Luontoäidin fiksu idea on ollut järjestää kesäkauden päättymisen merkiksi ruskailotulitus. Se toimii samalla juhlallisena avauksena kasvien ja eläinten "lomakauden" aloitusseremoniana. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia erityisen kauniista ruskan väreistä. Nämä värit pitää säilöä tarkasti mielen sopukoihin loppuvuoden harmaampia sävyjä piristämään.

Railakkaan punainen ruusuke syntyi haapapuun koristeellisista lehdistä.

Kajaaninjoen rantapuistojen värisinfonia kertautuu vedenpinnan väreilystä.

Vaahtera varasi neonkeltaisen värin omaan käyttöönsä.

Toisen vaahteran näkemys oikeasta syysasusta on iloisen punasävytteinen.

Sumuisena iltana katulampun valo luo mystistä tunnelmaa riipakoivun lehvistöön.

Joka syksy on taivuteltava muutama ruusu vaahteranlehdistä.

Kajaanin kirkon kauneus korostuu syksyisessä maisemassa.

Vaikuttava kaupunkisiluetti piirtyy ilta-auringon viime heijastuksista.

Tyynestä vedenkalvosta peilautuu Kaukametsän rakennusten julkisivusto.

Sukulaisporukalla toteutettiin maakuntavierailu Sotkamon kirkonkylätaajamaan.

Sotkamon komea kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1870. Sen on suunnitellut arkkitehti Johan Oldenburg. Rakennustyöt ajoittuivat osittain nälkävuosien raskaalle ajanjaksolle, Tällöin neljäsosa Sotkamon väestöstä menehtyi, mm. silloinen kirkkoherra Ståhlberg.

Alunperin väkeä kirkkoon on mahtunut valtaisat 2300 henkeä. Myöhemmin on tiloja remontoitu muuhun käyttöön, ja kirkkokansaa mahtuu nykyisellään 1400 henkeä.

Kirkon pihapiirissä on useiden kylän nimimiesten ja -naisten hautamuistomerkkejä. Teksteistä havaitsee useiden maamme presidenttien sukujuurten sijaitsevan tässä maaperässä. Viereisellä hautausmaalla sain tutustua useiden omien edesmenneiden sukulaisteni tarinoihin. 

Kirkon vieressä on paasi, joka kertoo paikalla olleen aikaisemman kirkkorakennuksen 1700 -luvulla. 

Arvokkaassa vanhassa Niemelän talossa sijaitsee Kuhmon musiikkiopiston Sotkamon toimipiste. Taloon on rekonstruoitu lähes alkuperäinen kirjailija Veikko Huovisen työhuone. Veikko Huovinen -seura ja Sotkamon kunta ylläpitävät Huovishuonetta, jossa voi käydä tutustumassa kirjailijan tuotantoon ja työskentelyolosuhteisiin. 

Havukka-ahon ajattelija -teos toi Huovisen kansan tietoisuuteen lojaalina kanssakulkijaa ymmärtävänä humoristina. Hamsterin tarinasta löydämme itse kukanenkin oman kuvamme, ainakin näin syksyisin. Lampaansyöjät kertoo vankkumattomasta ystävyydestä. Lentsu vaikuttaa tällä hetkellä kovinkin ajankohtaiselta tarinalta. Huovisen tuotanto on yllättävän laajaa ja monipuolista. Seitsämäntoista romaanin lisäksi häneltä löytyy novellikokoelmia, elämänkertateoksia, useita muita kokoelmia ja kaksi näytelmää. Hän kuoli Sotkamossa 4.10.2009.

Työhuone on rakennettu alkuperäisen huoneen mukaisesti. Jopa sama järvimaisema avautuu työhuoneen ikkunasta, vain hivenen eri kulmasta nähtynä.

Kuvanveistäjä Nina Ternon toteuttama Havukka-ahon ajattelijan patsas sijaitsee Hirvensaaren puistikossa. Veikko Huovinen oli esittänyt, että muistomerkki omistettaisiin ensisijaisesti hänen kirjalliselle tuotannolleen, ei hänelle itselleen. Komeassa monumentissä on nähtävissä luonnon ja ihmisen vahva sidonnaisuus toisiinsa. Mieshahmon kasvoissakin löytyy haukkalinnun piirteitä. Patsaan jalustaan on kirjoiotettu huovsmaisella tarkkanäköisellä filosofialla toteamus: "Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet".

