On etuoikeus asua merenrannan tuntumassa, jolloin pääsee nauttimaan uskomattoman hienoista taidenäyttelyistä, kun muutoinkin upeat auringonlaskut kertautuvat tyynestä, väreilevästä tai aaltoilevasta merenpinnasta. Alkukesästä nähtiin todella loistokkaita värisävyjä, kun Saharan hiekkapölyn kerrottiin kulkeutuneen tänne pohjoisille ilmakehävyöhykkeille. Myöhemmin on kuivan kesän vuoksi riehunut useita metsäpaloja niin Venäjän aroilla, kuin eteläisen Euroopan ja Ruotsinkin maastoissa. Ehkä niistä savuista ja pienhiukkasista johtuen on ollut taas usein nähtävillä upeita maalausmaisemia rannassamme.

Tiedotusvälineissä puhutaan nyt paljon uusista unitutkimuksista ja unen merkityksestä ihmisen terveydelle. Monet voivat tietämättäänkin kärsiä univajeesta, kun vaikkapa vain tottuvat nukkumaan liian vähän. Kenties iltaruskon värit voivat olla toisinaan perua myös niistä valtavista määristä unihiekkaa, joka ei ole löytänyt tietään unettomien ihmisten makuuhuoneisiin, vaan on leijaillut kattojen yli korkealle taivaan tuuliin ;)  

Kuun kuvaamisesta löytyisi myös kiehtovia näkymiä. 

Karhunputkien koristama venevalkama iltahämärissä.

Pihakasveista kukkimisvuoroon on tullut mm. rusopäivänlilja.

Malvan on myös aika ryhtyä hempeilemään pinkin väreissä.

Kuunlilja on vihdoinkin saanut kaipaamansa sadekastelun.

Ampiaisyrteissä ei nyt ole juurikaan ampiaisia pörrännyt.

Maksaruohot sietävät tällaista kuivempaakin kesää. Kultamaksaruoho.

Kaukasianmaksaruoho.

Sinipiikkiputki.

Alppikatkero.

Maksaruohon kukintaa kivikossa.

Europeana-ruusu ei harmittele kuivaa kesää, sillä jatkuvat sateet voivat aiheuttaa sille härmähaittoja.

Kissankelloja putkahtelee pihaan aina kun vain silmä välttää, ja olenpa antanut tietoisesti silmän välttääkin.

Ojanvarren ohdakkeeseen oli ilmestynyt hienot seittikoristelut. Joku punkkilaji ei ehkä ole ajatellut kasvin koristearvoja viritellessään hopeanharmaita punoksiaan kukkasten tyvelle, mutta lopputulos näyttää varsin mielenkiintoiselta.

Tiheä punaherukkakasvusto muistuttaa jo vähän viinirypäleterttua. Olenkin miettinyt joskus miksi herukoita kutsutaan myös viinimarjoiksi. Ehkä niistä on joskus valmistettu viiniä. 

Mustaherukan marja on mustankiiltävä pommi räjäyttämään talvikylmillä väijyvät flunssavirukset.

Omenasato kypsymässä.

Valkeakuulaat jäivät vähän pienemmiksi tänä vuonna, mutta muuten niitä olisi paljon. Jonkin verran on pihlajanmarjakoin käytäviä ompuissa, vaikka niille ötököille olisi ihan nimikkomarjojakin tarjolla.

Punakaneleita tuli varsin hyvin, vaikka kesäkuun myrsky verotti oksistoa.

Tänä kesänä meidän alueilla kärsittiin noin viiden viikon yhtäjaksoisesta kuivasta kaudesta. Yhdessä välissä säätiedotus jo lupasi yöksi kunnon sadetta. Aamuinen rantakivien tarkistus osoitti, että sadetta oli toden totta saatu, mutta määrässä olisi ollut toivomisen varaa.   

Pihalle piti laittaa vesipisteitä janoisille linnuille ja oraville. Hetkessä vedet oli juotu ja räpistelty vähiin. Talitintin kehonkieli kertoo, että tarvitaan lisää vettä.

Linnut olivat ilmeisesti aiemmin käyneet hiekkakylvyissä, sillä astian pohjalle kertyi vähitellen melkoinen kasa hiekkaa.

Kesyhköä naurulokkia kiinnosti suunnattomasti minkälaisia retkieväitä meidän kassista löytyisi.

Kauempana varis ihaili horsmakasvustoja - tai sitten jotakin ihan muuta.

Pääskysenpojat lentoharjoituksissa.

Ensimmäiset haparoivat siiveniskut kantoivat vain ruohonkorrelta toiselle.

Lonely Planetin mukaan on Suomi valittu vuoden 2019 parhaaksi luontomatkakohteeksi yli sadan maan joukosta (Ruotsikin jätettiin tylysti kakkoseksi). Suomen etuja ovat ympäristön kestävyys, ainutlaatuinen ja monimuotoinen eläinlajisto,kauniit luontomaisemat sekä hyvät luonnonsuojelutoimet. Pisteitä tuli myös siitä, että 73 prosenttia maamme pina-alasta on metsän peittämää.

Nämä arvothan me täällä Suomessa on aina tiedetty, ja hienoa kun muukin maailma alkaa ymmärttää mitä kaikkea meiltä löytyy.

Tämä porojen vapaasti laiduntama maisema sijaitsee n. 40 km:n päässä Oulusta. 

Omassa "kuukauden kuvassani" sitruunaperhonen etsii mesilounastaan puna-apilasta.

Sateiden jälkeen herkkutatteja näyttää nousevan vähitellen. Yhtään haperoa en ole vielä tavannut.

Pizzalautasen kokoisesta samettijalasta riittäisi purtavaa monellekin, mutta valitettavasti sieni on syötäväksi kelpaamaton. Lankojen värjäykseen se kuulemma soveltuu.

Kuvasta näkyy, miten sienen jalka on paksu ja hiukan samettinen.

Tästä sienestä saa kivoja kuvia, mutta en menisi syömään sitä. En tiedä nimeä tälle ilmestykselle.

Syötäväksi kelpaamattomiin kuuluu myös iloisen vappupallon näköinen kärpässieni.

Pikimmiltään piipahdettiin Helsingissä. Loikoilen riippukeinun pohjimmaisena, kuumana kesäpäivänä kuuma koira peittonani.

Whippetin muotoisia rusketusraitoja en sentään saanut.

Tunnelmavalaistusta.

Tytär miehineen oli nikkaroinut kokonaan uuden terassin olohuoneensa jatkeeksi.

Pienelle "wimbledonin" siirtonurmellekin jäi oma alue luomaan vehreyttä kaupunkipihaan. 

Täytyy vain ihmetellä pariskunnan kädentaitoja. Myös sohvan pehmusteet olivat syntyneet taidolla ja tehokkuudella. Jäi vähän harmittamaan, että nyt ei ehditty käydä tarkistamassa toisen tyttären porukan talonrakennusprojektia. No, heillä on jo vuosien myötä syntynyt sellainen  rakentamisrutiini, että hommat kyllä hoituvat, ja päästäänhän sitten myöhemmin ihailemaan valmiita tuloksia.

Herkullinen ja upea chiliamppeli houkuttelee ärhäkälle makutestille.

Hyvältä ystävältä saatiin paketti ahvenfileitä - ja siihen vain pannullinen uuden sadon lohkoperunoita. A vot, mikä kulinaarinen nautinto! 

Vihittiin käyttöön toisen ystävän lahjoittama kaunis kahvimuki.

Kyllä kesä osaakin näyttää ja maistua hyvältä!