Hienon kesän jälkeen on mukava viritellä odotuksia syksyn raikkaan kuulaisiin tunnelmiin. Kesä vietettiin, ainakin täällä Kainuussa, lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Lämpöä oli riittävästi ja hellepäivien määrät kohtuullisia. Sateita saatiin sopivissa jaksoissa, joskin hiukan kertymäoptimien ylärajoja hipoen. Mutta toki talvikauden vesivarannoista on aiheellistakin pitää huoli. Tuuliset säät näyttävät lisääntyvän ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta näillä tuulilukemilla sekin ilmiö sataa nyt vain energiantuotannon laariin. 

Marja- ja sienisato on ollut kaikissa lajeissaan runsas ja joissakin jopa erinomainen. Karpalosoihin en ole Kajaanissa asuessani vielä päässyt tutustumaan, mutta tämän lajin talvivarannot tulivat päiväjärjestykseen käydessäni tervehtimässä oululaisia ystäviäni. 

Vietimme ystävän kanssa aurinkoisen ja hyväsatoisen syyspäivän vanhalla tutulla karpalosuollamme.

Kauniita nuo soiden syksyiset värit!

Ystävän pakastimeen oli jo aiemmin tallennettu marja-aronioita myös meidän tarpeisiin. Siitä isot kiitokset vielä kerran!

Ehkä kosteahkon syksyn vuoksi ruska jäi nyt hyvin keltapainotteiseksi, mutta pihlajien väripaletista löytyi sentään railakkaampiakin yhdistelmiä.

Silmääni viehättävät myös polkujen katteeksi pudonneet syksynlehdet.

Tämä vieraslajinen kurttulehtiruusu oli vielä onnistunut välttämään lopullisen tuhonsa ja ilmeisesti sen kunniaksi viritti toisen kukintakierroksen tälle kesälle.

Puolukkaa oli toisin paikoin metsä punaisenaan. Hauskan näköistä oli, kun vanhan kannon kylkeen kasvanut varvusto oli väsännyt komeat puolukat kantoa koristamaan.

Keräilyennätykset paukkuivat sankkojen täyttyessä.

Haperoita oli myös runsaasti.

Karvarouskuja.

Karvarouskuista syntyi oivallinen sienisalaatti.

Mustesieniä en ole kerännyt syöntiin.

Kaupunkitaajaman kantosienet (tai mitä lienevät nääpiköitä) saavat jäädä puolestani vaikkapa hiirten herkuiksi.

Kultasienestä sanotaan sienioppaassa, että se kasvaa kulttuuripaikoilla. Totta totisesti, tämä sieni oli hankkiutunut kirjaston pihaan! Heti nuorena sen voisi kuulemma syödäkin, mutta vanhempana se voi aiheuttaa myrkytyksiä. Kivan näköinen sieni, mutta en menisi sitä syömään.

Tänä vuonna pihlajat pursusivat marjasatoa.

Räkättirastaat vierailivat puissa suurina laumoina. Seuraavina päivinä tilhet tulivat hämmästelemään mihin ihmeeseen heidän talvivarastot olivat hävinneet.

Parvekkeen tomaatit pullistelivat tyytyväisinä komeaa kasvuaan.

Tomaattitertun täydellinen raakilevaihe.

Villivadelmien aatelia.

Ystäväperheen runsasta omenatuotantoa.

...ja pihan yltäkylläistä kauneutta.

Ystävä kokosi meille pihaltaan uskomattoman kauniin kukkakimpun.

Sateen muotoilemaa taidetta mummolan pihalla.

Oman parvekkeen söpöäkin söpömpi piskuinen purppurajuorun kukka.

Ruusujen jaloa kauneutta.

Jotakin on näköjään juhlittu.

Välillä ystäväperheen juhlahetkiä.

Ja muuta herkuttelua.

Oulussa käydessäni ystävät hemmottelivat minut lähes pyörryksiin ihanilla tarjoiluillaan. Harmi, kun kaikkeen ei kamera ehtinyt mukaan.

