Avoimen varhaiskasvatuksen toiminta päiväkodissamme käynnistyi tänä syksynä toritunnelmissa. Torikojumme tuotevalikoimasta löytyi tietysti hedelmät, marjat ja vihannekset, mutta varsinaiseksi kassamagneetiksi muodostuivat meidän leipomotuotteet. Ammattitaitoiset kondiittorimme koristelivat (viili- ja jugurttipurkinmuotoiset) kuppikakut syötävän hyvännäköisiksi. Taikataikinasta syntyi myös lämpimäisiä moneen makuun.

Torileikki on ollut niin tyttöjen kuin poikienkin mieleen. Rekrytointiongelmia ei ole ollut. Totesimme kuitenkin yhdessä, että viisi myyjää yhtäaikaa noin pienessä kojussa voi tuottaa suuria ongelmia asiakaspalvelussa ja aiheuttaa lopulta valitusten tulvan asiakkaidenkin taholta.

Sabluunamaalausta ikkunaan.

Monet pienet hampaanjäljet laminoitujen jäätelökuvien reunassa todistanevat oikeaan osuneesta herkkutilauksesta myymälämme jäätelönmyyntiosastolle.

Torikaupan tuotekuvastoa.

Mainnostoimistoväki kuorrutteli värityskuvat houkuttelevavannäköisiksi julisteiksi.

Torimyyjillä oli tietysti asiaan kuuluvat nimilaput näkyvissä (ja asiakkailla myös).

Tori- ja kerhopäivä aloitettiin kiinnittämällä oma eläinhahmo läsnäolotauluun. Kellokorttijärjestelmä? ;)

Toriviikot huipentuivat huikeaan sadonkorjuujuhlaan, johon myös vanhemmat kaivoivat aarteita kasvimaaltaan, puutarhastaan tai jääkaapin ja pakastimen kätköistä. Suuret kiitokset vielä vanhemmille, kun teitte meille mahdolliseksi monipuolisen tutustumishetken syksyisen sadon makumaailmaan. Muuten, meidän aikuisten uskottavuus oli joutua tiukille, kun väitimme, että tarjolla olevat sipsit, siis perunalastut, on valmistettu tavallisesta perunasta. Vielä epäilyttävämmäksi asia kävi, kun lapset maistoivat raakaa perunaa.

Juhlan pukukoodi oli vapaa, ja niinpä juhlissa tavattiin monenmoista väkeä. Prinsessat, keijukaiset ja perhoset olivat hyvin edustettuina, mutta myös merirosvoja, hämähäkkimiehiä ja mitä ihmeellisimpiä eläinhahmoja istui meidän pitkän juhlapöytämme äärellä. Tarjoilusta huolehti Täti Moonika heiluvine hattuineen ja pitkäkorvainen jänöneitonen. Juhlapäivän yksi jännittävimmästä leikeistä oli, kun käden sai laittaa laatikkoon, josta ei voinut tietää mitä sisällä oli. Tunnustelemalla löytyi eri laatikoista turkispaloja, hiekkaa, märkää paperia, magneettikuulia tai männyn käpyjä.

Pöydän koristeeksi saatiin myös ihana syksyinen kukkakimppu.

Juhlatunnelmaa oli rakenneltu maalaamalla vaahteranlehtiä syysväreihin, kun luonto ei ollut ennättänyt suorittaa sitä tehtävää ennen meidän juhliamme.

Alkavasta syksystä näkyi jo joitakin merkkejä meidän osastollamme.

Sadepisaroiltakaan ei voinut välttyä.

Ahtaanpuoleisiin tiloihimme olemme onnistuneet rakentamaan pienen hiljaisuudensopen. Sinne voi hetkeksi vetäytyä omaan rauhaan hyvän ystävän kanssa tai tarvittaessa yksinkin. Pehmoleluleikki onnistuu siellä mainiosti tai voipa vaikka puikahtaa peiton alle torkuille tai lukemaan kirjaa. Joskus tilaan nostetaan pöytä, ja silloin on kiva pelailla pelejä pienellä porukalla. Yllättävän hyvin tuollainen verhosuoja taittaa leikkien meluja ja antaa pientä yksityisyydensuojaa.

Torimarkkinoiden jälkeen osastollemme avattiin parturikampaamo. Olimme saaneet oikeasta kampaamoliikkeestä hieman rekvisiittaa leikkeihimme. Bisnes pyörähtikin käyntiin vilkkaana heti avajaispäivästä lähtien. Kun lasten ja meidän aikuisten hiukset oli laitettu kuntoon, istahtivat nuket ja pehmolelut vuorollaan kampaamotuoliin. Ilmeisesti jo liikeideassa oli otettu huomioon mahdollisuus tarjota kampaamon suihkulla myös autojen pesupalveluja. Nimittäin, kovin joustavan näköisesti pikkuautot sujahtivat kampaamoasiakkaiksi.

 Laulut ja lorut ovat myötäilleet toriaihetta, kuten "Minä olin ostoksilla, menin hanskapuotiin", "On mulla hauska täti", "Popsi, popsi porkkanaa"... Marja- ja vihannesloruja löytyy torikorikaupalla, joista esimerkiksi hieno tarina on Risto Rasan runo tiskaavasta toukasta. Syksyn aikana olemme maalailleet paljon sormi- ja vesiväreillä.

Värityskuvien satumaailmaa.

Kun törmäsin ensimmäistä kertaa Frozenin Elsa -hahmoon, arvelin tämän olevan vain hieman oudosti piirretyn Lumikuningattaren. Sain pikaisen oppitunnin Disneyn elokuvan huimapäisestä sankarista. Perusteelliseen tapaani selvitin vielä myöhemmin Elsan henkilöllisyyttä tarkemmin ja huomasin, etten ollut ihan hakoteillä omassa arvelussanikaan. Kävi ilmi, että Elsan hahmo on kehitelty H.C. Andersenin Lumikuningatar -sadun pohjalta. Elsa on saanut luonteenpiirteisiin myös ripauksen samaisen sadun Kai pojan särmäistä luonnetta. Elsan persoona on tällä hetkellä ihan ehdoton idoli  tyttövaltaisessa ryhmässämme. Onneksi tämän nuoren naisen tarinaan sisältyy loppujen lopuksi onnellisesti päättyvä, vaikka välillä kitkeränkin ärhäkkä kehityskertomus.

Seinätilaa on varattu myös lasten itsensä kehittämille askartelu- ja maalaus/piirtelytuotoksille.

Yksi syksyllä käsiteltävistä aiheistamme on ollut ruokailu. Lapset saivat valita mainnoslehtisistä kertakäyttölautasille liimattavia ruokien kuvia. Askartelimme kartongista haarukat ja veitset. Kokonaisuuden tulee täydentämään tapetista pujottelemalla väsättävä lautasenalustabletti.

Ruoka-aiheinen keskustelu eteni seuraavaan tapaan:

Miksi ruokaa syödään? - että kasvetaan, -se on hyvää

Mitä hyödyllistä ruoassa on? - pippuria, - herneet, - kanat, - peruna, - porkkana

Mitä on vitamiini? - se on terveellistä, - sitä on parsakaalissa, - tykkään parsakaalista

Mikä ei ole terveellistä? - makarooni, - ötökkäruoka, - keksi, - karkki, - karkkipäivänä silti syödään karkkia.