasvia tilalle.

P8140026.jpg

 

Lehmus kukassa tähän aikaan, liekköhän tavanomaista.

P8140016.jpg

 

Lehmuksella on kauniit sydämenmuotoiset lehdet. Lehdistä voisi tehdä vaikka kivoja ystävänpäiväkortteja syksyllä. Jos mahdollinen tuleva ruskanväri ei innosta, niin ainahan voi kuivatun lehden tarvittaessa myös maalata. 

P8140017.jpg

 

Hyötypuutarha-alueella kasvaa tietysti monenlaista ruokalautaselle soveltuvaa materiaalia, kuten esim. ruusupapu.

P8140031.jpg

 

Risiiniä en toki lautaselle laittaisi, mutta onpa sillä upea kukinto.

P8140032.jpg

 

Parsa on päässyt venähtämään.

P8140033.jpg

 

Ai niin, viimeeksi lupasin kertoa mitä virkatuista neliöistä syntyi. Vanha pellavapaitani aloitti ihka uuden elämän torkkupeittona.

P7300074.jpg

 

Tästä lähdettiin liikkeelle. Vuosia sitten kudoin pellava-puuvillalangasta itselleni tosi mieluisan paidan. Vuosien myötä paita on ilmeisesti "kutistunut", joten päätin purkaa ihanan langan uusiokäyttöön. Palasten virkkaamisesta tuli mukavan kevyt kesäinen käsityö.Nyt ei huolestuta mahdollisesti piankin saapuvat viileämmät kesäillat.

P6150036.jpg

 

 

 

maanantai, 22. heinäkuu 2019

Ekoteko

Viime vuosina on meitä kansalaisia opastettu tarkastelemaan kriittisellä otteella nokisen mustaa hiilijalanjälkeämme. Puutarhaliiton nettisivuilla törmäsin myös aiheeseen liittyvään artikkeliin. Siinä kerrottiin, miten puutarhanhoidolla voi, kaiken muun hyödyn lisäksi, osallistua myös ilmastotalkoisiin. Monivuotiset perennat sitovat kasvukautensa aikana runsaasti hiilidioksidia ja toisaalta tuottavat happea ympäristöönsä. Istuttamalla monivuotisia perennoita, pensaita ja puita voi saada puutarhaansa ikioman pikku hiilinielun osana maailmanlaajuista kasvihuoneilmiön torjuntapatteristoa. On mukavaa ajatella, että pihalla on koko kasvukauden ajan toiminnassa pienimuotoinen hiilidioksidin ja hapen käsittelylatos. Olisi hauska tietää, kuinka paljon esim. meidän pihakasvit pystyvät kompensoimaan isäntäväkensä aiheuttamaa hiilidioksidikuormaa ja tuottamaan happea meidän hengissäpysymisen tarpeeseemme.

Tiedelehti Science puolestaan kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan miljardien puiden istuttaminen ympäri maailmaa olisi merkittävin ja helpoin tapa torjua ilmastonmuutosta. Oli myös selvitetty, että teoriassa hanke olisi toteutettavissa, sillä vapaata ja istutukseen soveliasta maa-aluetta löytyisi maapalloltamme hyvin. Toinen kysymys onkin, että mistä löytyy rahat noin suureen toteutukseen. Pienimuotoiset istutushankkeet ovat kuitenkin jo käynnistyneet eripuolilla maailmaa. Esimerkiksi suomalainen 4H-toiminta on jo mukana . Ehkäpä itsekin säästän vaahteran alun, jonka meinasin nyppäistä ruohoessani. Se kun oli kylväytynyt mielestäni hiukan väärään paikkaan tontillamme. Taidanpa vain siirtää sitä vähän. 

Minun toimillani ei koko maailmaa pelasteta, mutta ehkäpä voisin olla edes yksi mikroskooppisen pienen osuuden suorittaja globaalissa kilpajuoksussa ilmastonmuutosta vastaan. 

Tällä hetkellä ovat pihamme pionit upeimmassa työasussaan pyydystämässä hiilidioksidipäästöjä ilmakehästämme. 

P7130022.jpg

 

P7130017.jpg

 

P7100021.jpg

 

P7100057.jpg

 

P7100058.jpg

 

P7140021.jpg

 

Myös valkoinen pioni ahkeroi väsymättä.

P7060011.jpg

 

P7040017.jpg

 

P7040003.jpg

 

Juhannusruusu olisi valmis leviämään hyvinkin laajoille alueille, mutta pakko sitä on rajoittaa, että jää tilaa muillekin kasveille.

P6300058.jpg

 

P7020117.jpg

 

Tarhakullero toimittaa jatkuvasti taimen alkuja työhaastatteluun, mutta kaikkia ei vain valitettavasti voi ottaa mukaan. Mutta toki kompostimullan tuottaminen on myös ihan tärkeä tehtävä tässä luonnon kiertokulussa.

P7200073.jpg

 

Varjoliljan värisävyjä.

P7170019.jpg

 

Vaaleanpunainen akileija on tullut pihaamme pyytämättä ja tilaamatta, mutta olisin kyllä pyytänytkin, jos olisin tiennyt sen siirtymisaikeista. Ilmeisesti joku ystävällinen lintu on toimittanut siemenen aitapensaan juurelle.

P7020103.jpg

 

P7020102.jpg

 

Tälle vanhalle monivuotiselle unikolle ei tahdo löytyä vakiintunutta nimeä, mutta esim. tarhaidänunikoksi sitä usein puhutellaan. Kaunis se on ja innokas leviämään, jos saa siihen tilaisuuden.

P7020119.jpg

 

Loistotädyke.

P7060018.jpg

 

Ampiaisyrtti.

