Kuulostaa vähän pessimistiseltä puhua juhannuksesta keskikesän juhlana. Suomalainen alkukesä on ollut sen verran viileä, että jaksoa ei voitane ollenkaan laskea kesäkauteen kuuluvaksi. Päivän kerrotaan olevan pisimmillään, mutta sitäkään ei ole helppo uskoa täältä pilviverhon hämärältä alapuolelta. Pihakasvit näyttävät olevan asiasta vähän samoilla linjoilla. Omenapuu on juhannuksena parhaassa kukassa, kun se tavallisesti kukkii näillä leveyksillä kesäkuun alussa. Mutta omppu siis kukkii kuitenkin, joten se luottaa siihen, että kesä on vielä tulossa, ja siis keskikesänkin täytyy olla vielä reilusti edessäpäin.

Pihlaja aukaisi ensimmäisiä kukkiaan mittumaarina, ja aurinkokin ilmestyi hetkeksi juhannusta kunnioittamaan.

Nämä nurmikon veikeät aurinkoplagiaatit ovat tehneet parhaansa tuodakseen valoa ja iloa harmaaseen päivään. Satapäisellä joukkovoimalla on toki tehoa, mutta että ovat juuri nurmikolla! Salaa olen näistä pihan voikukista pikkuisen innoissanikin, mutta en tietenkään ääneen sitä myönnä.  

Yksi alkukesän silmäniloista on nämä rantoja keltaiseksi kultaavat rentukat.

Varhaiskesän unenpöpperöisille kimalaisille löytyy virkistävät ateriat pajupensaikkojen loputtomista lounaskattauksista. 

Lepän kukinnot ovat kauniita.

Edellisen kesän lepän kävyt ovat myös koristeellisia.

Mustikka kukkii nyt hyvin.

Olen aina ihmetellyt sianpuolukalle kohdistunutta epäoikeudenmukaiselta kuulostavaa nimenantoa. Ehkä tuossa kukassa on kuitenkin nähtävissä jonkinlaisia viitteitä pienen possun vaaleanpunaisesta kärsästä. 

Varsinainen puolukka aloittaa kukintansa possuserkkuaan myöhemmin.

Hilla näyttäisi olevan myös hyvässä kukassa, mutta vielä on edessä monia kriittisiä vaiheita ennen kuin hillasadosta voi tehdä minkäänlaisia arvioita.

Pinkin suokukan soisi kasvavan muuallakin kuin soilla. 

Keväisiä pihakasveja ovat tarhakylmänkukat. Ne selviävät hyvin vaikka pienistä hallaöistä pörröisen "turkkinsa" ansiosta.

Kevätesikoita.

Vuorenkilven kelloja.

Kevätakilleija on kiitollinen kasvatettava, kun se pärjää missä vain, mihin se sattuu siemenensä pudottamaan (tai muurahaiset ne kantaa). Siemenistä kasvavat yksilöt ovat aina yhtä kauniita ja suurikukkaisia kuin emokasvinsa. Toisin on myöhemmin kesällä kukkivalla akileijalajikkeella. 

Ruusujuuri on jokakeväinen ilon aihe.

Ensimmäiset siperianunikot.

Kartanopionista on vaikea saada hyvää vaokuvaa, kun sen lähes neonpunainen väri tahtoo muuntua kamerankuvassa.

Kartanopioni yhdessä kuolanpionin kanssa.

Sadepisaroita kuolanpionilla.

Kylmänkukka ei paljon aikaile kun jo pörröiset siemenpallerot ovat kylvökunnossa.

Norjanangervon kukkanorkkoja. Vuosien myötä pensaista on kasvanut yli kaksimetrisiä jättiläisiä.

Arovuokko. Pitääpä muistaa poistaa siemenkasvustot kukinnan jälkeen. Muutoin on pian koko piha arovuokoitettu.

Kesäisempi akilleijalajike.

Alppikärhö.

Sammalleimu.

Lapinvuokko.

Valkeakuulas valkeassa kuulaudessaan.

Tyrnin hedekukintoja.

Tyrnin emikukkia on vaikea havaita. Kun syksyllä oksat roikkuvat raskaina oranssista marjasadosta, silloin viimeistään tietää, että kukat olisivat olleet paikoillaan keväälläkin.

Rantoja koristava merinätkelmä.

Metsätähti.

Pian taas pölähtää männyn siitepöly ylt´ympäriinsä.

Onkohan tämä mänty ihan eri lajiketta vai johtuuko kukan väri vain eri kypsyysasteesta.

Viimekesäinen karhunputken taideteos talvisen viimeistelyn jäljiltä. 

Ensimmäiset perhoset on bongattu. Ja niinhän siinä todellakin kävi, että näistä perhosista muistuivat heti mieleen minun iki-ihanat kerholapseni, kuten olin keväällä arvellutkin.

Oravan taidokas loikka pihlajasta katon räystäälle.

Sähköjohdot joutuvat väistymään kaapeleiksi maan alle. Niinpä pääskysen näkee yhä useammin istuskelevan puunoksalla.

Sisäkasveista kliivia oli kukassa lähes kaksi viikkoa touko-kesäkuun vaihteesta lähtien.

Uusi sainpaulia on tehnyt lisää kukkia.

Valeanpunainen santtu kukoistaa.

Paavalinkukat yhteispotretissa.

Orgideat ovat muuttaneet loistelampun alta luonnonvaloon. Muutama orgidean kukka on jaksanut loistaa nyt jo puoli vuotta yhteen menoon. 

Tämän käpäläsaniaisen olin  heittämässä kompostiin viime vuoden keväänä, kun sen purkki oli niin mahdottoman täynnä käpälää. Onneksi en kuitenkaan heittänyt, se kun näyttää viihtyvän tosi ahtaassa purkissa. 

Merenrantataidetta.