Tässä nyt istuskelen kiikkustuolissa (tosin vain virtuaali sellaisessa) ja kuivailen kyynelten loppuja silmäkulmistani. Takana on tunteikkaat Pikku koulun päättäjäisjuhlat ja päiväkodista eläkkeellesiirtymisriitit. En jää kuitenkaan kokonaan eläkkeelle, kun jatkan mieheni kanssa yritystoimintaamme. Pienimuotoiset työkuviot eivät kuitenkaan kevennä yhtään tätä päiväkodista poisjäänistä johtuvaa haikeudentunnetta. Jokainen noista ryhmiemme pikkuihmisistä on kaivertanut oman lähtemättömän muistijäljen sydämeeni.

Päivän päätteeksi istahdimme lasten kanssa vielä hetkeksi muistelemaan yhteistä taivaltamme. Siinä rupatellessamme alkoi sinne tänne lasten poskille vierähdellä pieniä kyynelhelmiä. Hetki herkisti myös meidät ohjaajat, ja oma sisäinen ammatti-ihmiseni joutui urani viime metreillä tiukkaan testiin. Vaarana oli romahtaa täyteen pillitykseen. Onneksi pian kaikki huomasimme, etteihän meillä ole mitään hätää, kun meille jää ihanat muistot toisistamme ja hauskoista yhdessä vietetyistä kerhohetkistämme.

Lahjoja sateli niin "koulun" pättäjäisten hengessä, kuin eläkkeelle jääntini johdosta. Tunsin, että lahjat oli sydämellä annettuja, kun kaikkiin tuntui sisältyvän erityistä lämpöä ja ystävyyttä.

P6010022%20%281%29.jpg

 

Ja wau, mikä upea kukkasten joukko! Mielenkiintoista, kun pääsen taas kokeilemaan taitojani (eteenkin onneani) näitten kauniinväristen tulilatvojen suhteen, saisinko ne kukkimaan vielä uudestaan ensi talvena. Tulppaanikimppuun sisältyy myös hellyttävä tarina. Yksi ryhmän pojista oli valinnut äitinsä kanssa kuvastoista mieleisensä kukat. Äiti tilasi kukkasipulit kotiin, ja myöhemmin hän istuti sipulit purkkiin. Nyt saamme jännityksellä seurata minkälaiset tulppaaninkukat aukeavat minun kimpustani. Tietenkin istutan myöhemmin kukkaset omaan pihaani, ja sitten innolla seuraamaan miten viljely onnistuu.

P6010018%20%281%29.jpg

 

Väsäsin sokerimaalaustekniikalla lapsille pienet perhoskortit. Tekstissä kerrottiin kuinka me ohjaajat tulemme muistamaan omat iloiset kerholaisemme aina kun näemme perhosia kesäniityllä. Herkässä tunnelmassamme myös tämä pieni loru kirvoitti kastepisaroita ripsillemme. Työparini oli vielä leiponut kaikille kesäisen maistuvaiset mustikkamuffinsit. Elisan kanssa on ollut hienoa tehdä töitä tämän puolentoista vuoden ajan. Jään kaipaamaan hänen tyynen rauhallista olemustaan, mutta onneksi voimme tavata myöhemminkin. Ensimmäisen kerran nähdäänkin ihan pian saamamme yhteisen herkuttelulahjan merkeissä. 

P5280004.jpg

P5290005.jpg

 

Vuodenaikapuuhun lennähti lauma muuttolintuja levähtämään pitkän matkansa jälkeen. Läpikuultaviin yllätysmunankuoriin sujautimme palan värikästä kangasta ja päälle liimattiin siipisulkia, silmät, nokka ja varpaat. Vaikka ulkona oli koleaa ja räntääkin sateli, omenankukat alkoivat myös aukoa nuppujaan.

IMG_4960.jpg

 

Nopeimmat sirkuttajat rakensivat hetkessä pesänsä puuhun.

