Joulun jälkeen suuntasimme päiväkodin kerhoryhmien kanssa katseemme kohti Afrikkaa, "seikkailtuamme" sitä ennen kotimaan kamaralla. Päästäksemme teemaan sisälle kokosimme seinälle suuren kuvakollaasin Afrikan sademetsistä ja savanneilta.
Yhdelle seinustalle syntyi palmupuumaisema paikallisine asukkaineen ja perhosineen. Liaanilta liaanille lenteli tapettikuvioisia sademetsälintuja.
Lapset rakensivat itselleen naamiot, joita arveltiin voitavan käyttää, kuten afrikkalaiset itse, apuvälineenä, kun jotakin erityistä pitäisi toivoa saatavaksi. Kokeilimme taikaa erään päiväkodin yhteisen laulutuokion aikana esittämällä muulle porukalle lumisadetanssin. Sitä ennen oli odotettu pitkään lumen tuloa, ja kas kummaa, aamulla oli maa valkoinen!
Teimme myös omat bongorummut, joita tulisimme tarvitsemaan suuressa afrikkalaisessa juhlassamme hieman myöhemmin.
Kyläjuhlaamme varten rakensimme "savimajoja" pöydistä ja kankaanpaloista. Keskelle kylää tuli nuotio, jonka ympärillä söimme eväät lattialla istuen. Juhla huipentui afrikkalaisiin leikkeihin ja hurjiin alkuasukastansseihin. Toki Afrikka -teemaa käsiteltiin monipuolisesti, ja todettiin, että alkuasukkaiden elämä ja elintavat ovat vain yksi osa sen maanosan kulttuuria.
Kotimaahan palattuamme kävimme kiinni talvisiin teemoihin lumiukkoineen ja lintujen ruokintoineen.
Jäisistä jutuista syntyi mielleyhtymä upeisiin jäätelötötteröihin.
Kevättalven aikana ennätimme vielä tutustua maatilan arkeen.
Lastentarhanopettajaksi opiskellessani ompelin käsityönäytteeksi maatilan, joka on ollut kovassa käytössä, aikoinaan omilla lapsilla ja myöhemmin monilla päiväkotiryhmillä. Perheen isä toimii nykyisin tilalla yksinhuoltaja, kun äiti muutti jossakin vaiheessa kaupunkiin (tosin, perheemme koiran hammaskalusto "avusti" muuttopuuhissa).
Pihapiiriin ilmestyi traktoreita ja erilaisia maatalon eläimiä. Pääsiäiseksi aidalle lehati joukko kanoja - tai ehkä pääsiäistipuja.
Pääsiäiseksi kylvimme maitopurkkikissojen kyytiin herneenversoja, ja tietysti puuhastelimme myös muiden pääsiäisaskareiden parissa.
Meidän maatilalla oli valtavan paljon hevosia ja pilttipurkkipossuja sekä Hello Kitty -navettakissoja.
Vappuna olikin taas juhlan paikka: nyyttikestit. Mehupilleihin väsäsimme pieniä eläinhahmoja.
Koko kerhovuoden meidän seuranamme oli uskollinen ystävämme Hippula-hiiri." Ranuan eläinpuistovierailumme" aikoihin mukaan liittyi myös Ranzo -jääkarhu. Näistä ystävyksistä tulikin niin tärkeitä kavereita ryhmällemme, että lapset pyysivät heitä mukaan leikkeihinsä lähes joka päivä.
Kommentit