Tämä palloristihämähäkki(mies tai -nainen) vaikuttaa varsin mukavalta tyypiltä kutoessaan ilta-auringon kajossa taidokasta hyttysverkkoa. Ilmeisesti sen pikkuruisessa päässä liikkuu ihan yhtä yleviä ajatuksia ihmiskunnan auttamisesta, kuin supersankari Spidermanilla. Kuten verkosta voi huomata, hämppy on jo pyydystänyt kudelmaansa meitä ihmisiä niin kovin kovasti ärsyttäviä pikku hyttysiä. Siispä respectiä hänen työlleen. 

Tämä, vähän yrmy ampiainen puolestaan näyttää valmiilta apurilta mihin tahaansa projektiin, mikäli hämähäkiltä vain kutsu käy.

Muutoin kovin leppeän näköisestä leppäkertusta löytyisi vaikka panssarivaunuainesta, jos sellaista tarvittaisiin. 

Ehkä neitoperhosen silmäkuvioihin voisi asentaa L-kokoiset optiset tarkkailulaitteet. Vihollinen luulisi, että kyseessä on vain ne tavanomaiset pelottelukuviot, kun oikeasti perhonen olisi varustettu kunnon supernäöllä.

Maastoutuminen onnistuu käden - siis siivenkäänteessä.

Täältä löytyy sutjakkaan näköinen teholentäjä, herukkaperhonen.

Ohdakeperhosella on antennit kuunteluasennossa.

Jos ohdakeperhosen siivistä rupeaisi tehot hiipumaan, niin noilla jaloilla saattaisi loikkia myös aika pitkälle.

Lanttuperhosesta voisi olla hyötyä muonituspuolella.

Meren rannassa ovat aallot pärskyneet ja lyöneet leikkiä koko kesän.

 Välillä oli jo leikki kaukana, kun Rauli -myrsky  puuskitteli lähes 25 m/s.

Tyrskybongarilla on ollut kiireiset ajat.

Toisinaan aallokko maalaili rantaviivaan upeita taideteoksia.

Rantakivikosta löytyi oranssinen yllätys, mehevänkirpsakat tyrninmarjat.

Orastava flunssanpoikanen järkyttyi tästä saaliista ja perui jo aloittamansa hyökkäyksen (vähän piti vielä avittaa sinkki, c- ja d-vitamiini lisällä).

Hailuodon saari tarjoaa monipuolisia luontokokemuksia. Tässä silmää viihdyttävä yhdistelmä kelottuneita männynoksia ja punaisia puolukoita.

Mikäli lämpimiä säitä jatkuisi vielä pari kuukautta, tältä paikalta saisi poimia kypsän puolukkatertun. Itse asiassa puolukankukkia oli kokonainen mättäällinen. Kysymyksessä on kuitenkin aivan yltiöoptimistinen puolukanvarvikko - ensimmäinen hallayö on jo koettu, ja hurjin (ehkä yltiöpessimistinen) sääennuste on uhkaillut lumisateella syyskuun lopussa.

Myös kanerva oli puhjennut uusintakukintaan.

Kuohukermanvalkoista palleroporonjäkälää ja hennon violetin väristä sarvijäkälää.

Tuulen leipomia hiekkakakkuja.

Kolottaakohan tikan nokkaa koskaan tällaisten kolotustöiden jälkeen ;)

Suklaanruskeita lampaita katsellessa herahti vesi kielelle, ei ehkä niinkään lampaanviulun vuoksi, kuin tuon mokkasuklaisen turkin vuoksi.

Tässä vaiheessa tuntui luontevalta kaivaa eväsreppu esiin. Termospullossa juoksenteli poroja, mutta onneksi niitä ei näkynyt mukissa.

Sisäkukkien osastolla hurjakasvuinen inkiväärini on rauhoittunut, ja lopulliseksi mitaksi jäi 132 cm.

Nostin kasvin pois purkista ja katkaisin varren. Inkivääri on tehnyt lähes saman verran uutta juurta, kuin alkuperäinen juurakko oli. Oudointa on, että vanha juuri ei näytä muuttuneen miksikään, vaan molemmat osiot näyttäisivät olevan käyttökelpoista tavaraa. En ole vielä päässyt maistamaan satoa.

Minun onnettoman pieni, talven yli kituutellut, granaattiomenani on kasvanut huimaan pituuteen. Haaroittamisyrityksestäni se on veisannut viis, jos sitäkään. Se kait haluaa vain olla pitkä ja komea. Taatelipalmu on jäänyt kisassa kakkoseksi.

Tulilatva on ollut ulkona kesän. Se on pörhistynyt kovasti, ja nähtäväksi jää suostuuko se vielä tekemään kukat tulevan talven aikana, kuten se viime joulun maissa vielä teki.

Pihalla on ollut sateisen kesän ja laiskan emännän ansiosta rikkaruohoisaa. Kauniista voikukkamatosta olin jopa ilahtunut, mutta kaikista ruohoista en. Monet sinnikkäät puutarhakasvit jaksoivat kaikesta huolimatta puskea kukintonsa täyteen loistoon. Tässä alppikatkero. 

Sinipiikkiputki.

Sinipiikkiputki säilyy hienon värisenä kuivakukkana koko talven yli.

Ruusun kiulukat ovat tänä syksynä kauniita. Usein niitä vaivaa jokin ötökkä ja ne jäävät hieman epämääräisen näköisiksi.

Herkkutattipaikalle osuttiin sopivaan aikaan, mutta kaikkiaan sienisato jäi vähän aikaisempia kesiä vähäisemmäksi.

Männyn rungossa taas hauskaa kääpäkasvustoa.

Kärpässienikaunokainen.

Komeat pihlajanmarjatertut ovat kohta taas valmiita  happamoittamaan metsäketun mieltä.

Tämä puu on "kasvanut" päiväkotiosastomme seinälle odottamaan vuodenaikavaihteluita, kolme metriä leveä ja 1,5 korkea.

Uusia unisieppariversioita putkahtelee edelleen aina silloin tällöin.