Huomaan odottavani innolla kesää, vaikka en ole vieläkään saanut ratkaistua mistä vuodenajasta pidän eniten. Voiko pitää vain ihan kaikista? Jokaisessa vuodenajassa on jotain huippu hienoa ja kaikista lötyy myös omat kurjat puolensa. Erilaisuuksia on vaikea laittaa johonkin arvojärjestykseen. Sitäpaitsi arvot muuttuvat tilanten ja mielialankin mukaan. Jos lämpöasteita pidetään mittayksikkönä hyvälle kesälle, niin tietyn rajan jälkeen ihanan lämpöisestä kesästä tuleekin sietämättömän tukahduttava helvetin esikartano, joka saa unelmoimaan syksyn kuulaasta kirpeydestä. Taas leudon leppeä talvi voi hetkessä muuttua siperian kylmäksi hönkäykseksi, ja taas on syytä muisuttaa mieleen meidän kaikki muut ihanat vuodenaikamme. Ehkä idea onkin siinä, että missään vuoden ajanjaksossa eivät huonot hetket tunnu lopulliselta tuomiolta, vaan meidän vuodenkierron syklit ovat varsin lyhytkestoisia. Aina on luvassa jotain hyvää viimeistään seuraavassa jaksossa. Eikä tunnu hirveän suurelta pettymykseltä, jos joku jakso ei toteutuisi ihan toivotulla tavalla, seuraava vuodenaika voi korvata asian omilla erityispiirteillään. Vaikkapa syksyn sateella on niin nautinnollista vetää sadetakki niskaan, pujataa kumisaappaisiin ja mennä ulkoilemaan tuoksuvaan metsään. Ei itikoita missään, ja hirvikärpäsetkin keskittyvät jo toukkiensa tiputtamiseen sammalikkoon varmistaakseen uuden sukupolven kehittymisen seuraavan kesän riesaksi.

Seuraavat kuvat ovat tämän hienon kevään toukokuisia tuokiokuvia, siis kevättä parhaimmillaan. Vietimme lomaa tyttären perheen mökillä löhöillen ja ahkeroiden mutta ennen kaikkea nauttien luonnon rauhasta ja maiseman kauneudesta.

Kalojen hypähtelyä rantavesissä.

Illan hämärtyessä tuovat aurinkokkennovalot tunnelmaa pihapiiriin..

Tulen ritinä soi musiikkina kaupunkilaiskorvissa.

Sama maisema tyynenä aamuhetkenä saa aistit heräämään.

Viimekesäiset laulujoutsenet ovat palanneet takaisin.

Kirjosieppopari valitsi veikeän asuntovaunun perheensä kesäkodiksi.

Ajomatkallamme hämmästyimme joutsenta, joka oli rakentanut pesän n. 30 m päähän vilkasliikenteisestä tiestä. Kaikessa rauhassa hautova emo asetteli ruokovarsia parempaan asentoon pesänsä somisteeksi. 

Mökkeily ei tunnu lomalta, jos ei pääse käsiksi kunnon fyysiseen työhön. Halkosavotta on meidän heiniä.

Rantahietikoiden levitys rassaa mukavasti "lapiotyöskentelylihaksia". 

Laiturin tuntumassa pehmeä hiekka herätti mielleyhtymän Hailuodon silkkisistä rannoista.

Grillipaikka sai istuimet vanhan pihakeinun penkeistä.

"Bambit" ilta-auringossa.

Talven aikana oli 17 vuotta vanha uskollinen Pico -basenji tullut elämänkaarensa päähän: Picon poisnukkuminen oli meille kaikille valtava menetys, mutta Jekku -whippet jäi suremaan kasvinkumppaniaan siinä määrin, että oli selvitettävä potentiaaliset koirakaverin hankintamahdollisuudet. Koronan aiheuttaman koirabuumin vuoksi whippetit piti kartoittaa Ruotsia myöten. Myös ruotsalaiset koirat näyttäväy puhuvan sujuvaa "koiraa", joten Jekusta ja Väiskistä tuli hetkessä parhaat ystävät. Nimensä tämä pentu sai tietenkin vemmelsäärimäisen pitkistä koivistaan.

