Norjan Lofootit oli meidän tämän kesän matkatoiveissa. Heinäkuun turistivirtaan emme halunneet lähteä ja sitten siellä alkoikin satelemaan. Norjan rannikon jylhät maisemat on nähtävä seesteisillä keleillä, sillä vuorenrinteitä mataavat pilviverhot varjostavat matkanautintoa niissä maisemissa. Sääkartoilta selvisi, että 3.9. lähtien pohjoiseen Norjaan työntyisi korkeapaineen selänne. Siispä kamppeet kasaan, ja aamu kuudelta menoksi. Yhdeksän tunnin päästä olimme jo Lofooteilla. Pika pikaa ennätin ottamaan muutaman ruskakuvan Kiirunan ja Abiskon tunturimaastoista Ruotsin läpi ajaessamme.

Muutamaa päivää aiemmin oli uutisissa kerrottu, että Ruotsissa, Kebnekaisen vuorella, on tänä lämpimänä kesänä lumet sulaneet vauhdilla (sulamista on tapahtunut pikkuhiljaa jo viimeiset kymmenen vuotta). Lumipeitteinen tunturin korkein kohta, Sydtoppen, on madaltunut siinä määrin, että korkeimman huipun titteliä kantaa nyt myös kallioinen Nordtoppen, jossa ei kesäisin ole lunta. Molemmat huiput ovat 2097m korkeat. 

Kuvan lumipeitteiset vuoret ovat Kebnekaisen suunnassa, mutta ei välttämättä juuri kyseinen vuori.

Lofoottien vuoret eivät ole valtavan korkeita (korkein Higravstiden 1146 m), mutta kun ne usein kohoavat jyrkkinä kallioseininä suoraan merestä, ne ovat todella vaikuttavan näköisiä.

Kylät ja kaupungit ovat sijoittuneet mukavasti vuorten kupeeseen.

Talojen katot eivät useinkaan ole turve- tai heinäkatteisia, mutta kieltämättä nämä yksitäiset erikoisuudet ovat ilo silmälle.

Lofoottien 45 000 asukasta saavat toimeentulonsa lähinnä kalastuksesta ja turismista, mutta alavammilla seuduilla kukoistaa myös maanviljely lampaanhoitoineen ja lihakarjoineen.

Säätieteilijät pääsivät kerrankin näyttämään piilevän ammattiosaamisensa, kun korkeapaine piti kuin pitikin kutinsa. Lämpötilat kipusivat parinkympin lukemiin. Rambergissä sijaitsevalle houkuttavan pitkälle ja valkoiselle hiekkarannalle alkoi olla kysyntää. Myöskään Norjan rannikoille tyypillisistä tuulista ei ollut haittaa, vaan pääsimme nauttimaan harvinaisen tyynistä merimaisemista lähes koko ajan viikon kestävällä matkallamme. 

Golf-virran ansiosta alueen talvilämmöt eivät laske kovin paljoa pakkasen puolelle, mutta silloin kun lunta sataa sitä voi tulla hyvinkin runsaasti. Tuulet ja usein myrskyävä meri tekevät olosuhteista toki vaativia.

Rannoilla on riveittäin turistien käyttöön tarkoitettuja kalastajamajoja, joissa olimme ajatelleet yöpyä. Mutta kun säätila suosi luontomatkailua päätimme jättää mökkeilyn pois kuvioista.

Jotenkin nämä norjalaisten, maisemaan sulautuvat, vapaa-ajan mökit jaksavat aina innostaa esteettistä silmääni. Tämä, säitä säikkymätön, urheilullinen kansa raahaa mökkitarvikkeensa karuihin ja mitä haastavampiin olosuhteisiin. Sinne rakentuu hetkessä viehättävä ja viihtyisän näköinen loma-asumus. Me suomalaiset rakennamme mökkimme tiukasti järven tai lampareen rantaan. Norjalaisten mökit sijaitsevat tunturien, vuorien ja vaarojen rinteillä, ja mitä ylempänä, aina parempi. Vesistökään ei ole välttämätön maisemalisä, mutta Lofooteilla se elementti toteutuu kyllä siinä sivussa.

Koskia, putouksia ja puroja riittää tien varsilla ihailtaviksi.

Hålogalandin silta on1,5 km pitkä. E10 tie vie läpi 260 km pitkän saariryhmän. 

Tiellä ei ole suuria korkeuseroja, kuten Norjassa muutoin on, mutta serpentiinitiet mutkittelevat vuonojen pohjukoita ja vuorten kylkiä kerryttäen ajokilometrejä runsaasti. Välillä pujahdetaan tunneleihin (pisin 6.4km) milloin vuoren läpi ja milloin vesistöjen ali.

