Edellisen blogini aikoihin ei ollut aavistustakaan minkälaiseksi maailman meno voi kuukaudessa muuttua. Kiinalainen koronatauti mainittiin kyllä jo tuolloin uutisotsikoissa. Virustaudeista oli vuorossa COVID-19 (sanoista: corona, virus, disease), erotuksena muista koronataudeista, joita ovat aikaisemmin olleet esim. SARS ja MERS. Meidän perheellä on hyvin muistissa nimenomaan SARS -epidemia keväällä 2003. Koimme tuolloin melkoisen säikähdyksen, kun tyttäremme oli kaudella 2002-2003 omasta työpaikastaan virkavapaalla vieraillen Honkongin baletissa. SARS ryöstäytyi kevätkaudella juuri Hokongista ja näytti uhkaavasti lähtevän leviämään maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Kiinan viranomaiset suhtautuivat aluksi virukseen salaillen ja vähätellen sen vakavuutta. Viimein siellä kuitenkin ryhdyttiin tautia torjumaan. Lopulta myös balettitalo lopetti näytöksensä, ja tytär perheineen pääsi onnellisesti palaamaan kotisuomeen. Vähitellen SARS laantui eikä lopulta yltynyt suuremmaksi epidemiaksi.

Tammikuussa, COVID-19 taudin levitessä Kiinan Wuhanista osattiin meillä arvailla, etteivät kiinalaiset välttämättä nytkään tule kertomaan ihan koko totuutta maailmalle, mutta että tautitilanne ennätti ryöstäytymään tähän mittakaavaan ihmetyttää kyllä. Maailmalla virus on levinnyt kiihtyvällä tahdilla ja valtavalla volyymilla. Suomessa virallisia (= testattuja) tautitapauksia on jo 1041. Testaamattomia tapauksia uskotaan oleva 10-30 -kertainen määrä. Tehohoidossa on 32 potilasta, ja kuolemantapauksia on tätä kirjoittaessani 7. Uudenmaan johtaessa selkeästi tautitilastoja se on päätetty eristää liikkumisrajoituksin muusta Suomesta. Ikäihmiset ja riskiryhmiin kuuluvat kansalaiset muuallakin Suomessa on pyritty suojaamaan karanteenin kaltaisilla toimenpiteillä, koulut on suljettu jne. Rajoituksilla pyritään tasaamaan tautihuippua, jolloin hoitokapasiteetti tulisi pidemmällä sairastavuusjaksolla riittämään paremmin kaikille hoitoa tarvitseville. Muun maailman ja varsinkin Italian ja Espanjan järkyttävät sairastavuus- ja kuolleisuusluvut ovat saaneet Suomen viranomaiset ja päättäjät lopulta järeisiin toimiin. 

Hallitustamme moititaan hitaasta reagoinnista tautitilanteessa, moititaan hallituksen jäsenten kokemattomuutta jne. Ehkä meidän pitäisi kohdentaa moitteet itseemme, mehän olemme päättäjämme ihan itse valinneet. Vaalien aikaan ei kylläkään arvattu, että valitsemme tällä kertaa juuri kriisiaikojen hallintokoneistoa, kristallipalloa kun ei ollut saatavilla. Mutta, näillä nyt mennään. Se mitä me yksittäiset kansalaiset voidaan tässä tilanteessa tehdä on hoitaa oma tonttimme mahdollisimman hyvin. Luotetaan siihen, että meidän virkamiehistämme, asiantuntijoistamme ja päättäjistämmekin löytyy riittävä määrä viisautta ja jämeryyttä laatia järkevät menettelytavat tässä tilanteessa. Meillä kansalaisilla itsellämme on vastuullinen paikka hoitaa koko yhteinen ongelmamme kuntoon noudattamalla pilkuntarkasti annettuja ohjeita. Eikän toki meillä muuta vaihtoehtoa edes ole.

Eristysolosuhteissa ja karanteenin kaltaisessa tilanteessa eläminen ei kuitenkaan tule olemaan helppo juttu. Tilanne kysyy ihmiseltä nimenomaan sopeutumiskykyä, kykyä hyväksyä uudet haasteet ja käydä niihin käsiksi. On oivallettava, että stressata ei kannata sellaisen vuoksi, mitä ei kuitenkaan voi muuttaa. Energia pitää suunnata pohtimiseen miten olosuhteitaan voi helpottaa. Ei jäädä miettimään mitä puuttuu, vaan ymmärretään, että mahdollisuuksia on, kunhan ne vain kaivetaan esiin. Kotona pystyy puuhastelemaan monenlaista, mutta ulkonaliikkumiskieltoakaan ei ole vielä määrätty. Itse suuntasin askeleeni merenjäälle lähes myrskylukemissa puhaltavaa tuulta päin. Sen olivat hoksanneet monet muutkin kanssakulkijat, ja meillä kaikilla oli neliökilometreittäin virusvapaata hengitystilaa auringonpaisteisessa ulkoilmassa. Aurinko ja tuuli pyyhkäisivät myös sen hetkiset virusajatukset mennessään.   

