Tutustumiskierros nykyisen kotikaupungin kulttuuritarjontaan suuntautui tällä kertaa Kajaanin taidemuseoon. Siellä oli meneillään Ritva-Liisa Virtasen mehiläisteemainen näyttely. Museorakennus on jo itsessään tutustumisen arvoinen, tyylipuhdasta funktionalismia edustava, taideteos. Arkkitehti Eino Pitkänen on suunnitellut vuonna 1936 valmistuneen rakennuksen alunperin poliisilaitokseksi. Tämän päivän näyttelynasettjalla on mahdollisuus hyödyntää esim. legendarista putkatilaa näyttelynsä tehokeinoksi.

Kattotasanteella huomio kiinnittyy Antti Maasalon Tuuliportti-taideteokseen.

Kuvatarkennuksesta voi todeta, että polkupyörän vanne on päässyt toteuttamaan ikuista pyörimisliikettään, nyttemmin tuulivoiman myötävaikutuksella. Variksella lienee olut tarkoituksena elävöittää metallihäkkyrän visuaalista ilmettä. Minä koin yrityksen paremminkin variksen määrätietoisena pyrkimykseksenä linssiluteeksi valokuvaani.

Taidemuseon julkisivu miellyttää silmää selkeydessään ja geometrisyydessään. Funktionalismi oli 1930-1940-lukujen arkkitehti- ja muotoilusuuntaus, joka pyrki käytännöllisyyteen, tarkoituksenmukaisuuteen, ilmavuuteen ja valoisuuteen. Aatten taustalla oli 30-luvun lama-aikojen kokemus. Haluttiin kiinnittää huomiota yhteiskunnallisiin kysymyksiin, työväestöön ja vähäosaisiin. Suunnittelussa lähdettiin etsimään kauneutta ja harmoniaa yksinkertaisista, käytännöllisistä piirteistä. Taidemuseo on oiva esimerkki siitä miten vähäeleisyys voi olla kaunista. 

Kajaanin katukuvassa on paljon nähtävissä funktionalismiin perustuvaa rakennustyyliä, mikä tuntuu luontevasti sopivan  haasteellisten elämänvaiheitten läpikäyneen, mutta sitkeytensä osoittaneen juurevan kainuulaisen mielenmaisemaan.

Kuopiossa syntynyt ja Kajaanissa arkkitehtinä ja seminaarin opettajana toiminut Eino Pitkänen osallistui vahvasti suunnittelutyöhön 30-50-luvuilla kajaanilaisen puutalomaiseman muuttoksessa nykyiseksi kivivitalojen kaupunkimaisemaisemaksi. 

Museon aulatila on sinällään kaunis ja henkii harmoniaa.

Portaikon tilan tuntu ja valoisuus tekee vaikutuksen.

Portaikon ikkunasta avautuu taulumainen näkymä naapurin empiretyyliselle raatihuoneelle.

Omassa näyttelyssään Ritva-Liisa Virtanen valottaa mehiläisen elämää monipuolisesti.

Yläkerran suuressa näyttelyhuoneessa voit hetken kuvitella olevasi vierailulla mehiläispesässä. Videoteos johdattaa surinallaan ja pörinällään oikeaan tunnelmaan.

Alakerrassa surina kuuluu aidon näköisestä mehiläispesästä.

Taideteokset ovat mehiläisvahalla käsiteltyjä. Pidin myös näiden teosten oivaltavasta ripustusmenetelmästä.

Mehiläisvahakakku.

Näyttelyvieraalle on asetettu mahdollisuus kokeilla omia vahakokeiluja.

Koululuokat ovat tuottaneet värikkäitä taideluomuksia. Näiden töiden kiinnitys on tapahtunut kätevästi vain mehiläisvahan painalluksena.

Virtasen töiden joukossa on myös maalauksia mehiläisaiheesta.

Lakritsi tuntuu olevan taiteilijan yksi mieltymyksen kohteista, ja kas kummaa, tähän saumaan olisi hyvin maistunut minullekin muutama, vaikka Kouvolan Lakritsin kansainvälisestikin mainetta saanut lakupötkö.

Tämä parimetrinen lakumattojäljitelmä on toteutettu ilmeisesti/ehkä sormipaneelia hiiltämällä.

Taiteilijaa on kiinnostanut myös kalan kidusten muotokieli.

Kalan suomuja.

Tässä kohtaa syntyi hauska mielleyhtymä omaan "taiteilijuuteeni" nuorudestani. En muista mikä oli opettajan antaman kollaasitekniikalla toteutettavan piirustustuntitehtävän aihe, mutta itse sommittelin stil-kaavoista teoksen, jonka nimesin "varaosiksi". Opettaja piti aiheen käsittelyä innovatiivisena :) 

Taideteos jäätelötikuista.

Joissakin kennostoiossa voi nähdä taistelevia sotilaita.

Symboloiko aseen patruunat taistelua mehiläisen puolesta? Uutisista saadaan jatkuvasti kuulla ympäristömyrkkyjen uhkasta mehiläisten elämälle. Mehiläisten katoaminen on oikeasti uhka myös ihmiskunnalle. On esitetty arvioita, että mehiläisten loppuminen aiheuttaa neljän vuoden kuluessa ihmiskunnan tuhon, kun hyötykasvien pölytys ei enää onnistu.  

Yhdessä nurkkauksessa on kuultavissa kissan kehräystä.

Putkan ovivanhuksella olisi varmaan korutonta kerrottavaa menneisyydestä.

Joitakin kertomuksia on oveen ikuistettukin.

Askeettisia olosuhteita ei pysty pehmentämään mehiläisvahakakuillakaan.

Pörriäisteema jatkuu Kajaanissa ainakin elokuussa järjestettävällä kartanokimalaisen ryydittämällä koko perheen ulkoilmatapahtumalla. Muutoinkin tullaan Kajaanissa panostamaan tänä kesänä pörriäisten hyvinvointiin kylvämällä sopivia kukkakasveja pientareille ja säästämällä kukkivia nurmikoita ruohonleikkuulta.

Meidän oma mustikka-vadelma-kookoskakku alkoi jo hiipua juhlarupeaman lopussa. Huhti-toukokuu on perheessämme toinen juhlien ruuhkahuipentuma joulun ajan sesongin lisäksi. Tässä vaiheessa vietetään useampia nimipäiviä, kolmet synttärit ja lisäksi äitien- ja mummojenpäiviä. Mustikanvarvut eivät ennättäneet aueta kakunkoristeeksi, mutta...

kukat aukesivat pian kakunsyönnin jälkeen.

Ateriavuorossa oli paistos valkoisesta parsasta .

Kesäinen jälkiruoka.

Kukkasia kertyy pikkuhiljaa.

Timanttiananas säilyttää kukkansa kauniina pari kolme kuukautta ja samalla kasvattaa mahdollisesti 1-2 uutta versoa uudelleen kasvatettavaksi. Uusien versojen kukkaan puhkeaminen voi viedä useamman vuoden. Siis, aika haasteellinen kaunokainen.  

Auringonnousuja synttäreitten aikaan.

Toukokuun seitsämännen päivän uudet lumet.

Lokin kiitorata on liukas ja lyhyt.

Taitavina ilmailijoina kentälle pystyy laskeutumaan kaksikin pilottia.

Pikku sillalla on taas jotakin uutta viritystä.

Hieno känkkyräraita.

Leskenlehtien kauden avajaiset.

Puistossa idän sinililjat availevat nuppujaan.

Pupu piilossa.

Löytyihän se sentään!