Ateneumin Albert Edelfeltin taidenäyttely on avoinna vielä 17.9. saakka. Ennätin sopivasti mukaan eikä vierailijoiden ruuhka enää ollut häiritsevää. Näyttely on harkitusti jaettu teemoihin, jolloin eri saleissa pääsee tutustumaan Edelfeltin tuotantoon yhtenäisin kokonaisuuksin. Mahtavaa, kun sain seurakseni taas Liisa -ystäväni, jonka seurassa omakin silmä löytää uusia ulottuvuuksia, ja aina myös oppii jotakin uutta. Tällä kertaa löysin mm. pastellivärien kiehtovan maailman. Tajusin miten herkkää ja tarkkaa jälkeä voi pastelleilla saada aikaan.

Näyttelyn yksi valovoimaisista teoksista on maalaus taiteilijan sisaresta Berta Edelfeltistä.

Samainen tyttö esiintyy Ateneumin julkisivun banderolissa.

Pronssiveistoksen taiteilijasta on tehnyt hänen hyvä ystävänsä Ville Valgren, tuttu esim. Manta patsaastaan torin rannassa.

Usein julistekuvistakin esiintyvä teos "Leikkiviä poikia rannalla". 

Samaan aihepiiriin kuuluu myös tämä teos.

Kuningatar Blanka.

Varsinaisen kansainvälisen läpimurron Edelfelt pääsi toteuttamaan Louis Pasteurin muotokuvalla. Kuva kuuluu olevan nykyisinkin vakiomateriaalia ranskalaisissa oppikirjoissa.

Edelfeltin kerrotaan olleen kovin ihastunut tähän ranskalaiseen malliinsa. Taulun tunnelmasta on havaittavissa selvä molemminpuolinen kiintymys.

Ruotsissa 1800 luvun lopulla asuneen suomalaistaustaisen kirjailijan, Elsa Lindberg-Dovletten, muotokuvaan liittyy kiinnostava tarina. Tukholmaan matkatessaan oli Lindberg onnistunut toimittamaan Edelfeltin hänestä maalaaman muotokuvan kuljetettavaksi persialaisen prinssin matkatavaroissa välttääkseen näin teoksen vaurioitumisen Ruotsin tullitarkastuksessa. Kun prinssi myöhemmin palautti taulun Lindbergille kävikin niin, että he rakastuivat ja pian juhlittiin häitä. Siis, Suomeakin sivuava oikea prinsessasatu.

Tässä taulussa näkyy hienosti pastellivärien teho valon ja tunnelman luojana (valitettavasti kuvassa on mukana hieman taulun lasin aiheuttamia heijasteita).

Edelfelt toteutti muotokuvan Lindbergistä myös öljyväreillä. Tunnelma on toisenlainen.

Itkuvirsien taitaja Larin Paraske.

Espanjalaismies on saanut ympärilleen kerrassaan näyttävät kehykset.

Tuttu maalaus Porvoosta. Keltainen talo on edelleen olemassa n. 200 vuotta myöhemmin. Miran ja Suvin ensimmäinen lasinäyttely toteutui tuossa historiallisissa rakennuksessa.

Ateneumin portaikko käy itsessään taideteoksesta.

Gallerie Forsblomissa oli myös kokoelma vaikuttavia teoksia. Pääsimme jututtamaan itse galleristi Forsblomia. Hänen kattavaa taideasiantuntijuuttaan ja mielenkiintoisia tarinoita olisi ollut mukava kuunnella pitempäänkin.

Italialainen Gioele Amaro.

Kim Simonsson.

Viljami Heinonen.

Tässä kohtaa nousi mielleyhtymä Reidar Särestöniemeen. Voisiko taiteilijoilla olla värien käsittelyssä jonkinlaista sielujen sympatiaa. 

Marjaterttu Willman oli ryhmänsä kanssa toteuttanut upean tanssiteoksen Suomenlinnan Kiväärigalleriaan. Jykevät kiviseinämät tarjosivat vakuuttavat puitteet "Äijän" voimaa ja tunnetta uhkuvalle tarinalle. Mira Ollilan ja Suvi Pulkkisen valotehosteinen lasitaide resonoi hienosti tanssiesityksen tunnelmaa.

