Upeaakin upeampi kesäkuu on takana. Viime vuosina ei ole ollut säiden haltijalla tapana toimittaa kauniita kesäkuun säitä ainakaan tänne Oulun korkeudelle. Nyt oli hellepäiviäkin vaikka muille jakaa, vai olisiko niitä kukaan enempää tarvinnutkaan. No, Lapissa olisi varmaan vielä ollut käyttöä muutamalle lisä lämpimälle. Pihakasvit ovat kilvan kukoistaneet, ja pörriäisillä on näyttänyt olevan hauskaa. Tosin, vähän vähemmällä sääskipopulaatiolla olisimme pärjänneet ihan hyvin.

Heinäkuu on alkanut hiukan viileämmissä merkeissä, mutta vesisateista ollaan kiitollisia yhdessä karrelle ruskettuneen pihanurmikon ja tietysti muunkin luontokasvillisuuden kanssa. Arvaan kyllä, että sääskiparvissa on silmäilty kiinnostuksella syntyviä vesilammikoita. Omasta kokemuksesta tiedän, että monilla heistä on jo valmiiksi tankattuna verivarastot uusien sääskisukupolvien tuotantoon. 

Kesäkuun, ja itse asiassa koko kevään, suotuisat säät ovat toimineet osaltaan hyvinä korona-viruksen torjujina. Vilkaistaanpa tähän väliin pieni covid-19 päivitys.

Jopa Ruotsissa ovat tautitapaukset kääntyneet laskuun. Suomessa tarttuvuusluvut ovat pyörineet jo useamman viikon ajan 0-10 tapauksen tuntumassa. Tartuntojen kokonaismäärä on nyt 7300. Kuollemantapauksia on ollut 329. Rajoituksia on pystytty purkamaan hyvinkin paljon, ja heinäkuun lopulla jäljelle jäävät lähinnä yli 500 hengen yleisötilaisuudet, toki ihmisiä edelleen kehotetaan turvavälien ja hyvän käsihygienian käyttöön. Ravintoloiden rajoituksia höllennetään lisää 13.7. Tuolloin avataan myös matkustusrajoituksia EU-maihin siten, että lähinnä vain Ruotsin, Espanjan ja Ranskan rajoitukset jatkuvat entisellään. Hiukan ihmetystä herättää muiden maiden vapautuslistalla esim. Kiina.

Maailmalla muutoin on tautitilanne varsin synkkä esim. USA:ssa, Intiassa, Venäjällä ja Brasiliassa sekä yleensä Etelä-Amerikan maissa. Myös Afrikassa sairastuvuusluvut ovat kasvussa. Kaikkiaan virallinen tartuntaluku maailmalla on 12 miljoonaa tapausta. Se on syytä muistaa, että läheskään kaikki tartunnat eivä tule näkyviin virallisiin tilastoihin. Kuolleita on maailmalla tilastoitu 550 000 tapausta

Pihatunnelmaa omenapuun katveessa.

Omenapuu on ollut suorastaan "kermavaahtokuorutuksen" peittämä kukkien runsaudesta.

Niinpä olikin syytä toteuttaa perinteisesti omenan kukintaan ajoittuva täytekakku. Pakastimeen säästetään aina kakkutarpeisiin edellisvuoden ommppuhilloa. 

Omenapuu näyttää päällepäin tyynen rauhallisuuden symbolilta, mutta todellisuudessa "tehdaslinjastot" käyvät täydellä teholla uuden omenasadon tuottamiseksi.

Japanilaisesta hanami-juhlasta saimme pienen pientä esimakua, kun kirsikkapuumme tuotti jo parikymmentä kukkaa.

Nyt näyttäisi siltä, että saamme myös muutaman kirsikan, mikäli räkättirastaat eivät ole meitä nokkelampia sadonkorjuuosaamisessaan.

Norjanangervoilla on ehkä tavoitteena miehittää koko Suomi, tai ainakin meidän piha. Niiden kasvua ei tunnu hillitsevän mikään.

Kartano- ja kuolanpioni pörhistyvät nekin vuosi vuodelta.

Kevätakileija.

Siperianunikoita.

Ja lisää siperianunikoita. Valkoinen ei ole vielä kukassa.

Pieni rypäs pääskynkukkaa on vuosien varrella säilynyt tallessa jossakin pensaiden katveessa. Nyt se pääsi paremmalle kasvupaikalle.

Rajanaapurimme tontille on joskus kuulemma tuotu kieloa, ja se on pikkuhiljaa levittäytynyt meidänkin puolelle.

Kielokasvustosta raskin ottaa jo muutaman varren maljakkoon tuoksumaan.

Akileijaversioita myöhemmin kesällä.

Suikerovihma.

Unelmatädyke.

Loistotädyke.

Laitoin leikkaamani juhannusruusut hetkeksi kastelukannuun viedäkseni ne myöhemmin sisälle. Keihäsmittari-perhonen keksi hankkiutua hienoon asetelmaan valokuvauttaakseen itsensä. Keihäsmittarin toukkalla on paha tapa herkutella koivun lehdillä. Runsaslukuisina esiintyessään toukat voivat parturoida koivun lehdettömäksi. Perhosen esiintymiskannat vaihtelevat vuosittain kuitenkin niin, ettei yhden kesän parturoinnista ole puulle juurikaan haittaa. Vakavammat seuraukset on tuntureilla toisinaan esiintyvistä suurista tunturimittariesiintymisistä. Niiden aiheuttama tuho voi näkyä vuosia hitaasti kasvavassa tunturikoivikoissa.

