Nyt on hyvinkin aiheellista sanoa, että voin kyllä lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde minusta. Joka sana tuossa on totta, mutta tällä elämänkokemuksella tiedän, että ihmissydämeen mahtuu yhtäaikaa uskomaton määrä hienoja asioita. Olen joskus muuttanut pois Lapista eikä Lappi ole koskaan lähtenyt pois minusta. Nyt, viikon Kajaanissa oleskelun jälkeen, tunnen miten kainuulaisuus on jo valtaamassa sydämeni sopukoita. Tämä tunne on vähän sama, kuin ystävien suhteen - uusi ystävä ei millään muotoa vähennä aikaisempien ystävyyssuhteiden arvoa. Ainakin tähän mennessä olemme täällä tavanneet ainoastaan hymyileviä, avoimia ja ystävällisiä ihmisiä. Väkisin alkaa tällainen pohjois-pohjanmaalainen perusjurottajakin sulaa.   

Auringonnousut tulevat varmaan sävyttämään jatkossa kuvagalleriaani, sillä asuntomme sijainti luo sellaiselle otolliset puitteet. Kajaanijoen kaunis rantamaisema avautuu sadan metrin päässä ja juuri auringonnousun suuntaan.

Myös makuuhuoneen ikkunasta voi seurata auringon aamutoimia. Tällainen tilanne on ollut syyskuun alkupäivinä noin kello kuusi aamuisin.

Emme ole vielä ennättäneet laajentaa reviiriämme kotirannastamme kovinkaan pitkälle, mutta upea rantabulevardi näyttää lupaavan hienoja elämyksiä. 

Pienen venesataman rauhallista aamutunnelmaa.

Kajaanin keskusta piirtyy vajaan puolen kilometrin päähän.

Joen toisella puolella houkuttelee Kaukametsän kulttuurikeskus tutustumiskäynnille.

Säät ovat olleet todella suosiolliset muuttomme aikana. Koko viikko ollaan kylvetty loppukesän leppeissä parinkymmenen asteen tuntumissa syyskuun alusta huolimatta. Aamuisin joki nostattaa pientä usvaa rantojen koristeeksi.

Sieltä täältä löytyy jo pieni hipaisu syysvärien paletista.

Puron solinaa.

Siinäpä sitä on työmaata.

Ennen kodin järjestelyjä jouduin melkoisen hillonkeitto-operaation pyörteisiin. Muuttoa ennen oli tarkasti suunniteltu pakastetuotteiden logistiikka. Meidän n. 30 vuotta hyvin palvellut arkkupakastin oli jätettävä pois matkasta, kun se osoitti selviä hiipumisen merkkejä. Kylmäkuljetus näytti teoriassa toimivan hyvin, mutta perillä ongelmaksi osoittautui uuden arkkupakastimen hankinta. Koronan vuoksi on juuri arkkupakastimien toimitus tyrehtynyt koko valtakunnan alueella. Onnistuimme sentään saamaan kaappipakastimen, mutta sehän ei tilannetta pelastanut. Pari päivää asunnossamme tuoksui muhevat hilloaromit. Nyt kun jääkaapin oven avaa näkymä on herkullinen, mutta varsinaista ruokaa ei sinne mahdu. Siispä aamupalaksi tullenee hilloja puurosilmällä, lounaaksi ehkä risottoa puolukkaomenahillolla, välipalaksi kahvia ja hillopaahtoleipiä, illalliseksi mahdollisesti broilerifileet karpalomustikkavadelmapedillä. Iltapalaksi sitten saakin avata ihan minkä tahaansa hillopurkin - jos vielä huvittaa ;)  Mutta silti, jo pelkästään jääkaappiin vilkaisemalla tulee jotenkin hykerryttävän hyvä mieli.