Eipä ole ollenkaan ihme, kun selvitysten mukaan kerrotaan Suomessa asuvan maailman onnellisimman kansan. Jo pelkästään tällainen kesä, kun meillä on ollut tähän saakka antaa hyvän perustan koko vuoden hyvinvoinnille. Sopivasti lämmintä, no ehkä tällä kertaa vähän reilullakin kädellä tarjoiltuna, sopivasti sateita ja meidän ihanat valoisat yöt. Huolestuttavalta ja pelottavaltakin kuulostavat nuo Välimeren maiden yli 40 asteen helteet ja rankat metsäpalot. 

Kauan on kesämatkailun painopiste ollut pohjolasta etelän aurinkorannoille, nyt suunta näyttää ehkä olevan muutoksessa. Onhan meillä tarjolla ihanan vilpoista ilmanalaa ja välillä vaikka extra vilpoisaakin erityisen vaativille asiakkaille. Voisimme samalla myös markkinoida tutustumismatkoja onnellisuuden lähteille. Ensiksi kyllä pitäsi selvittää itsellekin mitä ovat ne onnellisuustekijät, joilla peittoamme vuosi vuoden jälkeen kaikki muut maailman maat. No, selvää on, että eihän me kaikki 5,5milj. Suomen kansalaista voida ainakaan väärässä olla.

Näitä kesää symboloivia timantteja voi löytää aamukasteena kasvien lehdiltä tai, niinkuin tässä, sateen jälkeen kuunliljan hopeisen vihreästä kasvustosta.

Nämä herttaisen ihastuttavat pionit bongasin Ensilän palstaviljelmiltä. Pääsin jututtamaan pioneitten parissa työskentelevää palstan emäntää. Näyttää siltä, että yksi merkki kesäisen onnen ja ilon kokemisesta ovat multaiset kynnenaluset. Ne ovat voitonmerkki periksiantamattomasta taistelusta rikkaruohoja vastaan ja todiste henkisen ja ruumillisen hyvinvoinnin ylläpidosta. Tutkimuksinhan on todistettu, että mullan parissa puuhastelevat ihmiset välttyvät esim. allergioilta multahommia vältteleviä naapureitaan paremmin. Puutarhan hoitoa suositellaan muutenkin hyvänä keinona stressin poistoon. 

Kaunis perunankukka ansaitsisi saada enemmän huomiota.

Varjolilja-aitaa.

Bellis pääsee oikeuksiinsa Ensilässä tiheänä mattomuokudelmana.

Ketoneilikan ainutlaatuista punaväriä.

Jalopähkämö.

Liljapenkki.

Yhdellä palstalla oleilee onnellisen näköinen kukkakeiju.

Kaupungin omat puistoistutukset ovat hyvällä maulla suunniteltuja ja ilo silmälle.

En ollut ennen tavannut keltaista kannaa.

Alkukesästä koristeomenapuu puhkesi huomiota herättävään loistoonsa.

Valkoinen versio myös koko komeudessaan.

Jasmikkeen tuoksua Rantapuistossa.

Kedon kukkasista lemmikki on alkukesän ilahduttaja.

Metsäkurjenpolvi.

Suopursu Kaukametsän rannassa.

Keltakurjenmiekka.

Päivänkakkara.

Kesäisin yritän toteuttaa yhden metsäkävelyni vanamon kukinta-aikaan. Nyt se ei onnistunut, mutta yksikin myöhäiskukkija tuo muistot vanamon tuoksusta, joka joskus voi täyttää koko metsikön.

Onnenhetki viiden vuoden takaa! Tässä metsikössä tiesi jo etukäteen törmäävänsä kohta vanamokasvustoon.

Kissankäpälä poikineen.

Ajuruoho.

Nurmitädyke. 

Rantakukka.

Maitohorsma keksi somistaa sillan reunuksen.

Rauhaisaa kaupunkimaisemaa.

Kaupunginlammen näkymää.

Kaupunginlammen rannassa sijaitsee tunteikkaan koskettava äiti ja lapsi patsas.

