Olimme liikenteessä tarkoituksenamme suorittaa Kajaani-Helsinki-Kouvola-Kajaani road trip. Pidemmät pysähdykset oli suunniteltu Helsingin ja Kouvolan seuduille. Tosiasiassa edettiin kolmen pysähdyksen taktiikalla, sillä Iisalmen jälkeen oli pakko parkata hetkeksi, kun sadetta tuli kuin vesitykin piipusta. Kanssa-autoilijat olivat pysäköineet tien pientareelle satojen metrien matkalle selvittämään etenemismahdollisuuksiaan. Onneksi kuurot menivät rivakasti ohi, ja matka jatkui.

Helsingissä hirnahdettiin tervehdykset uudelle perheenjäsenelle. Tyttärentytär, Salli, oli tehnyt vastikään hevoshankinnan. Tuua -heposelle ryhdyttiinkin valmistamaan heti ensi töiksemme päitset. Salli oli ostellut materiaalit ja katsonut netistä alustavia teko-ohjeita. Pehmusteineen riimusta tuli aivan täydellinen. Hepalle tehtiin myös loimi, ja talutushihnan Salli oli punonut taidokkaasti jo aiemmin. En olisi uskonut, että keppihevonen voi olla ylpeä varusteistaan mutta Tuua oli sitä ihan selvästi. 

Ja hepan ilme kirkastui entisestään, kun se näki pihassa kasvavan uuden istutusnurmen. Siirtonurmi oli vastikään tuotu pihaan. Hyvällä hoidolla ja ahkeralla kastelulla heinä oli intoutunut valtavaan kasvuun. 

Apetta riittää.

Perheen vahtikoira tarkkaili uuden tulokkaan edesottamuksia.

Puhelias undulaattipari, Siipi ja Sulka, viritti äänekkään tervetulliaisserenadin niin meille kuin ratsukollekin.

Pähkinänsärkijä baletti on Sallin lempibaletteja. Vuosien varrella on kertynyt ikkunalaudalle varsin kattava kokoelma nukkeja aiheesta. Hauskinta on, että Salli pääsee syksyllä treenaamaan pikku Klaaran osaa Kansallisbaletin tulevaan "Pähkis" näytökseen. 

Neitokaisen huoneessa on valokuvatapettina pioninkukka.

Tapetinsävyistä karderooppia.

Sallin vanhemmat ovat urakoineet pitkän tovin taas taloprojekteissaan, ja nyt alkaa olla hienoista viimeistelyä vaille valmista. Meillä isovanhemmilla on siis edessä tupatarkastus.

Olohuoneen valokuvatapetti on viritetty omenankukkateemasta.

Kaunis ikkunasyvennys.

Näkymää keittiön suunnasta.

Keittiö.

WC:n huikean hienot koruripustukset.

Miran lempikukka, orkidea. Näitä löytyy talosta monissa eri sävyissä.

Kiva lasitavaroiden hyllykkö. Hetken sain etsiä valokatkaisijaa.

Yläkerran portaikko.

Portaikon lasiruusuvalikoima.

Ylhäällä on saunatunnelmaa...

jopa savusaunatunnelmaa. 

Söpö tassuamme. Ja kyllä vain, tupakatselmus meni läpi kiitettävin arvosanoin!

Mira on aloittanut lasiartesaanin opinnot, ja taidetuotosta syntyy jo vauhdilla. Lumilyhtyvalaisin tuo hienoja muistoja ajoista, kun lapset olivat pieniä. Meidän pihapiiriimme syntyi talvisin monenmoista lumitaidetta.

Lasiruusuja on näköjään puhjennut kukkaan enemmältikin. 

Tuhkimon lasikenkä, ei kun -tossu.

Pisarakoruja. Nyttemmin olen tuon vasemmanpuoleisen, hillan värisen, pisarakorun onnellinen omistaja. Kiitos Mira!

Palloja ja pääsiäismunia.

Omenia Mira ei ole tainnut vielä tehdä, mutta eiköhän omppusatoakin ole odotettavissa

Tämä kuumailmapallo on lasitaiteilija Marika Kinnusen käsialaa.

Olohuoneen lasipuhallettu kattovalaisin oli hankittu jo ennen kuin Mira tiesi mahdollisuuksistaan päästä koulutukseen.

Helsingistä poimimme mukaamme Meri tyttären koirineen. Seuraava varikkopysähdys sovittiin Kouvolan seudulle.

Kouvolan liepeillä on paljon mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Yksi Valkealan arvokkaista kulttuurikohteista on Myllykosken rannalla sijaitseva, 1800 luvun puolessavälin rakennettu, vanha mylly. Ahkeran huoltamisen myötä myllyrakennus on säilynyt hyväkuntoisena.

Kosken tuntumassa, ylärinteessä, on kahvila ja sisustustavaroiden myymälä. Kahvilasta saa herkullisia leivonnaisia eikä kahviannoksissa ole tingitty.

Palvelu oli kaikin puolin ystävällistä ja osaavaa. Myös koira-asiakkaat tulivat huomioiduksi. Vesikuppi ilmestyi kuonon eteen ja makoisa koirankeksi. Väiskillä on tapana jemmata herkkuja pahan päivän varalle. Tässä kuvassa keksi on juuri sujahtanut tyynyn alle. Ilme kertoo: "Taisin paljastua".

Seuraava upea ihmetyksen aihe on UNESCOn maailmanperintökohde Verlan puuhiomo ja pahvitehdas. Puuhiomo aloitti toimintansa 1872 ja pahvitehdas kymmenen vuotta myöhemmin. Tehdas suljettiin 1960 ja toiminta muutettiin tehdasmuseoksi.

