Tulihan se sieltä - kesä vihdoinkin! Ja pääsivät toteutumaan ne meteorologien viikkokausia lupailemat (ja aina perutuksi tulleet) helteetkin. Oulun seudulle lämpöä on jo riittänyt melkein yhden kesän edestä.
Myös Helsingin reissulle osui varmaan sikäläisittäin kesän parhaimmat kelit.
Kesäisen leppeää näkymää.
Uusi maauimala, tai tässä tapauksessa ehkä meriuimala, kun uima-altaat on sijoitettu merialueelle. Allas Sea Pool sijaitsee Katajanokalla kauppatorin tuntumassa.
Uima-altaiden vieressä on kolmessa kerroksessa terasseja ja ravintoloita sekä tietysti sauna.
Helsingistä löytyy hiukkasen välimerellistäkin tunnelmaa, kun kurkistaa Sedu Koskisen ja kumppaneiden toteuttamaa konttiravintolaideaa Hernesaaressa. Ilmeisesti ajatuksena on ollut hakea turistirantojen katukeittiömeininkiä. Ajatus toteutunee paremmin iltahämärissä, kun kojujen valoketjut on sytytetty eikä juuriltaan tempaistujen palmupuiden "koti-ikävä" näytä ehkä niin silmiinpistävältä.
Jos rantaravintoloiden kevytrakenteinen miljöö teollisuusalueen kyljessä ei ihan yllä etelän katukeittiöiden tasolle, niin ruokaa ei sovi moittia ainakaan minun kokeiluni perusteella. Tyttären porukka suositteli lämpimästi hampurilaisateriaa. Täytyy myöntää, että olipa ihan ykköshampurilainen. Sisällä oli sopivan "blööksi" jätettyä savuhärkää. Rapeat bataattiranskalaiset täydennettynä talon omilla sinapeilla ja salsakastikkeilla maistuivat myös mainioilta salaatin ja punasipulirenkaiden kera. Nam!
Ateneumin taidegalleriaan sain kaveriksi ystäväni monien vuosikymmenten varrelta. Päänäyttely oli nimetty Alvar Aallolle (1898 - 1976). Mielenkiintoista oli pyyhkiä pölyt omista muistilokeroista kaikkien näiden Alvarin muotoilemien käyttö ja taide-esineiden suhteen.
Tarjoilupöytä menneiltä vuosikymmeniltä. Artekista saisi nyt modernisoidun version 1885 eurolla.
Tankki-tuolin Aalto suunnitteli Milanon Triennaaliin 1936. Tuoli oli hitti jo syntyessään, ja tänä päivänä Artekista voi tilata vastaavanlaisen hintaan n. 4000 euroa. Tuoli näyttäisi olevan suunniteltu erityisen pitkäreisiselle ihmiselle. Lyhyemmällä jalkakasvulla siunattu ihminen joutunee haalimaan lempityynynsä selän taakse, tai sitten vain yksinkertaisesti istutaan risti-istunnassa jalat solmussa tuolin istuinosalla ;)
Aalto-maljakon syntysanat on luotu vuonna 1936, kun Aalto voitti Karhula-Iittalan suunnittelukilpailun työllään "Eskimonaisen nahkahousut". Nyttemmin Aalto-maljakko on yksi maailman kuuluisimmista lasiesineistä. Iittalalta voisi ostaa esim. ison ultramariinin sinisen "Suomi 100 maljakon" 150 eurolla.
Lamppukuva ei ole paras mahdollinen, mutta valaisimet ovat sinällään hienoja - konstailemattomia mutta tyylikkäitä. Valaisimia on myös edelleen myynnissä. (Nämä Artekin ja muiden liikkeiden viittaukset eivät ole sponsoroituja mainnoksia :D Kiinnosti vain selvittää mitä näille tuotteille nykyään kuuluu. Vähän hämmästyinkin, että ne ovat vuosikymmenten saatossa säilyttäneet kilpailuasemansa noin hyvin.)
Alvar Aallon vaimo, Aino, osallistui täysipainoisesti miehensä kanssa työskentelyyn. Hän jäi kuitenkin aina sivummalle heidän julkisessa esiintymisessään, kun oli miestään hiljaisempi ja vaatimattomampi. Alvar muisti kuitenkin antaa täyden tunnustuksen vaimonsa vahvasta työpanoksesta myöskin ulospäin. Yhdessä he toteuttivatkin maailmanlaajuista uraaurtavaa työtä myös arkkitehtuurin alalla, mikä olisikin ihan kokonaan oma lukunsa tarkemman tutustumisen kohteena.
Ateneumissa oli myös Kalevala-teemainen osio. Siellä oli esillä näitä tuttuja suomalaiskansallisia maalauksia alkuperäiskuosissaan. Muistan nähneeni samoja kuvia vuosikymmeniä sitten Porissa Juseliuksen mausoleumissa, joka oli rakennettu kuolleen Sigfrid tyttären muistoksi 1800 lopulla. Tuolloin minuun, 14-vuotiaaseen tyttöseen, teki muistomerkki ja Akseli Gallen-Kallelan freskot suuren vaikutuksen.