P7060014.jpg

 

Ukonkello.

P7060015.jpg

 

Kurjenkello.

P7220020.jpg

 

Ketoneilikka.

P7220015.jpg

 

Ahomansikka.

P7220014.jpg

 

Ensimmäiset ruusut aukeavat.

P7200058.jpg

 

Kuunlilja.

P7060022.jpg

 

Keltamaksaruoho.

P7060013.jpg

 

Suikeroalpi.

P7140062.jpg

 

Tämä vanhempi kivikkopuutarhaosio on nukkunut ruususen unta juhannusruusujen katveessa. Kaivelin sen nyt esille ja tallessa näytti olevan. Tällä puolella pihaa on enemmän myös puustoa, joka nyt siis onkin noussut arvoonsa hiilidioksidisiepparina.

P6290012.jpg

 

Laitoin pari uutta maksaruohoa kivikkoon vanhojen kevätkaihonkukkien, sinivuokkojen ja loistotädykkeitten rinnalle.

P7170012.jpg

 

Akileijoja on siellä entuudestaan, ja nyt siirsin siperianunikoita kylväytymään alueelle.

P7170005.jpg

 

Komeita päivänkakkaroita löytyy sieltä täältä.

P6280014.jpg

 

Kesäkuussa pyyhkäisi raju myrskytuuli pihamme yli ja katkaisi valtavan suuren oksan omenapuusta. Oksassa oli ollut jo aikaisemmin pientä vikaa, mutta en ollut raskinut oksaa poistaa. Myrsky on rohkeampi puutarhuri ja teki sen mikä itsekin olisi pitänyt älytä tehdä.

P6230011.jpg

 

Lopputulos oli kauniinpi, vaikka jonkin verran ommppusato pienenikin.

P6230016.jpg

 

Naapurin kissa käy usein seurailemassa puuhiani ja voipa jäädä hetkeksi lekottelemaan omenapuun katveeseen.

P7100037.jpg

 

Hovijasmike tuoksuu huumaavasti. Harmi, kun sen kasvutapa on sellainen, että pensasta joutuu tahtomattaankin nimittämään pusikoksi.

P7210078.jpg

 

P7220009.jpg

 

Luontokasveista ehdoton suosikkini on vanamo. Tyynenä päivänä sen ihana tuoksu täyttää koko metsän.

P6280023.jpg

 

Vanamo oli levittäytynyt valtavaksi kukkamatoksi metsän siimekseen.

P6280027.jpg

 

Yksi voimakastuoksuinen kasvi on suopursu, jonka kauneus saattaa yllättää lähemmin tarkasteltuna.

P6220009.jpg

 

Tuttu rantamaisema.

P7130048.jpg

 

Mesiangervometsää.

P7130010.jpg

 

Metsässä kasvaessaan tämä ruusu on kaunis, mutta muuttuu riesaruusuksi leviämispakkomielteensä vuoksi, jos se eksyy pihapiiriin. 

P7130014.jpg

 

Pohjoiset suot toimivat hiilinieluna toisin kuin trooppiset suot. Ilmaston lämmetessä tropiikin suot muuttuvat vähitellen hiilipäästöisiksi. Meidän suot sitovat hiiltä enemmän, kuin mitä kasvien hajoamisesta hiiltä vapautuu. Ojitettujen soiden ongelmaksi voi nousta metaani ja ilokaasukin, jotka ovat ilmastonmuutoksen kannalta hiiltäkin haitallisempia. Siispä tavoitteena onkin säilyttää nykyiset suot ja ehkä ennallistaa ojitettuja soita.

P7160011.jpg

 

Maariankämmekkä on suolla kasvava miellyttävä yllätys tuoksunsa ja kauneutensa vuoksi. Sen kukinta-aikaan syntyy somessa ärhäköitä keskusteluja sen mahdollisesta rauhoituksesta. Tilanne on kuitenkin se, että kasvin voi kerätä halutessaan kotiinviemisiksi, mutta CITES sopimukseen kuuluvana kasvina sen myynti ulkomaille on kielletty. 

P7160066.jpg

 

Hillasuolla rämpiessä tuli eteen sieni, jota en aiemmin ole tavannut. Ihmselle luontaista taitaa olla, että kaikelle pitäisi löytää nimi. Lopulta jouduin kääntymään Suomen Sieniseuran puoleen, ja sieltä vastaus tuli ripeästi. Keltanupikka on todella osuva nimi tälle kummajaiselle. 

P7160021.jpg

 

P7160023.jpg

 

Syötävistä sienistä alkavat olla ensimmäiset haperot, herkku- ja punikkitatit valmiita kerättäviksi.

P7160060.jpg

 

Näyttää siltä, että hiilen sitominen on rankkaa työtä, välillä pitää istahtaa mättäälle huilaamaan.

P7160042.jpg

 

Merenrannassa vipeltää nopsajalkainen pikkusirri. 

P7090005.jpg

 

En tiennyt, että pääskynen voi katsastella ruokaa myös maanpinnantasolta, tai siltä sen touhu ainakin näytti.

P7090011.jpg

 

Rannan perhosvalikoimaa.

P7180052.jpg

 

Keskiyötä lähestyvä auringonlasku.

P7130041.jpg

 

Claude Monetin tunnelmissa lummelammen rannalla.

P7190016.jpg

 

P7190015.jpg

 

P7190019.jpg

 

Mitähän tästä syntyy. Tämän käsityön ensisijainen tarkoitus on kulkea helposti raahattavana ajankuluna metsä- ja rantaretkien huilitauoille.

P7110003.jpg

 

Seuraavassa postauksessa varmaan selviää mitä tästä tuli, selviää viimeistään silloin minullekin.

P7110004.jpg