Tänä vuonna on ilmeisesti ryhdyttävä tositoimiin kevään houkuttelemiseksi näille leveyksille. Auttaisikohan mitenkään keväisenkeveä organzakankaasta muotoiltu ruusunkukka. Välillä näytti tämäkin tukitoimi kuihtuvan kokoon, kun jokaisen terälehden reuna oli erikseen poltettava kynttilänliekillä purkautumattomaksi. Pienikin virheliike, niin ruusun kokoamisessa koitti takatalvi. Jos luontoemolla keväänteko on yhtä haasteellista, niin eipä ihmekkään, kun taas tänään ulkona satoi kaksieurosen kokoisia räntähiutaleita. Kannustakoot nyt tämä ruusu kevättä pikaiseen saapumiseensa.

Vanhassa Käsityölehdessä (3/06) oli näppärä rannekorun neulontaohje. Toteutus oli sukkapuikoilla näprättyä pientä palmikkoneuletta. Nauhaosiossa opin taas jotakin uutta. Kaunista nauhaa syntyi kutomalla vain kahta silmukkaa eteenpäin, kuitenkin niin, että työtä ei käännetty missään vaiheessa, vaan neulotut kaksi silmukkaa siirretiin aina saman puikon alkuun. Lopuksi kiinnitin jokaisen palmikkoympyrän keskelle helmi- tai nappikoristeet.

Ohjeessa neuvottiin ompelemaan kangassuikale rannekkeen sisäpuolelle. Se lienee syytä vielä tehdä, sillä käytössä palmikkokuvio voi vähän käpristyä reunoiltaan.

Kivi-inostukseni tuotti myös tällaisen korttipidikkeen. Tyttätentyttäreltä tuli  sopivasti postissa lumisten koirakaverusten kuva, joka pääsi heti testaamaan pidikkeen toimivuutta.

Kiven luonnollinen väritys näyttää kauniilta tässä yksinkertaisessa metallilankaviritelmässä.

Viime postauksessani arvelin tämän kiviriipuksen kaipaavan jotakin tehostetta keskelle. Sydän siihen piirtyi, vaikka ihan mieleistä värisävyä ei tussikynistäni taas löytynytkään. No, ei kultaa toki sovi moittia.

Vappuaaton kolea sää ei innostanut ulkoiluun. Niinpä uppouduin materiaalivarastojeni valikoimiiin ja koostin jonkinlaisen kukka-aiheen vappua juhlistamaan.

Muutaman vuoden maassa "kelottuneista" oksista tuli luontevan rustiikkeja kehyksiä tauluille.

Pieniä tutuja on kovin kiva tehdä, kun niiden koristelussa on vain mielikuvitus rajana . Ja mekkojahan syntyy...

Marraskuunkaktus on yhtä kaunis kukkiessaan nyt uudestaan huhtikuussa.

Vieraiden tuomat pääsiäisnarsissit muuttivat harmaaksi jumittuneen kevään hetkessä kirkkaaksi päivänpaisteeksi. 

Ja kun parin viikon päästä vieraiden mukana lehahti kotiimme vielä kaksikymmentä ihanaa ruusua, ei kevään myöhästyminen enää tuntunut ollenkaan niin toivottomalta.

Lopuksi pääsi Pentikin kristallipuu toimittamaan ruusunkuivatustelineen virkaa.

Pianon päällä tanssahtelevat ballerinapatsaat saivat vuolaat "kiitoskukkaset" ruusunkuivatusoperaation päätteeksi.

Tämä "aboriginaalia kantaa" edustava saintpaulia jaksaa ilahduttaa kauniilla tyylikkyydellään.

Kaunis on toki myös paavalinkukan jalostetumpi versio. Nyt se näyttääkin puskevan kukkaa koko ruukun täydeltä.

Lisätään tähän vielä huhtikuisen vadelmakakkumme kuvan muistuttamaan luontoemoa, että ilman kevättä ei tule kesää ja ilman kesää ei saada marjoja. Ja ilman kunnon marjasatoa käy meille suomalaisille kohtuuttoman rankaksi odottaa seuraavaa kevättä pitkän ja pimeän talven yli.

Tässä välissä katsastin uutiset säätiedotuksineen. Ja sieltähän sitä oli jo luvassa -  keväistä säätä ensi viikon loppupuolelle.