Wau, mikä kesä! Juuri, kun alkoi epäillä, ettei tällainen pitkäkestoinen hellejakso ole edes mahdollista Suomessa, niin uutta lämpöaaltoa pukkasi pohjolan ylle. Alkuunsa meinasi tuntua tukalalta, mutta ihminen on kovin sopeutuvainen, ja pian hikinen olotila alkoi tuntua lähes normaali kesältä. No, kunhan ikää tulee vielä enemmän, ja kesät muuttuvat tästäkin kuumemmiksi, niin luulempa, että tulee ikävä niitä "raikkaita", aika-ajoin kunnon sadejaksoilla ryyditettyjä, Suomen kesiä. 

Kuuman päivän iltana siirtyi mielellään merenrantaan aistimaan mahdollista pientä tuulenhenkäystä, ja samalla tuli ikuistettua monia hienoja auringonlaskuja.

Joskus kamera haluaa osallistua omilla keinoillaan kuvan elävöittämiseen. Välttämättä en aina ymmärrä sen omintakeista näkemystä tyylikkäästä luontokuvasta.

Sain taltioitua upeat pilviheijasteet, kun meri malttoi hetken olla lähes peilityyni.

Pilven kuvajaiset vedenpinnassa.

Merenrannassa käy yleensä aina pientä aallokkoa, mutta eilen tuuli yltyi puuskissa jopa 27m/s myrskyksi. Aallon korkeus oli ollut pahimmillaan meidänkin rantavesissä 5m. Juuri siihen aikaan en päässyt tyrskyjä ihailemaan, mutta räväkkä tuuli teki kuvaamisen vielä myöhemminkin ihan riittävän haasteelliseksi. Pokkarikamerani toki tasoittelee muutenkin hurjimpia tunnelmia. Varsinkin lintuja kuvatessa kaipailisin usein jonkinlaista putkiobjektiivia apuvoimiksi.

Rantakivikon väriharmoniaa tyynenä iltana.

Kesäistä lammenpintaa.

Västäräkki tähyilemässä vesiliikennettä.

Pääskysten lentoharjoituksia.

Pahimpina hellejaksoina ei pääskysiä näkynyt missään eikä liiemmälti kuulunut muidenkaan lintujen viserrystä. Usein sanotaan, että meidän muuttolintumme eivät laula etelänmailla ollessaan. Nyt olisin valmis uskomaan ne puheet, sillä selvästikin linnut pyrkivät säästelemään voimiaan kuumimpien jaksojen aikana. Tämän kuvanoton aikaan oli hiukan viileämpää, ja valtava parvi pääskysiä ilmestyi visertelemään taivaalle ja pyydystämään veden päällä lenteleviä pikku hyttysiä.

Nuori sinisuohaukkanaaras tarkkaili ympäristöään. Ainakaan västäräkit eivät kuulune sen normaaliin lounasvalikoimaan, sillä ne pitkäpyrstöt tepastelivat kaikessa rauhassa haukan lähituntumassa.

Haukkamaista siiveniskua.

Sinisuohaukan hyvä tuntomerkki näkyvissä - yläpyrstön juuressa valkoinen raita.

Tämä, siistiäkin siistimpi, varis noukki rantahietikosta kaikenlaista syötävää ja kävi pesemässä saaliinsa ennen ateriointia.

Pientä syksyn tuntua ilmassa, kun lokkiparvi yriti järjestäytyä jo jonkinlaisen auramuodostelmaan. 

Merenrannassa vesileinikkiä.

Merihanhia (koosta päätellen) sumun suojissa. Hanhenmetsästys oli alkanut juuri tuona aamuna.

Fasaaniemo oli opastamassa jälkikasvuaan reviirinsä ruokapaikoille: "Tälle paikalle odotellaan omenasadon kypsymistä".

Sumuisena aamuna.

Joku oli rakentanut hienon nuotiopaikan odottelemaan, että loputon metsäpalovaroitusten jakso joskus päättyisi.

Puutarhassa kukkii ruusu. Kuivana kesänä ei ole tarvinnut olla huolissaan ruusua usein vaivaavasta härmästä enempää, kuin isommin kirvoistakaan. 

Sinipiikkiputki sai tänä kesänä voimakkaan sinisen värin.

En muista mistä tämä kasvi on aikoinaan pihaamme tullut, mutta olen pitänyt sitä aina ukonhattuna. Nyt rupesin ihmettelemään sen erikoista "hatun" muotoa. Ajattelin, että sen täytyy olla sitten tonttu-ukonhattu. No, todennäköisesti se on kuitenkin joku ritarinkannuksiin kuuluva kasvi.

Lapinnauhus. 

Lapinvuokon "lumikinoksia".

Keväällä matalaksi leikkaamamme siperianhernepensaita on lähtenyt hyvään kasvuun.

Kaikenlaisia pikku öttiäisiä sitä voikin olla olemassa. Tämän otuksen siipiväli on puolen sentin luokkaa. Onnettoman hauraan näköiset siivet eivät hidastaneet sen pörräilemistä yltympäriinsä.

Horsman sävyttämää rantamaisemaa.

Ystävän kanssa kävimme kahvilla oululaisessa Koivurannan kahvilassa. Hesari oli heinäkuiseen artikkeliinsa poiminut kahdeksan käymisen arvoista kahvipaikkaa eri puolilta Suomea. Toimittaja oli noteerannut listaansa tämän idyllisen kesäkahvilan Oulu-joen rannalta. Ja kyllä vain, hyvän tarjoilun myötä meillä vierähti huomaamatta parituntinen rupatellessamme.