Nykyisen kotikaupungin tutkiminen laajenee pikkuhiljaa uusille alueille. Tarkempi syyni on nyt tullut tehtyä Renforsin lenkillä, joka on vajaan 10 km pituinen pyöräily- ja kävelyreitti ja kiertää molemmin puolin Kajaanijokea ydinkeskustan alueella. Herman Renfors (1849 - 1928) toimi Kajaanissa liikemiehenä ja tehtailijana. Hän oli ilmeisen innokas kalamies, kun aloitti bisnesuransa perustamalla kalastusvälineitä valmistavan tehtaan. Perusteellisena miehenä hän lähetti siskonsakin Englantiin perhonsidonnan oppiin. Kalastusvälineet saivat suuren suosion ulkomaita myöten. Itse muistan törmänneeni mm. Devon- uistimeen joskus Tenojoen kalastuskokemusteni yhteydessä. Kalastusvälineiden lisäksi Renfors toteutti muutakin tehdatuotantoa ja toimi aktiivisesti Kajaanin kunnallispolitiikassa. 

Reitin varrella kiinnostavaa nähtävää löytyy Kajaanin linnan rauniosaarelta. Luonnon pukeutuminen parhaaseen juhla-asuunsa ja lämmin syksyisen kuulas ilmanala kirvoitti suorastaan "linnanjuhlien" tunnelmaan. Saarelta palattuani kertoivat lehtien otsikot Suomen viralliset itsenäisyyspäivän linnanjuhlat perutuiksi koronan vuoksi. Uutisten myötä tämän linnakierroksen arvo nousi silmissäni entisestään.

Ruotsi havitteli yhteyttä Jäämerelle 1600 -luvun taitteessa, niinpä Kajaanin linnan rakennustyömaa käynnistettiin 1604 yhtä aikaa Oulun linnan rakentamisen kanssa. Turvaa tarvittiin myös ärhäkäksi käyvän Venäjän taltuttamiseksi. Vuonna 1618 varuskunta toimi täydellä teholla n. 50 sotilaan voimin.

Myöhemmin kiinnostus Jäämerta kohtaan hiipui, ja linnan ylläpitoa kevennettin. Tuolloin toiminta jäi paljolti vankilakäyttöön. 

Vankiluolassa ei silloin tainnut olla oluttarjoilua, ei ainakaan tölkkiolutta ;)

Linnoitusta jouduttiin vahvistamaan tosi toimin, kun 1700 -luvulla syttyi Suuri Pohjansota. Venäjältä tehtiin erinäisiä hyökkäyksiä linnaa vastaan, mutta vuonna 1716 päättyi sitkeän 50 sotilaan piiritystilanne heidän antautumiseensa. Venäläisiä sotilaita tarvittiin 4000 ratkaisemaan Kajaaninlinnan kohtalo. Urhoolliset linnaa puolustaneet Kainuun sotilaat toimitettiin Siperiaan, ja linna räjäytettiin kivikasaksi.

Vuonna 1890 Suomesta tuli Venäjän autonominen tasavalta, jolloin linnan sotilasstrateginen merkitys päättyi lopullisesti, mutta linnansaari on toiminut senkin jälkeen tärkeässä roolissa Oulujoen vesistön ylitystienä. 

Pienistä kivimuurin aukoista puolustettiin linnaa tykeillä.

Varsinaiset kunnostus- ja restaurointityöt aloitettiin 1937. Jatkuvaa ylläpito- ja kunnostustyötä tehdään edelleen vuosittain.

Nykyään kuljetaan linnanraunioitten yli vankkaa teräsbetonisiltaa pitkin. Alunperin käytössä on ollut puusilta linnoituksen läpi, jolloin on ollut helppo pitää lukua Ruotsin puolelle mahdollisesti pyrkivistä vihollisistakin.

Pullo- ja purkkiarsenaalista päätellen voi ajatella, että linnanrauniot ovat inspiroineet tämän päivän kulkijoita useille juttutuokioille. Todennäköisesti on monenlaisia juttutuokioita käyty aiemminkin, kautta kaikkien näiden vuosisatojen.

