Helsingin uudesta Oodi-kirjastosta tuli toiveitteni tutustumiskohde heti joulukuun 5. päivän avajaistensa jälkeen. Olen aina viihtynyt kirjastojen omanlaisessaan ilmapiirissä. Jo pienenä alakoululaisena odotin aina innolla niitä päiviä, kun silloisen asuinpaikkakuntani kirjaston viikottainen aukiolopäivä koitti. Nyttemmin, eläkkeelle jäätyäni, ennätän taas entistä paremmin koluamaan kirjastojen hyllyjä

Oodi-vierailuun tuli mahdollisuus, kun suuntasimme kulkumme uudeksi vuodeksi pääkaupunkiseudulle. Upean kirjastorakennuksen on suunnitellut maineikas arkkitehtitoimisto ALA. Rakennuksen toteutuksessa olen näkevinäni jonkinlaista sukulaissieluisuutta Alvar Aallon kaarevalinjaiseen tuotantoon. Avarissa ja valoisissa tiloissa on käytetty runsaasti vaaleaa puupintaa ja korkeita lasiseinämiä.  

Töölönlahden kulttuuriympäristöön sijoittuva Helsingin keskustakirjasto toimii hienosti koko kaupungin olohuoneena ja kansalaisten kohtaamispaikkana. 

Julkisivun lasiseinät kuvastelevat Kansalaistorin näkymiä.

Rautatieasemalle avautuvassa arkkitehtuurissa näkyy kaareva muotoilu myös kattorakenteissa.

Läpi talon ulottuvassa mustassa ja jykevässä portaikossa on nähtävissä DNA-kierteen rakennetta. Portaat vaikuttavat roikkuvan ilmassa, sillä niistä puuttuvat tukipilarit. Portaikko kuitenkin tukeutuu välikerrosten rakenteisiin.

Kolmannen kerroksen "kirjataivaassa" on valoisa ja ilmava tunnelma, vaikka lattiapinta koroketasoineen on kaikki puuta. Lasiseinät  ja valkoiset hyllykalusteet kompensoivat puupinta-alaa, samoin kuin moni-ilmeiset tasoratkaisut. 

Tässä etualalla on lasten maailma, jossa lueskelun ja satujen kuuntelun lisäksi voi peuhatakin. Taustalla näkyvät kasvit ovat aitoja nelimetrisiä puita.

Myös katon pehmeä aaltoilu ja pyöreälinjaiset kattoikkunat luovat ilmeikkyyttä kokonaiskuvaan.

Joka puolella näkyy mielenkiintoisia tasoratkaisuja.

Kirjastosta kuin kirjastosta kuuluu löytyä mittaamaton määrä hyllymetrejä. Oodissa on noin 100 000 kirjaa, lehteä, peliä, elokuvaa ja muuta aineistoa.

Kirjastoon on sijoitettu valtava määrä kaikenlaisia pysähtymispaikkoja oleiluun, joko kirjan kanssa tai ilman.

Toisen kerroksen istuskeluportaat tarjoavat runsaasti tilaa vaikka eväiden syöntiin tai muuten vain ympäristön tarkkailuun. Läheisyydessä sijaitsevat pelitilat.

Hetken voi huilata vaikka modernissa kiikkutuolissa.

Toinen kerros on omistettu kaikenlaiselle tekemiselle ja puuhastelulle. Ryhmätiloissa voi kokoustaa ja pitää erinäisiä tilaisuuksia. Työhuoneita löytyy opiskeluun tai omiin projekteihin. Tietokoneita on tarjolla runsaasti. 

Laaserleikkurilla onnistuu haastavammatkin askartelut.

Kaupunkiverstaassa voi vaikkapa kolvata ja 3D tulostaa. Ompelu- ja brodeerauskoneet ovat myös käytettävissä. Äänieristetyt studiot mahdollistavat musiikin- ja kuvankäsittelyn, jopa rumpujen paukutus onnistuu muita vierailijoita häiritsemättä.

