Täällä ollaan takaisin blogin äärellä. Operaattorini katosi kaikkine blogitoimijoineen muutamaksi viikoksi. Kun sivut vihdoin palautuivat internetin ihmeelliseen maailmaan, samaistuin helposti suomalaiseen keskivertokansalaiseen, joka asuttaa tätä onnellisiksi julistettujen ihmisten valtakuntaa. Suomihan sijoittui kansainvälisessä onnellisuustutkimuksessa jo seitsämännen kerran peräkkäin ykköseksi. Omat tyytyväisyyden tunteet koostuvat enimmiltään arkielämän pienen pienistä onnistumisista. Uskon, että sama toimii meidän useimpien suomalaisten kohdalla. Ilahdumme, kun Arki suostuu hetken silittämään meitä myötäkarvaan.

Emmehän me ole koskaan tottuneet "kuuseen kurottamaan". Tiedämme, että esimerkiksi Ruotsi, se ikuinen Hannu Hanhi, selviää kuitenkin kaikessa meitä paremmin. Mutta - kun kaiken saa kovin helposti, niin onni ei olekaan välttämättä itsestäänselvyys.Viime aikoina ei ole tre kronorin lippu liehunut aina myötätuulessa. Suomelle maa on hävinnyt jopa urheilun saralla, eikä Nato -pyrkimyksetkään sujuneet ensiluokkaisesti  Väkivaltaista levottommuutta esiintyy eri puolilla Ruotsia ja terrorismin pelko nostaa päätään jne. Onnellisuustilastossa Ruotsin sijoitus on nyt neljäs. Väliin mahtuvat Tanska ja Islanti.

Ulospäinsuuntautuneisuudessa me suomalaiset emme pärjää minkään Euroopan maan kanssa, puhumattakaan Amerikan mantereesta. Iloisen pulppuava smooltookki ei vain istu tämän jäyhän härmäläisen ilmiasuun. Mutta siis, yllätys yllätys, tämän lähes uppiniskaiselta vaikuttavan juron suomalaisen kuoren alla sykkii onnellinen sydän 

Tutkimuksen mittareina olivat lähinnä BKT, elinajanodote ja kyselyin selvitettävät kriteerit, kuten elämänarvot, sosiaalinen tuki, vapaus, anteliaisuus, korruptio sekä positiivinen/negatiivinen vaikutelma. Mielenkiintoinen tilasto oli tehty mm. nuorten ja vanhojen ihmisten onnellisuuskokemuksista vuosilta 2021-2023. Nuorten kohdalla ykkössijaa piti tuolloin Liettua, ja kakkosena oli Suomi. Mutta ruotsalaisten nuorten sijoitus oli vasta 18. Vanhojen kohdalla Tanska oli ykkönen, Suomi kakkonen ja Ruotsi nelonen. 

Muutoksen tuulet puhaltavat meidänkin eldoradossamme, joten ei ole syytä tuudittautua ikuiseen menestykseen. On tehtävä töitä ja nähtävä vaivaa onnensa eteen niin yksittäisenä kansalaisena kuin koko kansakuntanakin. Lasten ja nuorten hyvinvointi on varmasti yksi perustekijä vakaan ja terveen yhteiskunnan rakentamiseksi. Kovin huolestuttavalta näyttivät ruotsalaisten nuorten tilastolukemat, kun sijoitus oli 18. Tuohon suuntaan ei meillä ole varaa  lipsua. Siis ainakin Suomen romahtaneet PISA -tulokset olisi ensi tilassa saatava nousuun. Se loisi pohjaa ryhdistäytymiselle, ja toisi nuorisollemme uskoa omaan elämänhallintaan. Viime vuosien ja vuosikymmenten monenlaiset kokeilut lasten kasvatuksen ja koulutuspolitiikan suhteen ovat usein epäonnistuneet pelkästään siksikin, että suunnitteluvaiheessa ei ole riittävästi kuultu asiantuntija-arviointeja. Pahasti on menty pieleen, jos oppimistavoitteet sisältävät vaatimuksia, joita lapsen sen hetkinen aivojen kehitysvaihe ei pysty vielä käsittelemään.

Kansakunnan onnellisuus on paljolti kiinni poliittisesta päätöksenteosta. Tarvitaan viisaita ja kaukonäköisiä päättäjiä, joilta löytyy yli oman poliittisen toimikauden ulottuvaa näkemystä. Ei riitä, että leikataan peitosta pala ja ommellaan se toiseen päähän. Vielä pahempaa on, että leikataan pala vaikkapa koulutuksen peitosta ja ommellaan se valtion aina vain  repaleisempaan peittoon. No, ei riittänyt. Leikataan ikäihmisten peitosta, lapsiperheiltä, työttömiltä, yksinhuoltajilta.... Sotepeitosta ei ole leikattavaa, kun se on ihan hajalla ennestäänkin. Todellisuudessa kaikille näille tahoille omat peitot olisivat olleet aivan elintärkeitä. Näiden rikkirevittyjen huopien korjaaminen myöhemmin on kallista puuhaa, jos ovat ollenkaan kokoon kursittavissa. Entä minkälaisia vastauksia laativat nämä ihmiset, kun aikoinaan saavat eteensä onnellisuustutkimuksen kysymyspatteriston? Kansakunnan hyvinvoinnin ylläpitoon sakset voivat olla vaarallinen työväline.

No mutta, vastuullisen kansalaisen velvollisuus on, kaikesta huolimatta, yrittää repiä positiivista näkemystä elämäänsä. Sehän oli yksi onnellisuuden kokemisen peruspalikoita. Positiivisen asenteen kerrotaan ruokkivan terveyttä ja terveys ruokkii hyvinvointia, ja niin edelleen. Hankalaksi tämänkin pyrkimyksen tekee se, että hyviä asioita on yleensä vaikeampi havaita. Ikävät asiat ottavat tilan haltuun ja tekevät itsensä näkyväksi. Hyviä asioita saa usein etsiä suurennuslasilla, mutta se työ kannattaa tehdä.

