Ihanan lämpimät kesäkuukaudet taltioituivat blogisivuilleni monien hienojen kesätapahtumien tarinoina. Kuvagalleriaani kertyi myös muuta materiaalia, jota selaillessa nousee mieleen monia kesänlämpöisiä muistoja. Heti alkukesästä luontoäiti herätti kasvukauden reippaasti käyntiin, turhia tuumailematta. Ystävän pihakuusikin puski ennennäkemättömät kerkkäkasvustot oksistoonsa.

Siis ryhdyin kuusenkerkkäsiirapin tekoon. Kerkät purkkiin, sokerit päälle ja odottelemaan. 

Pitäisi tulla hyvää yskänlääkettä.

Yksi erä muhi sokerilla ja toinen fariinisokerilla. Hyvältä näyttää. Yskää ei kuitenkaan odotella, ihan voi maistella muutenkin.

Kajaanin Suvantopuisto on upea ulkoilualue läpi koko vuoden. Alkukesän omenapuut, pihlajat ja tuomet säväyttivät kukintarunsaudellaan.

Rantatien rehevät vihernäkymät houkuttelivat kiireettömään kuljeskeluun.

Tulppaanit ilahduttivat hämmästyttävällä värikirjollaan.

Koristeomenapuun koreutta.

Syreenipensas ja kirkontorni näyttivät viihtyvän toistensa seurassa.

Lemmikki oli löytänyt mieleisensä kasvupaikan.

Keltainen kurjenmiekka koko komeudessaan.

Harmittaa vähän kauniin lupiinin kohtalo, kun se on joutunut "syrjinnän" kohteeksi tulokaslajiominaisuutensa vuoksi. On epäilty, että sillä on suunnitelmissa vallata maa-alueet muilta kotoperäisiltä kasveilta. En ole sattunut näkemään kovin suuria lupiinialueita muualla, kuin teiden varsilla. Mutta sinne ne onkin kylvetty ihan vartavasten koristamaan ojanpientareita ja sitomaan hiekkaisia rinneluiskia. Omalla tavallammehan me ihmisetkin olemme tulokaslaji näihin maisemiin. Me olemme totisesti vallanneet tehokkaasti alkuperäistä luontoa ja paikka paikoin olemme onnituneet kylvämään varsin suurtakin tuhoa telluksemme neitseelliseen maaperään. Niin, että samoissa puuhissa taidetaan olla lupiinin kanssa, ja patako tässä nyt vain kattilaa soimaa.  

Maitohorsman monistettua kauneutta. Tässäpä kotoperäinen maailmanvalloittaja. Myös horsman kohtalona on tulla vähätellyksi sen leviämisvietin vuoksi. Jos se hoksaisikin ryhtyä harvinaiseksi kasviksi, meidän ihmisten olisi helpompi arvostaa sitä ja havaita sen ainutlaatuinen kauneus.

Lehtomaitikka on kasvimaailman yllättäjä vastaväreissään. Keltainen ja violetti yhdistelmä maastossa ei jää huomaamatta.

Kaupungin puistoistutuksista löytyi silmää ilahduttavia yksityiskohtia

Lehmuksen siemenlehdykät kehitysvaiheessa.

Perhoset nauttivat lämpimästä kesästä. Amiraali on tutustumassa torielämään.

Suruvaippa.

Sitruunaperhonen.

Ystävän kukkapenkin viereen jäi pieni perunaviljelmän paikka.

Myöhemmin kesällä kylvöksemme kasvatti lähes 1,5 metrisen varsiston ja sievät perunankukat varsien päihin.

Syksyllä mullan kätköistä paljastui oiva puikulaperunasato.

Parvekkeele tuli hankittua kirsikkatomaatin taimi. Siitä riittikin iloa koko kesäksi.

Monet herkulliset salaatit saivat omista tomaateista väri- ja makupiristeen.

Lokakuun lopulla nostin tomaatin parvekkeelta sisään. Se innostuikin vielä villisti kukkimaan. Nyt vain näyttää siltä, että kirsikkatomaattien sijaan saadaan pienempää lajiketta, olisivatko nämä nyt helmitomaatteja. 

Amppelimansikkakin oli kiva kasvi mutta ei erityisen ahkera tuloksellisen työn tekoon.

