Tulihan se talvi lopulta, kun vain maltettiin odottaa. Vielä joulun aikaan piti olla kiitollinen jokaisesta erillisestä lumihiutaleesta, mutta nyt tekisi mieli vaikka hiukan toppuutella lumentuloa. Luonto on käynyt varsin hillittömäksi (jos kohta me ihmisetkin nykyään tunnutaan sitä olevan). Kun taivaalta rupeaa jotakin tulemaan, niin sitä tulee sitten kerralla paljon ja vähän vielä lisää. Ja jos arktinen polaaripyörre päättää asettua juuri Skandinavian ylle, niin se tietää meille pitkää kärvistelyä toppavaatteissa ja huopatossuissa, mikäli nyt sellaiset sattuu löytymään. Onneksi meteorologien sana ei paina sääjärjestelyissä, vaan heidän synkät ennustukset hirmupakkasista peruuntuivat hetkessä, kun polaaripyörre keksikin hajoitta itsensä. Tilalle puski lämpimät suojakelit, niin että hetken sai pelätä lumien taas kaikkoavan kokonaan.
Kaupunkikuva on muuttunut nopeasti. Kajaanissa virallinen lumen syvyys 30.1. on 52 cm, ja lisää lunta näyttää olevan tulossa. Perinteisesti vasta helmikuu onkin varsinainen lumikuukausi, mikäli mitkään entiset käytännöt ovat vielä voimassa.
Joukko citylintuja on löytänyt tyylikkään talvehtimispaikan Kajaanin linnan raunioiden tuntumasta. Valikoimaan kuuluu suuren sinisorsaparven lisäksi kolme urheaa joutsenta. Kauempana majailevat varikset hyvässä sovussa naakkaserkkujensa seurassa.
Kivimuurit näyttävät talvisen hyytäviltä. Väkisin tulee mieleen miten tuolla on aikoinaan asuttu, vaikka kattorakenteet olisivatkin kunnossa. Lämmityksestä vastaava henkilökunta on ainakin pysynyt hikisenä hankkiessaan puuvarantoja kylmyyttä vastaan. Jo kesäisin on varmaan oltu turkisjahdissa talvivaatetusta ajatellen. Muutamakin karhuntalja on nyljetty jo pelkästään peittotarpeiksi makuusaleihin. Luultavasti noiden tämän päivän citysorsien ja joutsenten esi-isät eivät nautiskelleet iltapäivän lepohetkeään linnan tuntumassa noin rauhallisin mielin. Helposti siitä on jouduttu herkulliseksi pataruoaksi linnanväen ruokapöytiin.
Oliko se niin, että ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta? Ehkä näistä 1600 -luvun linnan asukkaista voisi sanoa, että ihmiset olivat timanttia ja asumuksen seinät luonnon kiveä.
Mielestäni me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa, kun meillä on edelleen tallessa kaikki neljä vuodenaikaa. Mielellään sietää arktisen kauden haasteet, jos saa säilyttää nämä kauniit talvimaisemat ennallaan. Eikähän suomalaisessa talvessa varsinaista haastetta edes ole, kunhan vain siperia pysyttelee rajojen ulkopuolella.
Tästä rantatörmän sembramännystä tulee mieleen Espanjan tämän talven uutiskuvat, missä sikäläiset, hyisiin talviin tottumattomat ihmiset ovat saaneet myös osansa erikoisista talvisäistä.
Kaukametsän maisema lumihunnutettuna.
Torinrannan laivaravintola huilaa kesää odotellen.
Renforsin reitin tuttu rautatiesilta kimmeltää nyt kuuran hopeoimana.
Niin, sen pikku sillan tehtävä todellakin on avustaa raskas junaliikenne nälkäkanava -vesistön yli.
Kanava itsessään näyttää maalauksiselta vähäisine värivivahduksineen.
Jätimme syksyllä muuttokuormastamme vanhat kulahtaneet sukset pois. Nyt vähän harmittaa, kun katselee tuota kovin houkuttelevan näköistä latu-uraa.
Jonakin pakkaspäivänä taivas värjäytyi pastellin sävyiseen hempeyteen. Tekisi mieli kutsua ilmiötä helmiäispilviksi, mutta eivät nämä nyt ehkä niitä olleet. Helmiäispilvet koostuvat jääkiteistä, joissa laskevan tai nousevan auringon valo leviää samaan tapaan kuin osuttuaan prismaan. Ilmiö nähdään useammin Länsi-Lapissa, jossa Skandien vuoristo saa tapahtuman helposti etenemään. Muualla Suomessa helmiäispilvet ovat harvinaisia.
Toisena päivänä auringonlasku näytti taas ihan erilaiselta.
Talvi-iltana on kiva kytkeä lahjaksi saamamme rakovalkea päälle. Idea lampussa on hieno, kun parista kelon kappaleesta on koottu toimiva tunelmavalaisin. Hehkulamppu sisällä välkehtii liekin tavoin.
Nämä karhut lähtevät piakkoin tästä varpaanlämmitystöihin.
Kommentit