Tyttären ottama talvihuurteinen kuva Helsingin liepeiltä 6.1.2016

Hesa%206.1.-16.jpg       

Joulun jälkeen käänsimme auton keulan kohti Helsinkiä, Pohjolan valkeaa kaupunkia. Lähtiessä meidän kotinurkilla oli sentään jonkunen höytyvä lunta, mutta pääkaupunkia lähetyttäessä oli juuri niin pimeää, kuin vain lumettomana joulukuun loppuna voi olla. Auton valotkin katosivat asfaltin syvään hämärään. Aikaisemmin täytenä joulupallona taivaalla kellinyt kuu oli ehkä kinkku-suklaadiettinsä ansiosta laihtunut vain pelkäksi kalpeaksi haamuksi. Lämpöasteet kieppuivat nollan molemmin puolin. Muutamaa päivää aiemmin oli ollut +12 astetta, ja siitä kertoili meteorologi, että tämä samanlainen, Azoreilta pyrkivä ilmavirtaus, tietäisi kesäaikana hellelukemia Suomeen. Niin tai näin, mutta tässä lämpimässä hämäryydessä tuntui olevan jollakin tavalla odottava tunnelma...

Tilanne alkoi selkiintyä, kun tapasimme lapsenlapseni kanssa. Neljä vuotiaalla Salli -tyttösellä oli jo valmiiksi suunniteltuna leikit meidän varalle. Frozenin Elsa tulisi olemaan pääteemamme. Ensiksi syvennyttiin katsomaan Frozen -video. Disney Companylle on syytä antaa kiitokset siitä, että heillä on ollut jo vuosikymmenten ajan tarjottavana lapsille hyvin tehtyjä, kasvulle suuntaa antavia mutta ei liiaksi "opettavaisia" tarinoita. Tosin, sijaa on myös pienelle moitteelle kaiken oheismateriaalin vyöryttämästä kaupallisuudesta. Päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin jää, että hyviä tarinoita syntyy, ja lapset saavat nauttia rikkaasta kerronnasta ja monipuolisista elämyksistä. Omien lasten ollessa "siinä iässä" oli vuorossa Pienen Merenneidon huikean hauska ja vähän jännittäväkin tarina. Lapset kehittivät seikkailusta monenlaisia omia versioita ja elokuvan soundtrackit saivat useita persoonallisa tulkintoja.

Pieni%20Merenneito.jpg

 

Tämä uusi Disney versio, Frozen - Huurteinen Seikkailu, piirtää eteenme mielenkiintoisen tarinan nuoren tytön kasvusta hallitsemaan omia impulsiivisia tunnetiloja. Keittiöpsygologian lyhyellä oppimäärällä voisi diagnosoida Elsalle vaikkapa pientä ADHD -ongelmaa. Joka tapauksessa, pohjimmiltaan hyväsydäminen tyttö joutuu kohtaamaan pajon väärinymmärrystä ja raskaaksi käyvää yksinäisyyttä. Mutta monien vastoinkäymisten jalostamana hän vähitellen oppii yhteiselämän pelisääntöjä ja oivaltaa, että ihmistenvälinen luottamus ja toistensa pyyteetön auttaminen avaa mahdollisuudet kaikkien osapuolten hyvinvointiin. Elokuvassa on sopivasti draamaa ja vauhdikasta menoa monenikäisten lasten seikkailunnälkään.