Tyynen ulkokuorensa taakse Kajaanin linna kätkee monia surullisia, mutta myös upeita ja kunniakkaita tarinoita menneisyydestä. Hienoa, kun saamme kaikki halukkaat olla mukana näissä "linnanjuhlissa".

Renforssin lenkkiä on kutsuttu yhdeksi Suomen kauneimmista kaupunkimaisemista, eikä suotta. Reitin varrelta löytyy sykähdyttävää kaupunki- ja jokimaisemaa.

Kaukametsän kaunista rantaa keskellä kaupunkia.

Kajaanijokea yläjuoksulle päin.

Keskustasta alajuoksun suuntaan kylpee punainen Renfors-talo värikylläisessä syysauringon maisemassa.

Ämmänkosken voimalaitoksen kohdalle on kunnostettu vanha tervankuljetusta varten tehty kanava. Aikoinaan sen olemassaolo oli välttämätön tervaveneiden turvalliseen kulkuun vapaana virtaavan Ämmänkosken ohi. Samanlainen kanava sulkuportteineen on ollut myös vuolaan Koivukosken kohdalla. Kesäisin voi Ämmänkosken rannassa nähdä demonstraatioesityksiä tervankuljetuksesta.

Tervaa kuljetettiin Kainuusta Ouluun myytäväksi ja edelleen kuljetettavaksi maailmalle. Puurakenteisten laivojen kunnostukseen vietiin Suomesta valtavat määrät tervaa 1600 -1800 -luvuilla. Maailmankauppa tyrehtyi vähitellen 1800 -luvun lopulla, kun laivojen rakennustekniikka vaihtui puusta metalliin.

Tervatynnyreitä kuljettavat veneet olivat pitkiä (10-14m) ja kapeita (1,2m). Yhteen veneeseen saattoi mahtua lähes 30 tynnyriä, ja täysi lasti painoi nelisen tonnia.

Pietari Brahen (1602-1680) patsas on pystytetty Kajaanijoen varteen kunnianosoituksena Brahen toiminnasta mm. Kajaanin vapaaherrakunnan ajalta 1650-1681. Brahen hallinnoimaan alueeseen kuului tuolloin Kajaanin lisäksi Kuopio, Iisalmi, Paltamo ja myöhemmin Raahe. Pietari Brahe oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri. Hänet oli määrätty kahteen otteeseen Suomen kuvernööriksi, jolloin hän teki paljon työtä Suomen olojen parantamiseksi esim. edistämällä suomenkielen käyttöä viran toimituksessa ja korjaamalla suomalaista oikeuslaitosta. Brahen ajoista on peräisin sanonta "kreivin aikaan", jolla tarkoitetaan asioiden tapahtuvan sopivana aikana. Brahe perusti Suomeen useita kaupunkeja mm. Kajaanin vuonna1651.

Renforsin lenkin varresta löytyy yksi suosikki kuvauskohteistani. Tämä rautatiesillan näkymä saa aina uusia vivahteita valon, tuulen ja syysvärien vaihtelusta.

Ensimmäisellä kerralla vähän ihmettelin tämän kanavan fokusta, kun vieressä näyttää itse Kajaaninjoki virtaavan huomattavasti leveämpänä. Asiaa selvitettyäni kävi ilmi, että kyseessä on ns. nälkäkanava, joka on rakennettu hätäaputöinä nälkävuosien aikana 1867-1868. Tarkoituksena oli saada Petäisenniskaan ohitusreitti tervankuljetuksille vaikeakulkuisen Petäiskosken vieritse. Myöhemmin kanavaa syventämällä reitti toimikin hyvin, ja toimii vieläkin Sotkamon ja Kajaanin välisenä venereittinä.

Jos kävelylenkki jäi kevyeksi maisemia ihaillessa on mahdollisuus korjata tilanne juoksemalla muutamaan kertaan nämä portaat. Portaat on rakennettu jyrkkään maastoon ihan vain kuntoilijoiden iloksi.

Tämän syksyn ruska on ollut loistelias. Voisiko jokivarsimaisema enää kauniinpi ollakaan!

Myös aamuruskojen värit ovat toisinaan aivan uskomattoman upeita.