Juhannusruusu.

Tuoksuvadelma.

Ruohosipulin herkullisen kaunis kukka.

Portaalle ostin pienen ja ahkerasti kukkivan ruusun.

Petunia ajelulla.

Isokukkainen petunia parvekelaatikossa.

Atsalean kukintaa.

Lapinvuokko.

Pihanäkymää.

Jalopioneiden kukinta on yksi puutarhan odotetuimmista tapahtumista. Nyt odotteluaika lyheni lähes parilla viikolla suotuisten olosuhteiden ansiosta.

Pohjantähti-ruusu.

Karpaattienkello.

Maksaruohoja. Osa niistä kukkii myöhemmin kesällä.

Päivänlilja.

Päivänkakkara on mielestäni epäonnistunut nimivalinta tälle kauniille ja ahkeralle kukkijalle. Esim. englannin kielinen nimi, daisy, kuulostaa tälle kukalle huomattavasti soveltuvammalta  nimeltä. Daisy on yleisesti käytetty etunimi tyttölapsille, kun taas yhdestäkään Päivänkakkara-nimisestä henkilöstä en ole koskaan kuullut puhuttavan.

Tarhakullero.

Ahkeraliisa.

Alkukesästä kukkaan puhjennut keltavuokko. Se on laajentanut reviiriään huomattavasti vuosien saatossa

Kääpiömantelin herttaisen pinkit kukinnot.

Punaruusujuuri.

Voikukalla aterioiva valtava kimalainen saattaa olla kuninkaallista sukua, sillä kokonsa puolesta sen voisi hyvinkin arvella olevan kuningatarkimalaisen.

Viime postauksessani arvelin katajalla olevan paksun pääjuuren, kun en vähällä kummalla saanut juurakkoa inahtamaankaan. Katkomalla juuria verso versolta sain juurakon lopulta nostettua kottikärryn kyytiin. Sain todeta, että katjalla ei ole pääjuurellista kasvutapaa, vaan siltä löytyy sitkeääkin sitkeämpi hajajuuristo.

Puutarhurin täsmällisestä värisilmästä kertova tulppaanipenkki korostamassa Oulun kaupungintalon komeaa julkisivua.

Kesäpäivänseisauksen iltana 21.6. vahdin auringonlaskua tarkasti saadakseni tallennettua kamerallani vuoden pisimmän päivän illan. Tämä kuva on auringonlaskun virallisesta hetkestä Oulussa klo 00.22, siis jo 22.6 puolella.

Parikymmentä minuuttia aikaisemmin aurinko katosi puuston taakse kuvauspaikkani kohdalla. Noin 2 tuntia huilailee aurinko horisontin alla, kunnes ryhtyy taas pikku hiljaa päivän töihin. 

Auringonlaskun vastaisessa suunnasssa yötaivas heijasteli upeita violetin sävyjä.

Pilviverhot auringon edessä voivat tuottaa myös katseen vangitsevia näkymiä.

Synkät pilvet saavat aikaan taas ihan erilaisia tunnelmia.

Sopiva pilveily voi tuoda esiin hyvinkin heleitä värejä.

Tarvittaessa aurinko voi maalata kultapensselillä koko taivaanrannan.

Erityisen helteisen päivän iltana ymmärsin miksi oli ollut niin kuumaa - lämpöä oli tuotettu kahden auringon voimalla ;)

Sateen kaarisilta rannassa.

Pilven ja sateenkaaren värileikkiä.

Väripaletti lähempää.

"Kultasiipisten" lintujen parvi ilta-auringossa. Ehkä ne olivat lehahtaneet saateenkaaren päästä, jossa on aina arveltukin olevan aarteen.

Auringon valokiilassa tanssi satojen, jollei tuhansienkin itikoiden parvi. Toivottavasti nämä kaikki hyönteiset eivät ole verenhimoista lajia.

Komea rusakkopupu halusi tehdä tuttavuutta, mutta...

jänö tuli toisiin ajatuksiin ja loikki pienen aasinvarsan näköisenä tiehensä.

Sorsaäiti nukutteli lapsiaan rantaruovikon reunassa.

Mutta mitä ihmettä, sorsaisä nukkui täydessä unessa kolmen metrin päässä toisen lapsikatraan kanssa.

Sain naapurilta ruisleipätaikinan juuren. Siitä lähtien meillä onkin syöty maailman parasta ruisleipää (ainakin omasta mielestä). Tosin, ensimmäisellä leivontakerralla en oikein uskonut, että taikinan kohotusvaiheilla on niin suuri merkitys ruisleivän teossa. Toisella kerralla maltoin käyttää riittävästi aikaa kaikkiin nostatusvaiheisiin, ja leivästä tuli lähes täydellistä. Näiden reikäleipien paistoon ei tarvita edes leivinuunia, vaan ihan perus sähköuuni riittää. Juuren tekoonkin löytyisi netistä hyviä ohjeita.