Edellisessä blogipostauksessani ennätin murehtia, ettei näyttäisi olevan mitään mahdollisuuksia päästä tutustumaan Paltaniemen kuvakirkon maalauksiin ainakaan puoleentoista vuoteen. Sitten eteeni tuli uskomaton onnenkantamoinen, kun sukulaisvierailun aikana selvisi, että asia olisi korjattavissa välittömästi ja vieläpä asiantuntevan opastuksen siivittämänä.

Paltaniemen kirkko on valmistunut 1726. Katto- ja seinämaalaukset on tehnyt vihantilainen Emmanuel Granberg vuosien 1778-1781 aikana. 

Heti sisään astuessaan vierailija hämmästyy kirkkosalin ainutlaatuista näkymää. On ihmeteltävä myös sitä, että tällainen taideaarre löytyy keskeltä pienen pientä kylää. Onkin otettava huomioon, että tuohon aikaan on Paltaniemi ollut sijainniltaan keskeisellä paikalla tärkeimmän matkustusmahdollisuuden, veneilyliikenteen, solmukohdassa.

Aikoinaan Paltaniemen kirkko on toiminut eräänlaisena opetuskirkkona. Kuvateosten on ajateltu toimivan rippikoululaisten ja muunkin lukutaidottoman väestön oppimateriaalina. Kirkkoon on tultu pitkienkin matkojen päästä kuulemaan ja näkemään pyhää sanaa.

Kaamoksen sävyttämä hämyinen päivä toi kirkkokatselmukseen sähkövalottomien entisaikojen kiireettöntä harmoniaa.  

Alttaritaulu oli saatu paikalleen jo 1727. Pyhää ehtoollista kuvaavan taulun on maalannut ensimmäinen tunnettu suomalainen naismaalari Margareta Capsia.

Katto- ja holvimaalaukset kertovat aina Vanhantestamentin alkukertomuksista Uudentestamentin Jeesuksen syntymään ja kärsimyshistoriaan saakka.

Kuvakertomus lähtee liikkeelle maailman synneistä. Tauluja kehystää sekä yhdistää toisiinsa seiniä kiertävät koristeellisesti maalatut nauha- ja kukkasommitelmat.

Aatami saa paratiisiin seurakseen Eevan.

Pariskunta tulee maistelleeksi kohtalokkaan hedelmäpuun antimia, omenoita.

Paratiisista on poistuttava mitä kiireimmin.

Paratiisista karkoituksen jälkeen on ihmiskunnalle  siunautunut monenlaisia haasteita esim.pahoja keskinäisiä ristiriitoja, kuten tässä Kainilla ja Aabelilla.

Vedenpaisumuksestakin on kärsitty.

Tässä Noa seurueineen siirtyy pois arkista takaisin kuivalle maalle.

Abraham on saanut kehoituksen uhrata poikansa Iisakin.

Jaakobin painia enkelin kanssa.

Mooses kohtaa palavan pensaan.

Enkeli ilmestyy Neitsyt Marialle.

Jeesuslapsen syntymä.

Useita kuvia on maalattu Kristuksen kärsimystieltä pääsiäisen aikaan.

Tämä ristillä kuvattu teos näyttää poikkeavan tyyliltään kirkon muista maalauksista. Taulusta löytyy vuosiluku 1741, mutta tekijä ei käy tästä selville.

Kirkkosalin kulmiin on kuvattu apostolit: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.

Aikojen kuluessa parhaiten on säilynyt tämä suuri taulu pääoven yläpuolella, Viimeinen tuomio. Yläosa kuvaa taivaan iloja ja alaosassa nähdään kadotuksen tunnelmia. Tosin Helvetin kuvauksista on jouduttu myöhemmin poistamaan suuret alueet ihmisten koettua ne liian kauhistuttavina. Kerrotaan, että kirkkokansa on jopa pyörtyillyt kuvien järkyttävyydestä, ja kirkkoon saapuminen on käynyt monille ylivoimaiseksi.