Heinäkuun pioninkukinnanaikaan oli  ihan pakko ostaa kukkakimppu virittämään aiempien vuosien ponipenkimme  muistelua.

Kainuulaiset marjamaastot alkavat pikkuhiljaa käydä tutuiksi sukulaismiehen verrattoman metsätuntemuksen avittamana. 

Sattumalta kohtaamani pienen pieni vadelmapensaikko tarjosi mukavan marjasadon.

Mustikkametsässä tuoksui marjapiirakan enteet.

Haperoita ja herkkutatteja löytyi helposti.

Torilta voi aina täydentää marjasatoa.

Kajaanilainen torielämä on aina vilkasta, ja siellä on mukava kuunnella leveää kainuunmurretta.

Vihreät ajatukset puhkeavat kukkaan Elsilän puutarhapalstoilla.

Kaupunkilaisten satotoiveet ovat kylväytyneet täällä otolliseen maaperään.

Toinen toistaaan ihanammat kukkaset kilpailivat vierailijoiden suosiosta. 

Kesäkeitaalla viihtyisi pitenpäänkin.

Lapsille on rakennettu oma "salainen puutarha".

Lämmin kesäpäivä vierähti mukavasti hyvän ystävän kanssa rupatellessa ja herkullisia retkieväitä maistellessa.

Toinen mieluisa ulkoilualue, lähes kaupungin ytimessä, on luonnontilainen Pöllyvaara. 

Vaaran rinteet tarjoavat vaihtelevaa maastoa lenkkeilyyn sekä hapekasta ilmanalaa ja tuulensuojaisaa viihtyisyyttä metsänsiimeksessä liikkumiseen.

Leirinuotiollekin löytyy otollinen paikka.

Vanhalta näköalatornilta on kuulemma aikoinaan ollut kauniit näkymät Oulujärven seljille. Tornin toivoisi vielä ilmestyvän Pöllyvaaraan rinteille.

Metsäretkilläni tapaan usein tämän hiljaisen nakuttelijan, pohjantikan.

Kääpäkasvustoista voi löytyä veikeitä ilmestyksiä.

Tästä sienestä en osaa sanoa kuuluuko tämäkin kääpiin, vai onko se varsin harvinaisena tavattava kurttusieni.

Kajaaninjoki on kauneudessaan ehtymätön luonnonvara. Lisäksi se tarjoaa monenlaista viihtyä ja virikettä ranta-asukkailleen.

Suvantopuiston maisemointiallas solisevine ääniefekteineen.

Iltaruskot kruunaavat jokivarsinäkymät.

Alkukesästä tuli käväistyä myös Sotkamon omalla rantakeitaalla. Hiukan uimarannan pehmeän lämpöiset hietikot olivat tänä kuumana kesänä arvossaan.

Rivieramainen rantahietikko kutsuu nauttimaan keäpäivistä. Rantaan on rakennettu valojärjestelmä, josta odotamme kunnon kaamoksen karkottajaa. Valojen pitäisi syttyä täyteen loistoonsa illansuussa 5.11.

Sotkamosta löytyy paljon kaunista järvimaisemaa.

Paltaniemen uimarannalla ollaan Oulujärven tuntumassa, Oulunjärven, jota myös Kainuun mereksi kutsutaan.

Valkoposkihanhet olivat miehittäneet niemenkärjen.

Hanhet eivät olleet näkevinään minua, vaikka lähestyin niitä parin metrin päähän. Siinä vaiheessa lähinnä loikoilleen linnun itseluottamus ajautui hienoiseen epäröintiin pieninä siiven värähdyksinä. "No, olkaa rauhassa, kunhan vain testasin teidän euroopan omistajan asennettanne".

Kajaanilainen kahvilakulttuuri on avautunut taas parilla makoisalla tuttavuudella. Rautatieaseman tuntumassa on kotileipomolta tuoksuva Onnikka -kahvila.

Aina tuoreet leivonnaiset ja suolapalat houkuttavat kotoisalla tunnelmallaan. 

