Unisiepparit ovat kiehtoneet mieltäni jo pitkään. Nämä Amerikan alkuperäisheimojen unia suojelevat taikakalut ovat mielenkiintoisia rakennella ja valmiina kauniita katsella. Tarinan mukaan tämä verkkorakennelma pyydystää öiseen aikaan huonot unet ja pahan energian. Aamun ensisäteet muuttavat huonon saaliin aamukasteeksi, joka valuu sulkia ja höyheniä pitkin maahan, lopullisesti pois uneksijaa uhkaamasta. Toisaalta sieppari pyydystää tehokkaasti nukkujalle hyviä unia. Tarustojen mukaan, alunperin, Hämähäkki-isoäiti kutoi verkon karkottamaan ihmiskunnalta pahoja unia ja negatiivista energiaa. No, olipa näistä tarinoista mitä mieltä hyväänsä unisieppari toimii erinomaisesti myös kauniina sisustuselementtinä.

unisieppari%2010.6.-16%20003.jpg

 

Punaista lankaa suositellaan siepparin verkkomateriaaliksi. Aikoinaan verkkoja on punottu myös eläinten suonista valmistetuilla langoilla (ehkäpä siihen maailmanaikaan helpoiten saatavilla olevaa). Tietysti taikakalun rakennusmateriaalin tulisi olla mahdollisimman luonnonmukaisia. Rengasosiossa olen käyttänyt pajua ja vanhoista nahka-asuista leikkaamiani nahkasuikaleita. Helmien suhteen olen ollut suurpiirteisempi, kun askarteluperinteisiini kuuluu pyrkimys hyödyntää mahdollisuuksien mukaan kaikkea joutilasta aineistoa, mitä on ilmestynyt purkkien ja säilytyslaatikoiden syövereihin. Renkaana on välillä toiminut myös jämäkkä muovipikarista leikattu yläreuna. Lieneekö sekään ihan huono idea, kun maan uumenistahan se muovin raaka-aine on alunperin pumpattu ;)

Oulu%2C%20unis.%20-4.8.-16%20006.jpg

 

Tässä on kokoelma minun ensimmäisiä harjoituskappaleitani. Näissä höyhenet ovat peräisin villifasaanista, jonka kohtaloksi oli tullut päättää päivänsä luonnollisen ravintoketjun osasena. Tässä tapauksessa naapurin kissa oli pyydystänyt linnun lounaakseen meidän norjanangervopensaan katveessa. Mutta, siis höyhenet ovat oikeasti luomuja ja niin ollen, oletettavasti, hyvin toimivia.

Unisieppari%2020.7.-16%20004.jpg

 

Tämän kesän hillasato oli kohtalaisen hyvä. Sen sijaan suolla rämpiminen oli kohtuuttoman rankkaa, tällä kertaa ennätysvesimäärien ansiosta. Mutta ongelma kohtuullistui huomattavasti, kun mielessä siinsi tämän hillakakun ennakkokuvat.

Hillakakku%2017.7.-16%20009.jpg

 

Märkiä suovilloja märällä suolla.

Yli-Ii%2011.7.-16%20004.jpg

 

Vadelmista saatiin runsas sato. Ja voi, miten helppoa oli näiden marjojen poiminta!

Unis.%20ja%20Ainolanpuisto%203.8.-16%200

 

Marjat olivat hyvälaatuisia ja lähes toukattomia.

Vadelmat%2027.7.-16%20007.jpg

 

Taas kakun kimppuun, vaikka tämän eteen ei juuri ole tarvinnut vaivaa nähdä.

Vadelmakakku%20%207.8.-16%20009.jpg

 

Ensimmäinen satsi valmiina.

Vadelmat%2027.7.-16%20018.jpg

 

Kauniita ovat viinimarjatkin.

Vadelmat%2027.7.-16%20004.jpg

 

Ja vielä japanilaisten kadehtimaa superruokaa.

Mustikka%2028.7.-16%20001.jpg

 

 Metsäretkillä tapaa mitä ihmeellisimpiä kääpäkasvustoja.

Yli-Ii%2028.7.-16%20012.jpg

 

Nämä hassun hauskat sienet eivät houkuttele ruoan tekoon.

Yli-ii%2014.7.-16%20018.jpg

 

Yli-Ii%2028.7.-16%20017.jpg

 

Koivun kyljessä kasvaa komea pahka, sienen tekosia tämäkin. Harmi, kun se ei ole pakurikääpää. Ei pakurikääpä sinällään houkuttelisi sekään maistamaan, mutta on kuulemma oikein supersuperruokaa se.

