... mikäli käen näkemykseen on luottaminen. Vanhan uskomuksen mukaan kesän ensimmäisistä käen kukkumisista voi laskea jäljellä olevat elinvuotensa. Meitä tosin oli kaksi kuulijaa, kenties lisävuodet oli tarkoitettu meille yhteensä. Tai ehkäpä hyvinkin tulemme molemmat huristelemaan tulevilla maastorollaattoreillamme pitkin metsiä ja rantaniittyjä vielä sata vuotta täytettyämme.
Elinvuosiamme pääsimme mieheni kanssa laskeskelemaan, kun olimme juhannuspyhien jälkeen kävelyllä merenrannassa ja istahdimme ihailemaan maisemia. Meistä muutaman metrin päähän, lähioksalle, lennähti käkiherra aloittaen valtaisan konsertin. Tosin, äänessä oli jotakin pientä säröä ja muistimme, että käen kerrotaan saavan juhannukselta kurkkuunsa "vihneen", jolloin linnun lauluääni muuttuu. Rouva käki seuraili hieman kauempana miehensä konsertointia. Myöhemmin kuulimme oudon äänen, jonka arvelimme "vihnekurkkuisen" kuovin tuottamaksi, kun emme sille muuta selitystä löytäneet. Myöhempi nettiselailu osoitti, että käkinaaraan laulu muistuttaa hieman kuovin ääntelyä. Aina oppii uutta!
Ryhdikkääntyylikäs laulujoutsen meloi rantavesissä.
Voisikohan leppäkertun kesyttää koristeeksi takin kaulukseen.
Männyssä on eksoottisennäköinen kukka.
Etelä-Eurooppalaista rantamaisemaa - pinjamänty? Eipä sentään.
Omenapuiden kukinnan aikaan syntyi omenakookoskakku edellisen vuoden omppuhillosta.
Toukokuussa kokoonnuimme työporukan kanssa ruokailun ja yhdessäolon merkeissä. Herkullisen salaatin joukossa oli granaattiomenan rubiininpunaisia siemeniä. Kääräisin muutaman siemenen servettiin ja kotona laitoin siemenet kukkapurkkiin unohtaen ne saman tien. Parin viikon päästä pienet sirkkalehdet muistuttivat, että olen tilannut kotiimme granaattiomenoita. Luultavasti en kuitenkaan koskaan pääse irroittelemaan pirskahtelevia punaisia siemeniä omasta hedelmäsadosta, kun pelkän puun kasvattaminen kuulostaa olevan ihan sattuman kauppaa. Onneksi näitä kauniita ja terveysvaikutteita pursuavia superhedelmiä saa kaupastakin.
Tuleva granaattiomenapuisto alullaan. ;)
Atsalea kukassa.
Lumipalloheisiin ei juuri tämän enempää pompuloita mahtuisikaan.
Pallot ovat isoja - vaikka lumiukon tekisi!
Unelmatädykkeellä on ollut identiteettiongelmia siitä lähtien, kun se tuli pihaamme. Sitä on kutsuttu virheellisesti karhunlaukaksi. Tänä keväänä tilanne on korjaantunut ja tämä herkännäköinen kasvi on selvästi saanut itseluottamuksensa takaisin.
Suikerovihma kirkkaankeltaisine kukintoineen.
Kotimainen alppiruusun korvike, suopursu.
Nyt pitäisi malttaa odotella yhtä kesän kokokohdista, pionin puhkeamista kukkaan.
Kommentit