Päätettiin, että tänä keväänä laitetaan uusiokäyttöön myös jätemateriaali, jota putkahtelee pääsiäisen suklaisista yllätysmunista. Olimme valinneet ötökät yhdeksi meidän kevään teemoista, joten yllätyskuorille tarjoutui hieno mahdollisuus muodonvaihdokseen, eli metamorfoosin. Netistä löytyi jonkinlainen mehiläisen kehitelmä, mutta kun maaperässä on ötököitä joka lähtöön ja ilmassakin välillä pilvin pimein, niin eiköhän joukkoon mahtuisi muutama uusikin hybridi.
Tällä hämähäkkien alalajiin kuuluvalla otuksella on sellainen ilme, että se ehkä on risteytynyt äkäisestä punkista.
Kuvan siivekkäällä näyttäisi olevan geeniyhdistelmässään karvan verran ampiaista.
Tämä kiltin näköinen hämähäkki ei varmasti tee pahaa kärpäsellekään.
Vastakuoriutuneita perhosia.
Joukossa leppäkerttuja.
Jokin eksoottinen perhoslaji.
Hieman viherpeippoa muistuttava pikkulintu oli rakentanut pesän meidän osastolle. Pesässä oli neljä kaunista munaa. Myöhemmin pesän vartioiksi ilmestyi pari "tuhatvatsaista".
Ajatushautomosta rupesi kloonautumaan myös kukkasia. Keksimisen jälkeen idea tuntui niin yksinkertaiselta, että arvelin nettivinkkien ihan pursuavan tällaisia kukkia. Nykyään kun ei tahdo päästä keksimään mitään, ilman että samanlainen heureka on koettu jo kaikkialla muuallakin maailmassa. No, googlettamalla en löytänyt vastaavaa ideaa koneelta, todennäköisesti kuitenkin kehnon surfailutekniikkani vuoksi. Tai ehkä sittenkin voin jäädä odottelemaan kutsua ensimmäiseen askartelun Nobel -palkinnonjakotilaisuuteen. ;)
Lapset ristivät tämän 90 -luvulta peräisin olevan tuhatjalkaisen Allukaksi.
Toukkia syntyi myös värikkäistä papereista taittelemalla.
Äitienpäiväksi teimme kotiinvietäväksi kupinaluset äidin juomamukin alle. Olimme saaneet lahjoituksena kankaanpaloja, ja lapset liimailivat paloja huopakankaalle. Harmillista, että lasten osallistuminen rajoittui tässä lahjassa varsin minimiin, kun askartelusakset eivät oikein purreet lasten valitsemiin kankaisiin. Mutta liimaaminen on yksi taiteenlaji jo sinällään. Ja vähän kuivuneen Erikeekperin nyppiminen sormista on aina hauskaa - vaatteista ei niinkään.
Kevään muuttolintuja seurailtiin tiiviisti. Aamupiiriemme kestoaiheena oli kertomukset viimeeksi tavatuista linnuista. Myöhemmin ei päivittäisille muurahais- hämähäkki- ja muille ötökkätarinoille meinannut millään tulla loppua.
Joutsenentunnistustehtäväkään ei aina ole ihan helppo. Värityskuvasta löytyi mm. varis, harakka, kana ja strutsi.
Lintutaulut olivat seinällämme monen viikon ajan, ja usein niitä tutkittiin. Vähitellen monet siivekkäät alkoivatkin olla jo väritykseltään ja tuntomerkeiltään lapsille varsin tuttuja.
Onni toi merille matkaltaan tuliaiseksi lintutaulun, josta oli kiva kerrata lintujen nimiä
Oksalla männyn istuvi paakku,
ei se ole harakka eikä varis Vaakku.
Kuunnellaan mitä se puhuu,
sehän sanoo " Hu huuuu".
Kukkia ja pesiviä lintuja.
Vappuhumua.
Vappukukkia.
Ja vappuherkkuja.
Siilit heräsivät talvihorroksesta.
Kevätjuhlaharjoituksia.
Nämä kukkaset ovat syntyneet tanssinäytöksiin ommeltujen tyllihameiden pois heitettävistä keskikappaleista - onneksi ei tullut heitettyä.
Juhlakoristeita.
Kevätjuhlamme koostui lähinnä kevätkaudenaikaisista leikeistä, loruista ja lauluista. Aluksi muistelimme reissaamistamme Aasian maissa. "Kiinan kielellä" osasimme vielä Hojo, hojo huuga -lorun. Kiinan keisari olisi ollut innokas ratsumies, mutta ei tahtonut millään pysyä keppihevosensa selässä. Matkustelimme vielä ympäri maailman, ja pian palasimme junalla suoraan Suomen kevääseen. Orkesterimme soitteli pienet kevätsävelet ja sitten seurasikin meidän lasten suosikkiesitys Kultakutrista ja kolmesta karhusta. Isompien ryhmässä oli innokasta näyttelijäkaartia siinä määrin, että annoimme saman tien yleisölle uusintanäytöksen, näin useampi lapsi pääsi toteuttamaan omia näytteliäntaipumuksiaan. Vielä vähän lorua ja laulua sekä lopuksi polkupyörällä ( = mopolla) kesälomalle mummolaan.
Kommentit