Mignonmunien syöntiurakka on aloitettu. Pääsiäisen kausiherkuilla on kovin lyhyt sesonki, joten työhön on ryhdyttävä ripeästi. Mämmirovetta on jo hiukan raoteltu ja lampaanfileet marinoituvat jääkaapin uumenissa. Pashan tilalle tulee nyt karpalopaistos. 

Pääkaupunkiseudun vierailulla saatiin lahjaksi suurempikin muna, olisiko strutsin luokkaa. Tämä valkosuklaamuna on sen verran harvinaista herkkua että saa jäädä toistaiseksi pelkästään silmänruoaksi.

Lapsenlapsen kanssa kylvettiin kissalle rairuohoturkki itämään. Kyljessä kiehnää yllätysmunan kuoresta syntynyt pääsiäisjänönen.

Tämän iloisen pinkkin käsinukkepupun Salli valmisti vauhdilla.

Olimme Espoossa kyläilemässä  5.-14.4. Tuona aikana kevät ryntäsi ihan huminalla lähiympäristöön.

 Krookuksia putkahteli sinne tänne ja...

ensimmäiset leskenlehdet nousivat kopioimaan värinsä auringonsäteistä

Leppä viritti omaa siitepölytuotantoaan kutittelemaan ihmisten herkkiä nenäonteloita.

Nuuksion liepeillä kiemurtelee uskomattoman mutkikas pieni joki/puro.

Näiden mutkien on täytynyt aikoinaan syntyä aivan vain pelkästä tekemisen ilosta. Eihän tälläkään, lähes täyden ympyrän muotoisella jokiuomalla ole oikein järjellistä fokusta - lienee vain hauskaa virtailla vähän sinne sun tänne.

Aurinko heijasteli kauniita värikuvioita veden pintaan.

Asustaako tässä omituisessa asuinyhdyskunnassa vesimyyriä, vai ehkä oudompiakin otuksia?.

Riukuaita ilahduttaa silmää ja herättää aina kunnioituksen rakentajansa vaivannäköä kohtaan.

Varjoisimmissa paikoissa lumi malttoi viipyiillä pitempään.

Kääpäsienten talvenkestävää värimaailmaa.

Sallin kanssa perustimme retkeilypainotteisen koulun, johon ilmoittautui heti 18 innokasta oppilasta (osa toki virtuaalisia). Tänään oli vuorossa keväinen luontoretki makkaranpaistoineen.

Olivia ja Kasper osoittautuivat olevan aktiivisuudessaan aivan omaa luokkaansa.  

Toisena koulupäivänä vierailimme läheisellä ratsastustallilla. Siellä sattuikin olemaan juuri parahiksi este- ja taitoratsastuksen kisat, joten pääsimme testaamaan omia ohjastajan taitojamme. Palkintoja sateli mukavasti.

Yksi kokonainen päivä meni tutustuessa askartelumuseoon. Siellä oppilaat saivat valita mieluisensa askartelupisteen omille kokeiluilleen. Tässä on leimasinaskartelun pöytä.

Tuotosta alkoi suoltaa solkenaan.

Valittavana oli myös tulitikkuaskiasukkaan ja hänen kotinsa rakennustyömaa.

Yhtenä päivänä kaikki oppilaat osallistuivat koulun siivoustalkoisiin. Olimme kuulleet, että presidentti Sauli Niinistö oli aikeissa vierailla, koko Suomenkin mittakaavassa harvinaislaatuisessa, retkipainotteisessa koulussamme. Kasper kunnostautui erityisesti pienten sormenjälkien tarkassa puhdistustyössä. 

"Presidentti Niinistö" vaikutti tyytyväiseltä koulumme arvoperusteisiin. Hän näki miten oppilaat pääsevät nuorella iällä konkreettisesti osallisiksi ihmisen ja luonnon väliseen vuorovaikutusprosessiin. Lapset oppivat arvostamaan luonnon monimuotoisuutta, ja osa koululaisista on jo hyvää vauhtia kasvamassa fiksuiksi ja valistuneiksi politikoiksi tekemään järkeviä ratkaisuja, kun itse tulevat päätöksentekovuoroon. Emme ymmärtäneet ihan kaikkia Niinistön korkealentoisista lauseenparsista, mutta se kävi selväksi, että vierailu oli kaikin puolin oikein onnistunut.   

Käsityötunnilla teimme huovasta tyylikkään laukun, joka kelpaisi erinomaisesti vaikka itsenäisyyspäivän juhliin, jos nyt sattuisimme sinne kutsun saamaan.

Oma trikookudeprojektini on siirtynyt matonvirkkausvaiheeseen. Matto löysi tiensä tyttären punaisen pastillituolin alle.

Kudetta riittää vielä pitkäksi aikaa.

Tyttäreni, kun sattuu olemaan läheistä sukua minulle, näyttää perineen yhtäläisen näpertelyinnostuksen. Tämän upean kyntilänjalkakokonaisuuden hän on tehnyt liittämällä purkutyömaalta peräisin olevia kupariputkia yhteen.

Satumaisen kauniin ja herkän äiti-tytärpatsaan tyttäreni toi tuliaiseksi omalle tyttärelleen New Yorkista.

Palmuvehkan oksa oli tehnyt muhkean juurakon kukkamaljakossa.

Saintpaulia on aukaissut ensimmäiset taivaansiniset kukkansa kevään kunniaksi.

Vanhojen tavaroitteni joukosta löysin 14 -vuotiaana tekemäni hiilipiirustuksen. Koira on ollut ilmeisen mieluinen, kun kuva on päässyt matkaani useiksi vuosikymmeniksi, tosin kyllä salamatkustajana kirjan välissä.