Mummolan pihalta yllätin pienen "oravahamsterin" mielipuuhissaan. Sillä oli lähes kymmensenttinen kuusenkäpy hampaissaan, kun se kaivoi koloa pihanurmikkoon. Sitten orava peiteli kävyn mullalla. Mutta se olikin aiemmin irrottanut ruohotupsun taidokkaasti syrjään ja asetteli mättään nyt takaisin paikalleen huolellisesti ja tietysti ihan oikeinpäin. Lopputulos oli niin siisti, ettei kukaan voi arvata, että siinä olisi oravan kätkö.

Ensimmäiset lumihiutaleet nurmikolla.

Kajaanin Raatihuoneentorin näkymää syksyn kynnyksellä.

Vielä lokakuullakin on juoksutettava runsaita sadevesiä voimalaitosten patojen ohi.

Aamuherätys kultareunaisia pilviä ihastelemaan. 

Oulu -reissulla kävin toteamassa entisen kotirantamme olevan edelleen yhtä kaunis kuin ennenkin.

Eila ystäväni kanssa kävimme tarkistamassa onko hehkutus Aki Kaurismäen uudesta elokuvasta ollenkaan kohdillaan. Kyllä on oikeinkin kohdillaan! Kuolleet lehdet on enemmän kuin elokuva, se on taideteos. Näyttelijäsuoritukset ovat eleettömyydessään vakuuttavia. Miten niin pienillä vivahteilla voi kertoa niin vahvaa tarinaa? Jussi Vatasta on totuttu näkemään kovin monenlaisissa rooleissa, mutta aina hän suoriutuu niistä yhtä uskottavasti - kertonee miehen suvereenista näyttelijän kyvystä ja monipuolisesta lahjakkuudesta. Myös Alma Pöystistä löytyy kaurismäkiseen maisemaan täydellisesti soljuvaa karismaa.

Entäpä Kaurismäen kameratyöskentely! Joka ikisen filmiotoksen taustat on viimeisen päälle mietittyjä. Värimaailma kulkee synkroonissa kertomukasen tapahtumien kanssa joskus luoden kontrastia tarinalle ja toisinaan käärien henkilöt lempeän myötätuntoisesti pehmeään hämyyn. Taustaelementtien rakentelusta löytää jatkuvasti moniulotteisia tarinoita jo  itsessään. Vanhojen elokuvien julisteet toimivat hienosti rekvisiittana, ja jopa tehdasmiljöön rakenteissa, metallipalkkien asettelusssa ja hallien väriskaalassa on selkeästi tunnistettavaa kaurismäkeä. 

Elokuvan musiikkivalinnat tukevat supisuomalaista mollivoittoista mielenmaisemaa sortumatta suoranaiseen patetiaan. Kaurismäellä on tarkka tyylitaju liikkua melankolian syövereissä erehtymättä kuitenkaan ankeudella mässäilemiseen. Optimistinen pohjavire löytyy aina.

Elokuva teki suuren vaikutuksen. Jälkeenpäin piti oikein pysähtyä hetkeksi erittelemään kokonaisvaltaista visuaalistunteikasta kokemusta. Kyllä löytyy perusteita jäädä odottelemaan Oscareita tulevissa kansainvälisissä mittelöissä. Arvokas Cannesin Kultainen palmu -palkintohan on jo takataskussa.

Elokuvateatteri Bio Rexin seinällä komeilee jännittävä kuvateos puun ja pronssin vuoropuhelusta.

Yhden ystävän luona iltaa istuessani ihailen aina tätä Anniikki Poijärven taulua "Ilon kantaja". Teoksesta käy ilmi miten kantamus pursuaa iloa yli astian laitojen, siis ympäristöönkin. Ilon värit näyttävät heijastelevan myös kantajaan itseensäkin. Siis selkeästi kyseessä on win win -tilanne. Tauluun sisältyy myös ystävän hauskoja muistoja ajalta, jolloin hän aikoinaan kuului Mäntyniemen monilukuiseen henkilökuntaan. Erään kerran ystävä oli kutsuttu mäntyniemeläisten kanssa juhliin, jonka arpajaisten pääpalkintona oli tämä taulu. Arpaonni osui hänen kohdalleen.