Yhteisen taipaleemme vuosipäivän kunniaksi lähdimme mieheni kanssa "ulos syömään". Menu sisälsi valkosipuliperunoiden seuraksi nuotiolla loimutettua possun sisäfilettä, vartaisiin metsästä kerättyjä pieniä haperoita sekä paprikoita, punasipulia, valkosipulinpuolikkaita, tomaatteja ja maissintähkiä. 

Ruoka oli uskomattoman hyvää, mutta toki oli nälkäkin ennättänyt kehittyä täyteen mittaansa erinäisten ruoantekovaiheiden aikana. 

"Ravintolamme" tunnelmavalaistus oli kohdillaan. Myös tervaskanto nuotiossamme intoutui muotoilemaan eteemme upean uuniikin taideteoksen. Myöhemmin ilalla vilkaisu taivaalle osoitti meidän ravintolan tähtiluokituksen selvästi paremmaksi kuin yhdessäkään kotikaupunkimme ravintolassa. Sellaista määrää tähtiä ei ole mahdollista nähdä kaupunkivalaistuksessa.

Näissä maisemissa ei voi hermostua vaikka nuotio ei syttyisikään ensimmäisellä tulitikulla.

Alkavan syksyn merkkejä maastossa.

Hillanlehti punertaa.

Herkkutatit nousevat kilvan pintaan.

Koskaan aikaisemmin en ole onnistunut näkemään metsässä tällaisia määriä haperoita. Nyt ne tosin alkavat olla jo hieman ylikasvaneita, mutta tämän näköisiä haperomattoja oli ainakin näillä alueilla ihan yltäkyllin.

Kangasrouskuja ei ole tullut kerättyä viime aikoina, mutta nuo kaksi olivat niin söpöjä että tulivat poimituiksi kuvaan.