Vaikka me suomalaiset emme ole tänä kesänä päässeet juurikaan latailemaan aurinkokennojamme kunnon kesäsäässä, niin ilmeisesti puutarhakasvien näkökulmasta on ollut ihan mukavasti inspiroiva kesä. Monet kasvit ovat kehitelleet juurimukuloisaan, sipuleissaan, tai mikä missäkin päätöselimessään, että nyt panostetaan kasvuun ja kehitykseen. Ja tulosta on tullut. Esimerkiksi lumipalloheisin oksat notkuivat kukkarunsaudesta enemmän kuin talvisen lumikuorman alla ikinä. Myös pionit ovat takoneet ennätyksiä osavuosikatsauksissaan. Kukat ovat suuria ja niitä on paljon.

Pionit%2018.7.-15%20011.jpg

 

Sama kiinanpioni, Sarah Bernhard, sateen jälkeen. Usein käy niin, että pionin auettua täyteen loistoonsa tulee kunnon ukkoskuuro ja roiskii terälehdet lumisateeksi pitkin nurmikkoa. Tällä kertaa vesisade ropisteli vain kevyitä pisaroita pionin virkistykseksi ja kameran linssin iloksi.

Piha%2C%20pionit%2019.7.-15%20002.jpg

 

Sarah Bernhardin kaikki kukat eivät ole aina saman näköisiä. Muoto ja väri voivat vaihdella. Väri voi vaihdella samassa kukassakin eri kehitysvaiheissa ja myöskin eri vuosina.

Pionit%2018.7.-15%20018.jpg

 

Pioni%2018.7.-15%20009.jpg

 

Valkoiselle pionilleni olen etsinyt nimeä. Perusteellisten tukimusteni loppupäätelmänä nimeksi näyttäisi määrittyvän Festiva Maxima.

Pionit%2018.7.-15%20024.jpg

 

Pionit%2018.7.-15%20006.jpg

 

Joet ja muut vesistöt ovat tulvineet tänä kesänä. Myös valkoisen pionin kukinta näyttää runsaasti kuohuvalta koskelta.

Pionit%2018.7.-15%20002.jpg

 

Festiva Maxima aloittaa kukintansa hieman ennen Sarah Bernhardia.

Pionit%2018.7.-15%20016.jpg

 

Myös juhannusruusussa oli paljon nuppuja, mutta kaikki kukat eivät päässeet aukeamaan kukinta-aikaan osuneen sadejakson vuoksi.

Piha%209.7.-15%20021.jpg

 

Kesäkullero on joutunut sijaistamaan aurinkoa. Väri on kyllä kohdillaan, mutta lämmön suhteen on vielä kehitettävää.

Piha%2013.7-15%20009.jpg

 

Piha%2013.7-15%20010.jpg

 

Siperian ampiaisyrtillä on ilmeisesti geeniperimässään muistumia ankeammistakin olosuhteista, kuin mitä Suomen kesä tarjoaa. Se viihtyykin erinomaisesti ja pyrkii levittäytymään muiden kasvien reviirille. Taustalla päivänliljat ja kesäkullerot, ukonkellot ja myskimalvat pitävät kyllä puolensa (ainakin minun suosiollisella avustuksella).

Piha%2010.7-15%20014.jpg

 

Sinisävyssä jatkaa loistotädyke.

Piha%2010.7-15%20007.jpg

 

Tenonajuruoho tuoksuu hyvälle yrtille ja käy hyvin ruoan mausteeksi.

Piha%208.7-15%20004.jpg

 

Unikko säteilee myös auringonhehkua.

Piha%208.7-15%20022.jpg

 

Maljakossa on vaihtuva kukkanäyttely koko kesän ajan.

