Nyt on tullut vuosi täyteen Kajaaniin muutostamme. Kuulinko kysymyksen oikein - siis, että mitkä ovat tunnelmat? No, vuoden kokemuksella en ole löytänyt moitittavaa tästä kaupungista. Voi olla, että tuuriakin on mukana, mutta olen törmännyt täällä vain mukaviin ja ystävällisiin ihmisiin. Hienoja kaupunkitapahtumia on tullut nähtyä, ja arkirutiinit ovat sujuneet jouhevasti. Kaupungilla kävellessäni jaksan vieläkin hämmästellä kuinka autoilijat suhtautuvat huomaavaisesti jalankulkijoihin. Kaunis kaupunki ja lähitienoon upeat vaaramaisemat ovat viimeistään ankkuroineet uudisasukkaan tähän seutuun.

Mutta ennen kaikkea, Kajaani on hieno kulttuurikaupunki. Ajattelinkin ojentaa tämän kukkakimpun Kajaanille julistaessani nyt omavaltaisesti Kajaanin Suomen Kulttuuripääkaupungiksi. Luulen, että jos olisi suoritettu julkisempi äänestys, niin ääntenlasku kuulostaisi seuraavalta: Kajaani, Kajaani, Kajaani... Näinhän se menisi, jos mukailtaisiin vuoden 1962 presitentin vaalin, radiosta kuultua, legendaarista äänestystuloksen julkistamistapaa. Tuolloin tuli valittua maan päämieheksi Kajaanin oma poika, Urho Kekkonen äänin: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...       

Toki, Oulu on julistettu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026, ja me kaikki, 32 pohjoista kuntaa, olemme hankkeessa mukana. Onnittelut siitä Oululle ja meille! Tässä nyt on kysymys pienemmästä tittelistä, ja pysytellään kotimaan puitteissa. Aikaikkuna on menneissä vuosissa, nykyisyydessä ja todennäköisesti myös tästä eteenpäin.

Tällaiselle julistukselle täytyy olla hyvät perustelut, ja niitähän löytyy. Vuoden kuluessa on käynyt kiistatta selväksi, että Kajaani on uskomattoman vireä kulttuurikaupunki ottaen huomioon kaupungin koon 36 500 asukkaineen, ja sen ollessa vasta 31:nneksi suurin kaupunki Suomessa. Valtakunnallinenkin uutiskynnys on vuosien varrella tullut usein ylitettyä mm. monipuolisen ja rohkean teatteritarjonnan puitteissa. Taiteen ja tieteen suurmiehiä ja -naisia on kasvanut ja vaikuttanut kainuulaisessa kulttuurimaisemassa paljonkin, ja mielestäni heidän perintöä on Kajaanissa osattu vaalia ja hyödyntääkin kiitettävällä tavalla. Kajaanissa on resurssoitu vahvasti lasten ja nuorten harrastus- ja kehittymismahdollisuuksiin niin esittävän taiteen, kuin urheilunkin saralla. Hulppeita tiloja on rakennettu esim. Kaukametsän alueelle lahjakkuusreservien kehityksen tueksi ja saavutettujen taitojen esittelyyn. Vimpelinlaakson urheilupuisto tarjoaa monipuoliset ja tasokkaat tilat monenlaisen urheilulajin toteutukseen. Kajaanin ympäristökunnat ovat myös osaltaan panostaneet paljon kulttuurin eri osa-alueille. Urheilu on aina ollut tärkeässä roolissa Kainuussa. Niin joukkue- kuin yksilölajeissa meriittiä riittää. Jopa olympiamitallisteja löytyy Kainuusta kuulemma yhdeksän urheilijan kunniakas kaarti.

Kaukametsän sali.

Kaukametsän musiikkiopisto.

Kaukavesi, uimahalli.

Aikaisempiin blogeihini olen poiminut kohtaamiani ilmiöitä Kajaanin katukuvasta ja tapahtumista. Tähän voisin liittää vielä muutamia viime aikojen kiinnostuksen kohteita. Reilu viikko sitten levittäytyi rauniolinnan ympäristöön kartanokimalaisen tarinaan tukeutuva luontotapahtuma. Vastaavanlainen luonnon monimuotoisuudesta kertova viihteellinen tietoisku on toteutettu Latviassa jo vuosien ajan. Konsepti näytti toimivan hyvin myös Kajaaninjoen rantatörmillä keräten tuhansia seuraajia. Koko viikonlopun kestävästä Luonnon konserttisali -tapahtumassa riitti ohjelmaa kaikille aisteille ja monenlaiseen makuun.

Hauska yksityiskohta oli ottaa kukkien sidontatyöhön floristin sijasta taiteilija, jolloin kukkakimppuihin tulikin ripaus uudenlaista näkökulmaa. Kimppu, jolla onnittelin tuossa edellä Kajaania uudesta "Suomen kulttuuripääkaupunkitittelistä" on juuri luontotapahtumasta saatu. Ikimaailmassa en olisi keksinyt laittaa kimppuuni kirkkaan keltaista muovinarua somisteeksi, mutta olipas oiva tehokeino! 

Taiteilija rakensi myös kukkivia taideteoksia ihmisistä, ja näin katutanssi sai ihan uutta ulottuvuutta.

Pörriäishahmoja ja muita "eläimiä" liikuskeli alueella runsaasti. Helposti omaksuttavaa tietoutta luonnosta oli saatavilla, ja lapset saivat käsinkosketeltavaa tuntumaa luontomateriaaleihin.

Myös tulevat taiteilijanalut pääsivät testaamaan luovia kykyjään mm. ruiskumaalausta kokeillen.  

