Kroatiaa pidetään yhtenä Euroopan kauneimmista ja mielenkiintoisimmista matkailukohteista. Sen väitteen voi nyt allekirjoittaa siellä vietetyn viikon jälkeen. Voi vain kuvitella kesämaisemia, kun nytkin näkymät olivat huikeita. Säätkin suosivat meitä, sillä enimmäkseen lämpötila vaihteli 12 - 17 lämpöasteessa. Viimeisille päiville pyrki kuvioihin se samainen Siperian kylmänhenkäys, joka oli Suomeen aiheuttanut n. 30 asteen pakkasia. Me selvisimme sentin lumikerroksella, +1 asteen päivälämmöillä ja -3 asteen yölämpötilalla. Viimeisenä lomapäivänä oli jo 10 plusastetta ja aurinko siivosi maisemat jälleen kuntoon. 

Lento suuntautui Helsingistä Dubrovnikiin ja sieltä tehtiin bussilla tutkimusmatkoja pohjoisen Splitin kaupunkiin sekä rajojen yli Bosnia-Hertsekovinaan ja Montenegroon. 

Kroatia rajoittuu Adrianmereen, ja rantaviivaa riittääkin sitten 1778 km:n verran. Rannat ovat kirkasvetisiä ja puhtaita. Vastarannalla sijaitsee Italian saapasmaa, mutta välissä on kuuluisat Kroatian rannikon lukuisat (1246) hienot saaret.

Dalmatialaista rantamaisemaa ilta-auringon hämärtyessä.

Dubrovnikin vanhan kaupungin muurien sisältä löytyy vaikuttavia linnoitusrakennelmia. Siellä onkin kuvattu osa The Game of Thronesin elokuvan sarjatuotannosta. Kroatiassa jaksetaan intoilla kuvauksista, mutta ihan aiheesta kyllä, esim. Dubrovnikin turismi on lisääntynyt 25 % kuvausten jälkeen. 

Kolme seuraavaa yötä vietettiin mukavassa hotellissa Makarskissa, joka sijaitsee Splitin eteläpuolella. 

Rantabulevardia hotellin liepeillä.

Spa-osastolla oli tarjolla rentoutusta saunojen ja vaikkapa porealtaan lämpimässä.

Matkan jatkuessa pohjoiseen lahden poukamista ilmestyi aina uusia, mitä viehättävämpiä, pikku kyliä ja kaupunkeja.

Aurinko kimmelteli Adrianmeren aalloilla.

Hieman sisämaahan päin löytyi myös harvinaisempaa alankoseutua.

Rantavesissä näkyi paljon kasvatusaltaita, joista ovat peräisin ruokapöytien herkulliset osterit ja simpukat.

Stonin kaupunkia ympäröivät jyhkeät muurit (5,5 km), jotka ovat toiseksi pisimmät maailmassa heti kiinanmuurin jälkeen. Harmi, kun ei ollut aikaa mennä vaeltamaan muureille. Stonin kaupunki on kuuluisa mineraalipitoisen ja maukkaan merisuolan tuotannostaan. 

Muuten, Suomesta löytyy itseasiassa maailman pisin puolustusrakennelma, Salpalinna (http://www.salpakeskus.fi/). Tämä 1200 km pitkä linnoitus on rakennettu toisen maailmansodan aikana, vuosina 1940-1944, Suomenlahdelta Sallaan.

Stonin maamerkkinä oli vanha viinipuristin.

Ohjelmassa olikin seuraavaksi tutustuminen viinin tuotantotilaan. Nämä viiniköynnökset odottelevat keväistä kasvuunlähtöä.

Pienikokoinen, koristeeksi poimittu, viiniköynnösyksilö on 50 vuotta vanha.

Aluksi punaviini laitetaan käymään metallisammioon ja sen jälkeen varastoidaan tammitynnyriin. Myöhemmin, pullosäilytyksessä sen maku kehittyy vähitellen lisää. Omasta valinnasta ja kukkarosta on sitten kiinni minkä ikäisenä viininsä haluaa juoda.

Kalliimmissa pulloissa viini on jo kymmenkunta vuotta vanhaa.

Ei muuta, kuin maistelemaan. Kroatialaisten viinien arvo on kuulemma vankassa nousussa.

Splitin kaupungin on perustanut Rooman keisari Diocletianus vuonna 295 jaa. Rooman valltakunnan hallinnosta luovuttuaan keisari muutti asumaan tähän palatsiin. Myös Splitissä on suoritettu Game of Thronesin kuvauksia. 

Kellotapuli edustaa tyypillistä italialaista kirkkonrakennusperinnettä.

Kroatiassa näkee usein katujen varsilla spreijattuja tekstejä, 1950. Ne viittaavaat vuosilukuun, jolloin "jalkapallohullun" Splitin oman suosikkijoukkueen, Hajduk Splitin, kannattajayhdistys on perustettu. Tietenkin teksti löytyy myös historialliselta Diocletianuksen alueelta.

Tähän aikaan alueella ei ollut montaakaan kahvilaa tai ravintolaa toiminnassa, mutta on helppo kuvitella minkälainen meininki täällä on kesällä, kun esim. pelkästään risteilyalusten turistit vellovat rannikolla miljoonapäisinä laumoina.

Rantalaiturilla istuskeli muutamia paikallisia kalastajia.

Eipä aikaakaan, kun saalista alkoi tulla.

Matka jatkui Splitistä kohti Bosnia-Hertsekovinian Mostaria.

Ympärillä kohosi pariinkin kilometriin yltäviä vuoria. Kyseessä on Dinarialppien vuorijono.