Talo tarjoaa käyttöön 184-paikkaisen monitoimisalin, joka toimii myös pöytäryhmille soveltuvana tilana.

A-oikeuksin varustettu ravintola houkuttelee herkullisine brunssipöytineen.

Kolmannen kerroksen parvekkella voi kesäaikaan nauttia kahvista ja kaupunkimaisemasta.

Osalla lasi-ikkunoita on hauskat pyryefektiset täplitykset. 

Ikkunanäkymä avautuu Töölönlahdelle, jonka tuntumassa sijaitsevat mm. Kiasma, Eduskuntatalo, Finlandiatalo, Kansallismuseo, ja kauempana Oopperatalo. 

Uuden vuoden yöksi sääennusteet lupasivat todella huonoa ilotulitussäätä, ja tällä kertaa enusteet pitivät sata prosenttisesti paikkansa. Keskiyötä kohden räntäinen lumituisku vain tiheni, mutta sellainen ei sentään hidasta vannoutunutta raketinräiskyttelijää. Minä tyydyin laukomaan vain kamerallani jo silläkin ajatuksella, että mahdollisesti olen dokumentoimassa viimeisiä räiskeitä, mikäli kansalaisalote ilotulitusten kieltämisestä pääsee toteutumaan. Lähipuistosta singahteli kiitettävästi kuvausmateriaalia. Onnistuminen jäi siis kiinni vain pokkarikamerastani ja omasta sorminäppäryydestä. Olosuteisiin nähden katson selvinneeni tehtävästä ihan kohtuullisesti.

Omalle pihalle jäädytin lyhdyn, johon lisäsin servettikuviointia.

Pihatonttumme on huolehtinut hyvin ulkovaloista. Laitoin tontun "pihalle" vielä kunnon jouluvalot.

Sisätiloja valaisee perinteinen puinen joulutähti.

Vielä yksi pullovalo. Tämä persikkalikööriä sisältänyt lyhtypullo on aikoinaan tuotu Unkarista. Se on niin vahvaa lasia, ettei pikku kolhut ole vaikuttaneet sen ulkoiseen olemukseen millään lailla. Joka vuosi se on palvellut meillä uskollisesti omenamehun säilytysastiana.

Pentikin lintuvalossa on tyylikästä herkkyyttä.

Pieni takauma jouluaaton tunnelmiin. Joulukalenterin yllätyslahjana oli kolme suklaata viimeisestä luukusta. Yllätystä toki oli siinäkin, että kalenterista ei ollut hävinnyt yhtään suklaata etuajassa.

Joulukuusta ei nyt hankitu, kun olimme lähdössä heti aaton jälkeen Helsinkiin. Niinpä harvinaisen kaunis tillinippu pääsi toteuttamaan joulupuun virkaa ja hienosti sen hoitikin.

Himmeliprojektin olen onnistunut siirtämään aina "ehkä seuraavalle vuodelle". Nyt hanke toteutui eikä kokoaminen loppujen lopuksi ollut kovinkaan haastava tehtävä.

Joulukoristeiden joukosta löytyi lastemme pienen pieniä jouluaarteita menneiltä vuosilta. Ne sujahtivat nyt sympaattiseksi pallomaailmaksi.

Joulupukki raahasi meille tällaisen Formula-ajoneuvon. Nyt ei minunkaan tarvitse pyöräillä kaikissa räntäsateissa ja lumisohjossa kuntouttaessani ärtyilevää lonkan seutua.

Joulupukin muori oli kutonut ihanan lämpöiset sukat, jotka raikkaan värisinä piristivät loskaisen harmaata ajomatkaamme Helsinkiin.

Itävallan tuliaisina saimme alppimaisemia heijastelevan kynttilälyhdyn.

Näiden hauskojen marsipaanihahmojen myötä toivotan Hyvää Alkanutta Vuotta teille kaikille yli tuhannelle lukijalleni, jotka jaksatte piipahtaa lueskelemassa blogiani aina postausteni jälkeen :)