Kymmenen kuukautta on tullut täyteen muutostamme Kajaaniin. Uusi kotikaupunkimme on täyttänyt toiveemme aivan yli odotusten. Tämä, juuri sopivan kokoinen, kaupunki tarjoaa monipuolisesti kokemuksia kaikille aisteille. Kauniista talvikaupungista on kuoriutunut vehreän kaunis ja lämminhenkinen kesäkaupunki.

Kaupunkiin tutustuessani nautin edelleen pienestä "turistin" näkökulmastani. Tutkiessani uusia kohteita en halua selvittää paikan virallisia tietoja etukäteen, vaan menen tilanteeseen avoimin mielin. Haluan muodostaa ensinäkemykseni ilman erityisempiä johdatteluja. Myöhemmin tutustun kohteen tarkempiin tietoihin. 

Ystäväperheemme ehdotti pientä kahvihetkeä keskustan tuntumassa sijaitsevalle Pyörteen tilalle. Pihapiiriin astuessa turisti yllättyi iloisesti. Alue henkii vanhaa menneisyyden maatilapatinaa nykyisillä mukavuuksilla höystettynä. Latokahvilan romantiikka avautui tuoksuvan kahvikupposen ja makoisan fetapiirakan siivittämänä.

Kahvilasta löytyy karaokelaitteitakin kiinnostavampaa musiikkivälineistöä soittotaitoiselle (vapaasti kokeiltavaksi myös soittotaidottomalle) siis rumpua, kitaraa, pianoa... En yhtään hämmästyisi, vaikka olisi löytynyt karaokelaitteetkin, kun jäi sellainen tuntuma, että tältä alueelta löytyy ihan mitä vaan vierailija keksii kysyä.

Vanha navetta on kunnostettu upeaksi 40 hengen juhlahuoneistoksi. Ulkotilat hyödyntäen juhlijoita mahtuu tietysti paljonkin enemmän.

Navetan sisätiloissa on tunnelma kohdillaan. Jykevevä lankkulattia suorastaan houkuttelee pyörähtämään "parketille".

Turisti yllätettiin toistamiseen, kun tilan esittelijäemännäksi ilmoittautui Pekka Heikkisen leipomon legendaarinen, nyt jo eläkkeelle siirtynyt vetäjä, Kaija Marin. Suvun nuorempi polvi on mukana pitämässä Pyörteen tilan historiallisen miljöön avoinna tämän päivän kainuulaisille.

Tässä kuvassa Kaija esittelee 1800-luvulla rakennetun päärakennuksen vaiheita. Alun perin talo on ollut lukkarin virkatalon torppa. Myöhemmin tilaa asutti henkilö, jonka tehtävänä on ollut ohjata Ouluun kulkevat tervaveneet vaarallisen Petäiskosken läpi. Rakennus toimi myös taukopaikkana tervaveneiden soutajille. Aikoinaan Kajaanin kaupunki on saanut tilan haltuunsa ehdolla säilyttää paikka kainuulaisten virkistyskäytössä.

Nuori isäntä, Juuso Marinkin, ennätti piipahtamaan paikalla.

Pyörteen tilan pihapiiriä.

Aittarakennus.

Aitasta löytyy kunnioitettavan kokoiset jauholaarit - ei nakertele hiiret sisään tuohon laariin.

Nostalginen akkukäyttöinen pallokupu valaisimena.

Aitan aarteistosta löytyi vielä Kaijan valamat saviruukut. Astiat on poltettu maakuopassa rosvopaistimenetelmää hyödyntäen. Herkulliset värisävyt ovat syntyneet erilaisista kasveista polton aikana. Ruukut saavat vielä mehiläisvahaviimeistelyn. Kerrassaan upeaa!

.

Päärakennuksessa on tilava keittiö juhlijoiden huolintakeskukseksi tai halutessa caterigtoiminnan päämajaksi.

Päärakennuksen taakse on säästetty pörriäisille oma juhlatila.- kurjenpolvea, niittyleinikkiä ja muita kesäkukkia.

Rantasauna on viimeisen päälle viihtyisä.

Tietysti kylpytynnyri pitää olla.

Sup laudoille onkin tällaisena hellekesänä runsaasti käyttöä.

Kulkupeliä löytyy moneen lähtöön.

Saunarannassa ollaan siis Nälkäkanavan suulla.

Nälkäkanava kaivettiin hätäaputöinä vuosien 1867- 68 nälänhädän aikaan. Palkka urakasta maksettiin tuolloin viljana. Kanavan myötä pystyivät tervaveneet ohittamaan Petäiskosken turvallisesti.

Keskustan suuntaan avautuu laajat vesistöt Kajaaninjokea alavirtaan.

Pihapiirissä on useita viihtyisiä seurustelualueita.

Nämä, hyvän istumamukavuuden tarjoavat, penkit ovat Kajaanin työpajatoiminnan satoa.

Selkänojissa on hauskoja yksityiskohtia.

Vanhoihin, pääasiassa hevosvetoisiin, maatalouden työkojeisiin on myös mahdollisuus tutustua.

Päärakennuksen seinässä komeilee vanha kivitaulu, johon on kaiverrettu muisto ajasta, jonka taiteilijat Louis Sparre ja Eva Mannerheim-Sparre viettivät Pyörteen tilalla häämatkallaan 1893. Louis Sparre oli ruotsalainen nimekäs taiteilija, joka asui pitkiä aikoja Suomessa ja suunnittelipa Eva vaimonsa kanssa muuttoa Kainuuseenkin. Eva Mannerheim-Sparre oli Suomen Marsalkan, Carl Gustav Mannerheimin sisko ja loi uransa taiteilijana ja kirjailijana.