Eipä olisi Turkinmatka voinut sopivampaan aikaan osua, kun kotipihan lumityöt alkoivat jo vähintäänkin ärsyttää. Siis lumikola varastoon ja lentokoneen keula kohti Välimeren rannalla sijaitsevaa Alanyaa. Liityimme mieheni kanssa matkaseurueeseen, jonka tavoitteena oli tutustuminen Turkin historiallisiin nähtävyyksiin Alanyasta Taurus -vuoriston yli Kappadokiaan.
Saavuimme aamuyön tunteina ensimmäiseen hotelliimme. Yöllä oli satanut vettä ihan reippaasti, mutta aamupäivän aikana jo pääsimme nauttimaan auringosta n. 20 asteen lämmössä. Hotellihuoneemme ikkunasta avautui näkymä, joka pyyhkäisi hetkessä kotipihan kinokset pois mielestä.
Muutaman kymmenen metrin päässä hotellistamme tarjosi Välimeri upeat rantatyrskyt kuvattavaksi. Merivesi olisi ollut aivan uintikelpoista, mutta sen verran oli vielä talvikankeutta luissa ja ytimissä, että tyydyimme vain nauttimaan auringon virvoittavasta lämpösäteilystä.
Tässä varhaisaamun hetki rannalta, jossa ihmiset kävivät juoksulenkeillään ja verryttelivät rauhallisia joogaharjoituksiaan.
Kokkipojat loihtivat eteemme runsaat ja herkulliset kattaukset sekä aamiaiselle että illalliselle.
Olisi aina tehnyt mieli maistaa vähän kaikkea, mutta sellainen oli täysin mahdotonta lajikkeiden runsaudesta johtuen.
Pääruoan jälkeen oli tietysti vatsa jo täynnä, mutta jälkiruokapöytää ei vain mitenkään voinut sivuuttaa.
... ja sitten vielä hedelmiä. Mutta kiitos välimerellisen ruokavalion ja matkaamme liittyvien kävellen tehtävien tutkimusmatkojen, olo ei ollut missään vaiheessa ähkyinen tai muutoin huono. Nämä kaikki kuvat ovat todellakin yhdeltä hotelli-illalliselta. Aivan kaikissa hotelleissamme ei ollut ihan näin valtaisaa tarjoilua, mutta moitteen sijaa ei löytynyt mistään.
Appelsiinejä kasvoi hotellimme pihassa ja ne alkoivat olla jo valmiita poimittaviksi.
Appelsiini- ja mandariiniviljelyksiä näkyi kaikkialla.
Aurinko kypsytteli vielä banaaniterttua.
Upea taatelipalmu kasvoi ikkunamme alla.
Taatelitkaan eivät olleet vielä ihan kypsiä.
Bougainvillea aloitteli kukintaansa. Myös oleandereiden kukkanuput olivat pitkällä.
Hotellin pihassa oli hyvin hoidettuja istutuksia.
Itse pidän kovin vuoristomaisemista. Vuoria tulikin ihailtua, kun siirryimme Taurus -vuoriston yli Kappadokian ylägöille. Korkeimmillaan tie kulki 1825 metriä merenpinnan yläpuolella. Läheinen lumihuippuinen vuori oli n. 3900 metriä korkea. Lähiympäristössä oli kaksi muutakin entistä tulivuorta, jotka ovat aikoinaan toimiessaan tehneet seudusta hyvin viljavan.
Islam on Turkin pääuskonto, ja niinpä moskeijoita kauniine minareetteineen näkyikin runsaasti.
Tässä kohoaa vanhan nunnaluostarin kupolit ja minareetit.
Lasivitriineissä oli vanhoja uskomattoman kauniita koraaneja.
Koraanien teksti ei auennut länsimaiseen kirjoitustyyliin tottuneelle.
Luostarin viereisessä museossa oli paljon kauniita uskontoon liittyvää astioita ja muuta esineistöä.
Museon harras vahanukke keskittyi sormeilemaan rukousnauhaansa.
Kappadokiassa on runsaasti ennen ajanlaskumme alkua maahan kaivettuja ihmisasumuksia. Maaperä on vulkaanista tuffikiveä, josta on pystytty helposti käsityönä rakentamaan ihmiskäyttöön soveltuvia asuntoja. Nämä huoneistot ovat monilta osin asumiskäytössä edelleen.
Vanha sikkitie kulki aikoinaan Turkin läpi Kiinasta Eurooppaan. Liikenne tapahtui kamelikaravaanien avulla. Tien varteen oli rakennettu päivämatkan välein (n.40 km) karavaanimajataloja.
Kamelit ilmeisesti lepäilivät ja laidunsivat laajalla aidatulla piha-alueella sillä aikaa, kun isäntäväki nautti majatalon antimista sisätiloissa.
Isot kyyhkysparvet pitivät majaa kattorakenteissa ehkä jo silloin sikkitien aikaan.
Yhdessä karavaanitalossa kerrottiin kuvin miten entisöintitöitä on toteutettu
Sisätilat ovat varsin viihtyisät. Huoneet ovat yllättävän korkeita - karkasikohan lämpö yläilmoihin? No, kesäkuumalla siitä on etua, samoin kuin valtavan paksuista kiviseinistä.
Paluumatkallamme takaisin Alanyaan tutustuimme jykevään siltaan, joka on rakennettu jo Rooman imperiumin aikoina.
Kyyhkynen on Kappdokian alueen tunnusomainen lintu. Tämä hieno asunto tyytyväisine asukkaineen sijaitsi suuren keramiikapajan pihassa.
Herrakyyhky tarjoili vaimolleen pesän somisteeksi löytämäänsä oksaa.
Kamelit odottelivat turisteja kyyditettävikseen.
Vuoriston karuilla rinteillä käyskenteli usein suuria lammaslaumoja. Lammaspaimen ohjaili katrastaan tiukoilla komennoilla heinätupsujen ääreen.
Nämä suurikokoiset koirat ovat Turkissa hyvin arvostettuja ja toimivat esim. maatilojen vahtikoirina.
Mattokutomon vierailulla tutustuttiin mm. silkkimaton solmimiseen. Tällaisen maton valmistamiseen kuluu kahdelta ihmiseltä yhteensä kaksi ja puoli vuotta aikaa. Puuvilla- ja varsinkin villamatot syntyvät nopeampaan tahtiin.
Silkkiperhosen koteloita on aikoinaan salakuljetettu silkkitietä pitkin Kiinasta Turkkiin. Nykyisin turkkilaiset matot ovat laadustaan tunnettuja kautta maailman.
Yhdestä silkkiperhosen kotelosta saadaan n. 1200 m lankaa.
Auringonlaskut olivat usein varsin vaikuttavan näköisiä.
Matkamme ylitti täysin meidän odotukset. Pakkasimme reissuun lämpimät varavaatteet, jotka osoittautuivat tarpeettomiksi. Lämpötila vaihteli ylängön n. 12 asteen ja Alanyan reilun 20 asteen välillä. Ruoka oli todella hyvää ja terveellisen oloista. Ihmiset olivat kaikkialla ystävällisiä. Ainoana miinuksena koimme turkkilaisen kaupankäynnin tiukan tyrkyttämismeiningin. Mutta siihenkin totesimme, että maassa maan tavalla, ja yhtä sinnikkäällä vastustustaktiikalla saimme kuitenkin itse päättää omista ostomieltymyksistämme.
Kommentit