Frozen_huurteinen_seikkailu.jpg

 

Salli oli jo Frozeninsa useaan kertaan katsellut ja osasi varoitella minua etukäteen hurjimmista käänteistä. Jossakin vaiheessa tyttö kiipesi syliini, osittain ilmeisesti siksikin, ettei minua niin pelottaisi, kun näin elokuvan vasta ensimmäistä kertaa. Filmin päätyttyä onnelliseen huipentumaansa Salli puki Elsa -hansikkaat käteensä ja kiinnitti päähänsä timanttikruunun. Myös viitalla oli tärkeä rooli, kun vuorossa oli Sallin esittämä Elsan laulusoolo nähdystä elokuvasta. Äidin kännykästä löytyi näppärästi milloin englanninkielinen, milloin saksan- tai ranskankielinen versio laulusta. Kielen vaihto sujui jouhevasti, kun ääntämisasu ei ollut esityksessä mitenkään itsetarkoitus. Painotus oli pikemminkin Elsan elekielessä, kun pahoilta taijoilta suojeleva hanska lensi vauhdikkaasti olan yli tai vuorollaan kyytiä sai kruunu tai viitta. Tässä leikin vaiheessa huomattiin, että ulkona oli ruvennut satamaan lunta.

Hesa%206.1.-16%20023.jpg

 

Pahaa aavistamatta jatkoimme myöhemmin päivänmittaan Elsa -leikkejämme. Salli oli saanut joululahjaksi upean, legopalikoista rakennettavan, Frozen -linnan. Rakensimme suuremmista palikoista vielä ison, monitornisen linnan. Linnan pihalla alkoi suuret grillijuhlat, johon osallistui Frozenin väen lisäksi muita Lego -porukoita, poneja ja kaikenkarvaisia lelulaatikon asukkaita. Tuon tuosta Elsan hanska lennähti, ja taikavoimat aiheuttivat jäätäviä katastrofeja. Siis, Elsa parallahan on sellainen ongelma, että jos hanskat eivät ole käsien suojana, taikavoimat voivat ryöstäytyä valloilleen, ja se tietää ympäristöön lumisia ja kylmiä aikoja. Nyt vilkaisu ulos ikkunasta osoitti, että leikkimme aikana pihamaa oli muuttunut kokonaan valkoiseksi. Silti pahin oli vielä edessä; pakkasmittarin elohopea oli alkanut vajota.

Hesa%206.1.-16%20008.jpg

 

Hesa%203.1.-15%20027.jpg

 

Hesa%203.1.-15%20029.jpg

 

Ja niinhän siinä kävi, että pian oli mittarissa -10, sitten -15 ja seuraavina päivinä -20. Lopulta mittarin lukema näytti jo -27 astetta, ja lisäksi tuuli oli hyytävän kylmä. Pohjanmaalla oli asteet kolmessakymmenessä ja Lapissa lähes -40. Oliko meidän leikit saaneet kaiken tuon aikaan? Tai ehkä tällainen jäinen yhteisvaikutus oli syntynyt kaikkien satojen, ehkä tuhansien tai peräti miljoonien lasten yhtäaikaisista Frozen -leikeistä  - ei voi tietää! Tiedossa kuitenkin on, että samoihin aikoihin oli esim. New Yorkissa lämpötilamuutos ollut myös 30 asteen luokkaa ja luntakin oli tullut reilusti yli omien tarpeiden. Niinpä, "sorry siitä", Helsinki ja ehkäpä koko maailma ;)

Hesa%206.1.-16%20044.jpg

 

Vaihdoimme Sallin kanssa leikit vähän rauhallisempiin ja päätimme tehdä tilkuista vaatteita värityskuvahahmoille. Minun osakseni tuli lähinnä kangaspalojen leikkaaminen, mutta sain myöskin suunnittelutehtäväksi kultamekkoisen tytön puvustamisen. Pian tuli pientä ohjeistusta, kun olin leikellyt tilkut aivan liian pieniksi. Tilkkujen tuli olla about kyseisen vaatteen kokoisia, tavoitteena ei ollut tehdä mitään tilkkutäkkiä. Salli tarkkoi työn vielä liimauksen jälkeen leikkaamalla reunoista ylimenevät kangaspalat pois. Minä olisin ollut suurpiirteisempi, mutta kieltämättä, kuvista tuli kivemmännäköiset noin. :)

Hesa%206.1.-16%20011.jpg