Kirkonrakennustaide on mieltäni kiehtova arkkitehtuurin ala. Olipa kysymys mistä tahaansa uskonnollisesta suuntauksesta on pyhättöjen rakentamiseen paneuduttu hartaudella ja pitkäjänteysyydellä. Seurakunnat ovat, varsinkin entisinä aikoina, olleet vakavaraisia, ovathan ne epäröimättä ja huolella keränneet kansalaisilta kymmenyksensä. Kirkkorakentamiseen on myös suhtauduttu ajatuksella, että rakenteiden tulee kestää vuosisatoja tai vuosituhansia, ehkä mieluiten ikuisesti. Upeat katetdraalit maailmalla häikäisevät usein arvokkuudessaan ja loistossaan. Mutta myös meidän luterilaisissa kirkkosuunnitelmissa on haluttu hetkeksi unohtaa uskontomme askeettisuus. Rakennusprojektiin on haettu alan parhaat asiantuntijat pohtimaan kestäviä mutta myös näyttäviä ratkaisuja. 

Kajaanin kirkko, valmistunut 1897, on upea taidonnäyte puurakentamisen mahdollisuuksista luoda vaikuttavaa mielenkiintoista ja persoonallista arkkitehtuuria. Uusgoottilainen vaikutus näkyy toteutuksessa, mutta omaperäinen puunkäsittely taidokkaine leikkauksineen tuo tyyliin ainutlaatiusuutta, jota voi löytää vain juuri Kajaanin kirkosta.

Iltavalaistuksessa korostuvat kirkon kauniit yksityiskohdat.  

Odotan mielenkiinnolla pääseväni tutkimaan sisätiloja puuleikkauksineen, joista olen nähnyt vain kuvia.

Kajaanista löytyy myös toinen historiallisen arvokas kirkkotaiteen merkkiteos, Paltaniemen kuvakirkko vuodelta 1726. Se on juuri nyt remontin alla eikä sisätiloihin taida päästä ensi kesänäkään. Toivottavasti tulee vielä tilaisuus nähdä vertaansa vailla olevat seinä- ja kattomaalaukset. Jonkinlainen muistikuva niistä on vuosikymmenten takaisesta kirkkovierailustani, mutta muistikuva olisi kyllä syytä päästä päivittämään. Päivitystä odotellessa voi onneksi vierailla Visit Kajani -sivuilla katsomassa videoesityksen kuvakirkon tiloista.

Toki ulkorakenteissa löytyy yllin kyllin ihmeteltävää. Tässä itse kirkkorakennus syksyisessä iltapäivän auringonkajossa.

Kirkon viereen on rakennettu erillinen kellotapuli, kun kirkon oman tapulin rakenteet eivät kestäneet kellojen soiton aiheuttamaa tärähtelyä. Kellot ovat peräisin alueelle aiemmin rakennetuista ja tuhoutuneista kirkoista. Ensimmäinen Paltaniemelle aikaisemmin rakennetuista kirkoista sortui maanjäristyksessä vuonna 1626. Tämä kirkko on ainoa Suomessa maanjäristyksessä tuhoutunut julkinen rakennus. 

Paanukatto on vaikuttavan näköinen taideteos jo sinällään. Katto on uusittu 1992, ja sen toivotaan kestävän seuraavat 200 vuotta. 

Kellotapulin huipulta löytyy kaunis yksityiskohta, joka tuo mieleen aurinkokellon.

Hämmästelin, että onko todella tornin huippu onnistuttu paanuttamaan aivan ylös asti. Lieneekö sitä miettinyt myös naakkapariskunta, joka istui pitkään tornin latvassa hiljaa tuumiskellen. Myöhemmin ne lehahtivat yläilmoihin mutta nyt näkemyksistään äänekkäästi keskenään väitellen.

Ikivanhat, liuskekivistä asetellut porrasaskelmat ovat komeat ja kestävät.

Pääoven portaikko on saanut tämänpäivän vaatimukset täyttävän rampin esteettömän kulun takaamiseksi.