Taiteesta kiinnostuneen ystäväni kanssa piipahdettiin tutustumaan paikallisiin taidenäyttelyihin. Kajaanin taidemuseossa on vuorossa kokoelmanäyttely, joka on avoinna vielä 7.11. saakka 

Tapio Junnon pronssiveistosten dramatiikka syntyy kiiltäväksi hiotun pronssipinnan kohdatessa karhean vastakohtaisuutensa.

Nina Ternon puhutteleva Havaukka-ahon ajattelijan patsas Sotkamossa oli jo tehnyt vaikutuksen. Nyt tämä riehakas "Kevät" -näkemys herätti mieleen Thelman ja Louisin vauhdikkaan elokuvatunnelman. Myös tässä teoksessa oli nähtävissä ihmishahmojen luontoon sulautumista, aivan kuten Havukka-ahon ajattelijan toteutuksessa.

Arvo Siikamäen "Samurai" näyttää tulleen kahlituksi pronssiseen "pakkopaitaan". Siikamäki on ottanut teoksissaan kantaa luonnon ja vähemmistöjen puolesta.

Pentti Mekliinille on ollut tunnusomaista käyttää voimakasta punaista väriä. Hänelle tämä väri vaikuttaa kuvastavan feminiinisyyttä mutta vahvasti maskuliinisin silmin nähtynä.

Kuvanveistäjä Kain Tapperin jykevässä "Kuun valoa" -teoksessa näyttäisi joku hahmo pyrkivän ulos ahtaasta tilastaan, tai ehkä hahmo haluaakin piileskellä omassa lymypaikassaan, kenenkään huomaamattomana.

Kaupungin kirjastossa oli Meeri Koutaniemen valokuvanäyttely pakolaisleiriltä Nigeristä.

Näyttely kertoo nuorten malilaisten naisten vaikeasta asemasta pakolaisleirin ankeissa olosuhteissa.

Taas kerran tulee mieleen miten etuoikeutetussa asemassa olemme me, jotka olemme sattumalta syntyneet Suomeen.

Kirjaston taidekujalla oli esillä Kajaanin Kuvataiteilijat ry:n lokakuun taidekattaus. 

Kauppakadun Kahvila Murusessa on jo halloween tunnelmaa, mutta tarjoilut ovat maukasta todellisuutta.

Meidän kotoinen kakkuperinteemme vaatii joka syksyisen luumukakun juhlistamaan satokauden onnistumista.

Kahvipöytää on koristanut koko kesän taas yksi väsymätön kukkija. Tämä herttainen saintpaulialajike on kaikkien paavalinkukkien esiäiti ja oikea ahkeruuden mallimamma.  

Syksyn lamppuhankinta valaisi olohuoneemme uuteen ilmeeseen. Ikivanha, mutta nostalgiassaan hellyttävä lamppuvanhus sai vihdoinkin väistyä. Tilalle astui nykyaikaa uhkuva, shampanjan värinen, uusi valon tuoja.  

Kokeilimme valaisinliikkeen monia hehkulamppuja, mikä niistä toimisi parhaiten uudessa valaisimessamme. Varsinainen yllätys löytyi meidän omista tarvikelaatikoistamme. Vanhan mallinen hehkulamppu loihti lähes diskotunnelman voimakkaine valoilmiöineen kattorakenteissa. Nykyisissä led hehkulampuissa on yläosassa valkoinen muovilieriö, joka estää valon heijastumisen ylöspäin. Kokeiltu valoefekti oli sen verran sähäkkä, että päätimme palata hillitysti ledvalokantaan. Mutta silloin tällöin saatamme hyvinkin ravistella itsemme talvihorroksesta räväkämmällä valotehosteella.

Uusi valo houkuttelee myös käpertymään olohuoneen sohvalle lukemaan. Siihen puuhaan olen varautunut hyvin. Yksi lukutoukan puremalle altistunut ystäväni joutuu aika ajoin kippaamaan kirjahyllyn sisältöä pois uusien kirjojen tieltä. Tokihan ystävää pitää auttaa, ja kumosin avustusrepun sisällön makuuhuoneen nurkkaan odottamaan lukuinspiraatiota. Nurkkaukseen on ilmestynyt jo aikaisemminkin mm. kirjaston vaihtokirjojen hyllystä luettavaa. Vaihtohylly on mielenkiintoinen selailupaikka, kun siellä usein tapaa kirjoja, jotka on joskus, kauan sitten, tullut luettua ja nyt jälleennäkeminen kirjan kanssa saattaa ilahduttaa suurestikin. Niissä kirjoissa on bonusta sekin, ettei palautuspäivä pääse ahdistamaan siten, kuin kirjaston kirjojen kanssa joskus käy. 

