Toki ne kolme muuta vuodenaikaa ovat ihan tasapäisesti minun top nelikossani ;) Mutta pari päivää sitten oli kamerani kerrassaan seota rantareissullamme. Puut olivat niin uskomattoman kauniita kimaltaessaan auringonpaisteessa kuuralumen kuorutteessa. Pakkasta oli juuri sopivasti, ehkä asteikolla karviaismarjan kirpsakasti. Ei liikaa, että henki olisi salpautunut vaan sopivast niin, että parin päivän takaiset loskakelit ja märät kengät unohtuivat. En toki haikaile Siperian talviin, mutta huolta puskee nämä nykyiset "ollakko vai eikö olla"-talvisäät. Muutamia vuosia sitten meidän leveyksillä talvikuukausien nuoskaiset lumiukkokelit olivat harvinaisia. Nyt räntä- ja vesisateet kilpailevat lähes vuoroviikoista pakkasjaksojen kanssa. Olisi todella harmi, jos joutuisimme ilmastonmuutoksen kourissa luopumaan selkeän talvisesta vuodenajastamme. Ja jos harmi jäisikin vain kuurapuista luopumisen tasolle...

Mutta nyt vielä riitti pumpulilunta rantakoivujen ja leppien oksille.

Tuollainen polku houkuttelisi lähtemään vaikka kunnon talvivaellukselle.

Harakka seuraili pitkään minun edesotamuksiani, kommentoikin välillä.Se tuntui naureskelevan minun kameratouhujani, positiivisessa hengessä sentään (uskoisin).

Someviesteissä joku kertoi jäädyttäneensä vettä kahvipussissa, sitähän piti kokeilla. Ei ollenkaan hassumpi jääveistos.

Lasten kanssa päätimme jäädyttää päiväkodin pihakuusen oksille koristeita. Jouduimme hieman odottelemaan riittävän kylmää työstämispäivää.

Välipalapurkkien pohjalle jäädytimme vesiväriseosta, hilettä ja paljetteja.

Seuraavana päivänä sitten olikin jo plussa-asteita ja vesisadetta.

Jokaiseen jääpalaan tuli mukaan pieni jääpuikko, mutta kokonaan taideteoksemme eivät kuitenkaan sulaneet.

Ihan pakko on laittaa vielä orkideakuvaa, kun kukat ovat juuri nyt komeimmillaan.

Tämä viime talven pieni surkimus on edelleen pienikokoinen, mutta,oi, niin kovin söpö.

Yhdet unisiepparikorvikset ovat taas valmistununeet.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla autoon kosteudenpoistotyynyjä. Jossakin ohjeessa neuvottiin käyttämään tarkoitukseen kissanhiekkaa, mutta minä olen keräillyt aikaisemmin silikageelejä kasvien kuivatukseen. Luulisin silikageelin toimivan siinä kuin kissanhiekankin. Tyynyt ompelin vanhojen, kulahtaneiden pellavahousujeni lahkeista. Kangastusseilla maalasin koristeeksi vanhan automobiilikuvion.

Talvilomallani intouduin siivouspuuhiin. Kaapin perukoilta löytyi vuosia sitten repunkoristeeksi tekemiäni  tutuja.

Näitä askarrellessa lähtee luovuus kiitolaukkaan, vain mielikuvitus on rajana. Balettimekkoset ovat n. kymmenen senttiä kanttiinsa.

Tällaisen tunnekaavion olen nähnyt muutamia vuosi sitten Yle Fem:n kanavalla. Kyseessä oli televisiosarja lasten ja nuorten kasvuun liittyvistä kysymyksistä. En ihan muista mitä tuo kaavio kokonaisuudessaan piti sisällään, mutta peruspiirteissään siinä käsiteltiin tunnehallintaa. Kuvion lähtökohtana on, että jos lapsen tai nuoren tunnetila on tasapainoinen niin siitä seuraa hyviä positiivisviritteisiä ajatuksia. Hyvistä ajatuksista seuraa hyviä tekoja. Hyvät teot taas saavat ihmisen tyytyväiselle ja hyvälle mielelle. Siis ollaan eräänlaisessa positiivisessa kierteessä. 

Negatiivinen kierre lähtee vastaavasti liikkeelle huonosta tunnekokemuksesta, siitä syntyy ikäviä, ehkä vihaisiakin ajatuksia, ja siinä onkin riidanhaastamisen ainekset koossa. Kierre jatkuu taas ahdistaviin tunteisiin jne, jne. Ohjelmassa painotettiin pyrkimystä varmistamaan lapselle hyvä ja turvallinen tunneilmapiiri. Mitä myöhemmässä kierteen vaiheessa tilanteeseen päästään vaikuttamaan, sen vaikeampaa on korjauksen aikaansaaminen.

Jos jollakulla on tästä käyttäytymisen kaaviosta lisää tietoa, haluaisin mielelläni kuulla siitä enemmän.