Joulun alla ilmestyivät katukuvaan hauskat pimeyden hätistäjät. Nämä valopalloset ilahduttavat tavallista kaduntallaajaa, vaikka kaamosmasennus ei lukeutuisi omaan ongelmakartastoon. Hetken voi koko maailma vaikuttaa hiukkasen valoisammalta. Eihän kausivaloilla pyyhitä maailman murheita pois, mutta arvostan kyllä, että kaupunki on valmis uhraamaan pienen ledvalosatsauksen ihmismielen keventämisksi. Hienoa, kun on vielä arvoja, joita ei mitata pelkästään euromääräisesti. Kansalaisten henkiseen hyvinvointiin kannattaa satsata.   

Kaupungilta löytyy valaistusta moneen makuun. Kauppakadun näkymä on toteutettu äänestyksen pohjalta.

Muillakin katuosuuksilla voi nähdä jouluista valoviritystä.

Kauniita kuusia pääsee bongailemaan eri puolilta kaupunkia.

Lumiset havupukit vartioivat raatihuoneentorin valaistusta.

Joulutapahtumien yhteydessä piipahdin historiaa huokuvalla raatihuoneella. C. L. Engelin suunnittelema raatihuone on vuonna 1831 valmistunut ja vanhin keskustassa säilynyt rakennus. Empiretyylisessä rakennuksessa toimi parin sadan vuoden ajan raati ja raastuvanoikeus jaellen tuomioita asukkaiden lainrikkomuksista. Huvitilaisuuksia järjestettiin 1800-luvulla useinkin, ja tiedetään mm. lääninlääkäri ja kirjailija Elias Lönnrotin viihtyneen juhlissa mainiosti.

Saleissa on tyylikästä vanhanajan glamouria.

Vitriini luo katsauksen kansallisasujen hienouksiin.

Enpä tiedä milloin lattialankkuja on korjattu tai hiottu, mutta hauskasti on ajan patina näkyvissä  

Raatihuoneen vierestä löytyi myös tunnelmallinen joulutori. Generaattorin tilat toimivat kautta vuoden esittävän taiteen estradina, ja tila on siis vuokrattavissa erilaisten tapahtumien näyttämöksi. 

Kajaanihalli oli myös buukattu jouluiseksi markkinapaikaksi.

Varsinaiselta torialueelta, Kajaaninjoen rannassa, löytyi tietenkin myös joulunpunaista tunnelmaa (toki paljon muutakin, kuin ensimmäiseksi huomioni varastanut metrilakun myyntikoju ;).

Nappi-Amalia on oikea näprtelijän aarreaitta.

Tällaiset paikat viehättävät minua kovin.

Inspiroivaa tavaraa riittää lattiatasosta katonrajaan saakka.

Vaati vahvaa itsekuria päästä lähtemään kaupasta vain kolmen pussukan ostokset mukanaan. Makramee-, sukka- ja virkkauslanka selvisivät kisasta.

Kajaanin Taidemuseossa on esillä 1.12.2022 - 5.2.2023 Tuija Teiskan näyttely Musta tuntuu (rakkaus). Teiska on kajaanilaislähtöinen nykytaiteilija, joka hyödyntää teoksissaan monipuolisesti eri materiaaleja ja menetelmiä. Tunteet ovat keskiössä hänen töissään. Taiteessaan hänellä on naisnäkökulma vahvasti esillä. 

Tämä ikkunanäkymä puhutteli - tilateoksena, asettelullaan, taustanäkymällään, ristiriitaisuudellaan. Sain myöhemmin kuulla, että pokaalit ovat taiteilijan edesmenneen isän saamia palkintoja kalastuskilpailuista. Teiska on kertonut virkanneensa pokaalit piiloon mustalla kalastajanlangalla. Teos sisältää kunnioitusta isää kohtaan ja samalla ristiriitaisiakin tunteita läheistä ihmistä kohtaan. 

Videoteoksessa taiteilija maalaa omat sukkansa.

Valmiit sukat.

Naisen elämää.

Kenkien kertomaa.

Tunteet voivat olla rakkautta ja vihaa yhtäaikaa tai vuorotellen.

Näköjään mikä tahaansa materiaali voi tulla kysymykseen.

Hautakivet. Kunnes kuolema meidät erottaa. Vai, ikuinen rakkaus yhdistää?

Darralasit.

