Lokakuun loppu inspiroi esiin pienen mökkilomankaipuun. Niinpä selvitimmekin dikgiverkostoista nettimökkitarjontaa. Tarkoitukseen soveltuva rantamaisema näytti löytyvän kuohuavan Vuennonkosken niskalta Tornionjoen varrelta. 

Vietimme pari vuorokautta vuolaan kosken äärellä seuraten mielenkiinnolla jokimaiseman muutoksia kirpeän pikku pakkasen käydessä vuotuisiin talvenvalmistelupuuhiinsa.

Öisin oli kymmenkunta astetta pakkasta ja se alkoi pian näkyä rantamaiseman muutoksina. Ylempään suvantoon oli jo vähän muodostunut jäätä, joka vielä irtoili pieninä lauttoina kosken kuohuihin. Muuten joessa kahisi jääpeitteitä enteilevät suppojäänmuodostumat, jotka ovat vedenpinnassa kehittynyttä jääkidehyydettä.

Aamuauringgossa nousi koskesta kauniin hämyistä utupilveä.

Puut saivat sokerikuorutukselta näyttävän kuurasilauksen ylleen.

 Suvantopaikoissa suppolautat lipuivat hiljalleen helisten alavirtaan.

Kas vain, jättiläismerikilpikonna oli eksynyt hyiseen pohjolaan! Päivän mittaan otus suli auringonpaisteessa alkuperäiseen muotoonsa, ihan tavalliseksi rantakiveksi.

Yöksi oli taas luvassa viilenevää säätä.

Mökkimme rantapoukamassa asusteli yksinäinen telkkä, joka ei katsonut aiheelliseksi lähteä vielä muuttomatkalle. Telkän vaistot olivat kohdillaan, sillä sää kääntyi vielä lämpimämpiin lukemiin myöhempinä päivinä. Ruoan hankinta näytti vaativan linnulta ainakin kahdeksantuntisia työpäiviä, kun arvatenkin, viilenevän rantaravintolan tarjoilut alkoivat olla varsin niukat.  

Maisema mökkimme parvekkeelta näytti näin alkavan talvenkin aikaan sykähdyttävältä.

Hienon maiseman lisäksi piha tarjoaa ruoanlaittoon grillauspaikan ja  mahdolliselle kalasaaliille savustuspöntön.

Sininen hetki illansuussa on vaikuttavan näköinen.

Iltahämärässä mökki houkuttee sisälle lämpimään.

Tilavaan, 80 neliöiseen, rakennukseen tullessa aukeaa eteen viihtyisät puitteet mukavan lomailun toteutukseen. Alakerrassa takan kupeessa voi virittyä tunnelmaan vaikkapa vanhoja vinyylilevyjä kuunnellen. Ja tietysti, ensi tilassa, napsautetaan sauna päälle.

Käytännöllisen keittiön lisävarusteluun kuuluu hauskana yllätyksenä puuhella ja leivinuuni!

Yläkerran makuuhuoneiden viihtyisyyttä.

Yläkerrassa on makuupaikkoja useammalle vierailijalle. Alakerrassa on vielä yksi makuuhuone käytettävissä ja olohuoneen sohvalle sopii myös majoittua. Tilat on esitteessä merkitty kuudelle hengelle, mutta yöpymään mahtuu kyllä isommallakin porukalla. 

Ulkona puuhastelun jälkeen olikin jo melkoinen nälkä. Alkuruoaksi pöytään nostettiin höyryävä kanttarellikeitto.

 Takassa muhiutui possun sisäfile aurajuustotomaattien seuraksi.

Ja tietysti valkosipuliperunoita ja omenachutneytä mukaan. 

Keittoastiavalikoimiin kuuluu vanha kunnon visselipannu, sehän heläyttää iloisen vihellyksen, kun kuuma vesi on valmis.

Seuraavana aamuna kävelylenkiksi valikoitui pellon laitoja myötäilevä huoltotie. Taivas oli saanut laveerauksen hienoista pastellisävyistä. Ulkoiluvaihtoehtoehtona olisi ollut myös luontopolku Ylitornion kylän tuntumassa. Muutaman kilometrin päässä sijaitsevat Aavasaksan kauniit vaaramaisemat. Aavasaksan kuuluisa ulkoilualue on yksi ympäristöministeriön valitsemista 27 virallisesta kansallismaisemasta. 

 Luonnon puhtaudesta todistaa tuhdit naavakasvustot puiden oksilla.

Heinänkorret koreilivat kuurahuurteessa.

Lomalta kotiin palatessa olisi jouhevasti toiminut pieni Ruotsin rundi. Ylitorniosta olisi voinut poiketa Tornionjoen yli Övertorneån puolelle ja piipahtaa matkalla vielä Haaparantaan ostoksille (ainakin CandyLandiin). Kiireisen aikataulumme vuoksi jäi meidän ulkomaanmatka nyt väliin.

Loman lyhyydestä huolimatta olimme reissuumme tosi tyytyväisiä. Mökkivalintamme osoittautui oikeaksi ratkaisuksi alueen luontoarvojen ja mökin toimivuuden suhteen. Oli helppo todeta kohteen hinta-laatusuhteen olevan myös hyvin balanssissa.  

Kotona akvaarion kasvillisuus oli nostanut muutaman oksan vedenpinnan yläpuoleelle ja väsännyt siihen kukinnon. Emme ole koskaan päässeet näkemään kukkaa vesikasveissamme koko kolmekymmenvuotisen akvaarioharrastuksemme aikana.

Aiemmin uhosin laittavani jouluvalot tuliaisjoulukalenteriin. Projekti ei ollutkaan ihan helppo, kun valojärjestelmä olisi pitänyt saada mahtumaan jo ennestään suklaalokerikosta pullistelevaan sisätilaan. Hetken jo ajattelin pääseväni helpoimmalla syömällä suklaat siltä seisomalta ja saman tien.

Maltoin kuitenkin mieleni, ja siellä nyt ne ovat, sekä suklaat että valot, kalenterin sisällä. Nyt vain joulukuun ensimmäistä päivää odottelemaan.