IMG_4932.jpg

 

Lemmikkieläinteema tuotti hauskat akvaariot seinällemme - tyhjään cd-koteloon revittiin silkkipaperisuikaleita ja kalat pisteltiin kartongista, sitten muutama vesikasvi kreppipaperista ja hiukan hilettä kalojen kylkeen. Näitä, tämän tyyppisiä askarteluja olen nähnyt nettiä selatessa, ja todella yksinkertaisilla menetelmillä saatiinkin helppohoitoisia lemmikkikaloja uiskentelemaan osastollemme.   

IMG_4921.jpg

 

Välillä maalattiin värityskuvia vesivärillä.

IMG_4965.jpg

 

...ja muuten vain maalattiin.

IMG_4964.jpg

 

Kevätjuhlia varten ripustimme tyllikukat köynnöstämmään kattolamppuihin. Aikaisemmista juhlista oli vielä seinällä Suomi 100 -rekvisiitaa. 

IMG_4970.jpg

 

Juhlissa pitää tietenkin olla myös viiriliput esillä. Lasitiiliseinään kiinnitettiin syksyllä keräämämme ja laminoimamme kasvit.

IMG_4967.jpg

 

Vanhemmille esittämämme ohjelma koostui kevään mittaan toteuttamistamme lauluista ja leikeistä. 

IMG_4975.jpg

 

Sinivuokot kukkivat nyt lähemmäs kuukauden myöhässä normi kevääseen verrattuna.

P5200003.jpg

 

Talventähtiä.

P5200014.jpg

 

Näsiä

P6030041.jpg

 

Pikku särkynytsydän nupullaan.

P6030062.jpg

 

Kartanopioni.

P6030057.jpg

 

Kuolan pioni.

P6030056.jpg

 

Keltavuokko.

P6030032.jpg

 

Vuorenkilpivauva.

P6030030.jpg

 

Omenan silmuja.

P6030068.jpg

 

Pihlajanmarja-alut.

P6030043.jpg

 

Tarhakylmänkukka.

P6030050.jpg

 

Villinä kasvava maahumala on kaunis omassa pikkuruisessa maailmassaan.

P6030070.jpg

 

Sisäkasveista tämä kliivia on aivan uskomaton juhlakukka. Olen kertonut aiemminkin miten sillä on maaginen taito ajoittaa kukintansa juhlahetkiin. Usein se on pukeutunut parhaimpiinsa juuri juhannukseksi, viime vuonna se esitti vappuhuiskaa ja nyt se yllätti taas täydellisesti ilmestymällä lohduttamaan päiväkotityöni päättymistä.

P6030038%20%281%29.jpg

 

Entä mitä kuuluu granaattiomenalleni? Se on torkuskellut pitkän talvikauden kovin hiljaisissa merkeissä, mutta se on ilmeisesti keskittynytkin suunnittelemaan iloista yllätystä. Olen monena vuotena esittänyt ompulle toivomuksen (ystävällisessä ja tiukemmassakin sävyssä) oksien tekemistä roikulaan pääversoon. Nyt se on tehnyt haaraversoja heti kolme kappaletta! Minun riemullani ei ole mitään rajaa :)

P6030029.jpg

 

Yksi uusista saintpaulioista on aukaissut ensimmäiset suuret violetit kukkansa. Kukkia on harvassa, mutta ne ovat kauniita. Vielä yhden santun kukkia joutuu edelleen odottamaan.

P6030031.jpg

 

Unisieppareita pitää aina sen verran rakennella, että säilyy sorminäppäryys trimmissä. Vaikka uskonpa, että sormet eivät pääse kangistumaan nyt, kun minulla tulee olemaan aikaa enemmän. Askartelut saanevat nyt uutta puhtia ja pihatöihinkin ennättänen paremmin. Käteni syyhyävät myös lukemattomien kirjojeni pinoon. Pyörä- ja metsäretkille pitää varustaa aina kamera mukaan. Uimahalliin on kausikortti hankittuna, ja elokuviin olen lupautunut menemään. Jospa nyt ennättäisi ystäviäkin tapailemaan paremmin. Kokonaan oma lukunsa on vierailut Helsinkiin jälkikasvun luokse ja muutkin piipahdukset milloin mihinkin ilmansuuntaan. Siis, kiireitä näyttää olevan luvassa. Aika blogin kirjoittamiseen pitääkin varata aina päältä :) 

P5260003.jpg

 

P5300012.jpg