Eipä olisi kesäloma voinut alkaa hienommissa merkeissä. Eilen aamulla, ajellessani pyörällä työpaikalleni, viritteli lähimetsän lintukuoro suvivirren säveliä peippoherran johdolla. Myöhemmin päivällä lämpöasteet nousivat hellelukemiin, ja ensimmäiset pikku kärytkin on koettu talvenkalpealla iholla. Kaikki kevätkukkijat ovat ryöpsähtäneet yhtäaikaa kukkaloistoonsa, ja esimerkiksi mesimarja tuntuu kukkivan vallan vimmatulla innolla.

AVK%20p%C3%A4%C3%A4ttyi%2C%20piha%2031.5

 

Viimeisten toimintaviikkojen aikana, muun temmellyksen lomassa, olemme lasten kanssa loihtineet osastollemme leppoisan merellisen tunnelman.

 AVK%2C%20touko%20-16%20073.jpg

 

Skyr -purkin kansista poistimme päivämääräleimat ja piirsimme pieniä merellisiä hahmoja. Kuvioiden leikkaaminen vaati jo hiukan harjaantuneenpaa saksitekniikkaa, joten me aikuiset leikkasimme hahmoja lapsille. Saksitaidoissaan pidemmälle ehtineet lapset pääsivät halutessaan suorittamaan "opinnäytetyön" leikkausosaamisessaan. Homma sujui yllättävän hyvin, mutta meillä onkin paljon innokkaita askartelijoita, ja sakset ovat aina vapaasti käytettävissä.

AVK%2026.5.-16%20004.jpg

 

Seinälle ilmestyi kivoja merirosvolaivoja värityskuvapohjalle tyroksinpaloja liimaten.

AVK%2026.5.-16%20006.jpg

 

 Isot kalat ja meduusat kelluskelivat rauhallisesti meidän vedenalaisessa maisemassamme,

AVK%2C%20touko%20-16%20082.jpg

 

Aika meinasi loppua kesken, mutta ennätettiin sentään tehdä aarrekartat. Näiden mystisten karttojen avulla ei kukatahaansa onnenonkija pysty aarretta heti ryöstämään.

AVK%2C%20touko%20-16%20081.jpg

 

Kevätjuhlat vietettiin merellisissä tunnelmissa hyödyntäen osastomme merinäkymiä. Juhlan alkuun suunnittelimme yhdessä tyttöjen kanssa meduusoiden, kultakalojen ja merihevosten tanssin Camille Saint Saensin musiikkiin. Seuraavaan ohjelmanumeroon kuunneltiin poikien kanssa merirosvolaulun sanat ja miettittiin miten musiikkia voisi ilmentää tanssien. Lisäksi ohjelma sisälsi tuttuja loruja ja leikkejä. Lopuksi oli vuorossa tarina isoisän kalamatkasta, ja lapset soittivat eri soittimilla tarinassa kuultavia ääniä.

AVK%20ja%20kukkia%2031.5.-16%20015.jpg

 

Viimeiset työpäivät ovat sujuneet kaihoisissa merkeissä ja muutamaan kertaan on saanut nielaista tiukemminkin, kun on juteltu syksyllä eskariin tai muutoin kokopäiväosastoille siirtyvien lasten kanssa. Lasten silmissä on kuvastunut toisaalta kiinnostunut odotus tulevien uusien kuvioiden suhteen mutta toisaalta suru luopumisesta totutuista kavereista ja turvalliseksi koetuista aikuisista. Päällimmäinen tunne puolin ja toisin on kuitenkin, että on ollut ihanaa kulkea tätä yhteistä matkaa ja repuissamme on valtava määrä mukavia muistoja ja kasvun eväitä. Suurin osa lapsista kirmaa vain väliaikaisesti lomalaitumille ja pääsemme taas syksyllä kartuttamaan yhteisiä kokemuksia hyvillä mielin. Tähän väliin on pakko laittaa omaa blogiaan kirjoittavan lastentarhanopettaja Leena Ahtelan näihin tunnelmiin niin täydellisesti osuvat ajatukset.