Voisiko olla niin, että Granberg olisi päässyt vaikkapa Firentseen tutustumaan 1300 -luvun taitteessa vaikuttaneen italialaisen Dante Alighierin tuotantoon. Myös Danten Jumalaisen näytelmän kuvastoihin kuuluvat kauhistuttavat näyt manalan synkeydestä ja esim. pää edellä jalkojaan myöten maahan hautautuneista ihmiskohtaloista.

Kirkossa on kauniit kaari-ikkunat, ja mikä mielenkiintoista, ikkunoissa on edelleen hienot vanhat lasit, jotka aaltoilevat ja väreilevät vanhan ajan tunnelmaa. Näkymä on kirkkosalista kellotapulille päin. Seiniä kiertävät remontin aikaiset korjaustelineet, mutta seinälaudoituksen kohdalla on nähtävissä vanhan lasimateriaalin vaikutus optiseen harhaan.

Harmi, kun kuvaan ei saa mukaan ikkunan vanhaa lasirakennetta.

Ylä parvelle on muotoiltu kirkkoihin usein kuuluva ns. ruusuikkuna.

Vanhat hirsisalvokset ovat taidokkaita.

Ovessa on kokoa ja näköä.

Tätä kassalipasta ei ohikulkija pistä huomaamatta taskuunsa. Arkku on toista metriä pitkä ja korkeuttakin varmasti yli puoli metriä.

Messinkiset kynttiläkruunut ovat kauniita.

Ovensuussa sijaitsee piinapenkki, johon syntisille teille joutunut kansalainen istutettiin kärsimään häpeärangaistustaan.

Vanhoina aikoina on ollut tapana haudata alueen arvohenkilöitä kirkkorakennukseen lattian alle. Se tapa jouduttiin lopettamaan Paltaniemessä, kuten muuallakin maailmassa, syntyneiden sisäilmaongelmien vuoksi.

Sakastin puolelta löytyy lattialuukku, josta ei liene yhteyttä aivan manalan porteille, mutta ehkä hautaholveja sieltä voisi  löytyä - tai kenties sittenkin viinikellari kirkkoviineille.

Kirkon penkkirivistöissä on nähtävillä nimikkopaikka Daniel Cajanukselle. Hän on aikoinaan ollut kansainvälinen kuuluisuus erityisen pituuskasvunsa vuoksi. Hän on syntynyt Paltamossa 1702 tienoilla Paltamon kappalaisen poikana. Pituutta pojalle kertyi virallisten tietojen mukaan 248,5 cm, mutta jossakin hollantilaisen kirkon ovenpielessä on hänestä merkintä 264 cm:n kohdalla.

Pitkänä miehenä Cajanus hankkiutui mm. sotilaallisiin tehtäviin, mutta hänelle löytyi myös käyttöä esim. sirkusten vetonaulana eri puolilla Eurooppaa. Kuollessaan vuonna 1749 hän oli elänyt Hollannissa varakkaana ja pidettynä seuramiehenä. Cajanuksesta on maalattu useita muotokuvia, ja 2017 hänen tarinansa on esitetty oopperana Hollannin Harlemissa ja 2019 Kajaanissa.

Kerroin jo aiemmin miten katselin kirkon paanukattoa tuntien suurta arvostusta työn tekijöitä kohtaan. Sisällle on asetettu näytille katon rakennustarvikkeita selostuksineen.

Naulat näyttävät sepän takomilta.

Tässä lukkosepän taidonnäytteitä.

Itse kirkon avain on kunnioitusta herättävän näköinen, olisiko n. 30 cm pitkä.

Kirkonmiehiä vuosisatojen varrelta.

Tämä kirkollinen julistetaulu on niin osuva: "Vain hölmö lähtee kesäksi Milanoon, kun hyvän kirkkoselfien saa Suomessakin."