Aina on yhtä hieno kokemus, kun merestä lähtee jäät. Yksi kunnon tuulinen päivä ja - jonnekkin ne vain taas katosivat. Minun kesäni alkaa aina jäiden lähdöstä. Joku toinen voi pitää kesän merkkinä esim. termistä kasvukauden alkua tai muutoin pilviä hipovia lämpömittarin lukemia tai vaikkapa pääskysen muuttopuuhia. Mielestäni jäiden lähtö on selkeä merkki siitä, että talvi on nitistetty ja aurinko on taas voimissaan. Kuumempiakin kelejä tulee ihan varmasti jossakin vaiheessa, tosin viime kesänä näillä leveyksillä vasta elokuussa. Hirveästi en haikaile hellekesän perään, mutta siihen malliin saisi olla lämmintä, että sateen jäljet ennättävät välillä kunnolla kuivumaan. ;)
Kevään mittaan olemme aloittaneet lapsiryhmiemme kanssa "merentutkimusprojektin". Sellaisessa tehtävässä ei tietenkään voi merirosvoiltakaan välttyä.
Merirosvoviirit on väsätty ja toivottavasti ennätämme tässä myöhemmin tekemään myös oikeat aarrekartat.
Merirosvolaivoja.
Olisikoan tuossa ihan aarrearkku!
Monenmoisia simpukankuoria, ja taitaa olla myös osterin asunto. Joukosta löytyy liäksi muutamia korallikasvustoja.
Suurimpana aarteenani pidän oikeaa merihevosta. Merisiilet näyttävät myös hauskoilta.
Huonetilassamme uiskentelee käärepaperista tehtyjä ja sanomalehdellä täytettyjä kaloja.
Merenpinnan alla on kuhinaa.
Huovasta ja paljeteista syntyi meritähtiä ja -hevosia.
Meduusahan se siinä!
Sukellusvene mahdollistaa tarkemman merentutkimuksen.
Merirosvotytötkin ovat hurjannäköisiä. Papukaija kuuluu aina miehistöön.
Kuvagalleriaa.
Vappunaamiaisissa oli jälleen mukana koko joukko mitä ihmeellisimpiä hahmoja. Itse kokosin kirpparilaarin avustuksella merirosvoemännän varustuksen koruaarteineen kaikkineen.
Nyyttäripöytä notkui ihanista herkuista. Tuota keväisenmaistuvaista vappukakkua jonottivat innolla niin lapset kuin aikuisetkin.
Onnistuin korjaamaan lähes "päreiksi" leikityn prinsessamekon. Olisi todellakin pitänyt ottaa kuva ennen korjausta. Kuva jäi ottamatta, kun en itsekään uskonut riekaleista syntyvän enää vaatepartta.
Äitienpäiväksi teimme kehykset lapsen omalle valokuvalle. Ne lapset, jotka eivät olleet kuvauspäivänä päiväkodissa piirsivät oman tai äidin kuvan kehyksiin. Kotona sitten päätettänee etsitäänkö tilalle jokin lapsen valokuva. Alla olevassa kuvassa on kokeilukappale kehyksistä. Lapset liimasivat rusettimakaroonit siistimmälle alustalle, ja aikuinen kävi ulkona lisäämässä pronssisen suihkemaalin päälle. Idea tuli työparini päiväkotimuistoista, kun hän oli aikoinaan tenyt samalla periaatteella lahjan omalle äidilleen.
Meidän monessa mukana ollut maja muuntui kevään mittaan teatteriksi. Lapset esittivät omia hauskoja ja välillä hurjiakin tarinoitaan käsinukeilla.
Me aikuiset esitimme "Maalaishiiren ja kaupunkilaishiiren" sekä " Kultakutrin ja kolme karhua". Tietysti lapset tekivät myös näistä tarinoista omat versionsa.
Mitäs pihakasveille kuuluu? Ensimmäiseksi lumen alta ilmestyivät sinivuokot.
Samoihin aikoihin puhkesi myös näsiä täyteen loistoonsa ja tietysti tuoksuunsa. Kukinnan jälkeen pitää taas rapsutella marja-aihiot pois, ettei kukaan erehdy maistelemaan niitä. Koko pensas on myrkyllinen, mutta niinhän toki monet muutkin piha- ja luonnon kasvit ovat, sienistä puhumattakaan. Siispä hyötypuutarhan puolelle, jos tekee mieli nakertaa jotakin. Ainakin raparperista näkyy jo alkuja.
Pieninä aurinkoina loistivat leskenlehdet pyöräilyreittini varrella.
Kliivia sai vappuviuhkansa valmiiksi juuri 1.5. mennessä. Muutoinkin tämä kasvi on kovin tarkka kukkimiskalenteristaan. Kahtena aikaisempana vuonna se sonnustautui juhlapukuunsa tarkalleen juhannusjuhlien aikaan.
Täältä purkista pilkistelee kolme viikkoa sitten istuttamani inkivääri. Mielenkiintoista seurata nyt sen edesottamuksia.
Kommentit