Meren jäällä oli monenlaista kulkijaa. Kalastajia liikkui pulkkineen ja vieheineen.

Potkukelkka oli oiva menopeli. Varjoliitimellä näytti olevan vauhtia ja vähän vaarallisiakin tilanteita.

Autoja oli jäällä runsaasti vielä 23.3. Neljä päivää myöhemmin autot oli jätettävä rantaan veden noustua jään päälle.

Yöpakkasten ansiosta suksi kulki eikä jäällä tarvittu aurattuja latuja. 

Moottorikelkat ovat vakiokulkuneuvoja talvisella merellä.

Olisikohan tämä liikkumisväline nimeltään jollakelkka.

Vähän harmittaa, kun meidän perhe ei ole tullut poimineeksi pilkkimistä harrastusrepertuaariin, vaikka tässä on asuttu kala-apajien äärellä vuosikymmeniä.

Verkkopyyntikin voisi olla mielenkiintoista.

Kalastaja oli jättänyt muutaman lahnan(?) juuri muuttomatkaltaan palanneille lokeille.

Odottelin hetken, josko olisin saanut lähikuvan lokeista kala-ateriansa äärellä, mutta kovin olivat ujoja siivekkäitä. Voivatkohan nämä edes olla samoja lintuja, jotka myöhemmin kesällä nappailevat torinrannassa ihmisten lohivoileivät käsistä.

Jouduin menemään yli 50 metrin päähän ennen kuin lokit uskaltautuivat laskeutumaan edes lähelle saalistaan.

Myöhemmin, kun jäällekulku vaikeutui oli rannassamme 38 autoa parkattuna.

Näistä pienistä railoista nosti vauhdikas länsituuli veden jäänpinnalle. Hetkessä oli hyvät hiihtomahdollisuudet vaihtuneet vesikeliksi.

Veden nouseminen jäänpinnalle tuotti kuitenkin upean taidenäyttelyn rannan tuntumaan. Yöllä jäätynyt vesikerros muovaili mitä hienoimpia jääkuvioita ihailtavaksi.

Tuulen suunta vaihtuu taas puhaltelemaan pohjoisesta, jolloin veden voisi odottaa vetäytyvän railoista takaisin jääkannen alle. Yöpakkasiakin on luvassa, joten merellä säilynee edellenkin hyvät ulkoiluolosuhteet.

Lähellä polveileva Kuivasoja oli saanut runsaiden vesisateiden myötä joen kaltaista ulottuvuutta äyräisiinsä.

Raitapaju peilasi vedenpinnasta "korvakorujaan", jotka se oli säästänyt edelliskauden kukinnoistaan.

Tänä talvena piti olla varsin nopea onnistuakseen kuvaamaan harvinaiset hetket, kun maisema näytti oikeasti talviselta.

Pajunkissat heräilivät kehräämään kevätauringossa.

Tikka oli ottanut selvää tämän lounasravintolan ruokalistasta.

Fasaani tepasteli pihassamme ylväin askelin. Ehkä sillä on jossakin geenimuistin sopukoissa mielleyhtymä ajoista, kun me ihmiset suhtauduimme lintupopulaatioon vähän pelonsekaisin tuntein. Silloin oli huolta maailmalla leviävästä lintuinfluenssasta. 

Kylmän jakson vuoksi oli näsiä siirtänyt liian varhaista kuinta-aikatauluaan tuonnemmaksi. Nuppujen kehitys on pysähtynyt kuukauden takaisiin asemiin.

Omenapuun silmut ovat myös odotuskannalla.

Joku oli keksinyt ripustaa ostoskeskuksen puihin pieniä yllätyksiä ohikulkioiden silmäniloksi.

Kylvin herneenversot lisättäviksi leivän päälle ja salaatteihin.

Keräsin säästämäni nahkanpalat nurkista kuljeksimasta, kokosin niistä taulun. Halusin jättää taustalle runsaasti vaalean beigeä nahkaa näkyviin, onhan kyseessä sentään entinen, täysin palvellut, nahkatakkini.