Jokirannan tuntumasta löytyy yksi kesän leppoisimmista rentoumisen tyyssijoista, mattolaituri. Työ on palkitsevaa, kun kädenjälki näkyy heti. Kollegat viereisillä pesupaikoilla ovat samassa juonessa mukana, ja juttu luistaa. Laiturille vesi pumppautuu joesta, ja likavesi menee viemäriverkostoon.

Ystävän pihalla herkistelee särkynytsydän.

Verbena viihtyy parvekkeella.

Tomaatti rönsyilee sydämensä kyllyydestä.

Tulee tomaattin sentään kukkiakin, ja itse hedelmääkin jo kypsytellään.

Perunankukkia odotellaan parvekkeellekin.

Pöllyvaaran rinteillä liitelee metsänokiperhonen.

Samoilla seutuvilla koreilee kimalaiskuoriainen.

Pörriäishotelli.

Yksi hotellin asukkaista.

Viime syksynä ihmettelin havupuiden valtavaa käpysatoa. Ruokapöydistä päätellen on kyllä juhlia pidetty.

En tavannut yhtään lihavaa oravaa, kuten syksyllä olin uumoillut. Sen sijaan veikeä pikku orava tirskutteli tuttavallisesti kiipeillessään kuusenrunkoa ympäri.

Myrskyn kaatamassa männyssä näkyy puun kierteinen kasvutapa.

Pöllyvaaran vanhan näkötornin ympäriltä oli kaadettu puita. Enteilisikö tämä uuden näkötornin rakentamista. Jos, niin mihinkähän suuntaan saisi uudesta tornista kiitokset osoittaa???

Hopeanhohtoinen kivi.

Onnelisuustutkijat painottavat, että hyvä mieli koostuu valtaosaltaan juuri joukosta pieniä mukavia tapahtumia. Tästäpä näitä kesän pieniä onnenmurusia on kiva kerryttää.

Pancho Villan herkulliset jäätelöannokset.

Meksikolaista tunnelmaa.

Hmmm... uusista marjoista mustikkapiirakka!

Hilloja/lakkoja lötyy nyt mukavasti.

Hillapiirakka alkutekijöissään.

Vanha höyrylaiva Kouta risteilee Kajaaninjoella ja myös kainuulaisten upealle paratiisirannalle Ärjänsaareen.

Laiva on rakennettu Varkauden telakalla vuonna 1920. Se on aikoinaan liikennöinyt Kajaanin ja Sotkamon välillä.

Laivasta on pidetty hyvää huolta vuosisataisen matkansa varrella. Toisin on käynyt useille muille tuon ajan rauta-aluksille.

Laivan konehuone teki vaikutuksen viimeisen päälle huolletulla kalustollaan, jopa kauniit öljykannut kiiltelivät hyvin hoidettuina moottorimännästön päällä.

Laivan reitti kulkee kevyen liikenteen sillan alitse.

Kauniita jokimaisemia.

Eino Leino -talolla oli nähtävillä Valtteri Mulkahaisen valokuvanäyttely sympaattisista nallekarhuista.

Leino -talossa voi tutustua kajaanilaisten suurmiesten, Eino Leinon ja Elias Lönnrotin, elämänvaiheisiin.

Kajaanilaisen vuotuisen Runoviikon valovoimainen taiteellinen johtaja, Kati Outinen, ennätti myöskin hetkeksi runoilemaan Rantapuistoon.

Runoja ja kertomuksia kuultiin myös Kaukametsän amfiteatterissa.

Runoviikon tapahtumiin kuuluu myös kauppakadun torikojut.

Kunnioitusta herättävät traktorivanhukset oli tuotu tapahtumayleisön ihailtaviksi.

Kajaaniin on juri valmistunut aita, joka on nimenomaan tarkoitettu kansalaisten onnellisten hetkien taltiointiin. Siihen saa kiinnittää ystävyyden ja rakkauden sinetöimmät lukot. Tämän sinisen lukon viestin voin itsekin allekirjoittaa.

Torkkupeitto on vielä vaiheessa, mutta näen jo sieluni silmillä itseni talvella kääriytymässä iloisen kirjavan peittoni lämpöön. Näitä onnenmurusia näyttää riittävän.