Kajaaninjokea on kesän mittaan koristanut teos, joka kuvastaa kuhmolaisen taiteilijan, Urho Kähkösen, näkemystä kimalaisesta. Teos on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Mielestäni volkkaripörriäinen hoksauttaa hyvin, että ihmisellä on vastuu ypäristöstään. Autovanhukselle on päässyt vahinko jo tapahtumaan eikä ruosteen etenemistä voi peruuttaa pirteällä värilläkään. Luonnon suhteen on syytä toimia, ennen kuin esim. terhakka kimalainen alkaa näyttää kuplavolkkariromun pienoismallilta.

Tapahtuman aikaan nähtiin viimeisen kerran tälle kesälle demonstraatioesitys vanhasta tervankuljetusperinteestä. Ämmänkosken padon yhteyteen on rakennettu vanhan tervakanavan mukainen väylä, jota myöten 1800-luvun tervaveneet pääsivät turvallisesti silloisen vuolaan Ämmänkosken ohi viemään lastinsa Oulun.

Sulkuportin aukaisun jälkeen vesi väylässä laski Oulujärven tasolle, jolloin veneet pääsivät jatkamaan kulkuaan kohti Oulun laivasatamaa.

Elias Lönnrot toimi Kajaanissa läänin piirilääkärinä vuosina 1833 - 1853. Tuolloin hän suoritti useita runonkeräysmatkoja mm. Karjalan laulumaille. Kajaanissa ollessaan Lönnrot kokosi Kalevala -teoksen valmiiksi. Sen kirjan tiimoilta jatko onkin ollut maailmanlaajuista menestystarinaa.

Lönnrotin viljelytyökalujen varasto on säilynyt aikojen kulussa suhteellisen käyttökelpoisena. Nyttemmin se on kunnostettu Lönnrotin majaksi. Majan viereen on perustettu Eliaksen yrttitarha. Alueelta saa hyvät vinkit vaikka oman ryytimaan perustamiseen. Esitteesssä kerrotaan myös yrttien käyttötarkoituksista. 

Runoilijamestari, Eino Leino, on syntyjään kajaanilainen. Paltaniemeen on rakennettu Eino Leino -talo, joka on suunniteltu Leinon aikoinaan asuttaman Hövelön talon mukaiseksi. Samassa rakennuksessa on asunut myös Elias Lönnrot kirjoittaessaan Kalevala -eeposta. Talossa on molemmista henkilöistä kertovat valokuvanäyttelyt ja muuta tuon aikaista esineistöä. Jokakesäinen Kajaanin runoviikko kumpuaa tietenkin näiden runoilijoiden juurilta, ja on 45 vuoden aikana kasvanut arvostetuksi sanan ja sävelen suurtapahtumaksi.  

Kajaanin teatteri tuottaa laadukasta näyttämötaidetta. ja teatteriin tullaan kauempaakin Suomesta. Tulevan syksyn esityslistalla näyttää olevan mielenkiintoisia teoksia, kuten ensi-iltansa 1.10. saava musikaali Zorro, ja Medusan huone 20.11. Minttu Mustakallion ja Ville Virtasen vierailuesitys on 13.11. Toivottavasti korona pysyy aisoissa niin, että esitykseet pääsevät toteutuman.

Upeassa, Eino Pitkäsen suunnitelemassa, taidemuseossa oli esillä Marjatta Tapiolan härkä aiheisia maalauksia. Taiteilijaa on nuoruudesta asti kiinnostanut kreikkalainen mytologia Minotaurus -härkineen. Näyttelyn anti oli paikka paikoin hyvinkin pysäyttävä voimakkaine väreineen ja väkevine aiheen käsittelyineen. 

Kainuun Museon jatkuva näyttely luo kiinnostavan katsauksen Kainuun historiaan. Nyt, toisen kerroksen vaihtuvassa näyttelyssä 10.9.saakka voi tutustua, varsinkin lapsiperheitä kiehtovaan, Metsänpeitto -satumaailmaan. Tapahtumat vievät haltioiden ja maahisten salaiseen maailmaan, elinpiiriin, joka entivanhoina aikoina on koettu aivan todelliseksi metsäluonnoksi. 

Kirjastolaitos on ollut meidän suomalaisten kulttuurinkehto. Toiminnan katsotaan alkaneen jo 1700-luvun Vaasasta. Alkuaan nähtiin kirjaston päätehtäväksi kansan sivistäminen, ja romaanin sai lainta, kun pyysi lisäksi tietokirjan. Sentään ihan pakkosivistämisestä ei tuolloinkaan ollut kyse, kun tietokirjaa ei tarvinnut viedä mukaansa, jos oli kovin pitkäkin matka kotiin ;)

Kajaanin kaupungin pääkirjasto on komea ja viihtyisä tiedon ja proosan pyhättö. Sieltä löytyy myös uusi, kiva yllätys, taidekuja. Nyt syksyllä kujalle on laitettu esittelyyn Kajaanin Kuvataiteilijat ry:n maalauksia.   

Nyt kesän aikana Kajaanissa on ollut esillä valtava määrä erilaista kulttuuritarjontaa. Harmittamaan jääkin, kun on ollut mahdollisuus tutustua vain pieneen siivuun tästä runsaudensarvesta. Kuitenkin, jo pelkästään blogisivujeni katsauksista on helppo päätyä ajatukseen, että nykyisin me asutaan kulttuuriin profiloituneessa ja pienuudestaan huolimatta suuriin tekoihin pystyvässä kaupungissa.