Viihdyn mainiosti näiden jylhien kivimuurien vanhoissa tarinoissa. Suomenlinnan alue on arvokas Unescon maailmanperintökohde. Linnoituksen rakennustyöt aloitettiin 1748. Sen jälkeen Suomenlinna on toiminut puolustustehtävissä milloin Ruotsin, Venäjän tai Suomen sotilastukikohtana.

Raskasta kalustoa.

Kadunvarren ikkunanäkymää.

Tyytyväinen kalamies kunnon ahvenvonkaleensa kanssa.

Suokin laiva.

Paluumatka auringonlaskunaikaan.

Esplanadinpuisto näyttäytyy Helsingin vehreänä keitaana.

Merenneitopatsaan mallina on toiminut kuvanveistäjä Viktor Janssonin tytär Tuve Jansson, myöhemmin muumeistaan tunnettu.

Kylläpä siinä kelpaa patsastella.

Olin juuri kuunnellut podcastina tarinan Annelen korupajan voitokkaasta matkasta kansainvälisille markkinoille. Ja siinähän se sitten oli, pieni kaunis putiikki, kuin koru, laadustaan tunnettu.

Kadun vastapuolella ryöppysi Ravintola Teatterin runsas ovikoristelu.

Merin ja Jonin kotipihassa on myös uutta vihreää. Sydänkivi keskellä on muisto vuosien takaisesta Luosto -sinfoniatapahtumasta. 

Helsigin vierailuni yksi ilonaiheista oli myös päästä koiranrapsutustehtäviin muutamaksi päiväksi vapauttaessani Merin ja Jonin Espanjaan musiikkifestareille. Barcelonassa oli ollut +42 astetta, joten Helsingin +26 astetta olisi tuntunut vähän viileältä ilman nuotiota ja "hot doggeja". 

Nyt oli terassin kaunis kiikkutuolikin koottu valmiiksi.

Aina valppaana!

Hei, minun piti myös mahtua siihen! 

Aamuauringon säteissä alkoi erottua erinäinen määrä koiran käpäliä lähituntumassa. Yö oli mennyt hienosti. Hyvin sovittiin, ja koirankuonojen tuhinassa oli turvallista nukkua.

Nepalilaisessa ravintolassa ateriointia...

ja thaimaalaisessa.

Välillä muutakin herkuttelua.

Välillä suht terveellistä iltapalaa...

välillä ei niinkään.

Junan ikkunaan oli joku piirtänyt sydämen - no, kyllä minäkin rakastan matkustamista.

Kajaanin keskuasairaalassa on aulatilaa, jossa kuukausittain vaihtuu taideteosten näytteilleasettaja. Tällä kertaa vuorossa oli Maaria Leinonen.

KAKSin lähi alueelle on rakennettu terveysmetsä. Ajatuksena on mahdollistaa nauttiminen metsän tarjoamista terveysvaikutuksista. Alueella on osittain laudoitettu esteetön kulku. Reitillä voi myös tulistella laavun suojissa. 

Mukava ulkoilualue löytyy myös vähän kauempaa, Vimpelinlammen ympäristöstä.

Joku lapsi oli jättänyt tuulihyrränsä lammenrannan väripilkuksi.

Kaupunkilaislampaita.

Syksyn merkkejä.

Mittaamattomat ulkoilu- ja liikuntamaastot avautuvat tietenkin Sotkamon Vuokatin maisemissa. Tämän kertainen Sotkamossa käyntimme tarkoitus oli lähinnä marjastusreissu, mutta pysähdyimme toki ruokailemassa maittavan aterian Vuokatti Sportissa.

Marjastuskohteenamme oli Matti Korhosen maatila Saijanlahdessa. Hyvänlaatuista herukkaa ja vadelmaa sai itse poimia edulliseen hintaan.

Syksyisiä herkkuja ilmestyy jo metsiin.

Hyvällä onnella olimme ennättäneet tapaamaan myös Miran porukoiden kanssa heidän kiireidensä keskellä. Kotiinviemisiksi kertyikin monenmoista ihanaa taidetta.