Viime viikkoina on tullut reissailtua suomenmaata sekä pituus- että poikittaissuunnassa. Ensiksi muutaman päivän junareissu Helsinkiin ja sitten 400 km keikka anoppilaan. Taas auton rattiin ja Helsinkivisiitti toi 1200 ajokilometriä sekä lisäksi Espoon ja Helsingin välisissä ruuhkissa lapsenlapsen harkkakuljetuksia parinsadan kilometrin verran. Viihdyn kyllä mainiosti reissunpäällä, mutta on ihana välillä istahtaa kotona läppärin ääreen muistelemaan vauhdikkaita viikkoja ja kaikkea sitä hauskaa, mistä sai nauttia reissailun lomassa.  

Tyttärentytär on edelleen innokas askartelija, ja nykyään ideoita tulvii niin, että mummi ei tahdo perässä pysyä. Sallilla  oli uusi kettumalli, ja sehän inspiroi monenmoiseen kettuiluun. Lukuisten piirustusten lisäksi perustettin kettukerho, jonka järjestelyihin kuului jopa kettulipun nosto salkoon.

Olin tuonut mukanani askarteluvihkosen, johon kuului sapluunat erilaisten urheilijoiden ja jumppareiden vaatetuksiin. Tässä tehtiin ballerinalle uudet harkkakamppeet balettitunnille.

Naamioaskartelun pohjana oli valmis muovinen tähtinaamari, jonka päälle oli helppo muovata sanomalehden palasista koiranaamio. Salli oivalsi hienosti tehdä koiralle hieman lupsottavat korvat, jolloin naamiosta tuli ihan hänen oman koiransa näköinen.

Tässä vaiheessa oli sanomalehtiliimaukset tehty ja päällimmäiseksi liitettiin vielä valkoinen kerros, ettei sanomalehtiprintit näy lopullisen maalauksen läpi. Naamion kuivumisen jälkeen leikattiin silmäaukot, ja Salli piirsi haluamansa koirahahmon esiin. Sen jälkeen vain leikkaus ja maalaus.

Samoille lämpimille syntyi myös kulhomuotin päälle uusi paperimassakulho, joka sitten jätettiin kuivumaan ja odottamaan maalausta.

Välityönä Salli suunnitteli "meikkisetin".

Helmimassasta muovautui helposti kivoja kuvioita. Kauniista langoista syntyi totuttuun tapaan ystävänrannekkeita.

Kokeiltiin myös "kirjan" tekoa leikkelemällä lehdistä kuvia ja keksimällä niistä tarinoita. Tällainen ajanviete saattaisi toimia joskus, kun on hetki: "Nyt en keksi mitään tekemistä".

Sallin harrastusten myötä leikit ovat paljolti vaihtuneet jumppapainotteisiksi. Mummi saikin kunnon tehokuurin personal trainerin opissa. Eikä suinkaan mitään pientä käsien ojentelua nojatuolissa, vaan monena päivänä vähintään tunnin jumpat, missä ei unohdettu yhdenkään lihaksen olemassaoloa (eikä mummi pitkään treenien jälkeenkään) ;)

Minnihiirileikkiin sentään keretttiin. Sisu-koira, kun on kaikessa aina mukana, sai myös esittää vuorollaan Minniä.

Talonrakennusprojektissa oli kysyntää innokkaille maalariapulaisille.

Toisella helsinkireissullamme päätyönä oli huoltaa toisen tyttären koirat isäntäväen tällä kertaa Espanjaan suuntautuneen lumilautalomailun ajan. Heidän huushollissaan on talvihorrosta viettänyt kesällä mahtavasti satoa tuottanut chili. Huomasimme, että pensa oli ryhtynyt työntämään uutta ksavua varrestaan. Syksyn viimeiset chilit olivat kuivahtaneet ihan käyttökelpoiseen kuosiin talven aikana. Kun sain Sallin vielä kaveriksi hommiin, niin keräsimme chilit purkkin, katkoimme kuivuneita latvuksia ja vaihdoimme mullan.

Nyt vain uutta satoa odottelemaan. Nupun alkujakin oli jo näkyvissä.

Vaikuttavan näköinen lamppuversio on tyttären porukoiden matkamuisto syksyiseltä Dominikaanisen tasavallan matkalta. 

Helsingissä tämän talven säät näyttävät olevan vielä enemmän sekaisin, kuin meillä Oulussa. Näsiä aloittelee helmikuussa kukintaansa ja Espoossa oli uutisten mukaan pyrähtänyt ensimmäinen mustarastaspoikue pesästään. Turun seudulla tuntui kukkivan kirsikka. 

Meidän vierailuun osui parikin kunnon myrskyä valtaisine vesisateineen. Mervedet pyrkivät rantateille, ja jokien vedet nousivat pakoin toista metriä. Mitättömän pienestä ojapahasestakin kehittyi riehakas koski. Puiden kaatumiset ja kattopeltien rullautumiset ovat ihan arkipäivää tälle talvelle. 

Kultturiakin mahtui helsinkivisiittiin. Oopperan ohjelmistoon valmistui juuri Liam Scarlettin versio Carmen -baletista. Jo pelkästään Georges Bizetin musiikki vetäisi näytöstä katsomaan, mutta tanssi itsessään oli myös Carmenille ominaista tunnetta ja hurjia käänteitä tulvillaan. Koreografia noudatteli pitkälti tuttuja askelkuvioita paikkapaikoin höystettynä  michaeljacksonmaisilla tehokkailla lanneliikkeillä. Kansallisbaletin tanssijoihin voi aina luottaa, niin nytkin. Nähtiin teknisesti tasokasta työskentelyä ja tulista tunnetta. Lavastuksessa kiinnitti huomiota, että pienimuotoinen voi olla tehokasta. Hieman karuhkon oloinen taustarekvisiitta toimi hyvin muutoin tunnemyrskyisen tanssin kontrastina.  

Alunperin en uskonut ennättäväni Carmen -balettia katsomaan, mutta onnistuimme ystäväni kanssa kuitenkin pääsemään omaisten kenraalin näyökseen. Paikkamme olivat toisella parvella, mistä näkee tietenkin tanssikokonaisuuden hyvin, mutta jotkut yksityiskohdat jäävät kokematta. Bonuksena kuitenkin oli se, että kerrankin näki myös orkesterin työskentelyä, kun permantopaikoilta orkesteri jää kokonaan montun kätköihin.

Bongasin uutta taidetta oopperan seinältä.

Aina pitää tarkistaa myös herkkutarjoilujen taso.

Ihan ilokseni napsin kuvia tyttären saamista näytöskukkasista.