Oulun yliopston kasvitieteellisessä puutarhassa on ihan pakko piipahtaa joka kesä ja mielellään useamman kerran kesässä. Ulkoalueilta löytyy n. 4000 toinen toistaan mielenkiintoisempaa kasvilajia ja kasvihuoneista n.1500 lajia lisää. Romeossa sijaitsee pääasiassa trooppisen ilmaston kasveja ja Juliassa välimerenilmastollisia eli subtrooppisia kasveja.  

Etualalla upea 14 metrinen Julia ja takana komea 16 metrinen Romeo.

Kun Romeon tiloihin astuu, lämmin ja kostea henkäys nostaa muistikuvan aiemmasta thaimaalaisen tropiikin kohtaamisesta. Vielä voisi olla kiva tunnelmanlisäys, jos taustalle saisi ääniefektiä sademetsälle tyypillisestä lintu- ja eläinmaailmasta.

Kasviviidakko koostuu palmujen lisäksi esim. banaanista, kaakaosta, kahvista, teestä, kanelista jne. Liaaneita riittäisi vaikka muutamalle simpanssille kiipeilyyn. Orkideat eivät juurikaan olleet nyt kukassa, kuten eivät omanikaan kotona ole.

Lumpeet ja vesihyasintit viihtyvät lampareen vesisuihkun katveessa. Riisin viljelyyn löytyisi myös oivat olosuhteet. 

Tästä puuvillasta ei vielä paitaa syntyisi.

Julian lauhkeassa välimerellisessä ilmastossa viihtyvät sitruspuut, öljyoliivi, kiivi, nektariini, seetri, viiniköynnös ja parsa muiden muassa. 

Mehikasvien osastolla pörhistelee monenlaisia kaktuksia ja muita aavikoiden piikikkään ärhäköitä kasveja.

Agaveja ja aloeveeroja mahtuu valikoimiin useammanlaisia.

Tällä kertaa vain yksi kaktus esitteli kukintojaan.

Puutarhan ulkoalueelta voi bongata monenlaisia tuttuja kotipihan perennoita. Tässä kaunis päivänhattu.

Toscanankin ihanilta kukkakedoilta tuttu unikko on tainnut livahtaa salaa näiden perennapenkkien lomaan. 

Häikäisevän keltainen auringonkukka.

Hempeän pinkki pensasruusu.

Silmä lepää kauniissa ja hyvin hoidetussa puutarhassa.

Visuaalista ilmettä luovat myös kiipeämiseen houkuttelevat porrasaskelmat.

Tunturi- ja vuoristokasvien kumpareilta kuuluu puron solinaa.

Huolimatta hiukan sumuisen harmaasta aamupäivästä viihtyisän näköiset metsäpolut vetivät kutsuvasti puoleensa.

Lammenrannan rauhaa.

Sorsanpojan kotireviiriä.

Sokkeloisten kujanteiden hämyä.

Rauhoittavalle viheriöllekin riittää tilaa.

Anoneeko nyt tämä uhanalaiseksi joutunut vieraslaji turvapaikkaoikeutta kasvititeellisestä puutarhasta. Kurttururuusu on julistettu hävitettävien kasvien listalle liian innokkaan leviämistaipumuksensa vuoksi. Kolmessa vuodessa pitäisi tuhota tämä ruusu niin kotipihoista kuin puistoista ja tienvarsilta. Ei ole helppoa löytää yhtä kestävää ja helppohoitoista kasvia tilalle.

Lehmus kukassa tähän aikaan, liekköhän tavanomaista.

Lehmuksella on kauniit sydämenmuotoiset lehdet. Lehdistä voisi tehdä vaikka kivoja ystävänpäiväkortteja syksyllä. Jos mahdollinen tuleva ruskanväri ei innosta, niin ainahan voi kuivatun lehden tarvittaessa myös maalata. 

Hyötypuutarha-alueella kasvaa tietysti monenlaista ruokalautaselle soveltuvaa materiaalia, kuten esim. ruusupapu.

Risiiniä en toki lautaselle laittaisi, mutta onpa sillä upea kukinto.

Parsa on päässyt venähtämään.

Ai niin, viimeeksi lupasin kertoa mitä virkatuista neliöistä syntyi. Vanha pellavapaitani aloitti ihka uuden elämän torkkupeittona.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Vuosia sitten kudoin pellava-puuvillalangasta itselleni tosi mieluisan paidan. Vuosien myötä paita on ilmeisesti "kutistunut", joten päätin purkaa ihanan langan uusiokäyttöön. Palasten virkkaamisesta tuli mukavan kevyt kesäinen käsityö.Nyt ei huolestuta mahdollisesti piankin saapuvat viileämmät kesäillat.