Pienenä välietappina pysähdyttiin turkkilaisten ottomaanien aikaiselle linnoitusalueelle.

Meidän oppaaksi pyrähti ystävällinen kissa, joka piti huolen, että pysyimme oikealla tiellä risteävien polkujen lomassa.

Kupolimalliset kattorakennelmat ovat ottomaaneille tyypillistä arkkitehtuuria.

Löytyi myös moskeija minareetteineen.

Linnoituksen huipulta avautui tietenkin upeat maisemat. On siinä kelvannut ottomaanisotilaan tarkkailla sivusilmällä myös mahdollisen vihollisen aikeita.

Kisu saatteli meidät takaisin alas asti.

Seuraava etappi oli Mostarin kaunis ja kuuluisa silta. Se on rakennettu 1500 -luvun puolivälissä mutta tuli tuhottua täydellisesti Bosnian sodassa 1993. Sen jälkeen UNESCO, useiden maiden myötävaikutuksella, sai rakennettua 2000 -luvun alussa tarkalleen entisen sillan mukaisen uuden kaarisillan. 

Neretvajoen vesi on ihmeellisen turkoosin väristä. Se johtuu kuulemma veden erikoisista mineraaleista ja tietyistä kasveista.

Alueellla oli paljon kaunista käsityötaidetta myynnissä.

Mostarissa näkee vielä paljon sodan aiheuttamia jälkiä. 

Seuraavaksi yöksi siirryttiin kohti parin kilometrin korkuisia vuoria ja saavuttiin Medjugorejen hotelliin. Illalla rupesi satelemaan lunta, mutta aamuun mennessä sitä oli tullut vain reilun sentin verran. Jossakin päin Bosnia-Hertsekovinaa lunta oli kertynyt parikymmentäkin senttiä. Onneksi ei meillä, sillä edessä olisi ollut bussiluistelua serpenttiinitietä alas, ties minne.

Säätila onneksi korjautui Kotorinlahden rannalle Montenegroon mennessä. Seutu oli taas uskomattoman kaunista. Lahden pohjukassa, Perastissa, on saarelle rakennettu kirkko nimeltään Our Lady of Rocks, Kallioiden Nainen. Tarina kertoo, että lahden kalliolta oli löytynyt Neisyt Mariaa esittävä ikoni, jonka kalastajaveljekset veivät kotiinsa. Kolmas veli oli kotona hyvin sairaana, mutta kun ikoni tuotiin pojan luokse hän parani. Tämän ihmetapahtuman kunniaksi haluttiin rakentaa kirkko. Kirkkoa varten piti tehdä lahdelle oma saari, ja se toteutettiin upottamalla mereen laivoja, veneitä ja kiviä.  

Saareen siirryimme moottorivenekuljetuksella.

Kirkko on hyvin kaunis sisustukseltaan. Alttaritaulu on veistetty Carraran marmorista. Keskellä nähdään alkuperäinen kalliolta löytynyt ikoni.

Katossa ja seinillä on esillä taidokkaita maalauksia ja paikallisten asukkaiden lahjoittamia hopealaattoja. Näiden laattojen toivottiin suojelevan merimiehiä heidän pitkillä merimatkoillaan.

Neitsyt Marian kultaisen kuvakudoksen on ommellut miestään meriltä odottava vaimo. Odotus oli kestänyt 25 vuotta ja sinä aikana vaimon näkö heikkeni lopullisesti tarkan työn tekemisestä. Taulussa on käytetty paljon kultaa ja hopeaa, ja vaimo on laittanut enkelten hiukset omista hiuksistaan. Kerrotaan, että hiukset ovat alunperin olleet ruskeat, mutta ne ovat vähitellen harmaantuneet. Taulua pidetään uskollisen rakkauden symbolina ja se on yksi arvokkaimmista esineistä kirkossa.

Vanhaa asearsenaalia.

Olisikohan esineistö upotetuista laivoista.

Perastin kaupunki jylhissä maisemissa.

Katorin kaupungissa oli taas vastassa vahva muurivarustus.

Ja vuorella lisää muuria.

Muurien sisäpuolella, perinteikkäässä ympäristössä, on nykyisellään kauppoja, kahviloita, liikehuoneistoja ja tavallisia asuntojakin.

Kroatiassa ovat jo monet kasvit aloittelemassa kukintaansa, tässä kirsikkapuut.

Mandariinipuita näkee paljon.

Ja tietysti oliivipuita.

Villinä kasvavaa päivänkakkaraa, pihasauniota vai kamomillaa?

Tuttuja pihakasvejamme.

Pensas oli vähän korkealla. Kasvin määritys jäi hämärän peittoon.

Enpä tunnistanut tätäkään.

 Aloeveerat olivat komeita.

Ruusukin aloitteli jo uutta kevättä.

Palmulla öinen sinisävytys.

Makarskin hotellissa oli valtavan hyvät ja monipuoliset ruoat. Hyvää ruoka oli muuallakin, vaikkakin jäi vähän näiden varjoon.

Ruoka oli usein grillattua, tässä kalkkunaa.

Ilmakuivattua kinkkua,

...hyvää.

Erilaisia lihoja ja herkkusienikastiketta.

Katkarapuja.

Toisen illan ruokalautanen.

Tästä löytyy mm. grillattua haita.

Jälkiruokia saattoi syödä silmillään (eikä juuri muuten jaksanutkaan).

Tämä reissu ennätti olla vain pientä pintaraapaisua Balkanin maihin, mutta se kävi jo selväksi että näihin maihin menisi todella mielellään uudestaan.