Näyttely kuljetti katsojansa monenlaisiin tunnelmiin. Oli helposti samaistuttavia keveitä juonteita, mutta myös synkkiä vesiä, joista oli hetkittäin vaikea irrottautua. Teiska halunnee kertoa miten vaativa (kamppailu)laji on elää naisena ympäristön odotusten ja paineiden sekä omien toiveiden ja pettymysten ristiaallokossa. Näyttelyn jälkeen minulle päällimmäiseksi tunteeksi nousi kuitenkin näkemys naiselle ominaisesta vahvuudesta selvitä eteenpäin toisinaan hurtin huumorin keinoin ja toisinaan vain tiukan periksiantamattomuuden voimalla.

Näyttelyyn liittyy taiteilijatapaamisia. Tuija Teiska kertoo työskentelystään taiteilijana 4.1.2023. Keskustelu näyttelyn naisnäkökulmasta ajoittuu 8.1.päivälle, ja  5.2. on mahdollisuus mennä taidemuseolle maalaamaan omia sukkia taiteilijan opastuksessa.

Kaupungin kirjaston taidekujalla on ollut marraskuun ajan esillä Kerttu Haatajan mielenkiinoisia maalauksia maalaismaisemista ja kukkatutkielmista.

Iki-ihana Emma Salokoski vieraili Kajaanin Kaukametsän salissa Ilmiliekki quartettinsa kanssa. Emman jatsiin ja bluesiin taipuva pehmeä ääni korotti välittömästi tunnelman joulutaajuuksille. 

Pukinkonttiin sujahti nimmareilla varustettua laatumusiikkia.

6.12.2022

Omiin pikkujouluihin korkattiin Venetsian reissun tuliaiscappuccinot.

Meidän kotijouluumme ei sisältynyt tällä kertaa havun tuoksuista joulupuuta, vaan perinne tiivistyi 15 senttiseen väriä vaihtavaan lasikuuseen. 

No, sentään ovelle syntyi tyylitelty joulukuusi.

Lopulta sisälle pyrki vielä  jäkälän ja naavan ryydittämä pieni joulukarahka.

Ovelle ripustui lasten tekemiä lastupalloja menneiltä ajoilta.

Joulukortteihin lähti vähän makrameepunosta mukaan.

Kaunis valkoinen ruusu tuntui tällä kertaa aivan täydelliseltä joulukukalta.

Ruusukimppu sai seurakseen valkoisen timanttiananaksen.

Yhdeksän vuotiaana tyttösenä olen antanut tämän kynttilän isälleni joululahjaksi. Hän ei raskinut sitä koskaan poltaa. Samainen kynttilä on nyt yksi tärkeimmistä joulukoristeistamme.

Laulujoutsenten parvi on pysähtynyt syysmuutolla taukopaikalleen Kajaaninjoelle. Paikalliset sorsat olivat jo tienneet odotella syksyistä tapaamista. Samoin me ihmiset ilahdumme näiden komeiden lintujen paluusta. Kynskin sillalla jutustellessamme kuulee usein kommentin miten paljon ahkerammin tulee lähdettyä ulkoilemaan. kun voi päivittää lintutilanteen kävelyreitin varrella. Toivottavasti ei vuodenvaihteen rakettipaukkeella häädetä lintuja pois. Joskus on kuulemma sattunut pahojakin havereita, kun linnut ovat säikähtäneinä sännänneet karkuun. Muutoinkin ilotulituksesta tuntuu näinä aikoina sammuneen yhdyssanan alkuosan merkitys. Toivoisi, että voisimme luopua raketeista tyystin, ja lahjoittaa niistä säästyvät varat esim. ukrainalaisten tukemiseen. 

Muuttomatkalaisten joukossa on paljon nuoria yksilöitä.

Satuinkohan paikalle lintujen kylpyaikaan, kun vedessä räiskittiin erityisellä innolla, Osa näytti pesevän selkänsäkin kääntämällä räpylät kohti taivasta räpiköiden siinä asennossa. Ensiksi ihmettelin, että ovatko mahdollisesti lintukirput nyt tavallista suurempana riesana. 

Mutta, kun joukon johtaja töräytti poistumiskäskyn aamupesulta, jättivät joutsenet kylpyrituaalit samantien ja nousivat jäätikön reunalle tepastelemaan tyytyväisen oloisina.