Yli-ii%2014.7.-16%20010.jpg

 

Pääsin lomani aikana dogsitteriksi tyttären perheeseen. Ajattelinkin siihen yhteyteen ujuttaa mukavan cityloman pääkaupunkiseudulla. 

Väsähtihän ne lenkkikaverit lopulta, basenji ja...

Hesa%2026.7.-16%20023.jpg

 

whippet, eivät koirarotuinakaan ole laiskimmasta päästä.

Hesa%2026.7.-16%20024.jpg

 

Taisi kuitenkin käydä niin, että lenkittäjä väsyi perusteellisemmin. Reissusta tuli minulle varsinainen kuntotesti, kun koiranlenkkien lisäksi innostuin usean päivän aikana tutustumaan Helsinkiin myös pyöräteiden perspektiivistä. Lisäksi tuli vielä perinteiset Helsinki -aktiviteetit ostoskeskuksineen, toreineen ja kahviloineen. Rakkoja löytyi varpaista, jalkapohjista ja kantapäistä (minun ohuen ihoni ikuinen vitsaus). Mutta koiralomani oli aivan ihana, ja samalla tuli vuoden liikuntakiintiöni lähestulkoon täyteen. :)

Hesa%2025.7.-16%20014.jpg

 

Kotiovella hoiti vartioimisliikkeen tehtäviä joku pörröpäinen yöperhonen. Yritin etsiä netistä sille  nimeä, mutta huomasin yökkösiä olevan aivan käsittämättömät määrät. Kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän samanlaisilta, mutta kai niissä on tietyt erot, kun niille oli annettu kaikille omat nimet, kuten esim. silmäiltayökkönen, hammaskuismayökkönen, jänöyökkönen, erilaisia mäkiyökkösiä ja kokonainen sekoykkösten seurakunta, kuten suosekoyökkönen. Täytyy sanoa, että nimen antajilta ei näytä mielikuvitusta puuttuvan. Omituisin taisi olla puolukkapiiloyökkönen. Olkoon nyt tuo minun perhoseni vaikka pörröpääyökkönen, kun asia ei näytä muuten selviävän.

Unisieppari%2020.7.-16%20001.jpg

 

Yöperhosia selvitellessäni laminoin valmiiksi pieniä eläinten ja ötököiden kuvia syksyn kerhotoimintaa silmälläpitäen.

Laminointeja%20-16%20002.jpg

 

Lämpiminä kesäpäivinä tuli käytyä istuskelemassa merenrannan tuntumassa. Huomasin, että rantavesissä polskutteli tulevat kalakeiton ainekset. Kaislikon hauki taisi olla kanssani samaa mieltä tähyillessään pikkukalojen parvea, sille keitto olikin jo valmis suoraan syötäväksi. 

Sahan%20ranta%206.8.-16%20076.jpg

 

Näitä kaloja ei syödä, ne ovat meidän perheen lemmikkieläimiä akvaariossamme. Ne ovatkin nyt ainoat kotieläimet meidän taloudessa. Toisin oli vuosia sitten, kun lapset olivat pieniä. Asiaan tuli kiinnitettyä huomiota, kun erään kerran marketin kassaneiti kysyi, että onko meillä kotona eläintarha. Hän oli naputellut kassakoneeseensa hinnat newfoundlandinkoiran ruokasäkistä, norjalaisen metsäkissan purkkiruoista, aavikkorottien siemenpussista ja kalojen ruokahiutaleista. Kotona oli aamulla kuoriutunut vielä yksi nokkosperhonen, mutta sille ei tarvinnut ostaa ruokaa kaupasta.

Akvaario%207.8.-16%20006.jpg

 

Akvaario%207.8.-16%20010.jpg

 

Nyt alkaa taas olla ne ajat käsillä, että "Laurilta laumaan ja Perttulilta peräti pois". Ei taida vanha sanonta pääskysten muutosta pitää ihan kutiaan enää nykyisin, kun syksyt ovat pitkään varsin lämpimiä. 

Tämän pääskykuvan otossa olisi kulunut filmirullaa pitkä pätkä, jos kameraan olisi sitä tarvittu. Enimmäkseen muistikorttiin tallentui kauniin sinistä taivasta tai hattarapilviä. Mutta sain sentään lopulta tuosta vauhtiveikostakin kuvan.

Yli-Ii%201.8.-16%20062.jpg