Auringonlaskut saarilla ovat usein vaikuttavan näköisiä.

Auringonnousut ovat myös hienoja, ja sopivat aamusumut vain tehostavat tunnelmaa. 

Yöaikaan oli näkyvissä myös revontulia. Lofooteilla on mahdollisuus nähdä revontulia hyvin usein syys- ja huhtikuun välisenä aikana. Säät ovat siellä sikäli suosiolliset, että pilviset ja sateiset jaksot ovat usein lyhyitä. Kuulemma, revontulia voi periaatteessa nähdä tuona aikana aina iltaisin, jos on selkeää. Värien voimakkuus on sitten kiinni aurinkomyrskyjen voimakkuudesta.

Meidän piti lähteä saarilta pois 10.9., jolloin olisi ollut luvassa harvinaisen hieno valoshow.  Illalla, kotiin tultuamme revontulinäytös oli onneksi katsottavissa netissä, Pikakooste hienoimmasta 5 -minuuttisesta on varmaan vielä nähtävissä seuraavassa osoitteessa. Koosteessa on kuvaa koronailmiöstä, jota usein ei pääse näkemään. "Maalaamalla" osoiteen ja klikkaamalla pääset katsomaan videon.

https://www.youtube.com/watch?v=L__tOeGiHvc

Meduusan verkkainen soutelu meren aalloilla tarjoaa hyvän kontrastin meidän "maakrapujen" hektiseen menoon. Mihin ihmeeseen meillä ihmisillä on koko ajan niin mahdoton kiire? Paitsi, meidän nyt piti ennättää Lofooteille hyvien säiden aikaan (aina löytyy sopivat selitykset).

Leväkasvustot ovat myös yllättävän kauniita.

Hienoja värisävyjä löytyy, vaikka rannoille ajautuneet rakkolevät ovatkin yleensä tasaisen ruskeaa massaa.

Jollakin linnulla oli ollut iloiset rapujuhlat rantakallioilla. Ravun saksien kärkiväli oli n. 20 cm.

Vesi on niin kirkasta, että on helppo tutustua merielämään pintaa syvemmältäkin.

Aaah, raikasta ja virkistävää!

Kuva ei käy ihan todistusaineistosta, mutta kyllä siinä lentää merimetso. Lintu oli paljon lähempänäkin, mutta kamera oli vielä silloin aamupäivätorkuilla.

Tienvarsimaisemointi käynnissä.

Siinä se on, juuri niin lammasmainen katse, kuin vain lampaalla voi olla! Ja yhtä kysymysmerkkiä koko uuhi.

Hirvellä näyttää olevan ruoho vihreämpää tien toisella puolella. Autoilijoille taisi tulla vähän ylimääräistä sydämentykytystä, mutta pääasia että molempien osapuolten sydämet saivat vielä jäädä tykyttelemään jatkossakin.

Kahvihetket luonnonhelmassa ovat kertakaikkisen nautinnollisia.

Valkosipuliperunat tirisevät mukavasti nuotion kupeessa.

Norjalaisten suosima retkikeittö syntyy hetkessä Trangian ympärille. Se ei ole nopeutensa suhteen paras mahdollinen ratkaisu ainakaan "pikaruoan" ystävälle, mutta se on luotettava keitin säällä kuin säällä.

Terveysvaikutteisille kaarnikoille/variksenmarjoille kesä on ollut suotuisa, niitä oli joka paikassa ja paljon. Puolukoita vastaavasti ei juurikaan näkynyt.

Matkalle lähtiessämme meille lupailtiin vain 13-14 asteen lämpöjä, joten varsinaiset kesävaatteet jäi pakkaamatta. Sakset sentään oli pakattu, joten farkuista lyheni lahkeet. Ja helpompi toki onkin tehdä farkuista shortsit, kuin kylmän yllättäessä shortseista pitkät housut.

Lofooteilla on runsaasti kämpingalueita. Norjalaiset itse retkeilevät mielellään vapaassa luonnossa, ja monenlaisia p-alueita ja mukavia leiriytymispaikkoja on runsaasti. Paikalliset asukkaat eivät tunnu panevan pahakseen retkeileviä turisteija, sillä joillekin paikoille oli tuotu pöytää, tuolia ja jopa kynttilälyhtyjä viihtyvyyden lisäämiseksi.

Isona haluaisin veturinkuljettajaksi välille Kiiruna-Narviik. No, taidan olla jo liian iso ammatinvaihtoon, muta kadehdittavan hienot maisemat on tällä junankuljettajalla. Kuvassa vaunujen helminauha pujahti juuri tunnelista esiin ja jatkaa kulkuaan  pitkin tunturinrinnettä.