Niinpä, esimerkiksi pääsiäisen värikäs kukkakimppu voi ilahduttaa kummasti

Miran taiteilemat lasiteokset muuttuivat pääsiäiskoristeiksi.

Ihan pientä värkkäystä osui omallekin kohdalle, kun taputtelin mignonmunien päälle hauskat paperit jo syödyistä pääsiäismunista.

Tämä pieni ilopilleri on whippetin pentu, Ukko nimeltään.

Ukko liittyi jouhevasti Merin ja Jonin whippetkatraan täysivaltaiseksi jäseneksi.

Pieni julkkis.

Isoveli Väiski, ja vauhdikasta menoa vieheen perässä.

Olipa Kajaanin kirkon taustalla kaunis purppurainen taivas. Kameraa kaivaessani näkymä ennätti jo vähän hiipua.

Merin ja Jonin ajomatkalla upea halo ilmiö

Tärkeitä ovat myös kahvitteluhetket hyvien ystävien seurassa.

Sini Majuri ja Marja Hepoaho tiimeineen viettivät helmikuun alussa ikimuistoiset kaksi viikkoa New Yorkin kansainvälisillä muotimessuilla.

Miran ensimmäinen vaate-esittelykeikka ikinä - ja heti syvään päätyyn, yhdelle maailman suurimmista muotitapahtumista.

Sinnehän se neitokainen solahti, oikeiden ammattimannekiinien joukkoon. Jos ammattilaisten rinnalla Miran pituusmitassa olisi jonkun sentin vaje, niin 30 sentin lasikengillä hän venähti hetkessä päätä pidemmäksi muita. 

Miran seuraava projekti on ollut ripustaa puhaltamansa lasigraalit revontulikokonaisuudeksi Tunturi-Lapin luontokeskukseen Enontekiön Hetassa. Näyttely on avoinna  22.3 - 17.4. 2024. Miran ohella näyttelyssä on öljyvärimaalauksia Sofia Saarelta, digitaalinen videotaideteos Ilmari Mäenpäältä ja modernia saamelaista vaatesuunnittelua Birit Tornensisiltä. Kesän mittaan Miran näyttelyavajaisia on luvassa ainakin Salossa 31.5.., Muoniossa 15.6., Naantalissa 2.7.

Aivan kuin tilauksesta lappilaiselle taivaalle ripustautuivat oikeat revontulet.

Kajaanin taidemuseossa on taas mielenkiintoista nähtävää. Kolme taiteilijaa, Mikko Kallio, Niina Lehtonen Braun ja Ilona Valkonen inspiroituvat taidetta tehdessään mm. löydetyistä esineistä ja materiaalikasoista.

Näyttelytilaan astuessa tulee kotoinen tunnelma, kun pöydät notkuvat kiehtovista aarekasoista,  Aiemmin, kun itse harrastin enemmän askarteluvärkkäyksiä, kotona näytti usein vähän tuollaiselta.

Värikkäät gobelliiniset seinävaatteet olivat saaneet vauhdikaan muodonmuutoksen.

Hämmästyttäviä kuvakollaaseja.

Vain mielikuvitus on rajana.

Kajaanin keskustan Kauppakadulla, mukavasti kävelykadun varrella, on vaihtuvien taideteosten näyttely liikehuoneistojen ikkunavitriineissä. Teoksia kuvatessa tulee väistämättä mukaan ikkunaheijastuksia, mutta kuvista saa kuitenkin jotakin viitteitä näistä näyttelyn muutamista otoksista.

Ilokseni huomasin, että myös Kaarina Kuusisto-Lukkari oli asettanut töitään näytille. Hänen kesäisen keveät, 3D-kynätekniikalla toteutetut työt jäivät erityisesti mieleeni Sotkamon galleria Aatoksen näyttelystä kesällä 2022.

Kurkistus Kainuun museon tiloihin tutustuttaa kävijänsä joukkoon kainuulaisia vahvoja naisia menneiltä ajoilta.

Esimerkiksi Lucia Grothusen joutui 1616 vankilaan Kajaniin miehensä Johannes Messeniuksen kanssa. He asuivat äärimmäisen hankalissa vankilaolosuhteissa parikymmentä vuotta. Sinä aikana Lucia tuki lahjaksta miestään ja mahdollisti hänen työskentelynsä 15-osaisen historiankirjasarjan toteuttamiseksi. 

Kuuluisa kansanparantaja ja tietäjä, Kaisa Reeta Tormulainen (1842-1920), Kajaanin Murtomäestä.

Renforsin siskokset Anna ja Maria toimivat näkyvästi kajaanilaisessa liike- ja kulttuurielämässä yhdessä veljensä Herman Renforssin kanssa. Siskokset perustivat valokuvausliikkeen 1860-luvun lopulla.

Maria Hynninen perusti Kajaaniin vuonna 1908 valokuvausliikkeen, jonka toiminta jatkuu edelleen Kauppakadulla.

Runoilija Isa Asp kuoli jo 19 vuotiaana, mutta runot jäivät elämään.

Saima Heikkinen jatkoi ansiokkaasti Pekka Heikkisen 1913 perustamaa leipomotoimintaa yhdessä Pekka Heikkisen pojan, Taunon, kanssa. Hänen iskulauseensa "Hyvvää sen olla pittää" toimii tänä päivänäkin "Pekkiksen" leipmon mottona. 

Tässä oli nyt vain muutama poiminta Kainuun museon esille nostamista voimanaisista.