Valppaat vahtikoirat.

Uusi menopeli.

Parasta valkovuokkoaikaa.

Kouvolan liepeiltä löytyy viimeaikoina mediajulkisuutta saanut ITE -taiteen (itseoppineiden tekijöiden taidetta) tutustumiskohde. Tekijä, Ensio Tuppurainen (1923 -2014), on aikoinaan tuottanut runsaasti maalaus- ja romurautateoksia. Varsin protestihenkisillä tekstiplakaateilla on selvennetty taiteentekijän mielialoja vuosien varrella.

Metsämaisemassa voi törmätä myös punaisen graniitin esiintymään. Komeat graniittiseinämät ovat vilkkaan louhostoiminnan kohteena. 

Palattuamme koti-Kajaaniin oli myös sieltä tarjolla tyynen kevätillan kauneutta.

Välikadun valtaus on jo perinteeksi muodostunut keväinen juhla Kajaanissa. Hauska idea oli antaa lasten maalata  auto villeihin väreihin.

Pomppulinnassa riitti vilskettä.

Juhlalliset kakkukahvit!

On varmaan mukava herätä talviunilta tällaiseen hauskanpitoon.

Rantapuistossa soi Ikirouta.

Festarifiilistä löytyi kaikkien ankeiden koronarajoitusten jälkeen.

On ilo vierailla ystävän luona, jonka kädestä löytyy sekä multasormi että vihreä peukalo. Ihailen hänen taitoaan ja pitkäjänteisyyttään kasvaatta monet hyötykasvit ja kukkaset siemenvaiheesta saakka itse. Aloitimme pihakatselmuksen teemaan liittyvin kahvitteluin.

Tomaattiviljelyksen upea rivistö oli jo pitkällä kasvussaan.

Narsisseja kukkii vähän joka puolella.

Monenlaisia narsisseja.

Äitienpäivä atsaleat kukoistavat yhä.

Hortensia.

Sain parvekkeellemme kasvatettavaksi terhakat tomaatintaimet - ja vastuun niiden hyvinvoinnista. Hädän tullen on onneksi konsulttiapu vain puhelinsoiton päässä. 

Toisen ystävän pihassa kasvava kuusi on nyt kaatouhan alla, kun se on venähtänyt jo liian pitkäksi. Kuusenkerkkäsiirapin teko on vielä mahdollista.

... ja valmista tuli. On kuulemma tehokasta yskänlääkettä ja maistuu myös jäätelön ja smoothien seurana.

Kevään juhlaputki on saatu päätökseen. Synttärit viimeisteltiin mökillä ja hääpäivänä käännettiin 48. yhteinen vuosi alulle.

Toisen tyttäremme lasiartesaanin opinnot tuottavat jo kauniita taide-esineitä ihmeteltäviksemme.

Ruokailuista on viisainta ottaa kuvat jo tekovaiheessa, valmiista ruoastahan ei enää ennätä.

Juhlat tietävät aina myös kukkatervehdyksiä. Tässä ihanassa kimpussa hämmästyttävät lisäksi uskomattoman tiheäkukintoiset mustikanvarvut.

Valkoinen orgidea on ryöpsähtänyt täyteen kukkaan.

Verbenasta riittää iloa koko kesäksi.

Nyt, 9.kesäkuuta, näyttää kesän enteet jo muutuvan oikeaksi kesäksi. 

Omenapuukin on kohta parhaimmillaan.

Kevään mittaan on Suomen kansallisooppera ja baletti  liittänyt sivuilleen (https://oopperabaletti.fi/stage24/) useita striimauksia ohjelmistoistaan. Nämä kuvat ovat "Suomen Kansallisbaletti 100 vuotta juhlagaala" -taltioinnista.

Mielenkiintoiset koosteet lötyvät myös Helsingin kansainvälisen balettikilpailun lähetyksistä.