Kirkon kunnostustöiden yhteydessä on lahoviat korjattu uudella laudoituksella.

Vanha kivijalka kestää ajan patinaa.

Kirkkorakennuksen vieressä on useita hautamonumentteja, joista mielellään tietäisi enemmänkin.

Vuosien 1866 - 1868 ankarien aikojen muistolle on pystytetty kivipaasi kunnioittamaan nälkäkuoleman kohdanneita ihmiskohtaloita.

Kaupungin keskustassa kiinnittää erikoisuudellaan huomion vanha, vuonna 1831 valmistunut raatihuone. Se on Kajaanin kirkon ohella säästynyt, kuin ihmeen kaupalla, sota-ajan pommituksilta.

Raatihuonetta koristaa kahdeksankulmainen kellotorni. Talo on toiminut raastuvanistuntojen ohella myös juhlien pitopaikkana, joissa kerrotaan mm. lääninlääkäri Elias Lönnrotin hyvin viihtyneen.

Marraskuun alussa on venesatatama Kajaanijoella jo hiljentynyt.

Junaradan tukeva kivisilta heijastelee syksyisen matalalle hiipuvaa auringonvaloa.

Sorsaseurue on tehnyt maihinnousun tutkiakseen mahdollisia murujäämiä ohikulkeneen vaarin pullapussin antimista.

Pomolta vaikuttava sorsaherra asettui minun ja seurueensa väliin ajatuksella, että hankipa kuule ihan itse omat pullanmurusi, tämän lähemmäksi meidän reviiriä sinun ei ole syytä tulla. 

Korallikanukka peilaa joen pinnasta uutta syysväritystään.

Kävelyreittini varrella kukki vielä lokakuun lopulla bellis, joka tuntee myös nimen kaunokainen ja tuhatkauno.

Pajunkissojen tiedustelujoukot ovat tulleet tutkimaan onko nyt meneillään myöhäinen kesä vai aikainen kevät.

Tanssinpäivänä 28.10. maailman tanssitalot lähettivät tervehdyksiään netissä. Oman villaneuleen teko tuntui sujuvan kuin tanssi Hong Kongin Baletin esittämää Don Quijotea katsellessa. 

Ja nopsaanhan se neuleliivi valmistui. Ohjeen olin katsonut Kalastajan vaimon blogista. Tosin ohje oli varsin viitteellinen ja jouduin muokkaamaan neuleen yrityksen ja erehdyksen kautta mieleisekseni.

Pyhäinpäivän kainuulainen perinne vaatii nuuttipukin polttamisen, ja se sujuikin ihan traditioitten mukaisesti.

Samaan aikaan oli Kajaanin linnanrauniolle toteutettu näyttävä valo- ja musiikkiteos. Vaikuttava valoshow oli kansainvälisen valotaiteilijan Kari Kolan käsialaa.

Hautausmaalla eteen avautui myös perinteisen tunnelmallinen pyhäinpäivän kynttilävalaistus.

Hautausmaa rajoittuu Kajaanijokeen. Joenpinta heijasteli kauniisti auringonlaskun viimesäteitä.

Harras tunnelma oli syntynyt myös alueelle, johon sai tuoda kynttilänsä muualle haudattujen omaisten ja ystävien muistolle.

Urho Kekkosen puistoon on pystytetty muistomerkki edesmenneelle presitentillemme. Kekkonen on viettänyt Kainuussa merkittävät lapsuuden ja nuoruutensa päivät. Patsas antaa mahdollisuuden nähdä monenlaista symboliikkaa suurmiehen elämäntyöstä. Selvästi on ollut pyrkimys eteenpäin. Elämä yleensä ei suju suoraviivaisesti, vaan pahojakin mutkia voi tulla matkan varrelle. Vahvasti on kuitenkin kainuulaisesta maaperästä ponnistettu. 

Meidän perheessä yksi etappi saavutettiin 4.11., kun totesimme mieheni kanssa muuttaneemme saman katon alle kihlajaispäivänämme tasan 45 vuotta sitten. Sitä juhlittiin isänpäivän ohella ja tietysti...

lempikakkumme kera!