Nämä aamukasteiset hämähäkinseitit ovat niin hienoja (eivätkä räpsähtele naamalle, kun ne näkee hyvin kiertää).

Itse kutojamestari paikalla. Komea ristilukki ennätti vetäytyä puolustusasemiin eikä suostunut enää näyttäytymään koko pituudessaan, n. 2 cm. Kunnioitettavan näköinen otus, ehkä omakutomissaan raitasukissa ;)

Riippukeinumallisia seittejä oli yksi pieni metsikkö täynnä, varmasti satoja kappaleita. Hirmuinen määrä lankaa on kulunut pyydyksen tekoon, mutta saalista näytti kertyneen pohjalle runsaasti, yhdelle hämähäkille varmaan jo mahavaivoiksi asti.

Hämyinen hämppymetsä. Osa verkoista oli vähän vaatimattomampaa tekoa.

Tyrninmarjat näyttävät tässä vaiheessa pieniltä kiivi-hedelmän poikasilta

Tyrnisato vaikuttaa varsin lupaavalta.

Mesimarjaa valmistumassa.

Kaarnikoita/variksenmarjoja. Kypsyttyään variksenmarjat ovat kuulemma mainiota mehun raaka-ainetta. Marjat ovat flavonoidipitoisia ja sisältävät runsaasti C-vitamiiniä. Muuten, nimestään huolimatta nämä marjat eivät variksia kiinnosta. Sen sijaan metsäkanalinnut ja karhut arvostavat tätä superruokaa.

Lillukoita jotkut poimivat muiden marjojen joukkoon. Näissä isokivisissä marjoissa ei maku vaikuta hääppöiseltä.

Kotipihassa kasvaa metsämansikoita.

Puutarhavadelmat ovat nyt suuria, kauniita ja toukattomia...

ja niitä on paljon

Runsaasti on myös villivaaraimia (siis vattuja, vaapukoita tai vadelmia).

Kedoilla kukkii nyt saunakukka eli peltosaunio.

Tähän aikaan näyttäytyy myös yllättävän kauniskukkainen kannusruoho.

Nappikukkia/pietaryrttejä.

Maitohorsmaa olen nähnyt usein koristekasvina pohjoisnorjalaisessa kukkapenkissä - hyvä valinta.

Tässä kohtaa taas hämmästelee "nimenantotoimikuntien" ajatuksenlentoa. Siis tämä kasvi on vuohennokka. Esikuvavuohi on ollut ehkä huonossa hapessa.

Voiko mikään olla keltaisempi, kuin niittyleinikki!

Pari viikoa sitten keltano aloitti kukintaansa sinimustan kiven kyljessä.

Nyt siemenhahtuvat odottavat jo sopivaa tuulta lentoharjoituksiinsa.

Vilukko jää usein ohikulkijaltaan huomaamatta. Herkkä ja herttainen pieni kasvi ansaitsisi kumarruksen lähempään tarkasteluun.

Maariankämmekkä kuuluu orgideakasveihin. Nämä soilla ja kosteilla niityillä tai rannoilla viihtyvät kasvit saattavat poiketa toisistaan kukkien muodon ja värin suhteen jopa samalla kasvupaikalla. Muita, lähes samannäköisiä, liuskakämmeköihin kuuluvia kasveja on vaikea erottaa maariankämmekästä. Biologikin kuulemma saattaa tarvita siihen selvittelyyn kromosomitutkimusta. Tämä kuvan kasvi näyttää kuitenkin olevan ihka oikea maariankämmekkä.

Suolaheinä on iloinen väriläiskä maastossa.

Hevonhierakka voi olla myös väritykseltään mielenkiintoinen, kunnes päättää loppusyksystä ryhtyä talventörröttäjäksi.

Siinä säilöytyy kasviproteiineja fasaaneille ja muille siivekkäille talven varalle.

Pelto-ohdakkeessa on hieno vaaleanvioletti väritys. Ensilmäyksellä katsoin, että mikä ihmeen peukaloispupu on kiivennyt kukkaan. Kuvaushetkellä kukkien ympärillä hääri yli-innokas mehiläinen, joka näköjään naamioitui ovelasti tullakseen ikuistetuksi kamerani muistikortille.

Pelto-ohdakepelto.

Osmankäämejä.

Olen joskus aiemminkin törmännyt valkoiseen kanervaan, mutta tällä kasvupaikalla kanervaa oli runsaamminkin. Kukat ovat pienen sateen jäljiltä muhkeamman näköisiä, kuin kuivana.

Tästä kuvasta näkee, että samalla paikalla on myös violetteja kanervia, joten värimuutos ei liene kasvupaikasta kiinni, kuten joskus voi esim. kalkkisessa maaperässä kasvin perusväri muuttua.

Lanttuperhosia on liikenteessä nyt runsaamminkin.

Tämä hopeatäpläperhonen on jo hiukan haalistunut kesätyössään. Piti ottaa kuva, kun näytti hienolta tuo perhosen ja suolaheinäln yhdistelmä.

Tässä edellisen kaveri, myös jo ajan/kesän patinoima.

Kotipihassa sinivalkoista sävyä hopeatädykkepenkissä.

Ketoneilikka.

Jaloangervon kesäistä hempeyttä.

Rusopäivänlilja.

Sinipiikkiputki alkaisi olla kuivatusvaiheessa.

Olen jatkanut Sallin kanssa virittelemäämme harrastusta. Tässä on meneillään eri värivaihtoehtojen kokeilu. Tussikynät eivät oikein toimi suoraan kivelle, maalikynät toimivat ja tietysti akrylivärit. Tutkimusmatka jatkukoon,

Lappilaista noitarummun versiointia. Kuvasymbooleihin en ole vielä syvemmin paneutunut, mutta netistä olen löytänyt saamelaisten elinkeinoihin ja muuhun elämänpiiriin kuuluvia symboolimerkkejä. Täytyy näköjään hankkia tarkempiteräinen tussikynä näin pieniin kiviin.