HAIKEUS

Tämä tuttu kevätjuhlan haikeus.
Kun pitäisi irrottaa,
kepein sanoin ja toivotuksin,
päästää heidät menemään.
Sanoa heihei ja mukavia kesäpäiviä.

 

Haikeus yhteisestä
lyhyestä matkasta,
heidän ruuhkavuosinaan;
niin paljon oppimista, tutkimista, uuden valloittamista.
Reippaana ja isona olemista,
vaikka onkin pieni
– kuitenkin niin kovin pieni.

 

Siinä he istuvat.
Varhaiskasvatetut, kasvatuskeskustellut,
pedagogioissa pyöritellyt,
valmiuksiin kannatellut.
Eloisina, onnellisina.
Pienet poutapilvet,
myötätuulta odottelemassa.

 

Jo joutui armas aika ja kevätsää lämmittää.
Vielä se ampiaislaulu.
Sitten, jos vain pystyn
– liikuttumatta,
lainaan ne kauniit lauseet Pikkuprinssistä.
Olen reipas. Halaan, irrotan,
päästän heidät menemään.

Katkelma Pikku prinssistä

”Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni.
Se on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Antoine de Saint- Exupery, ”Pikku Prinssi”

Jos joku lasten vanhemmista lueskelee tätä juttua, niin vielä kerran kiitokset myös kaikista ihanista lahjoista; kukkasista, suklaista, kauniista esineistä ja suloisista itse tehdyistä tuotteista. Jokaisen lapsen omatekemät kortit ovat aina yhtä ihania. Kiitokset myös niistä monista lämpimistä haleista ja meille osoitetuista kiitoksen sanoista. On sellainen tunne, että meidän työtä on arvostettu. :)

Joululta aloittanut uusi työparini on jälleen aivan huippu luokkaa. Hän on rauhallinen ja empaattinen työkaveri, joka saavutti hetkessä meidän kaikkien luottamuksen. Syksyn suunnitelmat ovat jo mukavasti hautumasssa, mutta ensiksi tästä kesäloman viettoon. 

Puutarhan kasvit näyttävät huutelevan apujoukkoja hätiin, kun rikkaruohot pyrkivät niiden reviireille. Mukavaa, kun voi jo lupailla, että tulossa ollaan.

Tarhakylmänkukka violetinviehkässä kevätmekossaan.

AVK%20p%C3%A4%C3%A4ttyi%2C%20piha%2031.5

 

Pikku särkynyt sydän.

AVK%20p%C3%A4%C3%A4ttyi%2C%20piha%2031.5

 

Norjanangervo pitkissä kukkanorkoissaan.

AVK%20p%C3%A4%C3%A4ttyi%2C%20piha%2031.5

 

Parin päivän päästä kartano- ja kuolanpioni availevat nuppusiaan. Ne näyttävät kyllä hauskoilta vappuviuhkoilta heti mullasta esiin ponnistaessaan, toki rauhoittuvat arvokkaannäköisiksi perennakasveiksi heti kukkien puhjetessa.  

Piha%2022.5.-16%20005.jpg

 

Narsissin kukka ei todellakaan ole ansainnut tulla narsistisen luonnehäiriön symboliksi, urhea, viileitä kevättuulia kaihtamaton uljas kukka. Mutta enpä malta kuitenkaan olla tässä yhteydessä mainitsematta miten osuvan narsistin määritelmän on esittänyt sosiaalipsygologi Janne Viljamaa: "Narsisti on ihminen, joka syö sinun pitsasi ja laitta sinut maksamaan ja valittaa, että pitsa oli pahaa ja kertoo siitä muillekin." Viljamaa tuo esiin myös, että tätä persoonallisuushäiriötä määrittävät sekä geeniperimä että kasvatus. Siis, lasten suhteen on lohdullista kuultavaa, että vaivan kehittymiseen voidaan vaikuttaa kasvatuksen keinoin. Ns. curling -menetelmä, jossa lakaistaan kaikki lapsen eteen tulevat haasteet pois tieltä on ihan yhtä vahingollista lapsen kehitykselle, kuin alistava kurinpito. Lasta tulisi opettaa jakamaan, ja hänelle opetetaan sosiaalisia taitoja. Näiden taitojen opetteluun on mielestäni ansiokas ohjeistus Reija Suntion kirjassa Kesytä jännitys, opas kasvattajalle: "Voimme opettaa lapselle sosiaalisia taitoja parhaiten kuuntelemalla lasta, ottamalla lapset vakavissamme huomioon, arvostamalla heitä, jakamalla heidän ilonsa ja surunsa sekä huolenaiheensa ja rohkaisemalla heitä ilmaisemaan tunteitaan olemalla heitä kohtaan hienotunteisia, empaattisia ja osoittamalla myötätuntoa aina, kun sitä tarvitaan ja suhtautumalla erilaisuuteen hyväksyvästi."

