Uutiskuvastot ovat käyneet entistä ahdistavammaksi. Sodan kasvot synkkenevät päivä päivältä. Haluaisi kääntää katseensa pois kaikesta tuosta järjettömyydestä, mutta mielikuvat seuraavat arkipäivään. On vaikea käsittää mikä tekee ihmisestä hirviön, joka voi tuskaa tuntematta tuhota lajitovereitaan. Miten vallan huipulle voi nousta henkilö, joka tuhoaa vähitellen myös omien kannattajiensa mielen ja ymmärryskyvyn? Mikä saa aikaaan joukkohysterian, jossa pahuus vetää mukaansa aina vain kasvavat tukijoukot? Ajaako vallantavoittelijassa jo valmiiksi piilevä pahuuden siemen hänet hankkiutumaan diktaattorin asemaan, vai tekeekö kasvava vallantunne ihmisestä vähitellen sokean? 

Sodan kauhukuvilla on myös laajemmalle suunnattu propagandamerkitys. Tuhon kylvämisellä on tarkoitus levittää pelkoa ja lamaannusta myös sotatoimialueiden ulkopuoliseen maailmaan. Vaatii tarkkaavaisuutta ja tahdon lujuutta välttyä sellaiselta manipuloinnilta. On löydettävä keinoja irrottautua noista mielikuvista. Ja miksi me emme siihen pystyisi, kun siihen on pystyttävä ihmisten, jotka nousevat aina uudestaan ja uudestaan pommisuojistaan ilmahälyytysten jälkeen - ja pahimmillaan raunioista. Elämä jatkuu, ja arki on vain saatava toimimaan. 

Omalla kohdallani luonto on osoittanutunut uusiutuvaksi voimavarakseni. Esimerkiksi jokakeväinen kasvukauden käynnistyminen antaa uskoa elämän jatkuvuuteen. Mielihyvällä seuraan miten talven tainnuttamat kasvit nostavat versonsa uuteen kukoistukseen.

Viimeiset bellikset kukkivat syksyllä vielä ensilumien sataessa. Nyt keväällä hauskat pikku auringot hämmästyttävät varhaisella kukkarunsaudellaan.  

Tuskin ystävän pihasta ennättivät lumet sulaa, kun torvinarsissien soittokunta julisti kevään alkaneeksi.  

Kevättähtiä.

Mustikan kukinta on nyt erityisen runsasta.

"Kaunis niinkuin kukkiva kuusi".

Mummolan pihassa olen päässyt itsekin multahommiin. Kartanopioni on juurtunut hyvin ja kukkii jo kauniisti

Särkynyt sydän.

Marketta sopi hyvin muuripadan koristeeksi. 

Pelargonian toivon kestävän paahteisella paikalla.

Sain hetkeksi luottamustehtävän tomaattiviljelmän hoitajana. 

Palkkioksi siirtyi jokunen taimi omalle parvekkeelle. Nuput ovat jo pitkällä.

Oululaisen ystävän pihapiirissä loisti aivan häikäisevän keltainen kasvi.

Kuva ei tee oikeutta tälle harvinaisen upealle orvokkikasvustolle.

Tässä neuvotellaan tulevan kodin paikasta.

Naapurissa ollaan jo astetta pitemmällä.

Pupupariskunta näyttää haaveilevan myös omista pikku palleroista.

Kodin ikkunalaudalla heräilevät saintpauliat.

Upea hortensia päätyi meidän parvekkeelle.

Herttainen tertturuusu.

Pitkävartisen tulilatvan luvattiin säilyvän maljakossa kolme viikkoa. Reilun kuukauden jälkeenkin kukka oli vielä kohtuullisen siistin näköinen.

Ilta- ja aamuruskoja.

Mukavaa maisemakuvaa kirjaston toukokuun näyttelyssä.

Autonpesupaikalla "yksityisnäyttely" tuulilasissa.

Entistä kotirantaa ihailemassa Oulussa.

Oulu -cityn katunäkymää.

Oho, tyylikkäältä voi näyttää vaikka olisi pukeutunut pelkkiin risuihin!.

Lastenmme alakoulumiljöötä.

Oululaisia ystävyyssuhteita ei ole aika haalistanutt. Pannukakkupaikassa tavattiin vuosikymmenten takaisen ystävän kanssa. Kylläpä löytyikin mukavia muistoja!

Tämän pöydän ääressä on usein pohdittu maailman menoa.

 Ja mikä herkku! Vanilja- raparperikakku vei kielen mennessään.

Uunissa paistettua vihannes- ja juuresvuokaa pitää ehdottomasti kokeiolla myös kotona.

Otto Karhin puiston, tuttavallisemmin Letkun puiston, kahvila Makiassa aika lennähti siivillä, kun herkistyttiin lasten ja lastenlasten maailmoihin.

Yksi ystävistä oli löytänyt ensimmäiset kotimaiset mansikat. Arvostan todella närpiöläistä kasvihuoneviljelijää, joka on ottanut tehtäväkseen haastaa espanjalaiset tuontimansikat!

Ja sitten jo siskon kanssa antoisa juttutuokio Vuokatin Wanhalla Asemalla.

Kotosalla on ruusuja kertynyt kuivakukka-asetelman verran.

Makrameryijyynkin riitti kukkasia.

Aiemmin olen maalannut viinilaatikoita askartelutarvikkeiden säilöiksi. Nyt kasasin laatikoista pienen kirjahyllyn.

Muovipurkki peittyi omenankukkasiin.

Ajelen pyörällä joka päivä neljä kilometriä, satoi tai paistoi. Esitin kampaajalleni toivomuksen, että nyt tarvitaan sellainen tukka, joka kestää moisessa menossa. Helena ymmärsi tilanteen, ja nyt ovat hiukset kuosissa, jota sade vain virkistää.

Minun pyöräilykilometrit ovat surkeaa tasoa verrattuna tyttärentyttären vastaaviin lukemiin. Salli, 11 v. lähti isänsä kanssa polkupyöräretkelle Kajaanista Rovaniemelle. Kaikkiaan kilometrejä karttui 337, ja matka taittui viiden yöpymisen taktiikalla. Salli on kyllä tottunut pyöräilijä, sillä koko perhe on aina nauttinut pitkistä yhteisistä fillarifiilistelyistä.  

Mira äiti kekittyy tällä hetkellä lasiteosten valmistamiseen heinä- elokuista näyttelyä varten. Esimerkiksi tässä, äidin rakkaudesta kertovassa maljakossa, on mielestäni ihana idea lisätä pikku sydämiä sitä mukaa, kun perheeseen syntyy lapsia. Äidin sydän maljakon pohjalla symboloi tukea ja turvaa lasten kasvulle.

Ja kas, kutsu Porvoon näyttelyyn tipahtikin jo postilaatikkoon.