Haapalan maatila houkutteli meidät lounaspöydän ääreen. 

Vanhan maatilan navettaan on rakennettu viihtyisä ravintola, ja parsinavetta on muuntunut olutpanimon tuotantoyksiköksi.

Jyhkeät olutsammiot tuovat mieleen Italian -reissun steriilinkomeat viininjalostamotilat.

Ja siinä valmis tuote. Toki limukoitakin löytyy ja paljon muuta maatilan tuotantoa.

Päärakennuksessa on yöpymistilat matkailijoiden käyttöön.

Ravintolan ruokatarjoilu on todellakin tutustumisen arvoinen kokemus. Aiemmin en ole ollut veripaltun innokkaimpia suosijoita, mutta tilanne muutui nyt kerralla. Oikein valmistettuna veripalttu on kulinaarinen makuelämys. 

Salaatipöytä on myös houkuttelevan monipuolinen. Alkukeitoksi oli jo maisteltu taiten valmistettu lohikeitto.

Syksyn vierailukartalle oli merkitty myös tyttären perheen mökkiosoite Kouvolasta. Iltahämärissä mieleenpainuvaa väriloistoa löytyi heti saunarannasta. 

Taas saimme päivitellä mitä kaikkea ahkerat ihmiset voivat yhtenä kesänä saada aikaan. Hikisen urakan päätteeksi rantaa koristaa nyt vankka paalulaituri. Ja kas, ulkotakkahan siinä virittelee jo lempeää ruoantuoksua lähiympäristöön.

Mökki itsessään oli saanut uden väripinnan. Jo pelkästään hulppean terassirakennelman toteuttaminen olisi meidän mielestämme ollut yhden kesäprojektin iso rutistus. Lisäksi sauna oli saanut uuden portaikon, ja pihatiet oli kunnostettu perusteellisesti.

Entistäkin ehompi halkoliiteri on viimeistelyä vaille valmis kuivattelemaan talven saunapuut.

Tuiman näköinen leijona uskoo vartioivansa koko mökkirannikkoa eikä huomaa, että talon omat koirat pitävät silmällä, että jellonan usko omaan suuremmoisuuteen voi säilyä eheänä.

Jos rakentajilla kuitenkin jäisi joskus luppoaikaa ylimäärin, niin sekin tilanne on hoidettu - hyvällä hapetuksella ja ilmanvaihdolla varustettu kuntosali odottaa takapihalla.

Saunamökin surfing -teema alkaa olla koossa.

Budhapatsas on ominut arvostetun saunatontun roolin rantasaunan portaalla.

Linnuille on järjestetty oma mökkirauha. Asuntovaunu on käytettävissä myös mahdollisen syysmuuton tarpeisiin.

Joutsenlammella alkoi olla muuttomatkaa enteilevää kokoontumisajojen tunnelmaa. Toistaiseksi lammen kaksi vakituista asukasta eivät olleet valmiita lähtöön eikä jakamaan lammen ravintolapalveluitakaan isomman porukan kesken. Vierailijat saivat ohjeistuksen siirtyä väljemmille vesille.

Aivan upea yökiitäjä laskeutui arvokkaasti rantahietikolle. Hyvää kuvaa en onnistunut saamaan, kun perhonen alituiseen värisytti siipiään. Salamavalokokeilusta tämä yöeläjä ei pitänyt ollenkaan ja lehahti saman tien matkoihinsa.

Aina tehtäväorientoitunut vahtikoira.

Saatiinpa marjastaa ennennäkemättömällä puolukkapaikalla.

Syksynväreistä puheenollen on syytä liittää kuvagalleriaan kauniin punaturkkinen citykettu kajaanilaisesta rantapuistosta. Leikkisä kettu seuraili minua pitkän matkaa. Metrin päähänkin hän uskaltautui, mutta kamerasta tämäkään otus ei tykännyt.