Pioni%2018.7.-15%20002.jpg

 

Sis%C3%A4kukkia%2019.7.-15%20017.jpg

 

Piha%209.7.-15%20031.jpg

 

Piha%20p%C3%A4iv%C3%A4nl%2016.7.-15%2000

 

Keväällä kerkesin murehtia yli 40 vuotta vanhan kiinanruusuni kuolemaa. Ei se mitään ollut kuollut, koomassa vain virui yli kaksi kuukautta. Muutama lehti roikkui elottomana pitkin vartta, mutta pysyi vihreänä, joten en heittänyt kasvia kompostiin. Nyt se on ihan mahtavassa kasvussa! Todennäköisesti lannoittin sitä liian nopeasti rankan alasleikkauksen jäkeen ja se meni "shokkiin". En kuitenkaan alkuunsa leikannut kasvia ihan noin pieneksi, kuin kuvassa näkyy, vaan siihen jouduin menemään, kun yritin pelastaa nuupahtaneen kasvini. Lopputuloksesta päätellen toimenpide oli ihan oikea. Uskoa, toivoa ja rakkautta vaatii tämä kasvien hengissäpitäminen. 

Sis%C3%A4kukkia%209.7.-15%20003.jpg

 

Terveysvaikutteisen aloe veeran olen saanut jo vuosia, vuosia sitten vävypojaltani syntymäpäivälahjaksi. Muutamassa vuodessa se kasvaa sanan mukaisesti purkista ulos. Silloin on viisainta laittaa latvavpistokkaista kasvamaan kokonaan uusi kasvi.

Aloe%20Vera.jpg

 

Sis%C3%A4kukkia%209.7.-15%20005.jpg

 

Oravankäpäläsaniainen on myös mielenkiintoinen sisäkasvi. Pikkuhiljaa se kasvattaa käpälänsä niin tiiviisti ruukkuun ja ruukun ympärille, ettei mullanvaihto lopulta enää onnistu. Siinä vaiheessa laitetaan uudet pienet oravantassut kasvamaan uuteen purkkiin. 

Sis%C3%A4kukkia%2019.7.-15%20010.jpg

 

Sis%C3%A4kukkia%2019.7.-15%20012.jpg

 

Oravank%C3%A4p%C3%A4l%C3%A4%20002.jpg

 

Tällainen pieni asumus löytyi kaukaa metsästä lähes erämaisen lampareen rannasta. Maja on kerrassaan niin hieno, etten suostu tyytymään sellaiseen perusselitykseen, että sisällä asustelisi tavanomainen hiiriperhe tai joku kylmännihkeä käärme. Asunnon haltija osoittaa tarkkaa tyylitajua materiaalivalinnoillaan. Kattorakenteet ovat upeaa, huolella kasvatettua kerrossammalta, ja ulkoseinä kilpailee ihan kohtuudella Finlandia -talon marmoriseinän kanssa. Pihaistutuksetkin on valittu hyvällä maulla ympäristöön sopiviksi. Minun villi veikkaukseni on, että tässä kauniissa kodissa asustelee hyväntuulinen menninkäinen, tai mahdollisessa postilaatikossa lukee kauniilla käsialalla kirjoitettuna pienen peikkopariskunnan ja kaikkien viiden vikkeläjalkaisen vekaran nimet.

Yli-Ii%205.7.-15%20010.jpg

 

Mökin asukas voi hyvikin olla myös keiju, kun ihan mökin läheisyydessä näytti olevan jonkinlainen pyykinkuivausalue, jossa tuuli leyhytteli pikkuruisia keijukaisen mekkoja. Carl von Linne´ on aikoinaan antanut oman nimensä etuliitteeksi tälle ilmeiselle suosikkikasvilleen, Linnea Borealikselle. Linneen Callen kanssa meillä on sama maku, ainakin tältä osin. Mielestäni vanamo on yksi hienoimmista luonnossa kasvavista kasveista herkkäpiirteisen kauneutensa ja sykähdyttävän tuoksunsa ansiosta. Vanamon kukinta-aikaan, heinäkuisessa metsässä kulkiessaan, joutuu hämmästeiemään, että miten ihmeessä tuollainen hento pieni kaunokainen on eksynyt kasvamaan niin karuun kuusi- tai mäntymetsikköön. 

Isoniemi%2011.7.-15%20007.jpg