Koko Verlan alue on arkkitehtoonisesti arvokasta tehdasmiljöötä. Arkkitehtinä toimi saksalainen ja Viipurissa päätyönsä tehnyt Eduardo Dippell. Hän oli suunnitellut Viipuriin mm. goottilaistyylisen tuomiokirkon, josta Verlan rakennukset ovat saaneet paljon vaikutteita.

Tämä koristeellinen rakennus on toiminut "Patruunan pytinkinä" ja myöhemmin konttorirakennuksena.

Verlan erikoisuus on yhtenäinen ja harvinaisen koristeellinen punatiilirakenteinen toteutus. Tiilimateriaaliin päädyttiin käytännön syistä, sillä puurakenteisten tehdasosioiden tulipalot olivat aiemmin olleet jatkuva riesa.

Julkisivustossa on nähtävissä kirkkorakentamiselle tyypillisiä piirteitä.

Puutarha-alueet ovat hyvässä kunnossa. Kasvillisuuden suhteen on vaalittu vanhaa puutarhaperinnettä.

Alueelle on museoitu mm. menneiden vuosikymmenten uittotarpeistoa.

Entiseen tallirakennukseen on sijoitettu myymäläpuoteja.

Pihaterassiin on käytetty tyyliin sopivaa järeää lankkua.

Tehdasalueen tuntumassa on nähtävissä n. 7000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia.

Veden partaalla, komeassa kallioseinämässä, on erotettavissa hirvi- ja ihmishahmoja.

Sitten siirrytäänkin nykyaikaisen liikuntapuiston maailmaan, Mielakan rinnekeskukseen. Talvella alueella on tarjolla näppäriä laskettelurinteitä ja hiihtolatuja, toki myös pulkkamäkiä lapsille. Näin kesällä rinnettä voi kiivetä 412 metriä pitkää maalattua räsymattoa pitkin. Vahvassa suosiossa näyttää olevan myös Bikeparkin huima alamäkipyöräily. Alueelta saa vuokrata maastopyöriä ja suojavarusteita.  

Siispä vuoren valloitukseen räsymattopolkua pitkin! No, "vuori" on 71 m korkea, mutta hikinen ja hengästyttävä kiipeilysuoritus tuli joka tapauksessa tehtyä. Talvella tarjolla on seitsämän laskettelurinnettä, joista monen tasoisista rinteistä pisin on jopa 350 m. 

Alamäkipyöräilyn rataa.

Mielakan huipulta avautuu näkymät Kouvolan kaupunkiin ja ympäristöön

Komean keinun myötä voi käydä mittailemassa maisemia vielä hiukan korkeammalta. Kekseliäs idea on ollut laittaa kiikun ylähirreksi kokonainen puunrunko juurineen.

Kiikun ja jykeväraamisen mainnosplakaatin on taituroinut entinen moninkertainen MM-lumilautailija Roope Tonteri. Jätettyään urheilu-uransa hän on siirtynyt metsänhoitosektorille. Roope onkin usein nähty vieras Merin ja Jonin mökillä mestaroimassa kinkkisissä metsänraivausurakoissa tai jutustelemassa muuten vain yhteisestä lumilautaharrastuksesta (toki Meri ja Joni harrastavat hiukkasen eri sarjassa). 

Alamäkipyöräilijät vedetään huipulle kapulahissillä. 

Rinteen alla on viihtyisä terassikahvila, josta saa maailman herkullisimmat muurinpohjalätyt - ja itse valitsemillaan täytteillä. Ai, minunko lätty muka tuo!

Koirat halusivat omaan viihdekeskukseensa, Tykkimäen koirapuistoon. Voiko koiruli enempi toivoa - täydellinen kavereiden treffailupaikka varustettuna omalla uimarannalla.

Kauempana näkyy ihmisille omistettu vastaava alue.

Mäen rinteellä siintää Tykkimäen huvipuisto, johon nyt ei ennätetty tutustumaan.

Kouvola kierrosten jälkeen kutsui mökkiranta huilaamaan. Laiturilta saunalle johtaa nyt puusta sahatut askelmat.

Myös tällä rannalla on taituroitu nyt jo parin vuoden ajan uskomattomia rakennusprojekteja. Täytyy vain ihmetellä mistä molemmat tyttäret ovat perineet puusepän taipumuksensa, kun meillä vanhemmilla ei ole ollut sen laatuista osaamista tarjota. Tai, jospa meillä onkin ollut piileviä kykyjä, jotka vaan eivät  koskaan päässeet putkahtamaan esille ;)  Molempien tyttärien puolisot ovat myös äärimmäisen taitavia käsistään. Ehkä he ovat yhdessä hioneet lahjakkuuksiaan eteenpäin ja kehittyneet toisiansa inspiroiden. 

Mökkilomalla vietettiin mielenkiintoisia aikoja myös siinä suhteessa, kun jännitettiin hyväksytäänkö Merin ja Jonin tarjous heidän unelmiensa asunnosta. Heidän entisestä asunnostahan oli jo kaupat sovittu. Tarjous meni läpi! Onnittelut uudesta kodistanne Meri ja Joni!!! 

Rantaan on ilmestynyt lumpeita...

ulpukoiden seuraksi.

Roope oli käynyt kaatamassa järeämmät puut alueelta. Meidän tehtäväksi jäi sahata kevyempiä rankoja saunapuiksi.

Kapeiden puiden pilkkominen onnistui kätevästi tällä hakkuupelillä.

Suurikokoinen häiveperhonen ilmestyi pihapiiriin. 

Kyseessä oli naarasyksilö. Uroksen siipiin tulisi sopivassa valossa sinertävää häivettä.

Onneksi en ihan heti nähnyt tämän otuksen etuprofiilia!

Jotakin on näköjään taas suunnitteilla.