Joulutunnelmaa viritellessä syntyi muutama käpyhyasintti. Maassa harmaantuneeseen männynoksaan kuumaliimasin kuivuneita männynkäpyjä. Kalkkimaalin pastellisävyt toimivat hienosti peiteväreinä. Vielä pari tippaa tuoksuöljyä, niin kestävä ja yllättävän aidon näköinen hyasinttipari tuli valmiiksi. Joulun jälkeen nämä kukkaset pääsevät lämmittämään tunnelmaa vielä takkapuina.
Kahtenatoista aikaisempana jouluna kukkinut lohenpunainen ritarinkukka kokeili nyt miten toimisi kukkayllätys näin joulun alla. Toden totta, tähän umpiharmaaseen marras-joulukuun jaksoon pieni väripiristys on enemmän kuin paikallaan. Riittäähän sitä monenlaista juhlakimallusta sitten joulun aikaan muutenkin.
Kauniit amarylliksen nuput enteilivät joulumieltä jo marraskuun puolella.
Vanhasta vuosikellosta olen aiemmin poistanut väsähtäneen koneiston, ja nyt kuvun alle muutti hyväntuulinen Joulunalle.
Ulkona oli joku radikaali risuparta vallannut pihamme lintulaudan. Tarkemmin katsottuna talonvaltaaja osoittautui kiltiksi valkopartaiseksi joulutontuksi. Pienellä sähköasenuksella ja turvekattoremontilla tonttu teki mökistä itselleen viihtyisän talviasunnon. Kuusikin näkyy koristellun. Tonttu lupasi samalla vartioida meidän ulkovalojemme toimivuutta joulun ajan.
Sisälle tein lahjapakettivalot, mikä näyttää askartelupiireissä olevankin nyt trendikästä.
Vanha viininvalmistuspullo oli unohtunut varaston nurkkiin vuosikymmenten ajaksi. Nyt nostin sen arvoiseensa asemaan olohuoneeseen lisäämään tunnelmaa jykevällä sinisen sävytteisellä juhlavuudellaan. Pullon ympärillä olleen korin toimitin ulos tonttumökin ja jouluvalojen perustukseksi.
Ajan patinaa kantava apteekkipullo sai myöskin omat valonsa.
Joulukalenterimme onnistui säilyttämään suklaansa kaikesta uhanalaisuudesta huolimatta. Tässä Joulunalle juhlii ensimmäisen aarteen löytymistä 1.12. Sen jälkeen karhumme on jaksanut olla aina yhtä innostunut jokaisen uuden suklaan ilmestymisestä.
Joulukortteihin virkkasin lumihiutaleet valkoisen joulun toivossa. Lanka olisi saanut olla ohuempaa, mutta pidän tärkeänä käyttää askarteluihini ensisijaisesti olemassa olevia materiaaleja. Niinpä nämä lankakorista löytyneet paksuhkot puuvillalangat joutuvat nyt esittämään parhaan kykynsä mukaan lumihiutaleen höytyvän keveää leijailua.
Lisää hiutaleita/tähtiä syntyi myös hopealangasta.
Heijastavasta kankaasta ja helmistä valmistin kaamoksen pimeyttä kompensoivia turvaheijastimia,
... niin sudenkorentoja kuin perhosiakin.
Ulkosalla liikkuessa näin rakennuksen, joka juuri joulun alla hahmottui helposti tontun tuvaksi tai peräti joulupukin asumukseksi. Sillä kertaa ei selvinnyt kummanka mökki mahtoi olla kysymyksessä.
Täysikuu teki rantamaisemasta kohtalokkaan näköisen.
Myös pihapihlaja näyttäytyi ihan "uudessa valossa".
Marraskuinen meri velloi jääpeitettä enteillen hyytävän kylmissä vaahtopäissä.
Tyynempänä iltapäivänä sorsapariskunta souteli rantavesissä laatien ilmeisesti pitkän aikavälin sääennustetta. Heidän pitäisi osata päättää jäädäkö talvehtimaan tutuille syntymärannoille, vai onko syytä ns. ottaa siivet alleen ja lähteä varaamaan talvilomakohde etelän lämmöstä.
Kommentit