Niinpä niin, talvi yllätti taas kerran autoilijat ja tällä kertaa ehkä meidät kaikki kansalaiset. Täällä Kainuussa pysyvä lumi satoi jo lokakuun puolella. Viime vuosina lumipeitettä on saatu odotella jopa joulunkin tietämille. Pohjoisessa on ollut jo pitempään täysi talvi Enontekiön -27 asteen pakkaslukemineen. 

On myönnettävä, että nopea muutos kesästä talviolosuhteisiin pysäytti ulkonaliikkujan ihmettelemään vuodenaikojemme eroavuuksia. Tavanomaisen, pitkähkön, syksyn ainsiosta ennätämme sopeutua hiljaiseen muutokseen. Sinä aikana on jo lopulliseen talveen varauduttu - pipot ja kaulaliinat ovat löytäneet tiensä hattuhyllylle, ja talviseen sotisopaan kuuluva varuste, villahousut, on hälytetty päivystysvuoroon. Sen huomaa, että pyöräilyn rentous muuttuu yhtäkkiä haastavaksi nastarenkailuksi. Myös autoilun keveä kesäfiilistely vaihtuu vakavailmeiseksi välttämättömyystoiminnoksi.

Mutta synkistelyyn ei ole mitään aihetta! Jos menemisen vietti hieman hyytyykin, niin tilalle tullee monia helposti saavutettavia ilon aiheita. Esimerkiksi meillä Kajaanissa on tällä hetkellä tarjolla useita mielenkiintoisia taidenäyttelyitä. Yksi niistä on Kajaanin taidemuseossa esillä oleva valokuvanäyttely huikean upeista metsämaisemista. Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon luonnonmetsäteemainen näyttely on avoinna 10.12.2023 saakka.

Suomen metsistä löytyy luonnontilaisia eli koskemattomia metsiä enää noin 1% verran. Talousmetsiä, siis alueita, joissa ihmisen toiminta ei ole vielä ratkaisevasti muuttanut tasapainoa, on sentään vielä jäljellä, mutta jatkuvat, talouslaskelmien säätelemät, hakkuut ovat tällä hetkellä radikaali uhka luontomme monimuotoisuudelle.

Näyttelyssä pyörii myös jylhän kaunista metsämaisemaa videoinstallaationa.

Taiteilijat kokevat, että heidän tuottamansa kuvamateriaali toimii myös luonnonsuojelun työvälineenä lisäten ihmisten  luontotuntemusta ja sitä kautta herättäen kansalaisten mielenkiinnon metsien biodiversiteetin säilyttämiseen.

Kainuulaiset koululaiset ja varhaiskasvatuksen väki ovat käyneet tutustumassa näyttelyyn. Heidän hauskoja havaintojaan on myös mukava lueskella. 

Raatihuoneen torilla on bongattavissa kainuulaisten taiteilijoiden teoksia näyteikkunaesittelynä. Taidekadun tekijäkaarti vaihtuu 2.12. jälkeen.

Kuvaustilanteessa ei valitettavasti voi välttyä ikkunan heijastusvaikutuksilta, mutta teoksethan löytyvät autenttisina kävelykadulta.

Pääkirjaston taidekujalla kannattaa piipahtaa Mira Haverisen ja Johanna Sulan teosten äärellä.

Taidokasta käsityöperinnettä on esillä Kainuun museon "Seinätekstiilejä Kainuun mailta" -näyttelyssä.

Raanut ja ryijyt ovat alunperin olleet monikäyttöisiä peittoja.

Solmeilu eli makramee on arabikäsityöläisten kehittämä tekniikka ehkä 1200-luvulta tai aikaisemminkin.

Kuultokuva läpäisee valoa ja näin ollen toimii esim. ikkunatekstiilinä tai tilanjakajana.

Näyttelyn yhteydessä on myös pieni kertomus Otanmäen kaivoskylän elämästä menneinä vuosikymmeninä.

Omat valokuvaotokseni ovat Kajaaninjoen rantamilta.

Vähänpä on tullut omakohtaista luovuutta harrastettua, mutta sentään kudoin pääpannan ja säärystimet. Kohdalle sattui sopivanväristä lankaa vuosi sitten venetsialaisesta katukaupasta hankkimani takin rekvisiitaksi.

.

Pyhäinpäivänä vietettiin myös perinteen mukaista kekrijuhlaa. Traditioihin kuuluu kekripukin polttaminen satokauden päättymisen kunniaksi. Aiempina aikoina pukin poltolla pyrittiin myös häätämään alueelta mahdolliset vaeltelemaan unohtuneet kuolleiden sielut.

Kostean säätilan ja olkipukin märkyyden vuoksi oli savunmuodostus aika-ajoin runsasta. Savu sinällään sai aikaan erikoiisia valoefektejä. 

Pyhäinpäivänä on hautausmaalla aina tunnelmallista, sateellakin.

Koin aivan erityisen hetken alueella, joka on omistettu muualle haudattujen omaisten muistolle. Voimakas tuuli ryöpytti jäistä räntälunta kynttilöiden metallikansien päälle. Kansien helinästä syntyi pientä outoa musiikkia, jonkalaista en ole koskaan aiemmin kuullut. Paikalle saapui kolmihenkinen perhe, ja isä lapsensa kanssa meni sytyttämään kyntilän. Kauniin juhlavalaistuksen loisteessa syvennyimme perheen äidin kanssa kuuntelemaan ihmeellistä musiikkia. Lopuksi toivotimme toisillemme hyvää pyhäinpäivää. Ei puhuttu mitään muuta, mutta tilanteesta jäi erityisen lämmin ja harmooninen olo. Jos enkeleitä olisi olemassa, voisin kuvitella, että sellaisen olennon siiven hipaisu voisi tuntua samanlaiselta.   

Jaksan aina hämmästellä Sotkamon kirkonkylän kauniita maisemia. Aiheeseen sain palata tälläkin kertaa, kun viikkoja kestänyt harmaan sateinen jakso aukesi kauniin aurinkoiseksi päiväksi käydessäni Sotkamon terveyskeskuksessa vierailukäynnillä. 

Havukka-ahon ajattelija -patsas kertoo vahvaa tarinaa ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta. Nina Ternon veistoksessa hirvellä on silmissään lempeä katse, ja Veikko Huovinen vakaumuksellisena luontoihmisenä on jo omaksunut lintumaaisia piirteitä olemukseensa.

Patsaan jalustasta on luettavissa Veikko Huovisen ajatus: "Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet". Näinä aikoina tuo lause kuulostaa entistäänkin todellisemmalta.