Lemminkäisen äiti (1897).
Kullervon kirous (1865)
Aino (1891)
Tässä virolaisessa veistoksessa Marjatta pitäää kädessään puolukkaa, jonka mallina on selvääkin selvemmin toiminut minun suosikkihedelmäni granaattiomena. ;) Granaattiomenan päällä olevasta kukkajäänteestä on kuulemma aikoinaan saanut mallinsa ensimmäinen kunikaallisten käyttämä kruunu.
Oma, salaatin lisukkeeksi hankittu, granaattiomena koko komeudessaan.
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) on suomalaisten suosiossa ollut kautta aikojen jopa siinä määrin, että se voitti vuonna 2006 Ateneumin "Maamme taulu" -äänestyksen. Aihe on mukana myös esim. Nightwishin Amaranth-videolla.
Albert Edefeltin "Leikkiviä poikia rannalla" (1884) kuuluu tuttuihin kansallisaarteisiimme.
Eero Järnefeltin teoksia esim. Maisema Kolilta (1928)
Tämän maalauksen värimaisema pysäytti teoksen äärelle. Italialainen Afro (Basaldella): Airut (1949)
Välillä pieni jazz-painotteinen taidetuokio.
Sitten hoitelin tyttären koiria - tai paremminkin ne hoitivat arvovaltaista vartiointitehtävää minun torkuskellessa riippukeinussa.
Viisivuotiaan Sallin kanssa järjestelimme oman "taiteilija-ateljeemme" käyttövalmiuteen. Maalarihommissa sujahti huomaamatta lähes työpäivänmittainen tovi.
Tuotoksena syntyi mandalatyyppistä kivi- ja skyrkansitaidetta. Skyr-kansista ajattelimme leikata reunukset pois ja ripustaa ehkä ketjuna ikkunaan.
Paluu kotikulmille ja tutkimaan kesäistä luontoa.
Hopeatäpläperhosia on paljon ja niiden keskinäiset erot ovat pieniä. Olisikohan tämä niitty- tai angervohopeatäplä...
Hopeatäplän seurana sinisiipi.
.
Kaakkuri vai kuikka? En päässyt lähempää selvittämään tuntomerkkejä.
Enkä toki halunnut häiritäkään pariskuntaa. Toinen näytti ottavan pienet nokoset toisen tarkkaillessa ympäristöä. Muuten, jos joku blogivierailijoistani tunnistaa lintuja tai kasveja kuvistani, niin kertokaa ihmeessä havaintonne esim. kommenteissa, tai sähköpostiosoitteenikin löytyy alkuteksteistä. Kiitos jo etukäteen.
Heinäkuun kukkijoita:
Pikkutalvikki.
Valkoapila.
Mesiangervo.
Virmajuuri.
Virmajuuren värisävyjä.
Hiirenvirna.
Pujo.
Leppäkerttu pujottelee pujon kukissa.
Tulee nimitettyä näitä loppukesän keltaisia kasveja keltanoiksi, ehkä siinä ei paljoa edes erehdy.
Tämä voisi olla sarjakeltano. :D
Heinistäkin on vähän paha mennä sanomaan mitään varmaa ilman tieteellisempää otetta, mutta tämä saattaisi olla jotain sukua metsälauhalle.
Pietaryrtti.
Rantatädyke.
Ei tullut kurkistettua sienen alapinnalle, mutta tyydyin nimeämään sen joksikin suomuorakkaaksi.
Eikä kesää ilman helteistä hillasuota. Oli toki arvattavissakin, että kyllä kuumia kesäpäiviä vielä saadaan, kunhan hillat tulevat poimintavalmiuteen. :D
Tänä kesänä hillat kypsyivät epätavallisen eriaikaisesti. Samalla mättäällä saattoi olla poimintakypsiä marjoja, raakileita, ylikypsiä tai suppuvaiheisia yksilöitä. Siispä marjoja piti käydä keräilemässä useampia reissuja.
Kelottunut mänty.
Lumpeet aloittelevat kukintaansa.
Kaunis keltasompasammal.
Kanervat parhaimmillaan. Mantukimalainen oli päättänyt päästä mukaan kuvaan.
Lähikuvaa kanervasta.
Joukossa valkoinen kanerva.
Viime postauksessani hämmästelin tienvarsilupiineita. Hienolta näyttävät myös ojanpenkereiden päivänkakkarakasvustot.
Välillä puna-apilaa.
Kultapiiskut ovat vasta tuloillaan.
Karhunputki.
Olisivatko nämä taas niitä keltanoita.
Mesiangervon tienvarsikoristelua.
Lisäksi maitohorsmaa.
Tässä vaiheessa, hillakakun äärellä, suorämpimisen vaivat ovat tyystin unohtuneet. On mukava muistella miten läheltä nähtiin kurkia ja miten tavanomaista vähemmän tarvitsi kahlata umpimärkiä soita. Oliko sääskiä ja paarmojakin vähemmän kuin normaalisti? Joka tapauksessa, kotona saunan ja energiatankkauksen jälkeen, suovaelluksen haasteellisuus muuttuu vähitelleen pelkästään positiiviseksi kokemukseksi.
Kommentit