Kaikella tällä tuella autetaan lasta vuorovaikutukseen ja löytämään paikkansa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja sitä myöten koko elämässä. Narsistiselle asenteelle ei jää tilaa, kun lapsi oppii mahdollisimman varhain, että muillakin ihmisillä on samalla tavalla voimakkaita tunteita, kuin hänellä itsellään, ja kaikilla ihmisillä on oikeus tulla tunteineen kuulluksi. Narsistin yksi silmiinpistävä piirrehän on, että hän korostaa omien mielialojensa oikeutusta eikä hänen heikosti kehittyneet empaattiset taitonsa riitä havaitsemaan toisen ihmisen tunteita.

Narsissi%2C%20Linnanmaa%2022.5.-16%20014

 

Edellisellä kerralla kerroin hauskasta kliiviastani, jolla on tapana kukkia kevään ja alkukesän juhlapyhinä. Se on onnistunut usein yllättämään minut lähes valmiilla kukkatertullaan, mutta tänä keväänä jekku ei onnistunut. Tai niinhän minä luulin. Kliiviani olikin keksinyt uuden tempun. Se yllätti minut täysin, kun pukkasi toisen kukkavanan ennen kuin entinen oli edes ehtinyt tiputtaa terälehtensä. En arvannut ollenkaan tarkkailla sen edesottamuksia, kun se ei ole koskaan aikaisemmin suostunut tekemään toista kukkavartta.

Kliivia%20yll%C3%A4tti%209.5.-16%20003.j

 

Uusi kukinto valmiina, taustalla aiempi kukkavana.

Piha%2022.5.-16%20010.jpg

 

Huhtikuun puolella laitoin kukkapurkin multiin palan inkivääriä. Tässä kuvassa verso on kuukauden ikäinen.

Piha%2022.5.-16%20009.jpg

 

Nyt inkiväärini on kasvanut kuusi viikoa, ja pituutta sille on kertynyt jo huimat 55 cm. 

AVK%20ja%20kukkia%2031.5.-16%20003.jpg

 

Viime syksynä vaihdoimme pistokkaita yhden innokkaan saintpaulian kasvattajan kanssa. Hän oli kiinnostunut saamaan alkuja minun oravankäpäläsaniaisestani, ja hän pouolestaan toimitti minulle muutamia santun lehtiä pistokkaiksi. Koko talven odottelin aktiivisuutta kukkapurkeissani, mutta nyt vasta, aivan kevään kynnyksellä, yksi lehdistä työnsi herkännäköisen vaaleansinisen saintpaulianalun ikkunapuutarhaani. Muut kaksi pitkittävät vielä salaisuuttaan minkälaisia santtuja purkeissa on muhimassa.

AVK%20ja%20kukkia%2031.5.-16%20010.jpg

 

Oma vaaleanpunaiseni on herännyt talvihorroksesta ja kehittelee ensimmäisiä kukintojaan.

AVK%20ja%20kukkia%2031.5.-16%20013.jpg

 

Tämä sininen on käsittämätön superkukka, joka ei malta pahemmin torkkua talvellakaan.

AVK%20ja%20kukkia%2031.5.-16%20004.jpg