Tällä hetkellä jotenkin kiinnostavat vanhat venäläiset klassikot, joita joskus aiemmin olen lukenut. Nyt ne näyttäytyvät vähän eri valossa, ja usein huomaa, että osia kirjojen sisällöstä on vaipunut unholaan ja jotakin kirjaa ei aikoinaan ole saanut edes luettua loppuun. Toinen laajempi kiinnostuksen kohde on jo vuosia ollut kiinalainen outo maailmanmeno. Varsinkin kulttuurivallankumouksen aika on ollut valtava shokkikokemus koko kansakunnalle. Kaikkialla maailmassa on on ollut vaikeita aikoja, mutta tuo kiinalainen sekasorto on ollut ainutkertaista. Kukaan ei ole voinut olla varma huomisestaan. Poliittiset käänteet ovat olleet täysin ennakoimattomia. Jos tänään johonkin uskoit, niin huomenna ymmärsit olleesi täysin väärässä. Ylihuomenna, jos olit vielä hengissä, niin kaikki aikaisempi oli kumottu ja säikyit jo omaa varjoasikin.

Barak Obaman teos hänen lapsuuden ja nuoruuden ajoiltaan oli sattunut käteeni joskus, vuosia sitten. Nyt luin hänen kirjansa, Luvattu maa, vuodelta 2020, missä käsitellään hänen presidenttikausiaan. Olin lukenut tuon kirjan juuri, kun Afganistanin tilanne ryöstäytyi kesällä täyteen katastrofiin. Obaman kirja taustoitti hyvin niitä aikoja, kun hän itse havaitsi jo tilanteen toivottomuuden. Yhdysvaltain tuolloinen maailmanpoliittinen koneisto jyräsi eteenpäin vanhoilla tutuilla sotaopeillaan - kuitenkin kohti jo silloin näköpiirissä ollutta katastrofia.

Vastapainoksi Obaman näkemyksille luin myös kirjan hänen arkkivihollisestaan, terroristijärjestö al Qaidan johtajasta, Osama bin Ladenista. Kirja on Osama bin Ladenin vaimon ja pojan näkökulmasta tehty, joten on oletettavaa, että paljon on todellisista tapahtumista jäänyt kertomatta. Omalla tavallaan kirja kuitenkin valaisee terroristijohtajan radikalisoitumisen kehittymistä ja lopullisen tuhon väistämättömyyttä.

Näistä kirjavalinnoistani ei kannata lähteä vetämään johtopäätöksiä poliittisesta, uskonnollisesta enempää kuin eettisestäkään vakaumuksestani. Edes periaate "kerro mitä luet, niin kerron millainen olet" ei toteudu minun kohdallani. Nämä kirjat ovat paremminkin ajautuneet minun luokseni, kuin että minä olisin hakeutunut niiden pariin. Joskus minulta kysytään mielikirjaani/-kirjojani. Minun on aivan mahdotonta sanoa yhtä kirjaa tai edes kirjallisuuslajia, josta olisin juuri erityisen kiinnostunut, ylitse muiden. Olen kertakaikkisen kaikkiruokainen. Äärimmäisen harvoin jää kirja kesken, aina löytyy tekstistä joku idea, mikä pitää saada selvitettyä. Vähän sama tilanne on musiikin suhteen, jopa Spotify -listani koostuvat kummallisesti äärilaidasta toiseen. No, eihän tämä varmaan mikään ongelma edes ole, sanotaan mieluummin vaikka, että olen monipuolinen kulttuurin kuluttaja ;)   

Osa tuosta edellä olevasta kirjapinosta on jo luettu ja palautettu vaihtokirjojen hyllykköön, mutta vielä riittää runsaasti luettavaa. Siis, ihan sopii tämän kuvan mukaiset säät minulle. Nämä viikon takaiset lumet sulivat jo pois, mutta ihan varmasti lunta ja räntää on vielä tulossa.